Lue keskustelun säännöt.
Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?
Eli mikä oivallus on auttanut sinua eniten kun olet karsinut tavaroita? Olen siis toki lukenut konmarit ja muut alan tuoreet teokset ja seuraan aiheeseen liittyviä instatilejä jne, mutta haluaisin kuulla minkä asian ymmärtäminen on auttanut juuri sinua eniten?
Kommentit (550)
Antamisen riemu. Antaminen ukrainalaisille tai ystäville tai ystävien lapsille, jotka muuttivat omaan asuntoon. Joku mekko saattaa näyttää aivan upealta ystävän päällä, minun päälläni sama mekko näytti vain tavalliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua tähän asiaan auttoi ei stressaaminen ja ilon ja loppuun kuluttamisen tai kierrättämisen kautta meneminen. Kun en stressaa tavaroiden määrällä, ei niiden määrä enää haittaa. Kuluvat sitten pois kun kuluvat. Nautin tavaroitani minkä ehdin. Minulla on kauniita tavaroita ja monikäyttöisiä vaatteita. Sitten lopulta se on goodbye. Elämässä on muitakin stressaamisen lähteitä ihan tarpeeksi. Tavaran määrä ei kyllä vähene kovin nopeasti tällä metodilla....
Minulla oli kirppiksellä myynnissä tavaraa. Jos myynti oli 100 e, sain ottaa kirppikseltä 75 eurolla jotain.
Joka krt, kun oli mahdollista, otin vessapaperia. Siellä siis myyntiin mm sitä.
Aina tuli hyvä fiilis vaihdosta.
Vanhempani muuttivat muutama vuosi sitten 4 h asunnosta puolet pienempään.
Tiedän heillä on toisessa varastossa vain polttopuutaja toisessa mm pakastin täynnä marjoja, potkukelkka jne.
Tässä iässä huomaa, kun jopa omaikäisiä kuolee sairauksiin. Itse haluan nauttia sististä ja kotoisasta kodistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa aiheeseen liittyvä oivallus on, ettei hamstraa tavaraa, jota on jo ennestään riittävästi kotona.
Nimenomaan tämä!
Älä osta mitään kotiin, jos siellä on jo paljon tavaraa.
Mieti joka ostoksen kohdalla, tarvitsenko tätä oikeasti?
Itse en enää osta esim. rikkoutuneen kodinkoneen tilalle uutta, vaan mietin, voinko elää ilman kyseistä konetta.
Jos haluan jotain kivaa piristystä kotiin, ostan leikkokukkia. Laitan sen 5-10 euroa, jonka joku toinen tuhlaisi kaljaan, kukkiin. Piristävät/arjen luksusta, muttei niistä jää kuin kompostiin heitettävää...
kaljapullo on siinä mielessä parempi, että kun sen palauttaa, niin siitä saa rahaa. näin ollen kukkien ostaminen on tuhlausta, ei kaljan.
Tavarapaljous-ketju täällä, löytyy haulla ja kommentoiduimmista/suosituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostetaan uusi pressutalli ja sinne lisää hylyjä, tulee tuvan lattialle tilaa ja kaikka löytyy kun sitä tarvitaan,ja voi vaikka lainata ja lahjoittaa naapurillekin kun tulevat kysymään. Muovipussiakaan ei heitet' pois
Se, ettei velvollisuuden tunteesta tarvitse ottaa mitää roskaa vastaan, eikä säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostaisinko nyt tämän tavaran? Jos vastaan kieltävästi, luovun siitä.
Katselin juuri tavaroita ympärilläni. Melkein kaikesta vastaisin että en ostaisi nyt. Kaikkea en kuitenkaan voi heittää pois, koska käytämme niitä ja sitten pitäisi ostaa uusia.
Mutta tuo on sikäli vapauttavaa, että kaikista niistä voisi tarpeen tullen luopua, jos pitäisi esim muuttaa. Eli ei tarvitse valita asuntoa sillä rajoituksella, että isoäidiltä peritty kaappi pitää mahtua sinne.
Lasten vauva-ajan vaatteista ei tarvitse säästää kuin muutama. Muita vaatteita näkee lapsuuskuvissa, se riittää mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse huutistelen, kun joku vielä yrittää jopa myydä jotain vanhaa roinaansa ja nöyrimmätkin vielä lahjoittaa. Roskiin vaan kylmästi.
Itse olen melko ääriminimalisti ja koen, että myös resurssien sitominen on kuluttamista. Maailmassa on paljon ihmisiä ja muita entiteettejä, jotka hyötyvät siitä, kun ei hamsteroi itselleen turhuuksia.
Lisäksi pyrin palauttamaan kaiken mistä luovun mahdollisimman luonnolliseen muotoon, uusiksi raaka-aineiksi. Kulttuuri ja teknologia kuitenkin kehittyy koko ajan, mikä aidosti parantaa ihmisten elämänlaatua ja minkä kiihdyttäminen on mielestäni hyödyllistä. Jos nyt vaikka vertaa vanhoja, suurikokoisia tietokoneita läppäreihin, jne. Eli jälleenmyyn tai vien kierrätykseen vain aidosti laadukkaat tuotteet, loput pyrin kierrätys-kierrättämään eli palauttamaan luonnon kiertokulkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin ukrainalaisia, jotka joutuivat lähtemään kotoaan mukanaan se mitä käteen osui, ja joiden talo on nyt maan tasalla. Sitä kun miettii, alkaa kummasti helpottumaan tavaroiden karsinta.
Jos muuttaisin pikavauhdilla maailman ääriin ja saisit mukaasi kaiken tarvittavan, mitä se olisi? Ehkei kuitenkaan Aku Ankkojen vuosikerrat kymmeneltä viime vuodelta? Jne.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa kysymyksiin: tässä koonti, toivottavasti muistan vastata kaikkiin. Olen päälle 30v. Kahden pienen lapsen (3 ja 5v.) äiti, naimisissa. Eli en asu yksin ja asumme rivarissa, missä maailman surkeimmat säilytystilat, näin jälkiviisaana voin todeta...
Jotenkin vain lähes kaiken kanssa mietin säilytyspaikkaa tms, ei vain edes lähtökohtaisesti tule asioista luopuminen luonnostaan mieleen.. Olen kuulemma ollut pienestä asti samanlainen, äitini tuskaillut aina asian kanssa.. nyt sitten olen luopunut myymällä/lahjoittamalla/heittämällä roskiin jne. Valehtelematta 70% omaisuudestani, mutta SIlTI tämä on jotenkin hankalaa.. ei vain naksahda päässä asiat kunnolla niin että osaisin hyvillä mielin luopua asioista.. uusien tulo on aika pitkälti pysähtynyt, tosin poislukien lasten tavarat kun kuitenkin koko ajan vaihtuu vaatekoko/kenkäkoko you name it..
Kaikki astiat on esimerkiksi käytössä, samoin pannut, kattilat.. Meikkejä ja vastaavia mulla on vain ne mitä käytän, samoin hygieniatuotteita, siivouspesuaineita.. vaatteita on varmaan aika paljon mutta toisaalta lasten kanssa tarvitsee kunnon ulkoiluvaatteita eri säille, kotioloihin on omansa, töissä pitää olla hyvin pukeutunut, harrastusvaatteet.. lapsilla vaatteita ei ole mitenkään turhan paljon, mahtuvat hyvin kaappiin ja kiertävät selkeästi eli ei ongelmaa..
Mutta sitten nämä ihan ihme tavarat.. Hyvänä esimerkkinä olen saanut parikymmentä Riedelin viinilasia.. en mitenkään pysty luopumaan niistä vaikka meillä ei edes juoda viiniä... älytöntä.. tiedän. Ainoana lapsena mulla on myös sellaista perintökamaa mikä on vain pakko säästää. Niitä ei ole edes tarkoitettu mulle lopullisesti vaan mun kuuluu antaa ne lapsilleni ja heidän eteenpäin.... Tällaisten takia yritän sitten minimoida kaiken muun extran mutta tökkii vaan jotenkin tosi pahasti. Muistoesineet on ihan mahdottomia, ja ne on varmaan mun pahin kompastuskivi.. Ja ne on ne mitkä oikeastaan ovat enää edes turhana jäljellä. Enkä todella kaikkea ole siis hävittämässä, mutta jotenkin kun tietää tai on kuullut tarinat tavaroiden takana, niistä luopuminen on todella vaikeaa.
Äitisi tuntee sut, voisit pyytää häntä avuksi. Voisitteko vaikka pakata hänelle säilytykseen tavaraa, joka on tiellä, mutta joista et luovu.
Tällä lailla tunneside tavaroihin hiipuu, ja lakkaat ajan kanssa "tarvitsemasta" niitä.
Näin et joudu heittämään niitä pois tässä vaiheessa, mutta ehkä pystyt luopumaan ajan kanssa . Myös ei tule sellaista raastavaa pois heittämisen hetkeä, nehän vain pakataan säilytykseen.
Ja jos oikeasti kaipaat sieltä jotain, voit hakea sen takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi takertua tavaroihin koska ei kestä muutosta ja on turvallisuushakuinen. Eli on tunnejuttu, ei liity niiden tavaroiden oikeasti tarpeellisuuteen millään lailla. Se vain, että roina on tullut tutuksi ympärillä, ja se ei saa muuttua.
En osta heräteostoksia ja muutenkaan päivitä puhelintani telkkaria ym aina kun uusi malli tulee. Minulla on tarpeelliset tavarat ei mitään ylimääräisiä härpäkkeitä nurkissa. En elä trendien mukaan. Jokaisen kannattaisi miettiä tarvitseeko jotain kun on ostamassa sitä. Jos saa ostamisesta hyvän olon on kyse riippuvuudesta ja siihen on olemassa hoitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma paras onoivallukseni on tullut Konmarilta. Tässä omin sanoin.
Säilytä vain ne tavarat, jotka tukevat sinua tämänhetkisessä elämässäsi. Luovu kiitollisuudella niistä tavaroista, jotka ovat jo tehneet tehtävänsä elämässäsi. Älä tee kodistasi jo eletyn elämäsi museota, vaan tee siitä tila, joka auttaa sinua kasvamaan elämäsi seuraavaan vaiheeseen.
Omasta kokemuksesta tiedän että kaikki se, mitä et enää tarvitse tai mistä et enää iloitse, syö sekä henkistä että fyysistä energiaasi. Sitä energiaa, jonka voit käyttää siihen mitä oikeasti haluat tehdä. Kaikki fyysinen roina voi todellakin lamaannuttaa, sitoa, aiheuttaa stressiä, estää elämästä täysillä.
Itselläni oli vaikeuksia luopumisen kanssa, mutta jo ensimmäisen konmarituksen jälkeen elämäni muuttui. Kun tavaravuoret eivät olleet enää häiritsemässä ajatteluani, niin tiesin mitä halusin ja lähdin opiskelemaan toista ammattia.
Jatkan vielä karsimista, koska en kerralla saanut kaikkea pois. Nyt alkaa sipuli kestää jo arvokkaimmistakin tavaroista luopumista. Odotan innolla mitä uutta ja ihanaa elämääni mahtuu tulemaan, kun saan päästettyä irti lopuistakin tarpeettomista tavaroista. En ole luopunut mistään itselleni tärkeästä, ja silti irtipäästämisen vaikutus elämääni on ollut järisyttävä! Vaikka kyse on fyysisen tavaran vähentämisestä, niin henkiset vaikutukset ovat uskomattomat. Ja se vapauden tunne. Paino putoaa pois, ihan kuin olisin jollain tasolla kantanut niitä tavaroita mukanani koko ajan.Tässä on aika paljon samaa miten ajattelen. Roina on painolastia elämässä joka jollain tasolla vie energiaa ja jopa aivokapasiteettia tärkeämmältä.
Etenkin käytyäni läpi syövän tajusin todella ajan rajallisuuden ja aloin pohtia mihin haluan käyttää jäljellä olevan aikani ja energiani. Heitin pois kesken jääneet projektit. Näin tulee tilaa ja vapautuu energiaa niille projekteille mitkä oikeasti haluan saattaa loppuun ennen kuolemaani.
Visualisoin millaisen elämän haluan ja millainen haluan olla. Mikä helpottaa elämääni(on paljon vaivoja), mistä asioista haluan nauttia. Olen heittänyt paljon turhaa pois mutta myös hankkinut niitä asioita mistä nautin ja mitkä tuovat mielekkyyttä elämääni.
Lopputuloksena mm. myyty mökki pois, kotona on nyt ateljee ja keittiö erityismukava, laitoin astianpesukoneen ja ostin elämää ja kokkaamista helpottavia kodinlaitteita joiden avulla saan esimerkiksi nauttia tuoreesta leivästä, vastapuristetusta appelsiinimehusta ja caffelatesta. Vaatteet ja liinavaatteet ovat vain mukavinta materiaalia! Elämästä pitää nauttia!
Tämä oli hyvä. Mitä haluan just nyt omaan elämääni? Mitä oikeasti arvostan? Haaveminä saa olla nyt paitsiossa, keskitytään siihen ihan oikeaan minuun!
Olen muuttanut ulkomaille- lopulta 300 neliön omakotitalon omaisuuden pakkasin 20 muuttolaatikkoon, mutta aikaa karsiminen vei noin 3 kuukautta. Kun tein karsintaa tavaroista, niin lopulta tunsin helpotusta. Mutta kivuttomasti ei ole materiaalista luopuminen sujunut, juurikin kaikki ajattelu tunnearvoisista tavaroista yms, niitä voi säilyttää, mutta voi karsia silti ihan reippaalla kädellä. Tärkeintä on nyt muutoin vain hyvä elämä, jota ei määrittele enää vain materia ja sen haaliminen. Siivoaminenkin on helpompaa.
Oma äitini on hamsterisukupolvea, jolle luopuminen on vaikeaa ja joten jossain kohtaa, kun kuolinpesän siivous tulee eteen, niin mieluiten ottaisin ulkopuolisen firman viemään kaikki pois. Valokuvat riittävät, ei kiitos kaikenmaailman kippokappoja nurkkiin.
Ei ole tuollaisia ongelmia. Jotain pitäis hankkia. Mutta olenkin pienituloinen mies joka asuu yksin yksiössä.
Olen ollut asunnottomana ja joutunut heittämään lähes kaikki tavarani menee pakosta. Mun mielestä te olette sairaita!
Muistoja minusta joittenkin esineitten kautta? Toivottavasti minut muistetaan tai unohdetaan sydämissä, ei missään kupeissa ja kipoissa. Tavaraperintöjä? Perilliset eivät välttämättä paljoa arvosta jäljellejäävää tavaraa, vaan miettii kuumeisesti minne saa jäämistön siivottua.