Lue keskustelun säännöt.
Olenko kamala? Äitini on ainoa lapsi, ja todella itsekeskeinen. Jätti minut alakoululaisena iltaisin yksin lähes joka ilta 2 tunniksi
18.05.2026 |
Kun kävi uuden miehensä kanssa "saunomassa". Kaikki viikonloput vietin mummolassa, jotta äiti sai elää uutta elämäänsä. Paljon oli kaikkea muutakin.
Olen tästä todella katkera, en vaan pysty unohtamaan millainen lapsuuteni oli. Äiti elää nykyään yksin kotonaan, käyn sielä vain kerran viikossa n. tunnin kerrallaan. Paljon muuta aktiviteettia ei äidillä ole.
Itsekeskeisyys paistaa jutuista läpi. Sairastuin vakavasti, kun kerroin hänelle tästä, alkoi höpöttää omista vaivoistaan. Lähdin pois itkien, josta vähän hätääntyi.
Paha mieli että on yksin kotonaan, mutta en vaan jaksa hänen kanssaan viettää aikaakaan. Ikää mulla on on 56, mutta tuntuu että lapsuuden kokemukset nousevat vaan enemmän pintaan.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole mahdotonta saada hyvää lapsuutta jälkikäteen. 6 Terapiaan vaan.
Ehkä olisi aiheellista. Jotenkin vaan haluaisin unohtaa koko asian, enkä kaivella sitä enää lisää. Ei vaan vissiin tule onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole mahdotonta saada hyvää lapsuutta jälkikäteen. 6 Terapiaan vaan.
Oman elämän kannalta näin, voi tehdä rauhan ja antaa anteeksi mielessään. Kuitenkaan käytännön todellisuutta se ei korjaa jos vanhempi ei osaa ajatella aikuista lastaan tasavertaisena. Ja monelta se taito puuttuu, ikävä kyllä.
Jos se tienasi? Reipas nainen ollut ikäisekseen. Tai sitten itsekeskeinen, olet ystävällinen kun olet tekemisissä.
Et ole kamala. Olet äitisi uhri mutta et ole hänelle mitään velkaa.
Pidä puolesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole mahdotonta saada hyvää lapsuutta jälkikäteen. 6 Terapiaan vaan.
Älä puhu paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole mahdotonta saada hyvää lapsuutta jälkikäteen. 6 Terapiaan vaan.
Oman elämän kannalta näin, voi tehdä rauhan ja antaa anteeksi mielessään. Kuitenkaan käytännön todellisuutta se ei korjaa jos vanhempi ei osaa ajatella aikuista lastaan tasavertaisena. Ja monelta se taito puuttuu, ikävä kyllä.
Miksi antaa anteeksi jos lastaan kaltoinkohdellut vanhempi ei edes pyydä anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole mahdotonta saada hyvää lapsuutta jälkikäteen. 6 Terapiaan vaan.
Ehkä olisi aiheellista. Jotenkin vaan haluaisin unohtaa koko asian, enkä kaivella sitä enää lisää. Ei vaan vissiin tule onnistumaan.
Terapia ei ole ratkaisu. Sinulla on oikeus ottaa etäisyyttä.
(Olen sinua ap:tä kymmenisen vuotta vanhempi, ja minun oli katkaistava välit vanhaan äitiini pari vuotta sitten, kun sairastuin parantumattomaan syöpään eikä minulla enää ollut voimia kannatella häntä eikä vastata hänen kyselyihinsä joko olen parantunut. Vaikka hän ei varsinaisesti laiminlyönyt minua silloin kun olin lapsi, hän teki selväksi että olin olemassaolollani pilannut hänen elämänsä, koska elättämiseni niin kalliiksi, ja koko nuoruuteni hän hoki odottavansa että pääsee minusta eroon. Ja sitten kun hän oli päässyt minusta eroon, hän syyllisti miksi en pidä yhteyttä.)
Koskaan ei ole mahdotonta saada hyvää lapsuutta jälkikäteen. 6 Terapiaan vaan.