Lue keskustelun säännöt.
Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?
Eli mikä oivallus on auttanut sinua eniten kun olet karsinut tavaroita? Olen siis toki lukenut konmarit ja muut alan tuoreet teokset ja seuraan aiheeseen liittyviä instatilejä jne, mutta haluaisin kuulla minkä asian ymmärtäminen on auttanut juuri sinua eniten?
Kommentit (556)
Vierailija kirjoitti:
se, että älä heitä mitään pois, sillä seuraavalla viikolla viimeistään tarvit sitä pois heittämääsi.
Sitten sinulla ei ole yhtään tarpeetonta tavaraa. Hienoa! Olen vähän kateellinen, sillä minulla on niitä vähän liikaakin. En muista edes puoliakaan tavaroista joita olen esim tässä 3kk aikana laittanut pois. Ja olen karsinut jo muutaman vuoden. Laskenut olen jo, että 400 tavaraa on mennyt, eikä se mielestäni edes vielä näy missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole minimalisti, mutta kovasti menossa siihen suuntaan. Tässä mun tärpit:
1. Kirjat kiertoon, kun ne on luettu. Suosin muutenkin kirjastoa.
2. Kaikelle tavaralle oltava paikka. Tässä on huomioitava myös kausitavarat, tyhjät pullot ym jäte ja tavarat, jotka ovat välillä kotona, kuten kirjaston kirjat
3. Jokaisessa huoneessa on kaapissa hylly/vetolaatikko, joka on tyhjä.
4. Vaatekaapissani on yhdet juhlavaatteet, n. 10 paitaa, muutamat housut ja pari hametta. Pitkähihaisia paitoja ja muutama. Kaikki sopivat keskenään yhteen.
5. Määritän harrastustarvikkeillekin rajatun tilan, esimerkiksi askartelutarvikkeitayksi lastikollinen, nuotteja yksi mapillinen jne.
Olet esimerkillinen tavaran karsija.
Älä luo tunnesidettä tavaroihin. Silloin sinun on helpompi luopua niistä kun ne käyvät sinulle tarpeettomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa aiheeseen liittyvä oivallus on, ettei hamstraa tavaraa, jota on jo ennestään riittävästi kotona.
Vastaat väärään kysymykseen. Tuo ei ole karsimista, vaan tuo on edelleenkin siellä hankintapuolella.
Täysin hyödytöntä viisastelua siis. Liikaa tavaraa ei todellakaan ole monellakaan siksi, ettei olisi aikoinaan hankkinut järkevästi harkiten. On vaan ihan normaalia, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja siitä johtuen tulee tarvetta karsia.
Vierailija kirjoitti:
En ole minimalisti, mutta kovasti menossa siihen suuntaan. Tässä mun tärpit:
1. Kirjat kiertoon, kun ne on luettu. Suosin muutenkin kirjastoa.
2. Kaikelle tavaralle oltava paikka. Tässä on huomioitava myös kausitavarat, tyhjät pullot ym jäte ja tavarat, jotka ovat välillä kotona, kuten kirjaston kirjat
3. Jokaisessa huoneessa on kaapissa hylly/vetolaatikko, joka on tyhjä.
4. Vaatekaapissani on yhdet juhlavaatteet, n. 10 paitaa, muutamat housut ja pari hametta. Pitkähihaisia paitoja ja muutama. Kaikki sopivat keskenään yhteen.
5. Määritän harrastustarvikkeillekin rajatun tilan, esimerkiksi askartelutarvikkeitayksi lastikollinen, nuotteja yksi mapillinen jne.
Omalla kohdalla tärkeä on mieliala. Joinakin päivinä vaan on hövelimpi ja karsiminen onnistuu sujuvasti. Joinakin päivinä ne tavarat vaan juuttuu paikalleen ja tulee se "ehkä joskus kuitenkin vielä luen tuon tai tuolle on käyttöä". Kirjat lähtevät aika kevyesti (mitä monet kauhistelevat eivätkä voi ymmärtää), koska olen huomannut, että esim romaanit, jotka aikoinaan olivat omasta mielestä merkittäviä eivät sitä enää toisella kerralla ole, koska on itse muuttunut. Maailma on täynnä hyviä lukemattomia hyviä kirjoja ja jos välttämättä haluaa johonkin vanhaan palata, sen saa kirjastosta tai voi vaikka ostaa (tyhjien neliöiden maksaminen vain roinan säilyttämiseksi on kalliimpaa). Vaatteista voi miettiä, koska viimeksi käytti ja tykkääkö todellakin vaatteesta. Jos ei ole käyttänyt vuosiin, voi olla esim epärealistista uskoa, että siihen vielä mahtuisi tai käyttäisi. Kaarina Kivilahti kertoi aikoinaan käyttävänsä kahden kaapin metodia, eli toisessa oli vaatteet joita käytti, ja toisessa oli vaatteita, jotka olivat "lepäämässä". Ajoittain sitten vaihteli vaatteita kaapista toiseen ja oli kuin uusi karderobi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tavarat karsii minimiin, eipä jää tosiaan lapsille ja tuleville sukupolville mitään muistoja eikä tavaraperintöjä. Säälittävää sekin.
No toivottavasti ei jää! Minulla on tavaraa jo ihan tarpeeksi omasta takaa, joten en halua yhdenkään kuolinpesän tavaraa kotiini. En muutenkaan liitä tavaroihin muistoarvoa, vaan muistot tärkeistä ihmisistä ovat ihan päässäni omissa muistoissani.
Samaa mieltä! En tajua "muistoesineitä" ollenkaan...
Niin, ihmiset ovat kovin erilaisia. En itsekään kerää muistoesineitä, en edes valokuvia, mutta ymmärrän todella hyvin ihmisiä, joille ne voivat olla tavattoman tärkeitä ja rakkaita. Ihminen itse vain tietää tavaroidensa merkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tavarat karsii minimiin, eipä jää tosiaan lapsille ja tuleville sukupolville mitään muistoja eikä tavaraperintöjä. Säälittävää sekin.
No toivottavasti ei jää! Minulla on tavaraa jo ihan tarpeeksi omasta takaa, joten en halua yhdenkään kuolinpesän tavaraa kotiini. En muutenkaan liitä tavaroihin muistoarvoa, vaan muistot tärkeistä ihmisistä ovat ihan päässäni omissa muistoissani.
Samaa mieltä! En tajua "muistoesineitä" ollenkaan...
Joskus niiltä ei vaan voi välttyä. Esim kaikenlaiset läksiäislahjat. Olisin oikeasti ollut viimeksi lähtiessä onnellisempi ja tyytyväisempi, jos mitään lahjoja ei olisi annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tärkein oivallus oli ehkä kuitenkin se, että tämä maksimaalisen karsimisen tavoittelu ja konmaritus on ohimenevä ja melko epäekologinen valinta.
Meillä on kohtuullisesti tilaa, ja kun tavarat on järjestyksessä ja esim laatikoittain päälle merkittynä mitä sieltä löytää, pärjää hyvin vähillä hankinnoilla. Loppuun kuluneet ja vaurioituneet toki loppukäsittelyyn ja 'virhehankinnat tai esim äitiysvaatteet kiertoon, mutta muuten ei ole järkevää hankkiutua eroon ylimääräisistä tällä hetkellä liiallisista pyyhkeitä tai ylimääräisestä paistinpannusta kun niitä sitten vuoden parin päästä joutuu pakosta ostamaan lisää vanhojen kuluttua huonoiksi.
Ja vähitellen ne varastossa olevat tavaratkin vähenevät kun en sitten tokikaan enää osta heti ylimääräistä paistinpannua 🤷.
Minä pidän Bypiasin sisustustyylistä. Oivalsin että kaikki mikä ei ole sisustuksessa joko valkoista, beigeä tai harmaata ripauksella ruskeaa, saa lähteä kirpputorille. Osan entisistä tavaroista olen sprayjannut valkoiseksi tai kuultoväriseksi. Tämä on auttanut suuresti !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpäs heitin vanhat farkut pois muuton yhteydessä ja nyt pitäisi paikata toisia farkkuja. Vaan eipä ole farkkukangasta...
Usein yksi riittää. Yksi ripsiväri, yksi kulmakynä, yksi kosteusvoide. Yhdet talvikengät, yhdet korkokengät, yhdet lenkkarit. Mitä useamman asian kohdalla tätä pystyy toteuttamaan, sitä paremmin on tilaa kaapeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäpäs heitin vanhat farkut pois muuton yhteydessä ja nyt pitäisi paikata toisia farkkuja. Vaan eipä ole farkkukangasta...
Kirpparilta varmaan löytyy helposti alle eurolla. Tuossahan ei kunnolla, koolla tai mallilla ole väliä. Pääsee joku rytky hyötykäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Minäpäs heitin vanhat farkut pois muuton yhteydessä ja nyt pitäisi paikata toisia farkkuja. Vaan eipä ole farkkukangasta...
Sama. Löysin kuitenkin muuta tukevaa kangasta ja sain farkut paikattua kivasti ompelukoneella tikkaamalla erisävyisiä sinisiä ompelulankoja. Paikoista tuli hienot ja olin tyytyväinen, kun ei tarvitse ostaa uusia. Paitsi että farkut on kyllä niin kuluneet, että varmaan kohta hajoaa jostain toisesta kohtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tärkein oivallus oli ehkä kuitenkin se, että tämä maksimaalisen karsimisen tavoittelu ja konmaritus on ohimenevä ja melko epäekologinen valinta.
Meillä on kohtuullisesti tilaa, ja kun tavarat on järjestyksessä ja esim laatikoittain päälle merkittynä mitä sieltä löytää, pärjää hyvin vähillä hankinnoilla. Loppuun kuluneet ja vaurioituneet toki loppukäsittelyyn ja 'virhehankinnat tai esim äitiysvaatteet kiertoon, mutta muuten ei ole järkevää hankkiutua eroon ylimääräisistä tällä hetkellä liiallisista pyyhkeitä tai ylimääräisestä paistinpannusta kun niitä sitten vuoden parin päästä joutuu pakosta ostamaan lisää vanhojen kuluttua huonoiksi.
Ja vähitellen ne varastossa olevat tavaratkin vähenevät kun en sitten tokikaan enää osta heti ylimääräistä paistinpannua 🤷.
Huvittavaa, että näuhin tulee aina joku sellainen "moralisoimaan", jolla ei itsellään ole ongelmaa.
Kun se vaan olisikin niin, että on ne muutamat pyyhkeet ja pari kattilaa extraa. Ne nyt onkin helppo heivata johonkin laatikkoon ja varastoon. Meilläkin on extra petivaatteet ja pyyhkeet varastossa. Mutta sisällä sitten lisänä kaikki sälät. Itselläni karkasi mopo käsistä kun ostelin muutama vuosi sitten itselleni harrastus rompetta. Näitä en laita pois, koska tulevat käyttöön kyllä ja mennyt useampi satanen niihin. Aikaa se vain vie.
Sitten on muun perheen sälät ja roinat. Miehellä vanhoja koneita läpikäymättä (kuvat ym tyhjättävä) vaikka olen vuosia aisiasta jankuttanut. Lapsilla kyniä, kumeja, epämääräuatä paperia, pikkulelua (ei kinder vaan esim Playmobile, lego, pikku eläimiä), tietysti vaatteita monen lapsen kanssa. Ja jos vielä yksi joskus jne jne. Tosin nyt vihdoin päätin ettei enempää tule lapsia, joten vauvakampetta saa jo kiertoon.
Ehkä ei saisi sanoa, hiukan tuntuu pahalta jos oletetaan tämä karsiminen on vain heidän ongelma joilla on hieno koti ja varaa hankkia kaikkea uutta.
Voin itsekin ostaa uusia vaatteita ainakin kerran vuodessa, ettei ihan viimeisestä kolikosta kiinni. Sanon vaan köyhänäkin että ahdistus hirveästä tavaravyörystä oli todellinen. Kierrätys on pelastus.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei saisi sanoa, hiukan tuntuu pahalta jos oletetaan tämä karsiminen on vain heidän ongelma joilla on hieno koti ja varaa hankkia kaikkea uutta.
Voin itsekin ostaa uusia vaatteita ainakin kerran vuodessa, ettei ihan viimeisestä kolikosta kiinni. Sanon vaan köyhänäkin että ahdistus hirveästä tavaravyörystä oli todellinen. Kierrätys on pelastus.
No eipä meillä ainakaan ole varaa hankkia kaikkea uutta. Silti karsin, koska en tarvitse kaikkea. Miten kaapissa ja varastossa lojuvat kirjat ja vaikkapa ne vaatteet liittyvät toisiinsa? Kirjoja, ylimääräisiä verhoja joita ei tarvita kodissa johin ne ovat väärää kokoa, turhia ja ylimääräisiä sekä kulahtaneita mattoja, ihan mitä vain tähän tilalle, ei voi karsia, koska ei ole varaa uusiin vaatteisiin?
Köyhän EI tarvitse elää roinan keskellä. Köyhän kannattaa lopettaa se holtiton kirppareilla pyöriminen ja halvalla hamstraaminen.
T. Been there done that, köyhä myöskin
Paras oivallukseni on ollut se, etten pakota itseäni luopumaan tavarasta. Minulla tulee 3-4 kertaa vuodessa kausi, jonka aikana voin heittää surutta tavaraa kiertoon ja myydä arvokkaampia. Samoista tavaroista pidän muun ajan vuodesta tiukasti kiinni "tarvitsen tätä", "en raaski luopua", "tämä on ihana". Mitään, mitä olen kausien aikana laittanut pois, en ole kaivannut mutta jos olen pakottanut itseni luopumaan ja karsimaan, olen saattanut pitkään katua tai hankkinut sen myöhemmin itselleni jopa uudelleen.
Viiden sekunnin sääntö.
Jos en siinä ajassa keksi syytä, mihin tavaraa tarvitsen ja mihin sitä käyttäisin heitän sen roskiin.
Samoin toimin kysyessäni perheenjäseniltäni. Jos ei syytä tule, lienee tavara turha.
Turhan tavaran säilyttäminen saattaa maksaa itselle enemmän kuin se, jos silloin tällöin joutuu ostamaan uuden esineen jonkin kierrätykseen laitetun tilalle. Näin etenkin pk-seudun kalliiden neliöiden alueella, jos säilytystilan vuoksi asuu suuremmassa asunnossa kuin muuten tarvitsisi. Yhden huoneen kk-vuokrien/vastikkeiden/lainanlyhennysten hinnalla hankkisi vuodessa aika monta pikkuesinettä.
Moni on ehdottanut kysymystä, ostaisitko tämän nyt. Itselleni toimivampaa on kysyä, jos kaveri tulisi kylään, ihastuisi tavaraan ja tarjoaisi tästä kympin/ vitosen/ euron, myisinkö? Sillä hinnalla, millä kaverille myisi, ne voi sitten viedä kirpparille, niin ei jää myöskään jumiin ajatukseen siitä, mikä tavaran arvo pitäisi olla, tai että pitäisi jäädä voitolle. Monta tavaraa antaisin vaikka ilmaiseksi jos tietäisin, että joku haluaa ne ja se joku hakisi ne itse kotoani pois...
Mielestäni tällä myynti-kysymyksellä saa itselleen paremman olon, kun keskittyy tulevaisuuteen ja siihen mitä hyvää saa tavarasta luopumalla eikä siihen että "en halua tuota ei olisi pitänyt ostaa".