Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammaiset, etenkin kehitysvammaiset, saavat todella paljon etuuksia jo nyt. Siitä juurikin tämä ryhmä on aina ensimmäisenä äänessä, jos käydään keskustelua resursseista, siis että heiltä ei missään nimessä saa leikata mitään. Nyt uusin juttu on, että talousvaikeuksissa oleva kunta yrittää asuttaa kehitysvammaiset aikuiset edullisempaan, pysyvään paikkaan, jossa palveluntarjoaja olisi kunta itse eikä yksityinen puoli. Ainoa syy, miksi vammaiset ja heidän omaisensa tappelevat tässä vastaan, on että mitään ei saisi periaatteesta muuttaa. Mitään huononnusta asumisoloihin tms. ei ole tulossa, ei vaan saisi olla muutoksia. Helvetin raskasta porukkaa. 

Vammaisaktivistit ovat pahimpia. Kunta maksaa kotiin hoitajat, jotka käyvät yötä päivää kääntelemässä, syöttämässä jne. ihmistä, joka ei ehkä pysty edes nielemään kunnolla itse. Mutta kun on se OIKEUS asua omassa kodissaan ITSENÄISESTI. Kuinka itsenäistä tuollainen elämä sitten on, sitä sopii kysyä. Mutta niin vaan heidänkin pitäisi nyt saada alipalkatut hoitajansa vääntelemään heitä erilaisiin seksiasentoihin, koska heidän OIKEUTENSA. 

Ja vähävaraisten lapsille ei yhteiskunta kustanna retkiä Särkänniemeen tai vaikkapa konserttiin, kun taas kehitysvammaiset pääsee sinne taksilla. Monella normaaliälyisellä vähävaraisen lapsella olisi kuitenkin tulevaisuus edessä, mutta perheen heikot tulot, joista vaan leikataan, voivat vaikuttaa lapsen mielenterveyteen.

Olen jutellut yhden fyysisesti vammaisen kanssa ja kysyin, että onko hänen mielestä vammaiset onnellisia, kun tuli mieleen Sanna Sepponen, jonka mielestä vammaiset osaa iloita. Kaverin mielestä ei se mene näin, ja vammaisillakin Sepponen tarkoitti kehitysvammaisia. Kaveri on kyllä itsekin nähnyt, kuinka kehitysvammaisten raha-asioista ja lääkäreistä huolehtii lähipiiri. Juu, totta kai on aikaa olla onnellinen eikä varjopuolet elämässä paina. Kaveri joutuu taas pähkäilemään, että riittääkö rahat laskujen maksamiseen ja hammaslääkärillekin pitäisi itse varata ajat.

Tuttu, jolla on kehitysvammainen lapsi, on kova kerjäämään kaikkea mahdollista veronmaksajien maksettavaksi. Olisi heti kauhuissaan, jos joku aromaheppaterapia pitäisi maksaa edes osittain! Nyt hänen lapsellaan on varmaan kolmas iPad, jonka tietysti taas rikkoo suutuspäissään ja yhteiskunta maksaa uuden tilalle. Onnistuisiko vähävaraisten terveiden lasten saada iPad tuolla tavalla?

Ei varsinaisesti liity kehitysvammaisiin mutta läheltä liippaa tavallaan oma työni. Teen julkisella puolella lausuntoja, jotta Kela maksaisi ihmisille etuuksia. Ette usko millaista yrittäjää sinne tulee. Näen myös jonkin verran väärinkäytöksiä, esim. asiakkuus tai hoidot lopetetaan asiakkaan toimesta aika pian sen jälkeen kun yksi tietynlainen nykyään suosittu etuus on myönnetty. Ihmiset lypsää Kelaa aivan sumeilematta.

Vierailija kirjoitti:

Etätyöt vaan laiskistavat ja laskevat työtehoa, vaikka itse aina kerron esimiehille päinvastoin.

-Etätyöntekijä

Sama juttu. Työtehoa toisaalta voi ottaa omaan käyttöön, eli on kiva saada enemmän kotitöitä tehtyä nykyään, niin jää illat vapaaksi oikealle vapaa-ajalle.

En voi sanoa asiakkaalle, että olisiko ollut järkevää pistää tuloista osa säästöön pahan päivän varalle ennemmin kuin elää koko ajan kädestä suuhun.

Hyväpalkkainen pitkäaikainen työpaikka ja jatkuva pula rahasta. Asia jolle en työssäni mitään voi, mutta sitä vinkumista ei jaksaisi jatkuvasti kuunnella kun asialle olisi voinut ja pitänyt jotain tehdä itsekin. Nyt on vaikea vielä vähemmästä nyhjäistä kun on se paha päivä kohdalla.

Yleensä tunnen asiakasta kohtaan empatiaa paljonkin ja näen miten vaikeista tilanteista puskevat eteenpäin pienilläkin tuloilla vaikka varmasti ei ole helppoa. Sitten on näitä toisia joille sitä empatiaa ei vaan millään riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketuttaa neuvoa jotakin maa han m uuttajaa täyttämään KELA:n lomaketta. Siis minun pitää käsipuolesta viedä hänet lomakkeen äärelle ja neuvoa, mitä kirjoitetaan mihinkin ruutuun. Kieltämättä mielessäni pyörii, että mitä hyötyä on Suomen työelämälle tästäkin kirjoitus- ja kielitaidottomasta ihmisestä?

Tätä en kuitenkaan voi ääneen sanoa, koska olenhan korkeakoulutettu virkamies ja maksan palkastani veroja hänenkin ylläpitämisekseen. Lievä asenneongelma, mutta etsin koko ajan muita töitä.

Sinun työsi on neuvoa asiakkaita. He voivat oppia suomen kielitaidon myöhemmin. Myös monet kantasuomalaiset rarvitsevat vastaavanlaista apua. Ärsyttääkö sinua neuvoa heitäkin?

Jos asiakas on vaikka itsenäistymisikäinen nuori tai vanhus, mutta että täysin työikäiselle pitää kädestä pitäen neuvoa, vissiin vähä-älyisiä.

Minä neuvon usein työikäisiä täyttämään lomakkeita, kuuluu osana työhön. Syy, he kenties eivät ole koskaan täyttäneet sellaisia lomakkeita kun ei ole ollut aiemmin tarve. Eivätkä työskentele paperinoyörittäjönä kuten minä, joten eivät välttämättä ymmärrä mitä lomakkeen jollain kohdalla tarkoitetaan.

Itseasiassa nuoret jotka ovat juuri tulleet työelämään täyttävät lomakkeita paremmin. Ovat joutuneet niitä opintotuen yms. takia täyttämään joten sujuu todellakin helpommin kuin 30 vuotta töissä olleelta duunarilta jonka ei ole tarvinnut vuosikymmeniin mitään täytellä.

Se auttaminen kuuluu mun työhön myös ja mielelläni autan. Etuudet ja muut saa aina paljon helpommin ja nopeammin kun hakupaperit ja liitteet on kunnossa ja toki neuvon heti jos jotain puuttuu. En pimitä tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Joo, ihmettelin pari vuotta sitten jo, kuinka ihmeessä lähi/tuttavapiirissä voi olla useampi lapsi, jolla ollut "haasteita puheen kehityksessä", siis niin ettei kunnon puhetta meinaa alkaa tulla ja lapsia käytetty puheterapiassa.

Sain oman laosen vasta vähän aikaa sitten, nuo sinun mainitsemasi "itsestäänselvyydet" ovat minulle ihan itsestäänselvyyksiä, mutta tajusin ettei todellakaan suurelle osalle ikähaarukastani (30-ikävuoden molemmin puolin) ole! Tuoreet vanhemnat tuijottaa älypuhelinta ja ehkä satunnaisesti pari minuuttia silloin tällöin ottaa katsekontaktin ja juttelee lapselleen, silloinkin yleensä käsittämättömällä "sössötyskielellä" puhuen! :O joo, itsekin välillä "lässytin" vauvalleni, mutta kyllä ihan normaalua puhetta, loruja, lauluja ja keskustelua sisäktyi päiviin. Tuttavat ihmetteli, miten lapseni on oppinut niin laajan sanavaraston ja ouhumaan niin selkeästi...

Nih. Tuota noin.... :D

Totta tämä. Vanhemmat ovat ottaneet tabletit sun muut lastenvahdiksi ja vuorovaikutus lapsen ja vanhemman väliltä jää pieneksi. Todella paljon on 2- vuotaita, jotka eivät vielä puhu tai puhuvat tosi vähän. 

99% prosenttia kansallispukuisista pilaa loppujen 1% maineen. 

t.sosiaalityöntekijä 

Johtajilla on jo imagon vuoksi kalenteri töynnä tapaamisia, lounaita ja kokouksia. Tosisiassa elämä ei ole aivan niin hektistä ja asiakas on usein joku rotarykaveri jonka kanssa käysään kauniilla säällä purjehtimqssa ja golfaamassa. Lounaat on usein pitkiä ja kosteita, etätyöt maanantaina ja perjantaina saattavat koostua mökkimatkasta eikä kone näy aktiivisena kovin montaa kertaa. Talon sisäisiin kokouksiin osallistutaan kun jaksetaan. Toki tosipaikan tullen tehdään pitkiä päiviä ja tarpeen vaatiessa viikonloppunakin - useimmiten otetaan kuitenkin iisisti. kokemusta kahden pörssiyhtiön johdon sihteerinä.

Meidän asiakkaat ei tiedä pätkääkään mitä ne oikeasti tarvitsee, joten me tehdään heidän pyyntönsä mukaan laastariratkaisuja ja toivotaan että kun seuraavan kerran kakka osuu tuulettimeen he pyytää taas meiltä apua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Sä oot ihan käsittämättömän tyhmä ja ammattitaidoton, jos sulle ei 10 vuoden aikana todella ole selvinnyt, että kuvailemasi asiat ovat nimenomaan se sairaus, johon potilaat ovat sairastuneet.

Muutenkin tuntuu ketjun perusteella, että monilla empatiakyvyttömillä tyypeillä on itsellään järjenjuoksu jotenkin outoa, sumeaa ja haparoivaa, vaikka painavatkin alas "tyhmiä ja laiskoja." Jotenkin tärähtäneen oloinen ja vihan sokaisema vaikutelma tulee monien juttujen perusteella, vaikka kirjoitus olisi koherenttia ja taitavaakin.

Sairaudessakin voit rypeä vuosia toisensa perään, tai sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää, että nyt jatkan elämääni. Ei ole kyse siitä, että kaikki tapahtuisi kuukaudessa tai kahdessa, mutta jos asioiden märehtimiseen menee vuosia, niin sitten potilas ei edes halua päästä eteenpäin.

Ja minulle on turha jauhaa sontaa, etten ole kokenut mitään. Minuakin on esim koulukiusattu, lyöty ja heitetty lumipallolla naamaan täysillä metrin etäisyydeltä. Silti ei tulisi mieleenkään enää aikuisena märehtiä noita asioita joita tapahtui lasten maailmassa, koska tiedän, että lasten maailma on eri ja osaan katsoa sitä nyt aikuisen rationaalisella järjellä ja etten voita siinä mitään, jos jään vatvomaan niitä vanhoja asioita, jotka ne eivät kuulu enää elämääni.

Juuri tätä tarkotin empatiakyvyttömien sumealla ja oudolla järjenjuoksulla. Heitetty lapsena lumipallolla naamaan, mutta pääsit eteenpäin, joten kenenkään muunkaan ei pitäisi kärsiä esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöstä tai estyneestä persoonallisuushäiriöstä? Sinun pitäisi vaihtaa alaa, tai vähintä opiskella alasi alkeet.

Tämä on sitä oravanpyörä-jaarittelua, jota voi käydä loputtomiin kun sille tielle lähtee. Juoppokin löytää itselleen halutessaan aina syyn miksi jatkaa juomista.

Amen. Ja jokainen koskaan masennuksesta, ahdistuksesta, alkoholismista, köyhyydestä jne eroon päässyt tulee sanomaan, että muutos tapahtui vasta kun itse ymmärsi, että Minä Ja Vain Ja Ainoastaan Minä Olen Vastuussa Elämästäni Ja Jos Minä En Tästä Suosta Itse Nouse, Ei Minua Sieltä Kukaan Nosta.

Joka ikisessä "onnistumistarinassa" on kyse tuosta samasta asiasta: ihminen ottaa itse vastuun omasta elämästään. Toki silti voi ottaa apua vastaan, mutta sen ymmärtäminen, että vastuu on viime kädessä itsellä, on ainoa tapa saavuttaa vaikeuksien jälkeen hyvä tai edes siedettävä elämä.

Itse sairastin 10 vuotta vakavaa masennusta höystettynä vakavalla ahdistuneisuudella ja persoonallisuushäiriöllä  ja sinä aikana näin monensorttisia kanssahulluja, juoppoja ja ties mitä. YKSIKÄÄN ei ole toipunut ilman tuota oivallusta.

Ihmisiä ei oikeasti ole mahdollista auttaa läheskään niin paljon kuin auttamishaluiset haluaisivat uskoa. Kannettu vesi ei kaivossa pysy; jos ihminen ei löydä sisältään sitä raikasta vettä pulppuavaa lähdettä, ei sille kukaan voi yhtään mitään.

Tuossa on ehkä sellainen ääneen sanomaton viesti, että ongelmat johtuvat vastuun ottamisen välttelystä tai sen puuttumisesta. Ehkä, mutta uskon että kaikelle on aikansa ja aina kyse ei ole siitä. On kyse myös voimavaroista joita vastuun ottaminen ja kantaminen vaatii.

Ketju sai myös pohtimaan, kuinka jotkut vaikeudet itse selättäneet muuttuvat sankareiksi, jotka ovat kovia muita kohtaan. Toiset taas muuttuvat empaattisemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi, koska ovat itsekin kokeneet kovia. Onko tämä temperamenttikysymys, vai onko vahvoilla selviytymismekanismit päällä? On ollut pakko selvitä ja niin on tehty, mutta oikeasti se on vienyt niin paljon voimia, ettei ole enää mistä antaa ymmärrystä. Tai pahimpana, kokee ettei ole sitä itsekään saanut, joten ei sitä muillekaan sallisi. Kaikki pärjätköön omillaan, vaikka hampaat irvessä, niin minäkin jouduin tekemään. Se ei kuitenkaan ole psyykkisesti joustava tapa suhtautua maailmaan, jota psyykkinen terveys teoriassa edellyttää.

Tietty itsensä suojeleminen voimavaroja vieviltä tahoilta kyllä nimenomaan ON psyykkisesti tervettä.

Kassamyyjiä ja kassamyyjien työtä väheksytään. Harva asiakas ymmärtää, miten hektistä, kuormittavaa, raskasta ja yksitoikkoista kassamyyjän työ on henkisesti. Työn fyysinen kuormittavuus johtuu epäergonomisista työasennoista ja yksitoikkoisista työtehtävistä.

Kassamyyjällä on matala palkka ja huonot vuorolisät. Kaupan alan työajat ovat nykyään erittäin epämukavat. Monet kaupat ovat auki kukonlaulusta yömyöhään asti ja osa on auki jopa 24/7? Uusavuttomien ja uushaluttomien ihmisten pitää käydä yöllä kaupassa, kun päivällä ei halua, osaa tai viitsi! Mihin kukaan tarvitsee 24/7 auki olevaa kauppaa tai tavarataloa??? EI MIHINKÄÄN!

Kassamyyjiä pidetään hieman yksinkertaisina ja jopa tyhminä ihmisinä. Liian moni asiakas käyttää kaupassa ja tavaratalossa asioidessaan epäasiallista kieltä, puhuu epäystävällisesti, huutaa, valittaa ja jopa kiroilee, haistattelee ja uhkailee henkilökuntaa. Kun huonosti käyttäytyvä asiakas nimittelee kassamyyjää hu#raksi tai ho#oksi, niin asiakas ei saa rumasta käytöksestään mitään rangaistusta. Muussa työssä kyseessä on kunnianloukkaus ja vihapuheesta tulee syyte, oikeudenkäynti ja rangaistus! Näin asian pitäisi olla myös kaupan alalla!!!

Suurin osa näistä ilkimyksistä on iäkkäitä asiakkaita ja nimenomaan iäkkäitä naisia. Vanhat naiset ovat usein oikeita pi#uja!

Näille epäkohteliaille ja ilkeille asiakkaille tekisi hyvää olla itse asiakaspalvelijana ruuhkavuoroissa. Suosittelen työvuoroksi esimerkiksi juhannuksen aatonaattoa tai muutamaa päivää ennen joulua! Saattaisi kitisijän ja valittajan oma asenne ja käsitys kassamyyjiä kohtaan muuttua ja äkkiä!

Valtion virastojen toimintamenoista voisi tehdä suuria säästöjä. Virkamiehiä ja liikaa ja meillä on jostain syystä paljon pidemmät lomat kuin muilla. Valtion palkkataso on keskimäärin korkeampi kuin yksityisellä. Olemme iilimatoja, jotka imevät verta oikeiden veronmaksajien selkänahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama tyyppi meidän töissä jatkuvasti valittaa ja pitää älämölöä ”muiden puolesta” siitä miten tarvittaisiin lisää työvoimaa ja että töitä on liikaa. Loput porukasta selviää työstä moitteettomasti ja ilman ylitöitä.

Haluaisin sanoa suoraan tuolle valittavalle väelle, että he ovat laiskoja alisuoriutuvia p”””skoja, jotka eivät vain osaa organisoida töitään oikein. Haluaisin käskeä noiden pitää turpansa kiinni ja käyttävän sen turhan jokapäiväiseen valitukseen menevän ajan ihan oikeaan työntekoon.

Ylempi esimies ei anna tehdä niin koska ”niillä menee viimeinenkin motivaatio”. Mun mielestä toi porukka on liian mukavoitunutta ja tarttisi kunnon herätyksen siitä miten työsuhteessa oikeasti kuuluisi toimia. Lisäksi harmittaa susipaljon tuon kunnollisen väen takia. Tuo ylempi esimies nimittäin siirtelee ”valittavan väen” duuneja tuolle hyvinsuoriutuvalle porukalle. Näin ollen osa porukasta vaan himmailee ja valittaa, ja osa tekee kiltisti kaiken pyydetyn valittamatta.

T. Esimies

Minulla oli sama joskus. Olin 5 vuotta esimiehenä työpaikassa, jossa oli muodostunut jo vuosia aiemmin sellainen kulttuuri, että osa väestä valitti koko ajan. Se kauhuissaan oleminen oli myös naurettavaa pelleilyä. Kun tuli jokin muutos, heti oltiin ”kauhuissaan” yhteydessä ammattiliittoon. Olisi tehnyt mieli sanoa, että tee työsi ja lopeta valitus.

Kerran sanoinkin suorat sanat, luottamusmiehen läsnä ollessa. Työntekijä x piti ruokataukoa, söi siinä pöydän ääressä ja sitten tuli puhelu. Hän siirtyi puhumaan toiseen huoneeseen. Kun kuljin ohi 45 min. myöhemmin, edelleen oli puhumassa puhelimeen. Avasin oven ja sanoin, että tauko lienee pidetty, työt jatkuu. Tämän seurauksena tämä kolmekymppinen nainen haki saikkua ja oli yhteydessä luottamusmieheen syyttäen minua asiattomasta käyttäytymisestä. Sähköpostiviestejä tulvi. Kyllästyin niihin ja ilmoitin, että yhteenkään viestiin en enää vastaa. Yhteisessä palaverissa tuli selityksiä, kuinka työntekijällä on vaikea elämäntilanne ja minä olen täysin empatiakyvytön. Lisäksi oli syytöksiä puhelun salakuunteluun liittyen. Minä ilmoitin oman esimieheni tukemana, että työnantajan edustajalla on direktio-oikeus. Ruokatauko on 30 minuuttia, ei yli 45 min. ja työajasta puuttumaan jäävä aika vähennetään jatkossa palkasta. Jos on tarvetta ottaa ylimääräistä palkatonta vapaata kesken työpäivän, siihen pyydetään lupa esimieheltä etukäteen. Kyllähän siinä jonkinlaista vääntöä vielä yrittivät, mutta kokous lopetettiin napakasti. Kyseinen työntekijä irtisanoutui pari viikkoa tuon jälkeen. Luottamusmies yritti vielä tuonkin jälkeen mussuttaa, että organisaatiossa tuntuu olevan vallalla linja, jossa hyviä työntekijöitä savustetaan ulos. Vastasin, että tässä organisaatiossa on vallalla linja, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti mm. ruokataukojen pituuden osalta.

Olet säälittävä pullistelija.

Päinvastoin. Nuo ylitaukojen pitäjät on työpaikan loisia, jotka omien pitkien taukojensa johdosta kasaavat työt muiden harteille.

Tässä minun ääneen sanomaton mielipide: meillä saa pääasiallisesti päivän työt puristettua pariin tuntiin. Jos ne siis osaa organisoida ja tehdä järkevästi ja minimivaivalla. Meillä sen tietää pieni osa työntekijöistä, vanhempi polvi ei kuitenkaan tunnu osaavan muuttaa toimintatapojaan ja koko ajan valittaa kun on niin paljon töitä... no, meillä on projektityö, saa ihan itse valita miten sen suorittaa, mutta sitten ei kannata urputtaa nopeammin suoriutuville jos heillä on aikaa taukoihin ja vapaalle.

Lasten hampaiden kunto on suurimmassa vanhenpien syytä.

Hammashoitaja

Vierailija kirjoitti:

Lasten hampaiden kunto on suurimmassa vanhenpien syytä.

Hammashoitaja

Kun olin lapsi, naapurissani asui suurperhe (arvatkaa uskonto!) Heidän alle kouluikäisellä lapsellaan oli ihan ruskeat maitohampaat. Tulisko tuosta nykyään lasu? Muutenkin heidän elämäänsä seuranneena opin, että lapset hoidetaan vähän sinne päin. Kukaan ei varmasti nälkään kuollut tms mutta oli ne lapset sillai just ja just hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Sä oot ihan käsittämättömän tyhmä ja ammattitaidoton, jos sulle ei 10 vuoden aikana todella ole selvinnyt, että kuvailemasi asiat ovat nimenomaan se sairaus, johon potilaat ovat sairastuneet.

Muutenkin tuntuu ketjun perusteella, että monilla empatiakyvyttömillä tyypeillä on itsellään järjenjuoksu jotenkin outoa, sumeaa ja haparoivaa, vaikka painavatkin alas "tyhmiä ja laiskoja." Jotenkin tärähtäneen oloinen ja vihan sokaisema vaikutelma tulee monien juttujen perusteella, vaikka kirjoitus olisi koherenttia ja taitavaakin.

Sairaudessakin voit rypeä vuosia toisensa perään, tai sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää, että nyt jatkan elämääni. Ei ole kyse siitä, että kaikki tapahtuisi kuukaudessa tai kahdessa, mutta jos asioiden märehtimiseen menee vuosia, niin sitten potilas ei edes halua päästä eteenpäin.

Ja minulle on turha jauhaa sontaa, etten ole kokenut mitään. Minuakin on esim koulukiusattu, lyöty ja heitetty lumipallolla naamaan täysillä metrin etäisyydeltä. Silti ei tulisi mieleenkään enää aikuisena märehtiä noita asioita joita tapahtui lasten maailmassa, koska tiedän, että lasten maailma on eri ja osaan katsoa sitä nyt aikuisen rationaalisella järjellä ja etten voita siinä mitään, jos jään vatvomaan niitä vanhoja asioita, jotka ne eivät kuulu enää elämääni.

Juuri tätä tarkotin empatiakyvyttömien sumealla ja oudolla järjenjuoksulla. Heitetty lapsena lumipallolla naamaan, mutta pääsit eteenpäin, joten kenenkään muunkaan ei pitäisi kärsiä esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöstä tai estyneestä persoonallisuushäiriöstä? Sinun pitäisi vaihtaa alaa, tai vähintä opiskella alasi alkeet.

Tämä on sitä oravanpyörä-jaarittelua, jota voi käydä loputtomiin kun sille tielle lähtee. Juoppokin löytää itselleen halutessaan aina syyn miksi jatkaa juomista.

Amen. Ja jokainen koskaan masennuksesta, ahdistuksesta, alkoholismista, köyhyydestä jne eroon päässyt tulee sanomaan, että muutos tapahtui vasta kun itse ymmärsi, että Minä Ja Vain Ja Ainoastaan Minä Olen Vastuussa Elämästäni Ja Jos Minä En Tästä Suosta Itse Nouse, Ei Minua Sieltä Kukaan Nosta.

Joka ikisessä "onnistumistarinassa" on kyse tuosta samasta asiasta: ihminen ottaa itse vastuun omasta elämästään. Toki silti voi ottaa apua vastaan, mutta sen ymmärtäminen, että vastuu on viime kädessä itsellä, on ainoa tapa saavuttaa vaikeuksien jälkeen hyvä tai edes siedettävä elämä.

Itse sairastin 10 vuotta vakavaa masennusta höystettynä vakavalla ahdistuneisuudella ja persoonallisuushäiriöllä  ja sinä aikana näin monensorttisia kanssahulluja, juoppoja ja ties mitä. YKSIKÄÄN ei ole toipunut ilman tuota oivallusta.

Ihmisiä ei oikeasti ole mahdollista auttaa läheskään niin paljon kuin auttamishaluiset haluaisivat uskoa. Kannettu vesi ei kaivossa pysy; jos ihminen ei löydä sisältään sitä raikasta vettä pulppuavaa lähdettä, ei sille kukaan voi yhtään mitään.

Tuossa on ehkä sellainen ääneen sanomaton viesti, että ongelmat johtuvat vastuun ottamisen välttelystä tai sen puuttumisesta. Ehkä, mutta uskon että kaikelle on aikansa ja aina kyse ei ole siitä. On kyse myös voimavaroista joita vastuun ottaminen ja kantaminen vaatii.

Ketju sai myös pohtimaan, kuinka jotkut vaikeudet itse selättäneet muuttuvat sankareiksi, jotka ovat kovia muita kohtaan. Toiset taas muuttuvat empaattisemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi, koska ovat itsekin kokeneet kovia. Onko tämä temperamenttikysymys, vai onko vahvoilla selviytymismekanismit päällä? On ollut pakko selvitä ja niin on tehty, mutta oikeasti se on vienyt niin paljon voimia, ettei ole enää mistä antaa ymmärrystä. Tai pahimpana, kokee ettei ole sitä itsekään saanut, joten ei sitä muillekaan sallisi. Kaikki pärjätköön omillaan, vaikka hampaat irvessä, niin minäkin jouduin tekemään. Se ei kuitenkaan ole psyykkisesti joustava tapa suhtautua maailmaan, jota psyykkinen terveys teoriassa edellyttää.

Erittäin hyvin kirjoitettu, kiitos tästä. <3

Kyllä minäkin tiedän, että elämässä kannattaisi mennä eteenpäin, lapsuutta ei kannattaisi muistella ja asioissa rypeminen tekee pelkkää hallaa elämälle.

Mutta mitäs kun olen tosiaan mielisairas ja aivot eivät enää osaa tuntea esimerkiksi mielihyvää? Mites kun tunnen niin suurta ahdistusta, että toivon välillä kuolemaa, sillä en vain jaksaisi elää tämän pääni kanssa. Mitä jos sairaus estää positiivisen ajattelun? Aivot eivät enää sellaiseen edes kykene, serotosiinin tuotanto on täysin lääkityksen varassa.

Tämä on hyvin "yksinkertaista" aivokemiaa, ei kenenkään oma valinta. Useat mielisairaudet voidaan todentaa aivokuvissa, muutokset aivoissa ovat todellisia. Jännä jos ei muka opetettu sinulle koulussa? Totuushan on, ettet varmasti ole alalla, vaan provoilet.

Se, että mua vituttaa kun pyydettiin sijaiseksi yhdeksi päiväksi ja Täälä on saatana asetettu yks osasto karanteeniin ja en olis tullu jos olisin tiennyt asiasta. Kysyin viestillä mut kukaan ei vaivautunut vastaan... Kivaa toisten terveydellä leikkimistä.

Et silleen meitä sijaisia kohdellaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaiset ovat tosi ilkeitä niille vammaisille, jotka ovat heidän mielestään vammaisempia kuin he itse. Nauravat ja ilkeilevät, kuinka tyhmä tuo kaveri onkaan.

Itse oon törmännyt enemmän liikuntavammaisiin, jotka katsovat kehveleitä alaspäin. Ymmärtäähän sen tietysti kun ihmisillä menee helposti sanat vammainen ja kehitysvammainen sekaisin. Toki tiedän että vammainen on nk. yläkattotermi, jonka alle mahtuu kehitys-, liikunta- ja aistivammat siinä missä savolaisuus on suomalaisuuden alalaji.

Mulla on myös samanlaista "rasistista" käytöstä kehveleitä kohtaan adhd- ja lukihäiriö-diagnoosit saaneena. Joissain paikoissa on vain parempi olla kertomatta diagnooseista. Saatan toki naamioni riisua kun olen puhunut koulutuksestani tai matematiikasta (vahvin aine kun olin koulussa) nähdäkseni ihmisten reaktion ja kumotakseni stereotypiat diagnooseistani.

Joo, meillä vammaisilla on hierarkia jossa kehvelit on alinta kastia. Ja jotkut joilla on paha olo itsensä kanssa haukkuvat itseään vaikeammin vammaisia.

Oma lukunsa ovat sitten nämä paukapääopettajat jotka opettavat että kaikki muut paitsi aistivammaiset on kehveleitä.

T. koko ikänsä liikuntavammainen opettajaopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Joo, ihmettelin pari vuotta sitten jo, kuinka ihmeessä lähi/tuttavapiirissä voi olla useampi lapsi, jolla ollut "haasteita puheen kehityksessä", siis niin ettei kunnon puhetta meinaa alkaa tulla ja lapsia käytetty puheterapiassa.

Sain oman laosen vasta vähän aikaa sitten, nuo sinun mainitsemasi "itsestäänselvyydet" ovat minulle ihan itsestäänselvyyksiä, mutta tajusin ettei todellakaan suurelle osalle ikähaarukastani (30-ikävuoden molemmin puolin) ole! Tuoreet vanhemnat tuijottaa älypuhelinta ja ehkä satunnaisesti pari minuuttia silloin tällöin ottaa katsekontaktin ja juttelee lapselleen, silloinkin yleensä käsittämättömällä "sössötyskielellä" puhuen! :O joo, itsekin välillä "lässytin" vauvalleni, mutta kyllä ihan normaalua puhetta, loruja, lauluja ja keskustelua sisäktyi päiviin. Tuttavat ihmetteli, miten lapseni on oppinut niin laajan sanavaraston ja ouhumaan niin selkeästi...

Nih. Tuota noin.... :D

Totta tämä. Vanhemmat ovat ottaneet tabletit sun muut lastenvahdiksi ja vuorovaikutus lapsen ja vanhemman väliltä jää pieneksi. Todella paljon on 2- vuotaita, jotka eivät vielä puhu tai puhuvat tosi vähän. 

Huoh. Meidän lapsella on puhevika, aloitti puhumisen aika myöhään ja päiväkodissa oli usein puhumatta. Epäiltiin jopa selektiivistä mutismia jne. No, meidän perheessä ei ole älypuhelimia ja todellakin on lapsen kanssa ahkerasti keskusteltu jne. Kiva oli sitten puheterapiassa kuunnella syytöksiä siitä, että ei ole muka harjoituksia tehty tai jotain, kun lapsi ei edistynyt kovin nopeasti. :( Olemme puolisoni kanssa todella verbaalisia, joten heikosti puhuva lapsi on ollut meille ihan "uusi" asia monellakin tapaa. 

Ei ihme, että maassa pn paljon työttömiä, kun lukemattomat yritykset käyttävät työntekijöinä vain ilmaista työvoimaa eli ammattiin opiskelevia. Jotkut paikat ottavat opiskelijan toisensa perään koulutussopimusjaksolle eli ei tarvitse palkata vakituista työvoimaa. Ja valtiovalta vaan haluaa aina enemmän tätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista.

T. ammattikoulun ope