Lue keskustelun säännöt.
Miehen olemattomat tulot ja yhteenmuutto
13.11.2020 |
Olen seurustellut kumppanini kanssa nyt noin vuoden ja olemme alkaneet harkita yhteenmuuttoa. Ongelma vain on se, että minulla on ihan kohtalaiset tulot (netto ~2100e/kk), mutta mies on koko seurustelumme ajan elänyt toimeentulotuella ja/tai työmarkkinatuella. Minä olen vakityössä, mies tekee keikkatöitä satunnaisesti joitakin tunteja viikossa. Miehellä edellisestä suhteesta yksi alakouluikäinen lapsi, jonka elatusmaksuja ei itse maksa. Ei tunnu kovin hyvältä idealta muuttaa nyt yhteen, kun mies ei tietenkään saisi sitten enää mitään tukia ja minä joutuisin maksunaiseksi. Hän myös on sitä mieltä, että menot, esim vuokra, pitää suhteuttaa tuloihin eli näin ollen parempituloinen maksaa paljon enemmän vuokraa kuin huonotuloinen. Ravintolat ja muut "turhat" huvit todennäköisesti jäisivät lähes kokonaan pois. Itsellänikin on siis vielä opintolainaa yms maksamatta, joten elintaso laskisi kuin lehmän häntä.
Sanokaa mulle nyt vielä, että olen hullu jos muutan yhteen tämän miehen kanssa! Tai että mitä itse tekisitte tilanteessa. Ja pitääkö teidän mielestä parempituloisen maksaa suurin osa menoista, vai jaetaanko menot suurinpiirtein tasan?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä. Voit olla varma että joudut maksamaan paljon enemmän kuin oman osuutesi kuluista. Jos et suostu, sitä syyllistämisen määrää! Miehen tulot ja tuet putoavat, ja hän pitää itsestäänselvänä sitä että sinä korvaat hänelle nämä tulonmenetykset. Lue täältä palstalta kun yksi yrittää päästä eroon miehestä, joka muutti hänen luokseen, eikä nyt eron jälkeen suostu muuttamaan pois. Se mies voi tuhota elämäsi. Sano, että palataan asiaan kun hänellä on kokopäivätyö, josta maksetaan niin paljon että hän ei tarvitse tukia.
Hyvin sanottu. Näin se on tehtävä. Jos nyt jo mies puhuu siitä, miten kaikki menot pitää suhteuttaa molempien tuloihin, niin luulen että kohta minä (parempituloinen) maksan kaiken, koska hänellä (tulottomalla) ei ole varaa. Ja joo, onhan se ihan tottakin, että jos tuloerot on suuret, niin "rikkaamman" on reilua kustantaa enemmän. Mutta en minä silti miksikään elättäjäksi ala, kun eihän nuo omatkaan tulot ihan järkyttävän suuret ole. Jos mies suuttuu siitä, etten suostu muuttamaan yhteen hänen tulottomuutensa takia, niin aika paljon se kertoo hänestä. Etsiköön toisen tulonlähteen, joko sen työpaikan tai sitten jonkun joka suostuukin elättämään. Niin ja olen 28-vuotias itse, lapsia todennäköisesti haluan joskus, mutta en ihan ketä tahansa huoli "siittäjäksi", kuten täällä kauniisti ilmaistaan.
Jos tilanne olisi toisinpäin, että minulla olisi edelleen omat nykyiset tuloni, mutta kumppanilla vaikka tuplat omaani nähden, niin haluaisin silti maksaa noin puolet asumis- ja elämiskuluista. Riippuu tietenkin, miten paljon kumppani olisi valmis tulemaan vastaan, mutta minun puolestani ei kauheasti edes tarvitsisi.
Ehkä paras olla vaan yksin, ainakin tulen hyvin toimeen omallani eikä tartte raha-asioista vääntää yhtään kenenkään kanssa. -ap
Olet jo tässä viestissä vastannut itsellesi oikein. Toimit sen mukaan.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ei ei ei. Taiteella ei elä ellei ole oikeasti lahjakas. Jos miehesi on jo ihan iso aikuinen eikä vieläkään elätä itseään taiteella, niin on hyvin pieni mahdollisuus että niin tulee koskaan tapahtumaan.
Ap ei kerro onko miehellä ammattikoulutusta omalle taiteelliselle alalleen? Taiteilijan työ vaatii myös ammattitaitoa ja alan peruskoulutusta; pelkkä harrastus tai ” taiteellisen elämäntavan” valitseminen ei tee taiteilijaa. Koulutukseen hakeutuminen kertoo myös motivaatiosta. Ammattitaiteilijalta voivat saada tuloja myös apurahojen muodossa ja työskentelyä tukevat apurahatiedot voivat johtaa parempiin työtuloksiin ja sitä kautta myös lisätä tuloja.
Eli: tulevaisuuden suunnitelmia ja melko konkreettisia ja aikataulutettuja pitäisi ainakin olla ennen yhteen muuttoa.
Tyhmää muuttaa yhteen vasta vuoden tuntemisen jälkeen, jos toisella on lapsikin! Toivottavasti olet joku tulojen jako -provo. Mutta noin muuten, kyllähän se suhteessa niin menee, että tulojen mukaan kulut maksetaan (miten muuten se voisi mennä???) eihän tuloton voi tyhjästä maksaa), mutta ei tuossa teidän tapauksessa (jos nyt edes olette oikeasti olemassa) vielä kannata muuttaa yhteen. Sitten vasta, kun suhde on vakiintunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap.
1) Palsta on kokoelma ihmisiä, jotka on joko sekaisin, pitkästyneitä tai ihan käsittämättömän pahansuopia. Joukossa saattaa olla muutama normaali joka ihmettelee miksi edes vaivautuu. Kysyt neuvoa tältä porukalta?
2) Mikä on tämän miehen suunnitelma? Jos ei mikään, en muuttaisi yhteen. Kuten kuvaat, ei käy töissä, on elätettäviä joita ei elätä. Ei anna hyvää kuvaa. Kerro enemmän.
No kerrotaas enemmän: mies siis tavoittelee itsensä elättämistä taiteellisella alalla, jonka eteen tekee toki paljon hommia. Mutta vähän ärsyttää kun mies saattaa näitä taiteilujaan tehdä monta tuntia päivässä, ja kutsua sitä työnteoksi, vaikka mitään palkkaa ei näistä hommistaan tietenkään saa. Oikeeta palkkaa saa siitä, kun muutaman tunnin viikossa tekee muun alan keikkatöitä. Ei kuulemma ole edes vaihtoehto, että tekisi muun alan palkkatöitä ja tämä kyseinen taiteellinen ala olisi vain harrastus. Ei, sen pitää nimenomaan olla se elanto. -ap
Hän haluaa tehdä taidettaan, ja hän haluaa, että sinä ja me kustannetaan se hänelle. Meillä ei ole vaihtoehtoja, mutta älä nyt sinä ala.
Minäkin haluaisin taiteilla, mutta kun pitää elättää itseni ja lapsi.
Menojen jakaminen ei minusta tarkoita sitä, että sinä ja minä jaetaan hänen menot keskenämme. Jotenkin ajattelisin, että hänenkin pitäisi nähdä vähän vaivaa.
Hullu olet jos alat tuota elättää. Seurustele jos on niin hyvää seksiä, älä elätä, älä anna muuttaa sun luo, älä ruoki äläkä elätä lasta.
Parempi on että näetkin vain paristi viikossa, muuten hän imee sinut palvomaan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin työhullun miehen ja muille sellainen mies ei kelpaa jota ei kotona juurikaan näe. Minä teen kotityöt niin ettei miehen tarvitse tehdä mitään. Koti on aina kunnossa viimeisen päälle kun hän tulee kotiin. Kaupassa ei tarvitse laskea centtejä vaan saan ostaa hintoja katselematta perustarvikkeet.
En olisi ikinä ottanut työtöntä miestä sillä miehen kuuluu tuoda ruokaraha perheelle eikä olla itse elättinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap.
1) Palsta on kokoelma ihmisiä, jotka on joko sekaisin, pitkästyneitä tai ihan käsittämättömän pahansuopia. Joukossa saattaa olla muutama normaali joka ihmettelee miksi edes vaivautuu. Kysyt neuvoa tältä porukalta?
2) Mikä on tämän miehen suunnitelma? Jos ei mikään, en muuttaisi yhteen. Kuten kuvaat, ei käy töissä, on elätettäviä joita ei elätä. Ei anna hyvää kuvaa. Kerro enemmän.
No kerrotaas enemmän: mies siis tavoittelee itsensä elättämistä taiteellisella alalla, jonka eteen tekee toki paljon hommia. Mutta vähän ärsyttää kun mies saattaa näitä taiteilujaan tehdä monta tuntia päivässä, ja kutsua sitä työnteoksi, vaikka mitään palkkaa ei näistä hommistaan tietenkään saa. Oikeeta palkkaa saa siitä, kun muutaman tunnin viikossa tekee muun alan keikkatöitä. Ei kuulemma ole edes vaihtoehto, että tekisi muun alan palkkatöitä ja tämä kyseinen taiteellinen ala olisi vain harrastus. Ei, sen pitää nimenomaan olla se elanto. -ap
Olen itse ammatiltani taiteilija (nainen), ja totean vaan, että tuollaista se kuule on. Olen itsekin joskus ollut tuloton ja köyhä, joka muiden näkemyksen mukaan vain "harrasti" taidetta. Sittemmin siitä tuli virallinen ammatti ja nyt elätän itseäni apurahoilla. Suurimmasta osasta ei tietenkään tule oikeasti virallisesti tunnustettua taiteilijaa, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin kokeilee. Ja jos ihmisellä on tarve ja halu tehdä taidetta, niin sitä hänen sitten pitää tehdä. Taiteilijalle sopii kumppaniksi sellainen ihminen, joka hyväksyy tämän ja arvostaa sitä, mitä toinen tekee - vaikka se olisi rahallisesti kannattamatonta. Minä ymmärrän miestäsi tässä, mutta jos sinä et, olet ehkä hänelle väärä kumppani.
Ei suhteessa voi vaatia toista muuttumaan. Jos itsellä on ihannekumppani tavallisessa työssä oleva, keskipalkkaa nostava henkilö, sitten pitää etsiä sellainen. Minulle ihannekumppani olisi juuri toinen taiteilija - ihan sama, minkä alan. Minulle on tärkeää, että kumppani ymmärtää, miksi käytän paljon aikaa taiteen tekemiseen, miksi se on tärkeää, vaikkei toisi rahaa, ja että se on niin keskeinen osa omaa identiteettiäni, että en ole minä, jos en voi tehdä sitä.
Miehelläsi on unelma ja tavoite - se on enemmän, mitä monella muulla. Joko se on sinulle ok tai sitten ei. Mutta turha toivoa salaa, että hän tuosta luopuisi - tai ainahan toivoa voi, mutta se on omaan korvaani aika ilkeää ja pahantahtoista. Sama kuin toivoisit, että toinen menettäisi yhden keskeisimmistä elämänsisällöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kerro onko miehellä ammattikoulutusta omalle taiteelliselle alalleen? Taiteilijan työ vaatii myös ammattitaitoa ja alan peruskoulutusta; pelkkä harrastus tai ” taiteellisen elämäntavan” valitseminen ei tee taiteilijaa. Koulutukseen hakeutuminen kertoo myös motivaatiosta. Ammattitaiteilijalta voivat saada tuloja myös apurahojen muodossa ja työskentelyä tukevat apurahatiedot voivat johtaa parempiin työtuloksiin ja sitä kautta myös lisätä tuloja.
Eli: tulevaisuuden suunnitelmia ja melko konkreettisia ja aikataulutettuja pitäisi ainakin olla ennen yhteen muuttoa.
Riippuu taiteenalasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei ei. Taiteella ei elä ellei ole oikeasti lahjakas. Jos miehesi on jo ihan iso aikuinen eikä vieläkään elätä itseään taiteella, niin on hyvin pieni mahdollisuus että niin tulee koskaan tapahtumaan.
Eivät kaikki lahjakkaatkaan elä taiteellaan. Ja sitten jotkut ei-niin-lahjakkaat vovat elääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei ei. Taiteella ei elä ellei ole oikeasti lahjakas. Jos miehesi on jo ihan iso aikuinen eikä vieläkään elätä itseään taiteella, niin on hyvin pieni mahdollisuus että niin tulee koskaan tapahtumaan.
Eivät kaikki lahjakkaatkaan elä taiteellaan. Ja sitten jotkut ei-niin-lahjakkaat vovat elääkin.
Totta tuokin. Pointtina oli lähinnä se, ettei taiteella elä. Moni taiteilija tekee esim. taiteen opetusta itse taiteilun ohella elääkseen. Tai sitten kelan luukulla ramppaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap.
1) Palsta on kokoelma ihmisiä, jotka on joko sekaisin, pitkästyneitä tai ihan käsittämättömän pahansuopia. Joukossa saattaa olla muutama normaali joka ihmettelee miksi edes vaivautuu. Kysyt neuvoa tältä porukalta?
2) Mikä on tämän miehen suunnitelma? Jos ei mikään, en muuttaisi yhteen. Kuten kuvaat, ei käy töissä, on elätettäviä joita ei elätä. Ei anna hyvää kuvaa. Kerro enemmän.
No kerrotaas enemmän: mies siis tavoittelee itsensä elättämistä taiteellisella alalla, jonka eteen tekee toki paljon hommia. Mutta vähän ärsyttää kun mies saattaa näitä taiteilujaan tehdä monta tuntia päivässä, ja kutsua sitä työnteoksi, vaikka mitään palkkaa ei näistä hommistaan tietenkään saa. Oikeeta palkkaa saa siitä, kun muutaman tunnin viikossa tekee muun alan keikkatöitä. Ei kuulemma ole edes vaihtoehto, että tekisi muun alan palkkatöitä ja tämä kyseinen taiteellinen ala olisi vain harrastus. Ei, sen pitää nimenomaan olla se elanto. -ap
Olen itse ammatiltani taiteilija (nainen), ja totean vaan, että tuollaista se kuule on. Olen itsekin joskus ollut tuloton ja köyhä, joka muiden näkemyksen mukaan vain "harrasti" taidetta. Sittemmin siitä tuli virallinen ammatti ja nyt elätän itseäni apurahoilla. Suurimmasta osasta ei tietenkään tule oikeasti virallisesti tunnustettua taiteilijaa, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin kokeilee. Ja jos ihmisellä on tarve ja halu tehdä taidetta, niin sitä hänen sitten pitää tehdä. Taiteilijalle sopii kumppaniksi sellainen ihminen, joka hyväksyy tämän ja arvostaa sitä, mitä toinen tekee - vaikka se olisi rahallisesti kannattamatonta. Minä ymmärrän miestäsi tässä, mutta jos sinä et, olet ehkä hänelle väärä kumppani.
Ei suhteessa voi vaatia toista muuttumaan. Jos itsellä on ihannekumppani tavallisessa työssä oleva, keskipalkkaa nostava henkilö, sitten pitää etsiä sellainen. Minulle ihannekumppani olisi juuri toinen taiteilija - ihan sama, minkä alan. Minulle on tärkeää, että kumppani ymmärtää, miksi käytän paljon aikaa taiteen tekemiseen, miksi se on tärkeää, vaikkei toisi rahaa, ja että se on niin keskeinen osa omaa identiteettiäni, että en ole minä, jos en voi tehdä sitä.
Miehelläsi on unelma ja tavoite&p;- se on enemmän, mitä monella muulla. Joko se on sinulle ok tai sitten ei. Mutta turha toivoa salaa, että hän tuosta luopuisi - tai ainahan toivoa voi, mutta se on omaan korvaani aika ilkeää ja pahantahtoista. Sama kuin toivoisit, että toinen menettäisi yhden keskeisimmistä elämänsisällöstään.
En tietenkään toivo, että kumppanini menettäisi keskeisimmän elämänsisältönsä. Mutta en myöskään halua menettää omaa elämänsisältöäni maksamalla paljon toisenkin menoja ja luopumalla monista itselleni tärkeistä jutuista. Vaikka varmaan saan itsekkään ihmisen leiman, kun sanon näin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on 2 teini-ikäisen yh.
Polttanut ikänsä, joka näkyy naamassa.
Osti lähiöstä pienen kolmion, mutta elämä oli just sitä. Töihin, kotiin, ruokaa, nukkumaan.
Hänen tuttu oli hakenut miehen Gambiasta ja suositteli hänelle samaa.
Meni Gambiaan, oli kuukauden ja löysi miehen. Pari v meni ja ehkä 5 v sitten mies muutti Suomeen, menivät heti naimisiin.
He sopivat mies saa päivisin mennä miten haluaa, käyvät yhdessä muiden gambialaisten luona jne, mutta tekee kotitöitä ja ei petä.
Ja myöntää eron suosiolla, kun mies haluaa.
Pari v meni hyvin kotona. Sitten mies sai töitä, ajaa bussia. Ystävälleni on ok mies lähettää lähes kaikki rahat Gambiaan. Mies maksaa kotiin 200 e, muut saa tuhlaa, miten haluaa.
Ovat edelleenkin yhdessä, ystävän lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
Heillä homma perustui sopimukseen ja todella hyvään seksiin.
Ennen vanhaan naisilla oli olemattomat tulot ja niin sitä vaan perustettiin perheitä, ei ollut edes sosiaalietuuksia. Nyt se ei tietenkään enää onnistu mikäli asia on toisinpäin eli mies on köyhempi, hieno homma, kiitos naiset tasapuolisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha totuus on, että taiteilija tarvitsee mesenaatin. Mutta ei mesenaatiksi ryhdytä 2100 euron nettotuloilla. Ap on ihan liian pienituloinen elättääkseen wannabe-taiteilijaa. Köyhän taiteilijan elättäminen vetää ap:nkin elämän köyhyyteen.
Olisi eri juttu jos mies edes pyrkisi elämässä eteenpäin. Mutta ilmeisesti on elämäntapatyötön ja verhoaa sen tuollaiseen taiteilijaelämään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan naisilla oli olemattomat tulot ja niin sitä vaan perustettiin perheitä, ei ollut edes sosiaalietuuksia. Nyt se ei tietenkään enää onnistu mikäli asia on toisinpäin eli mies on köyhempi, hieno homma, kiitos naiset tasapuolisuudesta.
Naiset kantaa ja synnyttää lapset, sitten ne hoiti ne aikuisiksi ja suvun jatkajiksi. Siirsi suvun tavat ja perinteet, opetti perheen kulttuurin. Mitä mieselätti olisi tehnyt jos nainen olisi työt sen puolesta tehnyt? Luonut erihajuisia pieruja siivonnut tyhjää asuntoa kun ei kykene edes jälkeläisiä kantamaan ja synnyttämään?
Oon sitä mieltä, että avoliitossa kulut menee tulojen mukaan, mutta tossa tilanteessa ei olisi edes järkeä muuttaa yhteen, jos toisella ei käytännössä ole tuloja lainkaan!!
En muuttaisi yhteen.
Asukaa erillään. Pitäkää raha-asiat erossa suhteesta. Mikäli meinaat saada jossain vaiheessa lapsen, miettisin kertaalleen tuon miehen kanssa olemista. Lapsettomana vielä menee.
Vierailija kirjoitti:
Asukaa erillään. Pitäkää raha-asiat erossa suhteesta. Mikäli meinaat saada jossain vaiheessa lapsen, miettisin kertaalleen tuon miehen kanssa olemista. Lapsettomana vielä menee.
Ap sanoi olevansa jo 28-vuotias. Minä miettisin kolmeen kertaan, kannattaako tuon ikäisenä enää tuhlata aikaansa mieheen, jonka kanssa lasten hankkiminen on kuitenkin ihan mahdoton ajatus. Ennemmin alkaisi etsiä isäksi sopivaa miestä ja vähän kiireellä sittenkin.
Täällä on jauhettu sivutolkulla nyt jotain muuta ja vähän kaikkea, mutta tässä oma kokemukseni täysin vastaavasta tilanteesta.
Mies muutti luokseni ilman, että oli työtä tiedossa, tukia tulossa tai rahaa säästössä. Ensimmäiset nelisen kuukautta häntä elätin, jonkin verran taisi saada vanhemmiltaan rahaa.
Sitten hän sai töitä, ja taasen elätti meitä. Kuitenkin suhteellisen pian menetti työn, mutta sen jälkeen sentään muistaakseni alkoi saada tukia. Asuimme halvassa asunnossa ja olin itse opintotuella + osa-aikatyön liksa, joten työttömyystuki oli hyvä raha.
Vuosien saatossa (alle 10 vuotta kuitenkin oltu yhdessä) on hän välillä ollut kokoaikatöissä, välissä osa-aikatöissä ja nyt opiskelija. Itse olen ensin ollut opiskelija, sitten surkeapalkatussa harkassa, sitten osa-aikatöissä, työtön ja sitten taas opiskelija + osa-aikatöissä.
Meillä on ihana suhde ja myös ongelmia, mutta ne ei liity rahaan. Meillä on yhteinen talous ja tulemme hyvin toimeen vaikka yhtenesä tulot suht pienet.
Asenne on se, että on ihan OK mennä näin, että meillä on ns. yhteiset rahat ja siitä ei tehdä ongelmaa, koska rahatilanne on koko ajan ollut perusheikko ja tilanne vaihtelee.
Ja jos elinkelvoton lemmikki on eläin, sen voi huoletta tappaa tai tapattaa, miehestä saa vastaavassa tapauksessa tuomion