Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?

440/mitä teen Aku Ankka sarjakuvalehtien kanssa.. Joko laitat ne myyntiin, monet rakastavat vanhoja Aku Ankkoja tai jätät ne Punaisen Ristin tai vastaavan myymälään. Ja jos se tuntuu vaikealta tai pahalta niin parasta vielä jatkaa niiden säilytysta itsellään :) .  Voit myös tietenkin katsoa onko suvussa ketään sopivan ikäistä jolle haluaisit ne antaa,,

Ihana lahjoittaa kaikki tarpeeton pois, laittaa kiertoon, viedä kirpparille... ja olla ostamatta tilalle mitään uutta. Osan voi laittaa kaatiksellekin!

Vierailija kirjoitti:

Ainoa aiheeseen liittyvä oivallus on, ettei hamstraa tavaraa, jota on jo ennestään riittävästi kotona.

Ostaa siis tarpeeseen vain.

Moni on kertonut siitä, että ylikulutus ei edusta omaa arvomaailmaa ja siksi on helppo jättää ei-välttämättömät ostokset väliin. Sama minulla.

Mutta juuri tästä syystä minun on nykyään vaikea luopua tavarasta. Otetaan vaikka joku talvitakki, jonka ulompi vetoketju on rikki ja hihassa pieni öljytahra. Minä en sitä takkia tarvitse mitenkään kuollakseni, enkä varmasti ostaisi sitä samaa kaupasta nyt. Ja kyllä, se takki on maannut varastossa jo yli vuoden enkä ole sitä sieltä kaivanut.

MUTTA jos nyt heitän sen takin pois, sitä ei kukaan muukaan tule käyttämään. Siihen käytetyt resurssit ovat lopullisesti tuhlattu. Hyväntekeväisyyteen otetaan vain ehjää ja puhdasta, tällaiselle ainoa kohde olisi sekajäte vaikka onkin vielä aivan käyttökelpoinen. Minä olen ainoa, joka sitä vielä voisi käyttää. Ehkä mökillä, tai ehkä jos alan taas mennä tallille, ehkä sitten tarvitsen juuri tällaista takkia niin ei tarvitse luoda lantaa ja liata jotain täysin kunnossa olevaa talvitakkia? Tai pahempaa, ostaa kaupasta uutta takkia liattavaksi?

Tällaisista syistä minulla on ihan liian paljon kamaa. :/

Tämä on vähän brutaali keino jota itse harrastan sellaisten vaatteiden kohdalla, joista en oikein osaa päättää. Jos vaatteessa on pienikin reikä tai kuluma, tarraan kunnolla kiinni saumasta ja repäisen ennen kuin ehdin alkaa puntaroida ja katua.

Huh kuinka helppoa sen jälkeen onkaan heittää tuo tuhoutunut vaate roskiin! Ihan kuin paino putoaisi sydämeltä! 

Joskus teen samoin astioille: laitan roskapussin auki lattialle, ja pudotan astiat kassiin niin että särkyvät (lopullisesti, usein on ollut jo jotain alkavaa säröä). 

Vierailija kirjoitti:

Tavarat kannattaa karsia hyvissä ajoin ennen muuttoa, ei sen yhteydessä. Muuton yhteydessä tulee aina turhautumisen vuoksi heitettyä pois tarpeellistakin, jota joutuu sitten myöhemmin hankkimaan uudelleen. Kokemusta on monesta muutosta, aina sama virhe... ja lopulta sitä kuitenkin kantaa mukanaan myös turhaa tavaraa, jonka tarpeellisuutta ei ole jaksanut enää miettiä.

Eli siis karsinta erikseen, paremmalla ajalla.

Eikö tästä voisi paremminkin tehdä sen johtopäätöksen, että vaikka jokin satunnainen poisheitetty tavara olisi ollutkin tarpeellinen, ei maailma siihen kaatunut, että se tuli muutossa hävitettyä? 

Varmasti kuitenkin muutossa on tullut hankkiuduttua eroon myös monesta asiasta, joita ei ole myöhemmin kaivannut, vaikka olisi "ajan kanssa ajatellen" niin luullutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ostaisinko nyt tämän tavaran? Jos vastaan kieltävästi, luovun siitä.

tää

Ostamisen tarve loppui kun ymmärsin että meillä on jo kaikki mitä tarvimme.

Vierailija kirjoitti:

Kun tavarat karsii minimiin, eipä jää tosiaan lapsille ja tuleville sukupolville mitään muistoja eikä tavaraperintöjä. Säälittävää sekin.

No nyt oli omituinen kommentti!

Roinan määrä maailmassa on loputon.

Kamppailen samojen asioiden kanssa. Huomasin hyväksi tavaksi kiittää poisheitettävää tavaraa hyvästä palvelusta tai matkasta kanssani ja sitten päästän tavarasta irti, joko roskiin heittämällä tai pois lahjoittamalla.

Olen tullut todella laiskaksi pölyjen pyyhkijäksi enkä edes viitsi yrittää parannusta tämän asian suhteen. Jotta pääsisin erittäin vähällä pölyjen pyyhkimisellä olen karsinut tasojen, pöytien ja hyllyjen päällä olevat tavarat minimiin. Vien taloyhtiön häkkivarastoon tavaroita joita en käytä ja jos en ole niitä muutamaan vuoteen enää kaivannutkaan kannan ne roskalavalle, jonka taloyhtiö tilaa parin vuoden välein pihalle ja jonne saa viedä tavaroita, jotka joutavat kaatopaikalle. Monesti osa roskakavalle kannetuista tavaroista ei päädykkään kaatopaikalle vaan joku ihminen löytää sille käyttöä, toisen roina on toisen aarre.

Heitin roskikseen kulahtaneita t-paitoja, voi että tuntui mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun varmistui että parin vuoden päästä pääsen pysyvästi pois suomesta.

Mikä sua siellä nyt pidättelee?  Lähde heti, ei kannata pitkittää kärsimystä 

Täytyy ensin kerätä rahaa, että saa maksettua velkansa yhteiskunnalle. Mikä on toki positiivista. Monikaan ei arvosta esimerkiksi liki ilmaista koulutusta ja terveydenhoitoa niin paljon, että maksaisi saamansa hyödyn takaisin ennen kuin lähtee maksamaan veroja ulkomaille.

Häh? Eiks ois helpompaa vaan jättää eläkkeet nostamatta.

Ja elää eläkeiässä pyhällä hengellä?

Vierailija kirjoitti:

Paras oivallus on ollut yksikertaistaa karsittavista eroon pääsy: heitän ROSKIKSEEN ihan hyvällä omalla tunnolla.

Just, roskiin koska tekstiilijätelaatikkoa oli vaikea löytää.

Ilahduttavia tämä tavara lapsia kun he tyhjentävät asuntoa minun jälkeeni?

Täällä on myös liikaa tavaraa. Minulla tavarasta luopumista on helpottanut se, että tekstiilit voi nykyään viedä tekstiilinkeräykseen. Hyväkuntoiset tavarat olen lahjoittanut Hope ry:lle, Ukrainalaisten avustusjärjestölle tai Konttiin. Vähän huonokuntoisempaa tai tavaraa, jolle ei em avustusjärjestöillä ole ollut tarvetta, olen tarjonnut Facebookin roskalavalla. Tavarasta luopumista on helpottanut se ajatus, että lahjoittamalla tavara sitä tarvitsevalle, siitä on enemmän hyötyä kuin kaapissani pölyttymässä.

Moottorisahalla karsii nopeammin kuin vesurilla

50 - 60 vuotiaana on paras tehdä ns. kuolin siivous. Ruma sana, mutta iän myötä kyky hoitaa yhtään mitään asioita, voi äkisti huonontua. Sen jälkeen se on myöhäistä. Voit jäädä leskeksi, sairastua tai masentua.

Parisuhteessa homma hoituu helpommin, mutta yksin se ei mitenkään. Siitä alkaa koko elämän alamäki.

Kerran vuodessa kannattaa kaikki vaatteet ottaa pois kaapista. Esim. lattialle lakanan päälle. Sovitus ja kaappiin vain oikeasti päällä pidetyt vaatteet, ei vara vaatteita.

Astiat joutaa myös heittää, turhat, näitä voisi joskus käyttää, kipot ja kupit pois kaapista. Muuten hyviäkin astioita on vaikea saada kaapista ulos.

Vanhat käsilaukut ja salkut roskiin. Ruokailu välineet on syytä karsia minimiin.

En ymmärrä, kuka saa nämä hommat tehtyä? Hän on terve ja onnellinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Turha säästellä lasten poismuuttoa varten tavaraa. Nykynuoret haluavat esim. Ikeasta kivoja astioita, jotka eivät maksakaan juuri mitään.

Eipä yleistetä. Minun nuori ajattelee taloudellisesti ja ekologisesti, hän otti mieluummin sukulaisten hänelle säästämiä, kuin osti uutta krääsää. Hän on ollut tosi tyytyväinen, mutta en tiedä vaikuttaako, että on poika, kestää vähän eriparistakin.

Karsimisessa tykkään itse hyödyntää erilaisia siirtymävaiheita ja elämänmuutoksia, vaikka kohtuu pieniäkin. Ei siis tarvitse olla mikään muutto tai ero kyseessä, vaan vaikka uuden työn aloitus, uusi harrastus, pidemmän loman alkaminen tai vaikka vuodenajan vaihtuminen. Vaikkapa uuden työn aloittamisen aikaan on kiva tarkastella omaa itseä kokonaisuutena, että millaisia vaatteita käytän, mitä tykkään tehdä vapaa-ajalla, millaista se elämä on ja siivota kaappeja sen mukaan. Voi olla että tajuaakin konkreettisesti että jotain harrastusta tai tekemistä ei ole enää tehnytkään 5 vuoteen vaikka oli aiemmin kuvitellut vielä tarvitsevansa juuri niitä tavaroita. Kun joku uusi juttu alkaa, pystyy myös hahmottamaan millaiselta haluaa kodin näyttävän vaikka puolen vuoden päästä jne.