Lue keskustelun säännöt.
Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?
Päihdeongelmaiset ovat usein uskomattoman itsekkäitä ja ilkeitä ja lypsävät yhteiskunnasta rahat (esim. toistuvilla tehottomilla katkoilla) jotka mielestäni voisi ennemmin sijoittaa lasten ja vanhusten hyvinvointiin. Sosionomi
Kommentit (3246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena miesvaltaiselle alalle hakeutuminen oli virhe. Et pääse etenemään kunnolla.
En kyllä pysty samaistumaan tähän yhtään. Oletko täysin varma, että tuo johtuu nimenomaan sukupuolesta? Kuinka monesta paikasta sinulla on tuo kokemus?
Miehenä naisvaltaiselle alalle aikuisena kouluttautuneena olen saanut osakseni toisinaan aivan törkeää käytöstä. Mutta vain osassa paikkoja ja muutenkin epävakailta yksilöiltä, joita alalla kyllä riittää.
Ehkäpä jos tästä nyt nappaan vielä sen kolmannen soveltuvan korkeakoulututkinnon, niin saatan vakinaistua joskus johonkin. Tähän mennessä on kaiken maailman mirkut menneet ohi oikealta ja vasemmalta, toki oma sitoutumiseni on myös sitten samaa tasoa. Perään voi soitella, mutta jos ei talossa ollessa arvosteta ja pidetä hyvästä työntekijästi kiinni, niin kyllä se muuallekin pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki asiat pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi jotta kallispalkkaiset ohjelmoijat, managerit ja konsultit saisivat oikeutuksen ylisuurille tuloilleen. Se varmaan selittää myös miksi alalla on samaan aikaan sekä työttömyyttä että työvoimapulaa.
Vajaa puolet työkavereistani ei ole työtehtäviensä tasalla ammatillisesti. Syytä on niin oudoissa palkkauksissa kuin asenteissakin.
Itse tiedän tekeväni työni hyvin. Eikä minua muuten kiinnostaisi pätkääkään muiden sählääminen, mutta työmme liittyy ihmisten terveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Alle 10-vuotiailla ei tulisi olla pääsyä nettiin ollenkaan, alle 13-vuotiaillakin vain hyvin rajoitetusti niin, että vanhemmat tietävät mitä siellä puuhataan.
Alakoulun opena näkee karulla tavalla ne koneiden, ruutujen ja puhelimien vaikutukset. Moni on jo ekoilla luokilla riippuvainen älylaitteista, ja niistä on vaikeaa pysyä erossa koulupäivän ajan. Lähipiirissä on myös joitain alle eskari-ikäisiä, jotka eivät pysty luopumaan laitteista ollenkaan. Keskittymiskyky on ihan pohjamudissa, jo alle 20min opetusvideon katsominen tai lukuhetken kuuntelu voi olla täyttä tuskaa, kun oppilaat ovat tottuneet minuutin mittaisiin tiktok-videoihin ja jatkuvaan ärsyketulvaan.
Jo pienet lapset kohtaavat sellaisia asioita, joita minun on itsekin vaikea käsittää. Pari kertaa olen viime vuosina tehnyt lasun oppilaasta, joka on selvästi altistunut sopimattomalle materiaalille eikä pysty käsittelemään sitä yksin, vaan käyttäytyy jatkuvasti seksuaalissävytteisesti. Peleissä, videoissa ja nettisivuilla oppilaat näkevät väkivaltaa ja seksuaaliväkivaltaa aivan liikaa, ja se näkyy oppilaiden puhetavassa ja keskustelunaiheissa. Kyse ei edes ole siitä, että lapset etsisivät varsinaisesti prnoa, vaan esim. somesisältö on nykyään todella vihjailevaa ja leikittelee aikuisten aiheilla. Pelit ovat vielä pahempia. Kerran etsin käsiini toka-kolmosluokkalaisten (9-10v) keskuudessa suositun pelin, joka olikin K18!! Sen pitäisi olla oikeasti rikos, että antaa lapsensa altistua aikuisille tarkoitetulle sisällölle. Myös kiusaaminen netissä on aivan järkyttävää.
Vielä vuonna 2011 kouluissa oli joku MLL:n kampanja, jota itsekin vedin omalle luokalleni. Siinä yksilö, luokka ja koulu keräsivät pisteitä, joita sai liikkumalla ja ruutuaikaa vähentämällä. Aivan maksimi ruutuajalle oli 2h tuossa kampanjassa. Nykyään monella ruutuaika menee jo koulussa, ja sen jälkeen mennään suoraan kotiin pelaamaan. Osa istuu laitteiden ääressä koko päivän. Ja järkyttävää on se, että muutos on niin nopea. Vielä 10v sitten sitä ei pidetty ollenkaan normaalina että laitteita käytetään paljon, nykyään se on paljon tavallisempaa eikä vanhempia juuri edes kiinnosta, mitä netissä tehdään. Ei yhtään tiedä, miten tämä tuhoaa nyt kasvamassa olevan sukupolven. Laitteiden jatkuva käyttö vaikuttaa jo aikuistenkin keskittymiseen ja mielialaan, entä sitten kehittymisvaiheessa olevien lapsien?
Pienimmät lapset voisivat ihan hyvin harjoitella tiedonhakua kirjojen avulla, tai sitten todella opettajajohtoisesti koulussa. Pieniä lapsia ei saa heittää oman onnensa nojaan, vaan koulun tulee edelleen olla paikka jossa harjoitellaan paikallaan oloa, keskittymistä ja työskentelyä. Kriittistä ajattelua voi harjoittaa muutenkin kuin netissä, ja sitä ehtii tekemään ihan riittävästi yläasteella ja lukiossa/ammattikoulussa.
Älypuhelimet ja muut nettilaitteet voisivat hyvin olla K13, sitä pienemmille vain puhelimet joilla ei pääse nettiin. Etenkään alle kymmenvuotiaiden ei tarvitsisi nähdä ruudulta muuta kuin pikkukakkonen ja galaxi.
Itse 25-vuotiaana naisihmisenä huomaan minkälaisen vale-ADHD:ta muistuttavan tilan saan selatessani älypuhelinta aina, kun siihen on mahdollisuus.
Olin aiemmin nettiriippuvainen, koska aina kotona vetosin siihen, ettei muutakaan tekemistä ole. Nettiriippuvuutta on monesti verrattu päihderiippuvuuteen. Erilaisia tutkimuksia olen lukenut tästäkin aiheesta, ja niidenkin mukaan on havaittu nettiriippuvaisilla otsalohkojen suurentuneen, mikä johtaa impulsiiviseen ja kärsimättömään käytökseen. Eipä ole ihme, jos olen tyhmentynyt peruskouluaikaisen netin käyttöni takia, mille ei mitään rajaa saanut. No, onhan minulla ennestään oppimisvaikeuksia. Olisi niitä aivojaan voinut kuntouttaa jollain muulla kuin tietokoneella. Lupaan, etten anna tätä mallia mahdolliselle jälkikasvulleni.
Koitan älypuhelimen liiallista käyttöä välttävänä keksiä itselleni erilaisia virikkeitä kuten NES:lla pelaamista yksi tunti, yksi jakso vanhoja tv-sarjoja televisiosta, kahvakuula- ja vetokuminauha-jumppaa max. tunti kotona. Ainakin näin kykenen edes joten kuten pysymään ruodussa. Työympäristö on totta kai myös hyvä paikka itselleni, koska siellä tosiaan tehdään töitä eikä jäädä puhelinta näpräämään.
Jos kunnanjohtaja on jossain täysi pösilö, niin ainoa vaihtoehto työntekijälle on silloin siirtyä töihin johonkin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.
T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta
Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.
No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta. Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin.
Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.
Sinä et ole siinä tilanteessa mistä tässä puhutaan koska pystyt kommunikoimaan tänne nettiin. Sinä tiedät "mikä maa mikä valuutta", sinä olet vielä henkisesti hengissä, toisin kuin moni siellä sängynpohjalla jotka eivät tunnista edes omia lapsiaan saati mitään muuta kuin ehkä kivun.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työ on puolipäivätyötä, se on tosi. Lisäksi on scheissepuhetta että tekisimme kotona toisen työpäivän verran kokeiden korjausta jne. Kokeet korjaan tunnin aikana kun oppilaat tekevät tehtäviä. Sitä paitsi meille maksetaan erikseen joka asiasta: jopa koulun somekanaviin kuvien räpsimisestä. Lukiossa opettavat kaverini saavat joka vuosi suuren tilin kun korjaavat ylioppilaskokeita. Suuriääninen valitus suuresta työmäärästä on hauskaa seurattavaa, kun siitä kumminkin maksetaan reippaasti korvausta.
Taidat olla aika surkea opettaja, jos korjaat tunnilla kokeita. Olet muutenkin lukiossa, joten äläpä tee yleistyksiä koko ammattikunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtoportaaseen ylennetyillä ei ole sen enempää visioita kuin kokonaishallintaa prosessiinkaan ja se on ainoa syy tämän koko homman tehottomuudelle.
DI
Mun mielestä meidän firman johto ei ansaitse suurta palkkaansa. Ovat varsin keskinkertaista väkeä, ja tekevät vielä lyhyempiä työpäiviä kuin alaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anonyymina tämän voin sanoa: kansainvälisen organisaation virkamiehenä saan aivan naurettavan hyvää palkkaa versus työn määrä. Siis palkkani on aivan liian korkea, on päiviä, viikkoja kun en oikeastaan tee töitä ollenkaan. Silloin kun töitä on, niitä toki tehdään kelloa katsomatta. Mutta suhteutettuna privasektoriin, en usko että tämä olisi koskaan mahdollista siellä.
Menin 25-vuotiaana sosiaalialalle töihin suurin piirtein suoraan yliopistosta. Yllättävän monet asiakkaat uskoivat minun olevan alani "huippuammattilainen" tai "asiantuntija", jolle vakavat ongelmat kuten perheväkivalta oli arkipäivää. Joo en ollut huippuammattilainen ja tutkintoni oli käytännössä virallinen harjoittelulupa. Eikä näitä perheväkivaltajuttuja tms. tosiaankaan tullut jatkuvasti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.
T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta
Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.
No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta. Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin.
Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.
Selvästikään et ymmärtänyt mistä tässä jutussa alun perin puhuttiin. Että hyvähän sinun on sanoa. Sairaalassa töissä minäkin, ja välillä säälittää kun väkisin pidetään elossa ihmistä joka ei osaa tehdä mitään itse, makaa vaipoissaan, saa jatkuvia kauhukohtauksia, ei ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi - ja koko elämä ollut tätä alusta saakka. Sinä et kuulu tähän ihmisryhmään josta oli puhe.
Toivottavasti luonto tekee tehtävänsä korona-aikaan.
Suomessa vaikeasti kehitysvammainen saa paljon paremmin apua kuin syrjäytynyt nuori, joka pahimmillaan hautoo itsemurhaa.
Varmasti sillä tukkansa taakse piiloutuvalla on satakertaa enemmän potentiaalia pärjätä työelämässä kuin yhdelläkään kehitysvammaisella.
Olen duunarina julkisella sektorilla asiakaspalvelutyössä. Asiakkaista 80% alkaa juttelemaan small talkia, jonka sisältö on aina sama. Moni kuvittelee keksineensä hauskan uuden vitsin,
vaikka kuulen saman useita kertoja päivässä. Ihmiset ovat todella tylsiä ja samanlaisia keskenään, mutta luulevat olevansa erityisiä.
Minulta myös kysytään usein, miten mut on laitettu tekemään näin rakasta työtä. Ei ole laitettu, vaan olen itse tähän hakenut ja saan työstäni palkan. Itse työ ei myöskään ole ollenkaan raskasta.
Raskainta työssäni on olla töissä isossa organisaatiossa, jossa tehtäväni on tarkasti määritelty, mutta käytännössä joku (organisaatioon kuuluva, mutta ei esimieheni tai kollegani) on koko ajan sotkemassa asioita ja sysäämässä kontolleni tehtäviä, jotka eivät kuulu minulle ollenkaan. Niistä voi kieltäytyä, mutta sekin vie energiaa ja työaikaa. Pahimpia ovat kyttääjät, jotka odottavat, että tekisin virheen. Niitä harmittaa, koska en virheitä juuri tee työn helppoudesta johtuen.
Moni ongelma työssäni ratkeaisi paremmalla johtamisella. Esimiehet on entisiä duunareita vailla tarvittavia taitoja, koska pätevämpiä ei kyseiseen hommaan löydetä. Rekrytointi sakkaa myös duunaritasolla. Tänne tunnetusti pääsee kuka vaan, joka vaan älyää kysyä.
Meille on parin viime vuoden aikana palkattu toistakymmentä uutta työntekijää, jotka ovat alusta asti hoitaneet hommansa huonosti. Osa näistä on nyt vakinaistettu. Sitten ihmetellään, miten on niin paljon kiirettä. Sehän johtuu siitä, että vain pieni osa tekee oikeasti töitä. Meillä on sähköinen järjestelmä, josta näkee reaaliaikaisesti, mitä kukin puuhaa. Eräänä kiireisenä päivänä meitä oli vuorossa yli 15, ja kahden tunnin aikana vain KOLME teki MITÄÄN töitä. Ja sitten mulle sanotaan, että pitäis ottaa rennommin. Voisin ottaakin, jos muut tekis oman osansa.
Tämä jos joku on suojatyöpaikka. Helppo päästä, helppo olla tekemättä mitään. Ei tehdä töitä ja silti valitetaan ja jos jotain tehdäänkin, tehdään se mahdollisimman hitaasti. Esimies aivan liian kykenemätön ja naiivi edes näkemään tilannetta. Jos mä olisin esimies, n. 30% alaisistani saisi varoituksen. Työstä kieltäytyminen on irtisanomisperuste. Kokemuksesta tiedän, että nää ei töitä tee, jos ei pomo potki p*rseelle.
Tiivistettynä: Itse työssä ei ole mitään vikaa. Jos vaan saisin tehdä töitä rauhassa, kaikki olisi ok. Ongelma on työyhteisö, joka ei tue työn tekemistä vaan hankaloittaa sitä. Duunarina en voi kuitenkaan juuri vaikuttaa epäkohtiin, joten parempi vaan jättää tämä uppoava laiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelaan pääsee töihin tosi tyhmäkin koska sinne otetaan kaverin suosituksen perusteella.
Nimim. Vieruskaveri suositteli omaa serkkuaan.
Tätä ei saa sanoa: Kun tulet meidän sairaalaan ja odotat ilmoittautumisluukulle pääsemistä, odotusaika saattaa olla pitkä ihan vaan sen takia, että työntekijät ovat laiskoja. Yksi on röökillä, toinen pitää 1,5 h lounastauon, kolmas ja neljäs juoruavat keskenään, viides tekee koneella omia hommiaan, eikä edes huomaa jonoa.
Joskus on toki oikeasti ruuhkaa, mutta yleensä ruuhka johtuu vaan laiskottelusta. Jos meidän ilmoittautumisessa tehtäisiin töitä samaan tahtiin kuin vaikka pikaruokalan kassalla, pitkiä jonoja ei olisi juuri koskaan.
Tätä ei varsinkaan saisi sanoa: Jos olet vuodepotilaana sairaalassamme ja tarvitset lisähappea hengitysvaikeuksien takia, korkeakoulutettu sairaanhoitajasi ei välttämättä varmista hapensaantiasi.
Vierailija kirjoitti:
Monilla opettajilla on aivan käsittämättömän suppea käsitys elämästä ja hyvän elämän kannalta merkityksellisistä taidoista.
Erityisesti eläkeikää lähestyvät opettajat ovat auttamatta pihalla. Aivan ulkona.
Kouluihin ei edes saisi päästää opettamaan ketään yli 55-vuotiasta. Tai ainakin pitäisi olla säännöllisesti jokin testi tarkastamassa työstä selviämistä.
Ei vaan nuorehkot opettajat on täysin pihalla. Vanhimmat on järkevimpiä, ovat jo tajunneet elämän olevan muutakin kuin koulu. Toki kummastakin ryhmästä löytyy laidasta laitaan, mutta enemmän nuorissa on ymmärtämättömiä kuin vanhoissa.
Työskentelen ongelmanuorten kanssa, joten kokemusta aika paljon kaikenlaisista opettajista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten mielenterveysongelmat on 80% ihan keksittyä huuhaata. Tiukempi kuri ja lässytys pois. Ei aina tarvi olla kivaa ja aikuiset voisi lopettaa hokemasta "minäkin olen käynyt terapiassa". Ei mt-ongelmia tarvi normalisoida. Aikuisten mittapuulla on ok hyväksyä, jos pää brakaa, mutta nää teinit on keksineet, että on suorastaan muodikasta olla psyykkisesti kärsivä ja pyörittää höpötystensä ympärillä kauheaa koneistoa. Nuoret matkii ja imee arvomaailmaa, jossa on hienoa ja rohkeaa oikeastaan kertoa olevansa masentunut yms.
Nyt huomaa että nuorisopsykiatrialla et ainakaan ole töissä... älä siis puhu asioista, joista et mitään todellisuudessa tiedä.
Ei vaan sinä et puhu samasta asiasta. Nuorisopsykiatrian potilaiksi päätyy vain se vaikein osa näistä "masentuneista" ja ne on usein tosi huonossa kunnossa. Sen sijaan arjessa on moninkertainen lauma, enimmäkseen teeskentelijöitä tai vellomalla itsensä sairastuttajia, jotka ei näy teillä, mutta yhtä kaikki pyörittää järjestelmää ympärillään. Te näette ehkä 10% siitä massasta, joka kertoo olevansa masentunut/ahdistunut ja niitä muista ei teille edes ohjata, koska ei ole resursseja. Teille tulee vain akuutit tapaukset, useimmat on tosi sairaita päästessään erikoissairaanhoitoon. Sen sijaan jokaista teille tulevaa päälle on moninkertainen määrä näitä pyörittäjiä.
Firmamme asiakaspalvelu siirtyi ulkomaille säästön vuoksi ja mikään ei enää toimi siinä kunnolla. Sen sijaan olisi voitu irtisanoa monta turhaa pikkupomoa joilla tuplasti isompi palkka näihin asiakaspalvelijoihin nähden ja joiden päivät kuluu konttorilla jalat pöydällä ihmetellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin piestä ne tyypit jotka ostaa tiskistä 15 euron lohifileen ja tumppaa sen jonnekkin maustehyllyyn pilaantumaan.
Työssä kassalla/lihatiskilläEi se ole sulta pois. Taidatkin olla itse kauppias.
Tämä. En ole koskaan käsittänyt, miksi ihmiset tuhlaavat energiaa välittämällä asioista, jotka eivät heille mitenkään kuulu. Vai onko rivimyyjän palkka niin huikea, että se saa välittämään ruokahävikistä ja muista kauppiaan eduista? :)
Mua ei kiinnosta rivimyyjän palkka yhtään, mutta se kiinnostaa, että se ruokahävikin hinta on otettava kaikkien muiden tuotteiden myynnistä takaisin eli tahallaan aiheutettu hävikki nostaa tasaisesti kaikkien tuotteiden hintaa ja maksajana ovat kaikki kyseisen kaupan asiakkaat.
Nimim. Kun yksi ei maksa, muut maksavat enemmän
Opettajat ovat välillä jostain aivan käsittämättömistä syistä töissään vaan boostaamassa jotain omaa agendaa ja egoaan eivätkä lainkaan ole kiinnostuneita opiskelijan asioista tai oppimisesta.