Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?
Päihdeongelmaiset ovat usein uskomattoman itsekkäitä ja ilkeitä ja lypsävät yhteiskunnasta rahat (esim. toistuvilla tehottomilla katkoilla) jotka mielestäni voisi ennemmin sijoittaa lasten ja vanhusten hyvinvointiin. Sosionomi
Kommentit (3246)
Duunari nillittää, valittaa ja kiukuttelee joka aamu, mutta työnjohtaja tai tuotantopäällikkö ei saa sanoa, että "ei tänne ole pakko tulla". Duunari saa tiuskia ja solvata, työnantajan edustaja ei.
Mutta oikeasti, jäisivät kotiin valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Duunari nillittää, valittaa ja kiukuttelee joka aamu, mutta työnjohtaja tai tuotantopäällikkö ei saa sanoa, että "ei tänne ole pakko tulla". Duunari saa tiuskia ja solvata, työnantajan edustaja ei.
Mutta oikeasti, jäisivät kotiin valittamaan.
Mun pomo on kyllä sanonut että ei täällä pakko ole käydä kun välillä olen purnannut.
Osa potilaideni oireista on todellisuudessa ihan huonosta vanhemmuudesta/ kasvatuksen puuttesta johtuvaa. Toisissa olosuhteissa kasvaessaan potilaani olisi voinut olla ihan normaali lapsi. Terveisiä vaan lastenpsykalta.
Peruskoulun yläkoulusta pitäisi voida erottaa helpommin kiusaajia ja häiriköitä. Vanhempien pitäisi itse etsiä jälkikasvulleen uusi koulu, joka suostuisi ottamaan heidät maksua vastaan oppilaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärinä en voi kertoa inhoavani ylipainoisia ihmisiä kun he ovat tuhonneet terveytensä itse ja syyttävät siitä muita.
Narkomaanit ja alkoholistit ovat myös ihmisryhmä joita en sääli koska heistä ei ole muuta kuin harmia omalle ympäristölleen.
Mielialasairauksia sairastavat ovat usein itsekeskeisiä huomionhakijoita jotka ottavat muodon vuoksi yliannoksen päästäkseen päivystykseen kun oikeasti suisidin tekeminen onnistuu keneltä tahansa minuuteissa jos on vain halua.
Kyllä sen potilas huomaa.
Sain joskus rajun noroviruksen aiheuttaman vatsataudin jälkitautina sappirakon tulehduksen (jälkeenpäin todettiin, että ko. epidemian jälkeen esiintyi poikkeuksellisen paljon sappirakontulehduksia), joka äityi niin pahaksi, että jouduin osastolle tiputukseen. Tuntui kyllä selvästi siltä, että ylipaino herätti suurta halveksuntaa ja ko tulehtusta pidettiin omana vikana. Lisäksi olin hölmön rehellisenä tunnustanut, että ennen vatsataudin puhkeamista olin ottanut pari olutta golf-kierroksen päätteksi (olin oikein hyvässä fyysisessä kunnossa silloin) - tämä tuli tietysti papereihin ja yksi osaston lääkäreistä piti minua juoppona ja oli täysin vakuuttunut, että kyseessä olisi haimatulehdus - vielä senkin jälkeen, kun sappitulehdus oli diagnostisoitu ultraäänellä.
Kaikki kolme osaston lääkäriä suhtautuivat hyvin halveksivasti ja kaikilla oli eri diagnoosi siitä mikä potilasta vaivasi (vielä kokeiden ja UÄ:n jälkeenkin) - ja kotiutuspapereissa oli sitten vielä neljäs diagnoosi, jolla ei tuntunut olevan mitään tekemistä UÄ-lausunnon kanssa (UÄ-lääkäri tuntui olevan ainoa asiallinen henkilö koko lafkassa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on vanha, mutta kommentoin silti ensimmäistä viestiä. Ihmettelen ihan tosissani, onko se pelkästään päihdeongelmaisten vika, että katkot ovat tehottomia. Harva sinne katkolle menee vaan kiduttamaan itseään ajatellen, että palaa vanhoihin tapoihin heti kotiin päästyä.
Miksi katko sitten on tehoton? Koska mikään riippuvuus ei häviä nopealla katkojaksolla, vaan tarvitaan pitkäaikaista päihdekuntoutusta ja usein samanaikaista psykiatrista hoitoa. Alleviivaan tässä sanaa samanaikainen. Pitkään on ajateltu, ettei ihminen hyödy terapiasta, jos kärsii päihdeongelmasta, ja addiktio on hoidettava ensin pois. Tämä ei käytännössä useinkaan toimi, sillä monille päihteet ovat seurausta mielenterveysongelmasta ja usein vaikeistakin traumoista. Päihteet voivat olla ainoa keino, joka auttaa psyykkiseen tuskaan. Jos päihdehoidon rinnalla ei ole terapiaa, jossa opitaan vaihtoehtoisia keinoja hallita ahdistusta, katkojakson jälkeen helposti sortuu takaisin. Tämän olen nähnyt vierestä.
Päihdeongelma saa ihmisen käyttäytymään itsekkäästi, koska se on riippuvuuden luonne. Se ei ole silti useinkaan se ihminen itse, joka on itsekäs. Riippuvuus johtaa siihen. Toivon, että ihmiset, jotka ajattelevat addiktien olevan ilkeitä ja pahoja ihmisiä, eivät työskentele heidän kanssaan. Asenne heijastuu helposti työhön ja pahentaa addiktin huonommuuden tunnetta, joka on jo valmiiksi valtava. Tämä taas johtaa entistä suurempaan tarpeeseen käyttää päihteitä.
Toinen asia josta ei puhuta tarpeeksi on se että monen addiktin kaveripiiri olisi pantava vieroituksen jälkeen kokonaan uusiksi. Muuten vanhat kamut jotka edelleen käyttävät ja ryyppäävät vetävät nopeasti addiktin takaisin suohon. Nähty on.
Täsmälleen näin. Suvussa on addikti, joka toisinaan on yrittänyt raitistua, muttei suostu jättämään kaveripiiriään. Eihän raitistumisesta mitään tule, jos pyörii päihdeporukoissa. Se on brutaali elämänmuutos, kun joutuu laittamaan kaikki uusiksi kavereita myöten, mutta ainoa vaihtoehto, jos haluaa raitistua.
Vierailija kirjoitti:
Naiset pilaavat työpaikan kuin työpaikan ilmapiirin. Katselen jo kolmatta työpaikkaa parin vuoden sisällä, kun entiset naisistuvat.
t. miesvaltaisen alan työntekijä, nainen
Miksi siis olet pilannut työpaikkasi?
Vierailija kirjoitti:
Lääkärinä en voi kertoa inhoavani ylipainoisia ihmisiä kun he ovat tuhonneet terveytensä itse ja syyttävät siitä muita.
Narkomaanit ja alkoholistit ovat myös ihmisryhmä joita en sääli koska heistä ei ole muuta kuin harmia omalle ympäristölleen.
Mielialasairauksia sairastavat ovat usein itsekeskeisiä huomionhakijoita jotka ottavat muodon vuoksi yliannoksen päästäkseen päivystykseen kun oikeasti suisidin tekeminen onnistuu keneltä tahansa minuuteissa jos on vain halua.
Eli myönnät vihaavasi esimerkiksi seksuaalisesti hyväksikäytettyjä tai muuten vakavasti kaltoinkohdeltuja lapsia? Traumatisoituneita ihmisiä?
Koska kaikki kuvailemasi, ylipaino, päihdeongelmat sekä mielialasairaudet ovat hyvin merkittävästi yliedustettuina yllä mainittuja kauhuja kokeneiden osalta. Ai mut kun on vähän pumpulissa kasavanut lääkäri, joka on ihan varma, että kaikilla on ihan samat mahikset ruveta vaik lääkäriks, se on vaan itsestä kiinni niinku, niin eihän sitä pysty oman kuplan ulkopuolelle näkemään.
Onneksi on kuitenkin hyviäkin lääkäreitä, jotka osaa suhtautua empaattisesti potilaisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärinä en voi kertoa inhoavani ylipainoisia ihmisiä kun he ovat tuhonneet terveytensä itse ja syyttävät siitä muita.
Narkomaanit ja alkoholistit ovat myös ihmisryhmä joita en sääli koska heistä ei ole muuta kuin harmia omalle ympäristölleen.
Mielialasairauksia sairastavat ovat usein itsekeskeisiä huomionhakijoita jotka ottavat muodon vuoksi yliannoksen päästäkseen päivystykseen kun oikeasti suisidin tekeminen onnistuu keneltä tahansa minuuteissa jos on vain halua.
Eli myönnät vihaavasi esimerkiksi seksuaalisesti hyväksikäytettyjä tai muuten vakavasti kaltoinkohdeltuja lapsia? Traumatisoituneita ihmisiä?
Koska kaikki kuvailemasi, ylipaino, päihdeongelmat sekä mielialasairaudet ovat hyvin merkittävästi yliedustettuina yllä mainittuja kauhuja kokeneiden osalta. Ai mut kun on vähän pumpulissa kasavanut lääkäri, joka on ihan varma, että kaikilla on ihan samat mahikset ruveta vaik lääkäriks, se on vaan itsestä kiinni niinku, niin eihän sitä pysty oman kuplan ulkopuolelle näkemään.
Onneksi on kuitenkin hyviäkin lääkäreitä, jotka osaa suhtautua empaattisesti potilaisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärinä en voi kertoa inhoavani ylipainoisia ihmisiä kun he ovat tuhonneet terveytensä itse ja syyttävät siitä muita.
Narkomaanit ja alkoholistit ovat myös ihmisryhmä joita en sääli koska heistä ei ole muuta kuin harmia omalle ympäristölleen.
Mielialasairauksia sairastavat ovat usein itsekeskeisiä huomionhakijoita jotka ottavat muodon vuoksi yliannoksen päästäkseen päivystykseen kun oikeasti suisidin tekeminen onnistuu keneltä tahansa minuuteissa jos on vain halua.
Olen samaa mieltä kanssasi. Nykyaikaan kuuluu se, että ei yksinkertaisesti oteta vastuuta omasta elämästä ja terveydestä.
Aina löytyy tekosyy...
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveystyötä tekevistä (esimerkiksi psykologit, terapeutit, lääkärit, erityisesti psykiatrit) vain pieni osa pystyy kohtaamaan potilaan, jolla toimintakyvyttömyyden taustalla on syvä eksistentiaalinen kriisi ja koko elämän perustan kyseenalaistaminen.
Valitettavan monet ammattilaiset lähtevät tarjoamaan hoitoa keskiluokkaisesta todellisuudesta käsin ymmärtämättä, että jotkut ihmiset eivät pääse ongelmissaan eteenpäin, jos he eivät saa käsitellä olemassa olon perusteisiin liittyviä kysymyksiä. Niitä ei voi hoitaa keskiluokkaisesta todellisuudesta käsin.
Esimerkiksi lääkäreistä arvioni mukaan valtaosa kuvittelee, että potilas tahtoo osaksi yhteiskuntaa. Vaikka lääkärit ovat paljon kouluja käyneitä ja älykkäitä, se ei auta tilanteissa, joissa potilas kysyy, miksi olemme syntyneet ja mihin olemisemme arvo perustuu.
Ymmärsin tämän jo muinoin ollessani itse sairas ja käydessäni terapiassa. Myöhemmin opiskelin alalle ja käsitykseni on vain vahvistunut.
Todella hyvin sanottu. En tosin usko etteivät lääkärit / psykologit ymmärrä tätä problematiikkaa - ongelma on enemmänkin niin filosofinen ettei ongelmille löydy mitään konkreettista apua heidän mielestään. Näkevät sen jotenkin turhana keskusteluna tms.
Jep, kaikkien en TODELLAKAAN kannattaisi hankkia lapsia, vaikka ulkoiset puitteet olisivatkin kunnossa! Sitä vaan ei voi sanoa ääneen ja mietitään vaan sopivia tukitoimia, jotta vanhemmat jaksaisivat jatkaa heille liian kuormittavaksi käynyttä perhearkea!
Joskus sitä vaan silti tekisi mieli avautua kun itse pyörittää yksinään omakotitaloa toisen lapsen totaaliyksinhuoltajana ja toisen 50%/50% erityislapsen kanssa ilman muuta kuin omien vanhempien apua ja tukea... Eikä mun arki silti ole kamalaa, vaan pääsääntöisesti ihan mukavaa, mutta toki aika erilaista kuin kahden vanhemman perheessä! Kaikki harrastuskuljetukset ym. menot kun on pystyttävä yksin hoitamaan/järjestelemään.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärinä en voi kertoa inhoavani ylipainoisia ihmisiä kun he ovat tuhonneet terveytensä itse ja syyttävät siitä muita.
Narkomaanit ja alkoholistit ovat myös ihmisryhmä joita en sääli koska heistä ei ole muuta kuin harmia omalle ympäristölleen.
Mielialasairauksia sairastavat ovat usein itsekeskeisiä huomionhakijoita jotka ottavat muodon vuoksi yliannoksen päästäkseen päivystykseen kun oikeasti suisidin tekeminen onnistuu keneltä tahansa minuuteissa jos on vain halua.
Fyssana mulla on ylipainoisista ihan sama mielipide. Ja röökaajista. Mä en meinaa jaksaa näitä jotka tulee vastaanotolle silleen, että tee mulle jotain. Mut en voi ite tehdä mitään ku en vaan laihdu eikä ole varaa liikkua kun ei ole varaa ostaa ees kenkiä tai verkkareita. No en todellakaan voi vähentää tupakointia että voisin ostaa jotkut saata an verkkarit, hulluko oot. Eikä oo aikaakaan, kun pitää ajaa lapsi kouluun aamulla ja hakea iltapäivällä ja missä välissä sä luulet mun ehtivän kävelylle?! Ja sit polvet ja lonkat ja selkä tulee heti helvin kipeeks ku kävelen 50m. Ja missä mä muka kävelisin? Ai siinä pururadalla?! No johan kaikki nauras. Huoh. Omasta terveydestä ei tarvi enää ottaa mun vastuuta.
Psykogeriatriset 'hyväkuntoiset' ihmiset joita suojellaan kaikilta mahdollisilta tartuntataudeilta yms. elämään, joka on tuskaa niin heille kuin kanssakulkijoilleen.
Ihmiselämän ei pitäisi olla arvo itsessään. Arvo pitäisi olla siinä, että ihminen päästetään pois tai sallitaan poismeno kun luonnollinen aika on tai antaa mahdollisuus päättää muita tai itseään satuttava ja kivulias elämä.
Itse haluan ehdottomasti päästä tästä maailmasta pois, ennen kuin joudun siihen tilaan, että tehostettu asuminen on ainoa ratkaisu selviytymiseen.
Ja lyön vetoa, että jokainen jolla on inhimilliset tunteet ja käynyt kunnolla tutustumassa kyseisiin paikkoihin, on samaa mieltä asiasta.
Mutta tätähän ei saa sanoa.
Lihavuus, alkoholismi, tupakointi, huumeiden käyttö, liiman haistelu, nettiriippuvuus, uhkapelit. Kaikki ovat addiktiosairauksia joissa täytetään sitä tyhjää kaivoa rinnassa joka ahdistaa eikä täyty.
Lääkärit ja fyssarit voivat inhota näitä ihmisiä koska eivät osaa auttaa. Se ei auta vaan pahentaa tilannetta. Usein tilanne on päässyt todella pahaksi ennenkuin ollaan vastaanotolla.
Jos otetaan vain "puudutusaine" pois, addiktio korvautuu toisella.
Ongelma on se, ettei tätä opeteta koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus, alkoholismi, tupakointi, huumeiden käyttö, liiman haistelu, nettiriippuvuus, uhkapelit. Kaikki ovat addiktiosairauksia joissa täytetään sitä tyhjää kaivoa rinnassa joka ahdistaa eikä täyty.
Lääkärit ja fyssarit voivat inhota näitä ihmisiä koska eivät osaa auttaa. Se ei auta vaan pahentaa tilannetta. Usein tilanne on päässyt todella pahaksi ennenkuin ollaan vastaanotolla.
Jos otetaan vain "puudutusaine" pois, addiktio korvautuu toisella.
Ongelma on se, ettei tätä opeteta koulussa.
Muuten kyllä olen kanssasi samaa mieltä, mutta lihavuutta en laittaisi ns. samaan koriin. On toki laiskoja, ahneita ja välinpitämättömiä ihmisiä, jotka omalla toiminnallaan ovat lihoneet vaarallisesti. On kuitenkin myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat lihavuuteen, eikä ne aina ole yksilön omissa käsissä tai tahdonvoimasta riippuvia.
Eksistentiaalisessa kriisissä masentunut on yksin ja kokee ettei hänellä ole enää mitään funktiota. Käytännössä ollaan lähellä itsemurhavaaraa. Aivojen kemia on pahassa sotkussa. Samoin on ihmisen tilanne. Siihen ei ole mitään taikasanaa.
Muuten kyllä olen kanssasi samaa mieltä, mutta lihavuutta en laittaisi ns. samaan koriin. On toki laiskoja, ahneita ja välinpitämättömiä ihmisiä, jotka omalla toiminnallaan ovat lihoneet vaarallisesti. On kuitenkin myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat lihavuuteen, eikä ne aina ole yksilön omissa käsissä tai tahdonvoimasta riippuvia.[/quote]
Nimenomaan ei ole kyse tahdonvoimasta kun puhutaan addiktiosairauksista.
Addiktiosta on kyse silloin kun ei ole enää kyse tahdonvoimasta vaan joko pakkomielteestä tai kieltämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen terveydenhuoltomalli on sadistinen ja ihmisarvoa alentava, kun aletaan tulla elämän loppupäähän. On palliatiivista hoitolinjausta, muttei jostain syystä eutanasiaa. Monisairaat vanhukset odottelevat kuolemaa laitoksissa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Toivoa ei ole terveyden tai elämänlaadun kohenemisesta, ja mitä tähän jo valmiiksi epätoivoiseen ja tuskalliseen elämänvaiheeseen tarjoaa systeemi? Sen pitkittämistä äärimmilleen kuitenkin kehnoin resurssein toteutettuna.
Monet mummot ja papat ovat itkeneet olkaani vasten miten olisivat jo valmiita siirtymään ajasta ikuisuuteen. Kyse ei ole masennuksesta vaan ihan realismista kun elämä koostuu enää lähinnä kivuista, terveysvaivoista, rajallisesta autonomiasta, sängyssä tai pyörätuolissa kököttämisestä ja toisiaan toistavista laitospäivistä. Arvostus ja kaipuu jo elettyä elämää kohtaan on suuri, mutta tiedostetaan silti, että ne ajat ovat jo takana päin. Yritä siinä sitten hoitajana sopertaa, miten hyviä hetkiä ja päiviä on varmasti vielä jäljellä.
- Ikäihmisten tehostetun palveluasumisyksikön hoitaja
Amen. Juuri näin.
Aina voi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Et tehdään se terveellinen valinta ja jätetään se huume ja alkoholi.