Miehen olemattomat tulot ja yhteenmuutto

Vierailija kirjoitti:

Painoin alapeukkua kohdassa "Olen seurustellut kumppanini kanssa nyt noin vuoden ja olemme alkaneet harkita yhteenmuuttoa". Minkä ihmeen takia?

Samaa ihmettelen. Onkohan kiire tehdä lasta ja alkaa naisella viimeiset hetket olla käsillä. Jonkun työttömän hölmön on löytänyt viime hetkillä siihen tarkoitukseen. Eron tullen ei elatusmaksuja saisi niin että veronmaksajat nekin maksaisi. 

Jos toinen on työmarkkinatuella ja jos jaatte tasan asumiskulut niin sille työttömälle ei jäisi mitään. Sitten elätät hänet ja maksat hänen perustarpeensa ja harrastuskulut. Se on kuin kallis lemmikki sinulle. Tosin lemmikki voi tulla vähän halvemmaksi. Jos se työtön on elämäntapatyötön ja tekeytynyt sairaaksi, niin niiden kulut vain tuppaavat kasvamaan. 

Kela laskee avopuolison elatusvelvolliseksi ja tämä oli ihmetyksen ja tietämättömyyden aihe hyvin monilla. Suurin osa kuvitteli että elatusvelvollisuus oli vain avioliitossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap.

1) Palsta on kokoelma ihmisiä, jotka on joko sekaisin, pitkästyneitä tai ihan käsittämättömän pahansuopia. Joukossa saattaa olla muutama normaali joka ihmettelee miksi edes vaivautuu. Kysyt neuvoa tältä porukalta?

2) Mikä on tämän miehen suunnitelma? Jos ei mikään, en muuttaisi yhteen. Kuten kuvaat, ei käy töissä, on elätettäviä joita ei elätä. Ei anna hyvää kuvaa. Kerro enemmän.

No kerrotaas enemmän: mies siis tavoittelee itsensä elättämistä taiteellisella alalla, jonka eteen tekee toki paljon hommia. Mutta vähän ärsyttää kun mies saattaa näitä taiteilujaan tehdä monta tuntia päivässä, ja kutsua sitä työnteoksi, vaikka mitään palkkaa ei näistä hommistaan tietenkään saa. Oikeeta palkkaa saa siitä, kun muutaman tunnin viikossa tekee muun alan keikkatöitä. Ei kuulemma ole edes vaihtoehto, että tekisi muun alan palkkatöitä ja tämä kyseinen taiteellinen ala olisi vain harrastus. Ei, sen pitää nimenomaan olla se elanto. -ap

Aika harva taiteenala on sellainen, ettei joutuisi tekemään paljon ns. palkatonta työtä ennen kuin rahaa alkaa tulla. Esim. kirjaa ei voi myydä ennen kuin se on olemassa ja kirjoittamisprosessi voi kestää vuosiakin, taidenäyttelyyn tarvitaan tauluja, joista maksetaan vasta, kun ne ovat valmiina ja esillä jne.

Ja sitten tuohon aloitusviestiin: yhteen muutto ei vaikuta työmarkkinatukeen ainakaan mitenkään, avopuolison tuloja ei nykyään oteta huomioon siinä. Tt-tuesta en tiedä. Mutten minäkään sinun tilanteessasi muuttaisi miehen kanssa yhteen, kun en edes arvosta häntä sen vertaa, etten pidä edes hänen työtään missään arvossa. Ja tässä tarkoitan nyt nimenomaan sitä taiteellista työtä.

Tämäkin on totta. Mutta itse en olisi valmis kustantamaan boheemia taiteilua, josta ei saa palkkaa. Olen itsekin muusikko, mutta valitettavasti en voi tehdä sitä työkseni, koska se ei elätä. Olen joutunut hankkimaan tylsän päivätyön ja sen valinnan jouduin tekemään jo nuorena. En ole valmis maksamaan siitä, että toinen saa toteuttaa itseään taiteillen, kun en voi suoda sitä itsellenikään. 

Tämä ei tarkoita sitä, etten arvostaisi taidetta työnä. Mutta harrastus ja intohimo muuttuu työksi vasta sitten, kun joku on valmis siitä maksamaan palkkaa, palkkiota tai apurahaa.

On ihan OK, että menot suhteessa jaetaan tulojen suhteessa. Se kuitenkin edellyttää ensin sitä, että molemmilla olisi tuloja. Näinhän ei nyt ole, vaan mies elää pääasiassa tukien varassa ja saisi niitä vähemmän, jos te asutte yhdessä. Kuten laskitkin, yhteenmuuttaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että sinä elätät tuloillasi miestä. Oma elämänlaatusi kärsisi ja menosi kasvaisivat yhteenmuutossa. Et tunnu sitä itsekään haluavan, eli mitä enää arvot?

Ei teidän kannattaa muuttaa yhteen niin kauan kun miehen tilanne on tuo. Voitte toki vierailla edelleen toistenne luona, olla yötä jne, mutta itse en kannustaisi sellaiseen tarkoitukselliseen tukipetokseen mitä osa ehdotti. 

Siitä et tainnut sanoa, että sinusta tulisi yhteenmuuton myötä virallisemminkin äitipuoli ja lapsi sitten asuisi teidän luona isäviikoilla/viikonloppuina? Eli elättäisitkö yhteenmuutossa miehen lisäksi myös lasta?

Nyt mies sanoo, että menot suhteutetaan tuloihin, mutta jos itse antsaitsisi enemmän kuin sinä, niin menot pitäisi jakaa tasan. Siis ei, älä muuta yhteen missään nimessä. Erilläänkin voi asua, mutta elää yhdessä. 

Mun mies on työtön, mä olen töissä. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja sinä aikana mies on tehnyt hyvin satunnaisia pätkähommia, kouluttautunut uudelleen, pitkiä työttömyysjaksoja jne. jne. Tavattiin kun oltiin molemmat opiskelijoita. Sittemin mä olen valmistunut kolmeen ammattiin, tehnyt pätkiä sinne, tänne ja tonne, ollut työttömänä ja työkokeiluissa ym. ja nyt vihdoin vakityössä. Mulla on osittain käynyt parempi tuuri, mutta olen mä kyllä ahteri ruvella myös tieni raivannut tähän tulotasoon, joka on duunaritasoa mutta mulle riittävä. Meillä on yksi lapsi.

Me jaetaan kaikki asumiskulut puoliksi. Eli asuntolaina (joka on tasan puoliksi molempien nimissä) ja laskut (sähkö, netti, vesi, jätekulut, kaapeli ja muut juoksevat kulut). Me on alusta asti ostettu omat ruokamme, kun tykätään eri jutuista ja syödäänkin eri aikatauluilla (lapselle varataan molempien ruoista tasapuolisesti ateriat). Ainoa, mistä maksan enemmän, on se että mä maksan lapsen harrastukset ja esim. isomman osan lapsen suuremmista hankinnoista, kuten nyt lapsi saa uuden pyörän synttärilahjaksi. Mä en suostuisi millään siihen, että mä joutuisin lähtökohtaisesti maksumieheksi miehen työttömyydelle, etenkin kun sen on ollut hankala löytää työelämässä suuntaa ja aina joku ovi menee nenän edestä kiinni, ja ehkä sitä omaa laiskuuttakin on takana. On jo tarpeeksi vaikeaa katsoa sivusta, kun toisen on hankala saada mitään rakennettua ja miettiä, miten paljon voin vihjailla, painostaa, neuvoa, tukea ja keskustella työllistymisasioissa. Jos pitäisi vielä katkeroitua siitä että mun pitää elättää puolisoa, jäisi leikki kesken näin pitkässä juoksussa. Omat rahat ja kaikki puoliksi. Jännä miten vähän se on mun miestä motivoinut yrittämään työmarkkinoilla kovemmin, mutta eipähän tosiaan ainakaan ole mun taloudesta pois. Miinusta on se, että matkustelua ja muuta kallista ajanvietettä on yhdessä hankala harrastaa.

entä jos onkin toisinpäin, nainen ei tienaa, sitte mies ois sika jos ei maksa kaikkea ja dubain reissuja kans.

Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2020 heinäkuussa 216 000 (virhemarginaali ±21 000), mikä oli 47 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömiä miehiä oli 113 000 ja naisia 102 000.

https://www.stat.fi/til/tyti/2020/07/tyti_2020_07_2020-08-25_tie_001_fi…

https://yle.fi/uutiset/3-11592525

Ulkonäkösyrjintä on laitonta ja moraalisesti arveluttavaa. Silti sitä tapahtuu työmarkkinoilla koko ajan.

Ihan naurettavaa etteikö ulkonäkö vaikuta työnsaantiin. Mitä vähemmäksi menevät työpaikat niin sitä enemmän se vaikuttaa. naisten kohdalla ulkonäkö ohittaa pätevyyden aivan tasan tarkkaan varsinkin jos mies valitsee työntekijää. 

Mies joka ei hae töitä niin laistaa elatusmaksuja, että antaa veronmaksajien kustantaa siitoksensa tai on muuten elämäntapa työtön. Näistä intiaaneista kannattaisi pysyä hyvin kaukana jos ei elättiä halua. Jos sitten on ylimääräistä rahaa ja ulkonäkö vajavainen niin rahalla saa ostettua seksiin ja siitokseen saa ostettua näitä loisia. 

Jos on vain vuoden seurustellut työttömän kanssa ja kyselee että kannattaako yhteen mennä. Eikö se oma järki sano yhtään mitään. Alkuhuuma on noin kaksi vuotta kestävää niin että on sokea jos rakastuu. Kannattaa seurustella ainakin viisi vuotta ennen yhteen muuttoa jotta voi järkevästi ajatella. Ellei ole tarkoitus käyttää lapsenteko hankinnassa toista hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on työtön, mä olen töissä. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja sinä aikana mies on tehnyt hyvin satunnaisia pätkähommia, kouluttautunut uudelleen, pitkiä työttömyysjaksoja jne. jne. Tavattiin kun oltiin molemmat opiskelijoita. Sittemin mä olen valmistunut kolmeen ammattiin, tehnyt pätkiä sinne, tänne ja tonne, ollut työttömänä ja työkokeiluissa ym. ja nyt vihdoin vakityössä. Mulla on osittain käynyt parempi tuuri, mutta olen mä kyllä ahteri ruvella myös tieni raivannut tähän tulotasoon, joka on duunaritasoa mutta mulle riittävä. Meillä on yksi lapsi.

Me jaetaan kaikki asumiskulut puoliksi. Eli asuntolaina (joka on tasan puoliksi molempien nimissä) ja laskut (sähkö, netti, vesi, jätekulut, kaapeli ja muut juoksevat kulut). Me on alusta asti ostettu omat ruokamme, kun tykätään eri jutuista ja syödäänkin eri aikatauluilla (lapselle varataan molempien ruoista tasapuolisesti ateriat). Ainoa, mistä maksan enemmän, on se että mä maksan lapsen harrastukset ja esim. isomman osan lapsen suuremmista hankinnoista, kuten nyt lapsi saa uuden pyörän synttärilahjaksi. Mä en suostuisi millään siihen, että mä joutuisin lähtökohtaisesti maksumieheksi miehen työttömyydelle, etenkin kun sen on ollut hankala löytää työelämässä suuntaa ja aina joku ovi menee nenän edestä kiinni, ja ehkä sitä omaa laiskuuttakin on takana. On jo tarpeeksi vaikeaa katsoa sivusta, kun toisen on hankala saada mitään rakennettua ja miettiä, miten paljon voin vihjailla, painostaa, neuvoa, tukea ja keskustella työllistymisasioissa. Jos pitäisi vielä katkeroitua siitä että mun pitää elättää puolisoa, jäisi leikki kesken näin pitkässä juoksussa. Omat rahat ja kaikki puoliksi. Jännä miten vähän se on mun miestä motivoinut yrittämään työmarkkinoilla kovemmin, mutta eipähän tosiaan ainakaan ole mun taloudesta pois. Miinusta on se, että matkustelua ja muuta kallista ajanvietettä on yhdessä hankala harrastaa.

Miehelläs adhd?

Olet hullu,jos muutat tuollaisen kanssa. Äläkä ainakaan lapsia tee.Itse eroamassa liitosta,jossa toisella jättivelat mun selän takana piilossa/valepukki siis.Aina saa lapsetkin kärsiä,kun rahaa vaan ei ole/riitä mihinkään. Itsellä ei edes varaa ulkohousuja ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä missään nimessä muuta yhteen tuollaisen luuserit kanssa, joka ei maksa edes lapsensa elatusmaksuja. Kai tämä on provo.ap,?

Työttömänä ei tarvitse maksaa. Sossu hoitaa.

Se, että on työmarkkinatuella eikä ansiosidonnaisella tai edes peruspäivärahalla, kertoo että työhistoriaa tuskin on. Epätodennäköistä että itsensä elättäisi työllä jatkossakaan. Ei jatkoon.

Hei eihän tosta nyt tuu mitään. En harkitsisi tuota muutenkaan mutta nyt kun selvisi vielä tuo taiteilijajuttu ja että on tavallaan vielä ylpeä ja periksiantamaton tekemisissään ja tilanteessaan (jotka muut maksaa) niin ei.

Ehkä tuo vielä toimii noin huijauksena että yhteiskunta ei tiedä että rahoittaa hänen puuhiaan ja ideologista työttömyyttään ja hän saa pitää näennäisen henkisen vapautensa ja omistautumisensa. Noita tukiahan hän ei siis saisi jos rehellisesti kertoisi nykyiselle rahoittajalle että on estynyt jo nykyisen työn vuoksi menemästä palkkatöihin.

Mutta ajatus siitä että maksaja olisikin kumppani ja hän edelleen omistautuisi periksiantamsttomasti tekemään omia juttuja on tuhon avain jos et aktiivisesti halua hänen rahoittajanaan toimia. Hänhän on alkanut jo pelailemaan omaan pussiin kertomalla kuinka sinä sitten maksat enemmän. Jotenkin tulee jopa sellainen kuva ettei hän edes arvostaisi tai saattaisi jopa halveksia lopulta merkityksetöntä päivätyötä ja toivettasi käyttää rahoja vaan syömiseen ja muuhun turhaan, hänen visionsa kun kuitenkin on jotain maallisen yläpuolella olevaa. Jopa vähän jotain narsismiin viittaavaa saattaa olla.

Jos yhteen muutatte olet todella yhteiskunnan silmissä velvollinen häntä taloudellisesti kannattelemaan. Ja kannattaa lukea tuo toinen keakustelu jossa avopuoliso ei suostu muutamaan yhteisestä kodista. Jos muutatte yhteen ja tulee mutkia matkaan niin pahimmillaan elätät häntä vaikka suhde päättyisi ja käräjäoikeus tarvitaan apuun erottamaan kotinne.

Ihme kun tuollaiset loiset miehetkin kelpaa naisille. Ne tekevät lapsia ja menevät naimisiin. Nainen saa mitä se tahtoo mutta se äijä onkin ihan eri juttu, sen saa elättää. 

Tuossa ei ole järjen hiventäkään, mutta jos olet nuori ja mieheen rakastunut niin voi olla vaikeaa huomata kuinka älyttömässä ja epäreilussa tilanteessa olet. Valitettavasti jotkut asiat oppii vain kantapään kautta ja todennäköisesti vuoden päästä mietit, että mitä hittoa silloin ajattelit.

Ymmärtäisin, jos mies olisi äkillisesti joutunut työttömäksi, silloin tottakai auttaisin mutta luonnollisesti mies etsisi aktiivisesti uusia töitä.

Miten ihmeessä ajattelit selvitä seuraavat vuodet yhdessä, kun raadat niska limassa töitä, jotta toinen saa taiteilla kotona eikä mihinkään ylimääräiseen kivaan jää rahaa. Itse ottaisin kiireen vilkkaan jalat alle ja lähtisin etsimään miestä joka tienaa omat rahat ja huolehtii myös lapsen elatuksesta. Jos et miehestä aio luopua, niin ole edes sen verran järkevä, että pidätte omat asunnot ja omat rahat. Saattaa mieskin saada motivaatiota etsiä töitä.

No eikös se niin mennyt, että suurituloisempi elättää pienituloisemman? Tulothan on toki yhteisiä, koulutus tahi tulotaso ei merkitse kun yhdessä rakastetaan. Näinhän se menee, silloin kun pienituloisempi on nainen, että mikä ettei teidänkin tapauksessa sitten.

Voitte asua saman katon alla vaikka ihan koko ajan, eli käytännössä siis sama kuin yhteenmuutto.

Mutta virallista yhteenmuuttoa ei kannata tehdä, koska Kela rankaisee tästä ja miehen tulot tippuvat dramaattisesti.

Eli miehen kannattaa pitää se toinen asunto. Siitä on oikeasti paljon käytännön apuakin, tulette huomaamaan.

T: elämäntapataiteilija m33

Missään nimessä ei kannata. Toimeentulotuessa otetaan huomioon se osuus asumiskuluista, jota asumistuki ei kata. (Paitsi jos vuokra on niin iso että sitä ei enää pidetä kohtuullisena, mutta pääsääntöisesti menee näin.) Eli se, että mies saa toimeentulotukea, merkitsee että asumiskulut maksetaan kokonaan hänen puolestaan. Ja jos ei saa joka kuukausi esimerkiksi keikkatöistä johtuen, niin tavalla tai toisella hän saa vuokransa maksettua.

On parempi että hänellä on kannustin kohottaa elintasoa töiden kautta, kuin että sinä mahdollistat korkeamman elintason. Ja tämä ei ole mikään sukupuolikysymys, sanoisin samaa vaikka olisit mies ja hän nainen tai jos olisitte samaa sukupuolta. On aivan eri asia, jos suhteen aikana tulee taloudellisia alamäkiä, niistä selvitään yhdessä, mutta yhteenmuuton ehdottaminen tällaisen asian takia on laskelmoitua ja suostuminen hölmöä.

Voit ottaa yhteiskunnan elätin ja alkaa elättämään sitä niin veronmaksajien taakka kevenee kun ei tarvitse sen asumista maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

entä jos onkin toisinpäin, nainen ei tienaa, sitte mies ois sika jos ei maksa kaikkea ja dubain reissuja kans.

Jos nainen olis se työtön kotirouva ja miehellä hyvät tulot ja ne Dubain-reissutkin pelittäis, kotirouva tekis kaikki kotityöt ja passais miehen.

Tekiskö ap:n mies kotona kaikki kotityöt päivisin, laittais ruoan ja kävis kaupassa? Ap vaan tulis kotiin ansiotyöstä ja sais levätä? ( niinkuin kotirouvan mies tekee) Tuskin, ap:n mies taiteilis ja nukkuis pitkään, ajantaju katoais ja kysyis ap:n kotiin tullessa:mitä kulta syödään tänään???