Lue keskustelun säännöt.
Sain raivarin miehelle, joka ei antanut minun nukkua yövuoron jälkeen.
14.11.2020 |
Meillä ongelmana on se, että joudun välillä tekemään yövuoroja ja viikonloppuisin se on katastrofi, koska minun ei anneta nukkua missään välissä.
Aamulla kun tulin pyysin, että mies lähtisi lasten kanssa aamupäivällä ulos, jotta voisin rauhassa nukkua edes sen pari tuntia ja sitten voisin nukkua vähän lisää pienimmän lapsen kanssa kun hän menee päiväunille. Lähdössä kesti ja kesti, yritin toki nukkua mutta en saanut nukuttua koska kaikki pitivät kovaa meteliä. No, vihdoin he pääsivät lähtemään ulos, mutta kun olin juuri ensimmäisen kerran nukahtanut, niin vanhin lapsi tuli herättämään kysyäkseen että nukunko. Mies oli siis lähtenyt ulos vain nuorimman kanssa. Nukahdin sitten jonkin ajan päästä uudestaan ja kas eiköhän nuorin lapsikin tule jo herättämään minua. Olivat olleet sen 45min ulkona, jonka jälkeen mies ei ollut jaksanut seurata enää mitä lapsi puuhaa ja huomasi vasta jonkin ajan kuluttua että siellähän se on huoneessa jossa yritän nukkua.
Tässä vaiheessa mulla meni hermot. Mielestäni mieheni välinpitämättömyys on törkeää. Miten voi olla niin vaikeaa esim olla lapsen/lasten kanssa se 2h ulkona tai jossain ihan sama missä tai edes katsoa sitten kun tulevat sisälle että lapset eivät heti tuli herättämään minua? Jostain syystä tämä ei vaan onnistu häneltä kuitenkaan. Se on aina sama juttu kun minulla viikonloppuyövuoroja.
Kaiken lisäksi mies nyt sitten suuttui ja lähti nuorimman kanssa äidilleen jättäen kaksi muuta lasta kotiin, joille laitan nyt sitten ruokaa. Sanoi tulevansa joskus klo13-14 aikaan kotiin, joten minulta jäi myös mahdollisuus mennä päiväunille nuorimman kanssa.
Tällä hetkellä on sellainen olo, että tulen hulluksi kun en ole saanut ollenkaan nukkua, ehkä puoli tuntia korkeintaan! Mikä neuvoksi? Minulla itselläni on paska olo siitå että huusin miehelleni, mutta toisaalta epätoivoinen olo siitä että minulla ei ole mahdollisuutta nukkua päivällä, vaikka on toinen aikuinen talossa!!
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat tuollaisia. Eivät ne tajua. Mies ajattelee, että kun kerran olet kotona, niin voithan hoitaa lapset niin kuin aina. Ei mies kykene tajuamaan, että naisenkin pitäisi saada nukkua joskus. Sinähän olet nainen, kyllä sinä jaksat painaa duunia loputtomasti! Mies sen sijaan saa kellahtaa petiin heti, kun vaikka tulee yksi aivastus. Sitten ollaan niin puolikuolleita että huh huh. Sääliä pitää ja olla hiljaa. Naiselle ei tällaista suoda ikinä.
Eli mene jonnekin muualle nukkumaan. Kotona et saa nukkua päiväsaikaan nyt etkä ikinä, koska mies ei tuota asiaa tule ymmärtämään.
Joo, mee roskii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanne olisi toisinpäin niin silti miestä haukuttaisiin ruikuttajaksi ja naisvihaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota hotellihuone seuraavalla kerralla
Aika nihkeää ottaa hotellihuone päivällä nukkumista varten, kun joutuu maksamaan kahdesta yöstä.
Höpö höpö kannattaa tarkistaa mihin hintaan huoneen saa esim. klo 8-18 65 €.
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne olisi toisinpäin niin silti miestä haukuttaisiin ruikuttajaksi ja naisvihaajaksi.
Useimmissa perheissä yövuoroa tekevän annetaan nukkua. Oli nukkuja sitten mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarina toisesta näkökulmasta, seurustelin aikoinaan vuorotyötä tekevän herkkäunisen miehen kanssa ja se oli todella stressaavaa molemmille. Lapsia meillä ei ollut, enkä tiedä miten olisimme pärjänneet lasten kanssa, tuskin mitenkään.
Mies halusi nukkua illan yövuoroa vasten, joten oli jo nukkumassa kun tulin itse töistä 17-18 aikaan ja heräsi illalla myöhään kun itse menin nukkumaan. Mies siis nukkui yövuoroviikoilla käytännössä koko sen ajan kun itse olin kotona hereillä. Päivän oli hereillä kun itse olin töissä.
Mies on niin herkkäuninen, etten voinut laittaa ruokaa, en edes lämmittää mikrossa. Voileivätkin piti tehdä varovasti liikaa kolistelematta tai rapistelematta. Käytännössä oman raskaan työpäivän jälkeen pystyin syömään vain kylmiä välipaloja koko illan. Olisi pitänyt syödä ulkona, mutta ei siihen olisi ollut varaa joka päivä. En voinut siivota viikolla, en järjestellä asuntoa, kuivata hiuksia suihkun jälkeen, tehdä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin istua hiirenhiljaa tietokoneella luurit päässä tai lukea. Tunsin itseni vangiksi omassa kodissani. Välillä toki tapasin tuttavia kodin ulkopuolella ja kävin kävelyllä, mutta koti-ihmisenä en jaksanut työpäivän päälle luuhata ulkonakaan kaiket illat raskaan työpäivän päälle.
Järkevää kompromissia ei oikein löytynyt, enkä oikein vieläkään tiedä mikä sellainen olisi voinut olla. Minä en voi muuttua koti-ihmisestä aktiiviseksi joka jaksaa juosta kylillä joka päivä töiden jälkeen yöhön asti ja mies ei tietenkään voi herkkäunisuudelleen mitään. Tilanne helpotti vasta kun miehen työt muuttuivat.
Miten olisi omat asunnot?
En tajua, miksi seurustelevien parien muka pitäisi väen vängällä aina asua yhdessä, vaikka siitä ei tule yhtään mitään.
Haluan jakaa arjen rakastamani ihmisen kanssa saman katon alla. Kumpikaan ei halunnut muuttaa erilleen, koska muulloin kun yövuoroviikoilla yhteiselämä toimi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ja vuoroviikkojärjestelyt, niin kyllä se ukkokin siitä tokenee.
Ei vaan ihan oikeesti mies on nyt väärässä ja ei johdu sukupuolesta, yötyöllisen on saatava leponsa.
Melko itsekästä ruveta vuorotyöläiseksi kolmen lapsen perheessä ja olettaa että muut tanssivat tämän yhden omavalitseman vuorokausirytmin ehdoilla.
Mitä mä just luin, "itsekästä ruveta vuorotyöläiseksi", ihan kuin duunari voisi itse valita vuoronsa. Jos haluaa työtä tehdä sitä on tehtävä silloin kun sitä on tarjolla. Suuri osa töistä ei ole 8-16 välillä.
Kahden kodin malli on hyvä ratkaisu.
Joka tarvitsee unta menee yövuoron jälkeen kakkoskotiin nukkumaan.
Tiedän tällaisen ratkaisun tehneen perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sympatiat täältä. Itse haluaisin hakea eroa vähän samanlaisista syistä. Meillä minä opiskelen (teen gradua) ja teen myös osa-aikatyötä (60%). Mies on työtön ja luultavasti ei työllisty ihan heti.
Mun vuorokausi koostuu siitä, että herään aamulla ja herätän lapset sekä hoidan heidät kouluun. Ekaluokkalainen on ihanan omatoiminen, mutta 9-vuotias autisti ei. Sen jälkeen joko teen töitä tai opiskelen, päivästä riippuen. Ekaluokkalainen kotiutuu puolenpäivän aikaan ja kaipaa tekemistä ja seuraa, joten häiritsee minua vähän väliä. Iltaisin on harrastuksia minulla ja lapsilla, hoidan kuskauksista noin 90%. Osa hoituu kimppakyydeillä muitten vanhempien kanssa. Iltapalat ja iltatoimet hoidan minä. Jos jää aikaa, jatkan opiskelujuttuja tai teen kotitöitä.
Miehen vuorokausirytmi. Herää 11-12 aikaan. Syö aamupalaa ja lukee lehteä tai surffaa netissä parisen tuntia. Ei viihdytä ekaluokkalaista, eikä tee sen kanssa mitään oma-aloitteisesti. Ei etenkään lähde sen kanssa ulos, jotta mulla olisi pienessä kämpässä työrauhaa. Päivästä riippuen tekee jotain kotitöitä, mutta ei siivoa koskaan, koska "täällä on niin sotkuista" (logiikka, huhuu?). Illalla katsoo urheilua ja lipittää bisseä aina vähintään sikspäkin. Valvoo 1-2 yöllä, en tiedä tarkkaan, koska itse koitan nukkua.
Ja tämän kaiken keskellä se kehtaa kiukutella, että lapset ei kerro hänelle mitään eikä tee hänen kanssaan mitään - vaikka siis itse haluaisi lähinnä katsoa urheilua, somettaa ja juodan kaljaa. Valittaa myös, ettei tehdä koko perheenä mitään. Ajatus siitä on telkkarin katsominen yhdessä, tai joku kiva esim metsäretki yhdessä. Mutta sekin minun pitäisi hoitaa. Eli valita paikka, tarkistaa ajoreitit, ostaa ja pakata eväät, pakata lapsille varavaatteet ja huolehtia sadekamppeet, aurinkovoiteet, varahanskat yms. mukaan. Ja toki kotiin palatessa purkaa kassit ja laittaa tavarat paikalleen. Vituttaa niin ettei veri kierrä. Haluan erota, mutta emmin. Lähinnä pelottaa, että sen juominen karkaa käsistä lopullisesti, jos erotaan ja sitten lapsilla ei ole minkäänlaista isää. Ja se, että mun ihana anoppi kuolee huolesta ja surusta, jos erotaan.
Kuulostaa vähän samalta kuin meidän meininki, paitsi mies oli töissä. Mies eli kuin lapseton sinkku. Valitsi työajat kuten hänelle itselleen sopi, ja minun tehtävä oli järjestää omat vuoroni siten kuiten miehen työaikoihin sopi. Koska tilanne suututti minua, riitelimme usein asiasta. Mies olisi voinut järjestää omat työaikansa paremmin, mutta hänelle ei koskaan sopinut. Päätin hakea opiskelupaikkaa, jotta pääsisin päivätyöhön. Koko opiskeluaikani kuuntelin vittuilua siitä, miten en tienaa tarpeeksi ja opiskeluni oli hänen mielestään pelkkää paskaa. Siitä huolimatta, että edessä häämötti paremmin palkattu päivätyö.
Viikonloput oli miehen omaa aikaa. Hän tissutteli aamuyöhön asti ja luonnollisesti teki itselleen yöpalaa eli kilisteli ja kolisteli keittiössä enkä saanut nukuttua. Olin usein viikonloppuaamuisin töissä, joten en saanut nukuttua kuin muutaman tunnin ennen töihin lähtöä. Perheenä emme tehneet mitään tai jos teimme, mies oli ensimmäinen, joka alkoi valittaa ja halusi kotiin.
No, arvaa vaan onko kyseessä ex..?
Alkoipa suututtaa sun puolesta. Kuten täällä on jo todettukin niin valvottaminen on yksi väkivallan muodoista. Ei varmaan tuo nukkumisasia ole ainoa jossa mies ei kunnioita sinua? Lähti varmaan äidilleen siksi että hän vahtis lapsia ettei itse tarvi.
Aina kun luen tätä palstaa niin olen päivä päivältä varmempi etten ikinä ala parisuhteeseen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yövuorolaista EI IKINÄ kuulu herättää noin! Hyi, tuli ihan vilunväreet ajatuksesta... Onneksi itse saan nukkua suht hyvät unet AINA yövuoron jälkeen. Kyllä minullakin on ollut ex, joka moitti minua siitä, kun nukuin vielä klo 13 yövuoron jälkeen... Sain siitä kyllä ihan makoisat raivarit. Yövuorot on välillä jees, mutta jos ei saa kunnolla nukkua, niin se pilaa fiiliksen totaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sympatiat täältä. Itse haluaisin hakea eroa vähän samanlaisista syistä. Meillä minä opiskelen (teen gradua) ja teen myös osa-aikatyötä (60%). Mies on työtön ja luultavasti ei työllisty ihan heti.
Mun vuorokausi koostuu siitä, että herään aamulla ja herätän lapset sekä hoidan heidät kouluun. Ekaluokkalainen on ihanan omatoiminen, mutta 9-vuotias autisti ei. Sen jälkeen joko teen töitä tai opiskelen, päivästä riippuen. Ekaluokkalainen kotiutuu puolenpäivän aikaan ja kaipaa tekemistä ja seuraa, joten häiritsee minua vähän väliä. Iltaisin on harrastuksia minulla ja lapsilla, hoidan kuskauksista noin 90%. Osa hoituu kimppakyydeillä muitten vanhempien kanssa. Iltapalat ja iltatoimet hoidan minä. Jos jää aikaa, jatkan opiskelujuttuja tai teen kotitöitä.
Miehen vuorokausirytmi. Herää 11-12 aikaan. Syö aamupalaa ja lukee lehteä tai surffaa netissä parisen tuntia. Ei viihdytä ekaluokkalaista, eikä tee sen kanssa mitään oma-aloitteisesti. Ei etenkään lähde sen kanssa ulos, jotta mulla olisi pienessä kämpässä työrauhaa. Päivästä riippuen tekee jotain kotitöitä, mutta ei siivoa koskaan, koska "täällä on niin sotkuista" (logiikka, huhuu?). Illalla katsoo urheilua ja lipittää bisseä aina vähintään sikspäkin. Valvoo 1-2 yöllä, en tiedä tarkkaan, koska itse koitan nukkua.
Ja tämän kaiken keskellä se kehtaa kiukutella, että lapset ei kerro hänelle mitään eikä tee hänen kanssaan mitään - vaikka siis itse haluaisi lähinnä katsoa urheilua, somettaa ja juodan kaljaa. Valittaa myös, ettei tehdä koko perheenä mitään. Ajatus siitä on telkkarin katsominen yhdessä, tai joku kiva esim metsäretki yhdessä. Mutta sekin minun pitäisi hoitaa. Eli valita paikka, tarkistaa ajoreitit, ostaa ja pakata eväät, pakata lapsille varavaatteet ja huolehtia sadekamppeet, aurinkovoiteet, varahanskat yms. mukaan. Ja toki kotiin palatessa purkaa kassit ja laittaa tavarat paikalleen. Vituttaa niin ettei veri kierrä. Haluan erota, mutta emmin. Lähinnä pelottaa, että sen juominen karkaa käsistä lopullisesti, jos erotaan ja sitten lapsilla ei ole minkäänlaista isää. Ja se, että mun ihana anoppi kuolee huolesta ja surusta, jos erotaan.
Okei,herätys!!! Nyt eropaperit pöytään ja heti! Sinähän elät yh- arkea riesanasi vielä mieslapsi!!! Missä sun itsekunnioitus on? Jos äijä ei välitä lapsistaan nytkään tuon enempää niin sitten se on lapsille parempi että valitsee sen kaljatölkkinsä. Lapset taitavat jo oireilla, tilanne on sinulle aivan liian raskas ja mies alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se raivotar, joka vuosikausia kouluttaa miestään ettei nälkäänsä saa syödä puolison nukkumaanmenon jälkeen mitään rapisevaa kuten näkkileipää tai suklaata niin hankkiudu terapiaan tai käytä korvatulppia. Tai opetelkaa laittamaan makuuhuoneen ovi kiinni. Normaalia elämää ei voi kieltää toiselta ihmiseltä eli pitäisikö miehen juoda velliä pillillä kämpän nurkassa kun sinä nukut. Mikä idiootti nainen. Täysin despootti hallitsee mikä kodissa on sallittua ja mikä ei.
Isompi kämppä, erilliset makuuhuoneet, ovet kiinni, älkää asuko yhdessä, korvatulpat, ratkaisuja on monia mutta tuo ritisevän ruuan syöminen on kiellettyä tai syödään vain pehmeitä ruokia kuten vaahtokarkkia nälkään niin kuulostaa ihan pähkähullulta. Kuvitteletko oikeasti että miehesi valitsisi nälkäänsä ruuan sen perusteella millainen äänimaisema siinä on?
Kyllä kuvittelen. Sillä perusteella, että minä toimin täysin samoin silloin kun hän menee nukkumaan usein iltaseiskan ja kasin välillä ja herää aamulla neljältä. Kummasti raivotardespootti pystyy syömään rapisevat eväät mahdollisimman hiljaa siellä kämpän nurkassa, jossa asuu mieheltä munat syövä mörö. Ehkä olen sitten niin raivokas, että se mörökin pelkää. Kas kun pidän erittäin tärkeänä, että mies saa nukkua.
Senverran idiootti olen, että kiinnostuin oikein, mikä sen despootin tekee ihmisestä, jolta kestää vuosia saada toinen ymmärtämään, että kantaa seuraukset kärttyisen emännän muodossa jos hän valvottaa minua (on tehnyt sitä paljon muillakin tavoilla ja on hyvin itsekeskeinen monella tapaa). Enhän minä ole määrännyt häntä jos olen kertonut, mitä seuraa siitä jos toimii niinkuin toimii.
Sinunko liittosi sitten on niin ihana, että parkkeeraat oven taakse kaipaamaan ja syömään rapisevia eväitäsi yötyöläismiehesi nukkuessa? Vai onko teillä kymmenen huonetta ja keittiö? Olisi meilläkin, jos olisi varaa.
Sivumennen kysyen, kumpi meistä on raivotar, sinä vai minä, jos nimittelet idiootiksi ihmistä, josta et tiedä juurikaan mitään. Vai oletko sitä onnellista kansanosaa, jonka mielestä nainen on joka tapauksessa väärässä, paitsi jos on niinkuin sinä käsket? Melko kaksinaismoralistista.
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa suututtaa sun puolesta. Kuten täällä on jo todettukin niin valvottaminen on yksi väkivallan muodoista. Ei varmaan tuo nukkumisasia ole ainoa jossa mies ei kunnioita sinua? Lähti varmaan äidilleen siksi että hän vahtis lapsia ettei itse tarvi.
Aina kun luen tätä palstaa niin olen päivä päivältä varmempi etten ikinä ala parisuhteeseen miehen kanssa.
Kuvitteletko, että oikeassa elämässä miehet usein ovat sellaisia kuin tämän palstan kauhutarinat? Etkö itse tunne normaaleita miehiä?
En minä ainakaan tunne ketään, joka muistuttaisi palstan sikamiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa suututtaa sun puolesta. Kuten täällä on jo todettukin niin valvottaminen on yksi väkivallan muodoista. Ei varmaan tuo nukkumisasia ole ainoa jossa mies ei kunnioita sinua? Lähti varmaan äidilleen siksi että hän vahtis lapsia ettei itse tarvi.
Aina kun luen tätä palstaa niin olen päivä päivältä varmempi etten ikinä ala parisuhteeseen miehen kanssa.
Kuvitteletko, että oikeassa elämässä miehet usein ovat sellaisia kuin tämän palstan kauhutarinat? Etkö itse tunne normaaleita miehiä?
En minä ainakaan tunne ketään, joka muistuttaisi palstan sikamiehiä.
No tänne kirjoittelee ihan oikean elämän ihmisiä ihan oikeista asioista (toki joukossa jokunen provo) joten ei tässä mun kuvitelmista ole kyse. Luuletko että ne sikamiehet kävelee tuolla ulkona lappu otsassa jossa lukee että ”en anna vaimon nukkua”? Pinta on pintaa ja ikinä ei voi tietää mitä ihmisten kotona tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa suututtaa sun puolesta. Kuten täällä on jo todettukin niin valvottaminen on yksi väkivallan muodoista. Ei varmaan tuo nukkumisasia ole ainoa jossa mies ei kunnioita sinua? Lähti varmaan äidilleen siksi että hän vahtis lapsia ettei itse tarvi.
Aina kun luen tätä palstaa niin olen päivä päivältä varmempi etten ikinä ala parisuhteeseen miehen kanssa.
Kuvitteletko, että oikeassa elämässä miehet usein ovat sellaisia kuin tämän palstan kauhutarinat? Etkö itse tunne normaaleita miehiä?
En minä ainakaan tunne ketään, joka muistuttaisi palstan sikamiehiä.
Itsekeskeisiä ei tarvitse olla kuin 10 prosenttia, niin todella monella on sellaisesta jo kokemusta, koska parisuhteita on ehditty kokea useampi. Tietysti sinun piireissäsi voi olla, että sellaista hävetään niin paljon, ettei tunnusteta. Eihän parisuhdeväkivaltaakaan paremmissa piireissä esiinny, koska siitä vaietaan.
Täällä tilanteestaan kertovat kuuluvat niihin piireihin, joissa ilmiö on niin yleinen että sitä pidetään normaalina, tai sitten he jättävät kertomatta arvostetuista ammateistaan ja siitä, etteivät tiedä muita vastaavia perheitä. Jokainen turtuu tilanteeseensa, oli tausta mikä hyvänsä. Mitä sietämättömämpi asetelma, sen raskaampaa sitä on miettiä.
Taas yksi uhriutuva naisihminen.
Nuku työpaikalla, nuku autossa, nuku hotellissa.
Mutta älä vikise ongelmaasi muille.
Se on sinun ratkaistavissa.
Vierailija kirjoitti:
Perhe on kokonaisuus, joilla kaikilla on oikeus elää normaalia elämää. Nyt yhdellä on normaalista poikkeava työ, yövuorossa normaalina pidetty nukkumisaika muuttuu. Ap on itse valinnut työnsä ja lasten vuorokausirytmiä ei voida muuttaa. Ei voida muuttaa puolisonkaan vuorokausirytmiä. Ap pitää miettiä onko hänellä mahdollisuutta enää tehdä yövuoroja jos hän sotkee koko perheen elämän työnsä vuoksi.
Tai sitten ap, miksi helvetissä et lukitse makuuhuoneen ovea ja käytä korvatulppia? Varsinkin kun sinulla on puoliso lasten seurana.
Nimimerkki vuorotyötä tekevä äiti
Eli ratkaisu on, että ap jää pois työelämästä, vai?
Päivätöihinkään ei niin vaan kävellä.
Tässä on ehdotettu jo monta hyvää ratkaisua, jos toinen asunto yövuoron jälkeistä nukkumista ja lasten vuorohoitoviikot miehen kanssa eivät käy.
Jos mies ei opi, niin opeta LAPSET olemaan hiljaa silloin, kun tulet yövuoron jälkeen kotiin. Tuo on aika epätoivoinen tilanne, jos on useampi yövuoro peräkkäin eikä missään välissä voi nukkua.
Hanki korvatulpat ja lukko makuuhuoneen oveen. Kyllä ne lapset siitä pian oppivat.
Ei tässä tapauksessa äidin työ sotke perheen normaalia elämää millään tavalla, vai onko se jonkun mielestä normaalia perhe-elämää, että lasten pitää saada mellastaa mielin määrin kaiken aikaa, eikä lasten isän tarvitse huolehtia jälkeläisistään?
Kuulostaa mun korvaan siltä, että mies joko ei enää muista millaista vuorotyön tekeminen ja yövuoroista palautuminen on, tai on itse väsähtänyt tilanteeseen.
Koska kuitenkin kerroit, että yövuoroja ei ole jatkuvasti, tuntuu utopistiselta että sen vuoksi olisi ehtinyt väsymään.
Väsymisellä tarkoitan sitä, että jos päivätyötä tekevä joutuu rytmittämään kaiken ajan puolison vuorotyön mukaan, voi tuntua raskaalta. Sama vaikkapa kotona lapsia hoitavan vanhemman kohdalla. Molemmat puolet on nähty, joten tiedän, mistä puhun.
Mun mielestä keskustelu on nyt tässä se avainsana. Kysyt mieheltä, eikö hän ymmärrä, että sun olisi saatava nukkua ainakin x määrä tunteja (mikä se sulle sitten onkaan, tuo pari tuntia ei kuulosta kovin terveelliseltä mutta jos tämä toistuu vain joskus, niin ei ehkä ole kovin haitallistakaan) ja keskustelette siitä, mitä asialle tehdään.
Ajatuksia:
1) Tiedät varmasti yövuorosi jonkin verran etukäteen. Kun yövuki alkaa olla lähempänä, muistutat asiasta perhettä.
2) Lapsille laitetaan sääntö, ettei huoneeseen tulla, kun sä nukut.
3) Miehen kanssa voitte yhdessä suunnitella, mitä hän voisi tehdä lasten kanssa sen ajan, kun sä nukut. Varmaan osa ajasta menee aamupalan tekoon, jälkien korjaamiseen ym. Voisko sisällä esim. rakentaa legoilla, rakentaa junarataa ja leikkiä sillä, piirtää, maalata, muovailla... Ulkona voi vaikka käydä kävelyllä, pelailla, leikkiä, tehdä eväät ja syödä niitä yhdessä. Tai käydä vaikka siellä äidillään. Tällöin myös kaikki lapset lähtee mukaan juttuihin.
4) Kolistelua vaativia kotitöitä voi siirtää parin tunnin päähän (kun heräät) ja tehdä edeltä käsin. Esim. jos nukut lounasaikaan ja joku homma vaatisi meteliä, tehdään lounas jo edellisenä päivänä valmiiksi ja sitten vain lämmitellään. Tiskit voi laittaa hieman myöhemminkin.
5) Korvatulpat, ehkä makkarin oveen lukko. Miten asutte - auttaisiko, jos koti olisi isompi?
Äiti teki vuorotyötä, kun olin lapsi. Lapsille opetettiin alusta asti, että silloin tulee olla hiljaa, kun äiti nukkuu. Yleensä äiti meni nukkumaan siinä kahdeksan ja yhdeksän välillä ja heräsi kolmen aikoihin, jos yövuorot jatkuivat. Vanhempien makuuhuone oli olohuoneen vieressä ensimmäiset 10 vuotta, joten piti leikkiä hiljaa. Monesti leikittiin ainakin osan aikaa ulkona mutta äidillä oli kyllä aika hyvät unenlahjatkin. Joskus saatettiin katsoa videoita olohuoneessa hiljaa.
Kyllä isän tehtävänä on huolehtia, että kodissa on mahdollista nukkua, jos on ollut yötöissä. Se tapahtuu ohjeistamalla lapsia ja mahdollisesti järjestämällä ohjelmaa kodin ulkopuolelle. Isommat lapset tajuavat kyllä, jos heille sanoo, että pitää olla hiljaa, kun äiti nukkuu. Ei ehkä ole kiva lähteä heti aamulla kotoa mutta voihan kotonakin tehdä jotain yhdessä lasten kanssa. Vaikka rakentaa maja, lukea yhdessä kirja, askarrella vaikka joulukoristeita tähän aikaan vuodesta.
Tuntuu, että tässä tilanteessa AP:n mies tekee tahallaan kiusaa, muuten lapset kyllä tietäisi, että äiti nukkuu.
Onnistuisiko jatkossa, että AP valvoisi sen verran, että lapset ovat hereillä ja kertoisi heille menevänsä nyt nukkumaan ja lapset voisivat sanoa äidille hyvää yötä. Silloin lapset tietäisivät varmasti, että äiti on nukkumassa. Samalla voisi lasten kanssa sopia milloin saa aikaisintaan tulla huoneeseen. Voi vaikka askarrella kellon, jossa on viisarit siihen aikaan asetettu, kun on sopiva aika herätä. Sen ymmärtää varsin pienikin lapsi. Lisäksi voi sopia, että silloin ei saa tulla yläkertaan leikkimään, jos nukut siellä.