Lue keskustelun säännöt.
Harva tuttumme tietää, millainen mieheni on oikeasti
09.03.2014 |
Mieheni on mustasukkainen, uhannut tappaa mut, ollut kovakourainen mua kohtaan, ollut jättämässä mua jo monta kertaa, ajautunut tappeluihin ja käyttäytynyt väkivaltaisesti. Ennen kuin tapasimme, hän oli kärsinyt masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista psykoottisin oirein ja ollut hoidossakin sen takia, kärähtänyt törkeästä rattijuopumuksesta, käyttänyt alkoholia ajoittain todella paljon ja eronnut 2 kertaa avioliitosta.
Kuulostaa varmaan kauhealta? Ei moni päältä päin uskoisi. Hän on komea, ystävällinen, mukava ja iloinen. Hän on huomioiva, luotettava, uskollinen ja rakastaa mua koko sydämmestään.
Usein humalassa hän on aggressiivinen. Hyvin herkkä ihminen, ja välillä tämä yhteiselo on aika vaikeaa. Moni varmaan ihmettelee, miten voin olla tällaisen "hullun" kanssa, ja on varmaan sitä mieltä, että se vielä hakkaa ja tappaa mut.
Kommentit (84)
Elämä ei vanhemmiten HELPOTU vaan se vaikeutuu. Tulee monia katkeruuksia, alkaa ahdistaa vanheneminen, puolison naama alkaa ärsyttää, lapset ovat rankkoja, työt ei maistu, ei jaksa liikkua vaikka pitäisi, alkoholikin alkaa maistua. Ihan oikeasti, ei elämä helpotu "parin vuoden kuluessa", nuorena ilman lapsia elämä on parasta ja siis tarkoitan helppoa, jos silloin huutaa kurkku suorana ja uhkailee - mitä tekee kun oikeasti elämä kohtelee kaltoin ja oma motivaatio katoaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit ilmeisesti epätoivoinen, kun päädyit nykyiseen mieheesi.
Herranjestas, lähde nyt suhteesta kun vielä voit. Jos hankitte lapsia, on kaikki paljon paljon monimutkaisempaa. Miehesi saattaa käyttäytyä myös lapsia kohtaan uhkaavasti, sillä lapsiperheen arki on raskaampaa kuin kahden aikuisen välinen parisuhde: on yöheräilyä, sairastelua, uhmaikää jne, joka tekee arjesta paljon haastavampaa. Kuinka koville sinä joudut kun joudut suojelemaan sekä itseäsi että lapsiasi miehesi ailahteluilta ja mahdolliselta fyysiseltä väkivallalta? Jos eroatte, joudut taistelemaan oikeudessa, etteivät lapsesi joudu menemään väkivaltaiselle isälleen viikonlopuiksi tai vuoroviikoin jne.
Oikeasti, älä valehtele itsellesi. Jos toinen ottaa kurkusta kiinni ja kysyy, haluatko kuolla, ei hän ole täysin terve ihminen. Hän on hengenvaarallinen.
Provo on. Joka oikeasti elää tuollaisessa suhteessa ei kerro siitä, häpeä on hyvin leimaavaa.
Jos on pohjoiskarjalainen metsäkonekuski tuo ukko niin onnea vaan entisen mieheni uudelle. Kuulostaa nimittäin aivan täydellisesti tutulle. Miehellä on kyllä lapsia mutta mitään isää se ei vielä siitä tee, ja kaksi rikkoontunutta avioliittoa takana, molemmat samoista syistä mihin kaatuu elämä joka kerta kun ei opi virheistään. Hyi helvetti että puistatti lukea tuota tekstiäsi, mutta samalla olen tyytyväinen kun huomaan miten täysin rinnoin olen tyytyväinen nykyhetkeen ja jokaiseen onnenmuruseen jota eteen tulee kun ei ole joku narsisti levittämässä agressiivista ja negatiivista asennettaan humalapäissään, puimassa nyrkkejään, kuristamassa ja puristelemassa, paiskomassa tavaroita ja sitten selvinpäin muka rakastaa ja oijoij kun on vaimo kuin kukka kämmenellä.. Siinä tyhmänä häpeissäsi koitat tosen käytöstä peitellä ja pitää suljettujen ovien takana, ja eron tullessa ihmiset alkavat epäillä sinun mielenterveyttäsi kun niin hyvän miehen jätit!
Tuommoisille paskolle on helvetissä ihan omat lokerot, itsehän voit valita menetkö sinne viereen pojottamaan tyhmänä ja luullen että tuo on aitoa rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 22:14"]
Ap ei suostu kertomaan kauanko ovat olleet yhdessä eli todennäköisesti aika vähän aikaa. Mikä ei välttämättä lupaa hyvää.
[/quote]
3 vuotta
ap
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 23:01"]
Elämä ei vanhemmiten HELPOTU vaan se vaikeutuu. Tulee monia katkeruuksia, alkaa ahdistaa vanheneminen, puolison naama alkaa ärsyttää, lapset ovat rankkoja, työt ei maistu, ei jaksa liikkua vaikka pitäisi, alkoholikin alkaa maistua. Ihan oikeasti, ei elämä helpotu "parin vuoden kuluessa", nuorena ilman lapsia elämä on parasta ja siis tarkoitan helppoa, jos silloin huutaa kurkku suorana ja uhkailee - mitä tekee kun oikeasti elämä kohtelee kaltoin ja oma motivaatio katoaa!!
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 23:26"]
Herranjestas, lähde nyt suhteesta kun vielä voit. Jos hankitte lapsia, on kaikki paljon paljon monimutkaisempaa. Miehesi saattaa käyttäytyä myös lapsia kohtaan uhkaavasti, sillä lapsiperheen arki on raskaampaa kuin kahden aikuisen välinen parisuhde: on yöheräilyä, sairastelua, uhmaikää jne, joka tekee arjesta paljon haastavampaa. Kuinka koville sinä joudut kun joudut suojelemaan sekä itseäsi että lapsiasi miehesi ailahteluilta ja mahdolliselta fyysiseltä väkivallalta? Jos eroatte, joudut taistelemaan oikeudessa, etteivät lapsesi joudu menemään väkivaltaiselle isälleen viikonlopuiksi tai vuoroviikoin jne.
Oikeasti, älä valehtele itsellesi. Jos toinen ottaa kurkusta kiinni ja kysyy, haluatko kuolla, ei hän ole täysin terve ihminen. Hän on hengenvaarallinen.
[/quote]
Hänet on yritetty tappaa. Hän on yrittänyt tappaa itsensä. Häntä on petetty useamman kerran. Hänellä ei ole käytännössä enää ketään sukulaisia jäljellä. Tässä niin kuin esimerkkinä siitä elämän kaltoinkohtelusta. En usko, että hän pitäisi jo kokemaansa pikkulapsiarkea elämänsä suurimpana koettelemuksena.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 22:12"]
Veikkaan että miehelläs todennäköisesti on persoonallisuushäiriö, nimimerkillä itsekin pershäiriöinen. Ei kaikki persoonallisuushäiriöiset ole narsisteja psykopaatteja eikä kaikkia voi kätevästi jaotella kategorioihin että se ja se tietty selvärajainen persoonallisuushäiriö.
[/quote]
Osaatko sanoa, minkätyyppisestä persoonallisuushäiriöstä voisi olla kyse?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunne-elämältään epävakaa? Väkivaltaisuus, hylkäämisen pelko saa aikaan kohtuuttomia reaktioita, vrt. mustasukkaisuus ja tää "suojelevuus" millä ap tuntuu suorastaan vähän ylpeilevän.
Jos tyyppi on itse yrittänyt tappaa ja hänet on yritetty tappaa, niin eipä siinä paljon eukkoon kohdistunut kurkkuhalaus ja pikku uhkailu enää tunnu. Voihan sitä toki hävetä ja voihkia, koska ei olisi mukava olla tunteeton paskiainen. Tämä ei kuitenkaan estä olemasta paskiainen. Onhan Nykänenkin niin mukava mies selvinpäin kaffetta toimittajille keitellessään, että sääliksi käy.
Maassa olisi miljoona ihan toisenlaistakin miestä, jos perusteet olisivat hiukan toiset. Mutta jotkut elävät draamasta ja surffaavat tuhon aallolla kokien elävänsä. Se hallinnan tunne kun on niin kiva. Me muut katsomme haavi auki, mikä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni oli vastaava kun seurusteltiin ja asuttiin yhdessä. Mentiin naimisiin ja tehtiin uraa ja reissattiin. Oltiin molemmat nuhjusista (alkoholia, huumeita, vankilaa...) taustoista ja me ollaan kasvettu yhdessä yhteen.
Seitsemän vuoden yhdessä taistelun jälkeen tehtiin se päätös, että aika on kypsä lapsille.
Oho ja niitä tuli neljä. Mies on ollut upea isä ja puoliso. Me ei olla enää riidelty, eikä mustasukkaisuuden kanssa tapeltu. Me on opittu puhumaan ja olemaan keskenämme.
Kyllä ne ihmiset muuttuu joskus edes. Yhdessä nyt 21 vuotta ja täysin väkivallatonta se 14 vuotta.
Nuorena läträttiin viikonloputtain viinaksien kanssa (nykyäänkin silloin tällöin, mutta osataan jo ainetta käyttää) ja siitä ne ongelmat lähinnä oli ja sitä omaa tunne-elämän kypsymättömyyttä taustojen takia. Me ollaan kasvettu yhteen, hitsauduttu. Nyt voi luottaa ja olla hyvillä mielin. Vaati runsaasti ymmärrystä ja tunteja, kun toinen toistemme asioita kuunneltiin ja pähkäiltiin. Aina meillä oli sama suunta, yhdessä!
Meillä tosin kaikki tiesi meidän ongelmat ja kyllähän niitä JSSAP viestejä tuli paljon, mieskin sai vastaavia.. Uudet ystävät taas ei usko, että mitä paskaa ollaan käytykään läpi, koska ollaan niin rauhallisia ja sovittelevia ihmisiä.
Voimia aplle, jos meinaat jatkaa!
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 00:34"]
Tunne-elämältään epävakaa? Väkivaltaisuus, hylkäämisen pelko saa aikaan kohtuuttomia reaktioita, vrt. mustasukkaisuus ja tää "suojelevuus" millä ap tuntuu suorastaan vähän ylpeilevän.
[/quote]
Miten mä olen tässä ylpeillyt? Ihan ihme päätelmiä monet tekee täällä.
Totesin vain, että on kovin suojelunhaluinen. Eikä se mun mielestä ole kivaa, että mies alkaa tapella esim. jonkun känniääliön takia, joka on yrittänyt lääppiä mua baarissa. Eikä se, että hän varoittelee mua tekemästä asioita, ettei mitään vaan sattuisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 01:04"]
Mun mieheni oli vastaava kun seurusteltiin ja asuttiin yhdessä. Mentiin naimisiin ja tehtiin uraa ja reissattiin. Oltiin molemmat nuhjusista (alkoholia, huumeita, vankilaa...) taustoista ja me ollaan kasvettu yhdessä yhteen.
Seitsemän vuoden yhdessä taistelun jälkeen tehtiin se päätös, että aika on kypsä lapsille.
Oho ja niitä tuli neljä. Mies on ollut upea isä ja puoliso. Me ei olla enää riidelty, eikä mustasukkaisuuden kanssa tapeltu. Me on opittu puhumaan ja olemaan keskenämme.
Kyllä ne ihmiset muuttuu joskus edes. Yhdessä nyt 21 vuotta ja täysin väkivallatonta se 14 vuotta.
Nuorena läträttiin viikonloputtain viinaksien kanssa (nykyäänkin silloin tällöin, mutta osataan jo ainetta käyttää) ja siitä ne ongelmat lähinnä oli ja sitä omaa tunne-elämän kypsymättömyyttä taustojen takia. Me ollaan kasvettu yhteen, hitsauduttu. Nyt voi luottaa ja olla hyvillä mielin. Vaati runsaasti ymmärrystä ja tunteja, kun toinen toistemme asioita kuunneltiin ja pähkäiltiin. Aina meillä oli sama suunta, yhdessä!
Meillä tosin kaikki tiesi meidän ongelmat ja kyllähän niitä JSSAP viestejä tuli paljon, mieskin sai vastaavia.. Uudet ystävät taas ei usko, että mitä paskaa ollaan käytykään läpi, koska ollaan niin rauhallisia ja sovittelevia ihmisiä.
Voimia aplle, jos meinaat jatkaa!
[/quote]
Kiitos. Hienoa kuulla, että teillä on elämässä kääntynyt asiat hyvin. Kaikkea hyvää teille jatkossakin.
ap
Ei tule ap toimimaan tuo. Ihan satavarmana tiedän. Koitappa jättää se niin ihan tasan tarttuu pulloon ja uhkaa tappaa itsensä. Nähty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh. Suojele ihmeessä sitä miestä ja pidä kulisseja yllä. Että riittää seuraavallekin naisraukalle jännitystä elämään kun tuijottaa nyrkkiä tai vaikkapa haulikon piippua parin sentin päässä naamasta samalla kun mies puhisee humalaraivoaan naamalle..
Tää on kyllä provo. Olen oikeasti ollut vastaavassa suhteessa ja kyllä se oli mulle ihan selvää, että pitäisi jättää se sika. En vain kyennyt ennen kuin pakon edessä.
Kaikkeen sitä ihminen elämänsä tuhlaakin. Miehellä ei siis ole lääkitystäkään? Mitä saat siitä että olet olevinasi niin suuri hyväntekijä että "pelastat" miehen yksinäisyydeltä ja enemmiltä suruilta? Et ole aivan terve itsekään ja näinhän se on että sairas ihminen sairastuttaa muutkin, läheiset, ympärillään. Jos tämä oli provo, aika sairas provo. Mies ei edes elä lastensa kanssa, mistä tiedät millainen isä hän on ent. liittonsa lapsille? Älä ikinä tee lapsia tuollaiseen suhteeseen. Huostaanoton paikkahan noin epävakaa koti on.
En ikinä tyytyisi tuollaiseen suhteeseen/mieheen.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 13:20"]
Entä jos mies ei käy käsiksi, mutta saa hepuleita erilaisista asioista, jolloin kaahailee, joskus katoilee, heittelee tavaroita (joskus jopa mattoveitsen minua kohti) ja kaataa huonekaluja? Jättää sotkun minulle, vaikka yleensä hermostus tullut ihan jostain muusta kun minuun liittyvästä asiasta. Puhe ei auta, onko tuo normaalia? Arvelee olevansa asperger, mä en tiedä. Ja onko sillä väliäkään?
[/quote]
Ei ole OK. Miehesi aiheuttaa vaaratilanteita itselleen ja sinulle. Jos veitsi oli auki kun hän sen heitti niin aika hirveältä kuullostaa. Asialle pitää tehdä jotakin, ennenkuin joku tilanteista johtaa loukkaantumisiin tai isoihin laskuihin. Jos miehesi itsekin tietää asian olevan pielessä niin mitäs jos hän menisitte yhdessä tai hän menisi yksin psykiatrin kanssa keskustelemaan asiasta.
Tuollainen ei parane itsekseen eli tehkää asialle jotakin.
Kannattaa ehkä miettiä myös siltä kantilta lapsen hankkimista (ja suhteessa pysymistä ylipäätään), onko mies sellainen että jos sinulle itsellesi tapahtusi jotain vakavaa, sairaus tai pahimmillaan kuolema, hän olisi kykenevä huolehtimaan lapsista? Tuollainen ihminen ei todellakaan ole!!!
Ajattelepa että joutuisit sairaalassa miettimään joka ikinen sekunti että mitä jos mies pimahtaa ja tekee lapselle jotain. Mieti. Oikeesti.
Ap ei suostu kertomaan kauanko ovat olleet yhdessä eli todennäköisesti aika vähän aikaa. Mikä ei välttämättä lupaa hyvää.