Miehen olemattomat tulot ja yhteenmuutto

Suurin osa työttömistä ovat miehiä ja elatusmaksuja pakoilevia kun ämmä on ottanut eron niin ne eivät halua maksaa lapsistaan. Lapset eivät ole sen arvoisia. Loput eivät halua mitään töitä tehdä kun ei kiinnosta.

Työttömiä miehiä oli 110 000 ja naisia 97 000.

https://findikaattori.fi/fi/34

Hyvin vastenmielisen käsityksen naisista saa tästä ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on työtön, mä olen töissä. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja sinä aikana mies on tehnyt hyvin satunnaisia pätkähommia, kouluttautunut uudelleen, pitkiä työttömyysjaksoja jne. jne. Tavattiin kun oltiin molemmat opiskelijoita. Sittemin mä olen valmistunut kolmeen ammattiin, tehnyt pätkiä sinne, tänne ja tonne, ollut työttömänä ja työkokeiluissa ym. ja nyt vihdoin vakityössä. Mulla on osittain käynyt parempi tuuri, mutta olen mä kyllä ahteri ruvella myös tieni raivannut tähän tulotasoon, joka on duunaritasoa mutta mulle riittävä. Meillä on yksi lapsi.

Me jaetaan kaikki asumiskulut puoliksi. Eli asuntolaina (joka on tasan puoliksi molempien nimissä) ja laskut (sähkö, netti, vesi, jätekulut, kaapeli ja muut juoksevat kulut). Me on alusta asti ostettu omat ruokamme, kun tykätään eri jutuista ja syödäänkin eri aikatauluilla (lapselle varataan molempien ruoista tasapuolisesti ateriat). Ainoa, mistä maksan enemmän, on se että mä maksan lapsen harrastukset ja esim. isomman osan lapsen suuremmista hankinnoista, kuten nyt lapsi saa uuden pyörän synttärilahjaksi. Mä en suostuisi millään siihen, että mä joutuisin lähtökohtaisesti maksumieheksi miehen työttömyydelle, etenkin kun sen on ollut hankala löytää työelämässä suuntaa ja aina joku ovi menee nenän edestä kiinni, ja ehkä sitä omaa laiskuuttakin on takana. On jo tarpeeksi vaikeaa katsoa sivusta, kun toisen on hankala saada mitään rakennettua ja miettiä, miten paljon voin vihjailla, painostaa, neuvoa, tukea ja keskustella työllistymisasioissa. Jos pitäisi vielä katkeroitua siitä että mun pitää elättää puolisoa, jäisi leikki kesken näin pitkässä juoksussa. Omat rahat ja kaikki puoliksi. Jännä miten vähän se on mun miestä motivoinut yrittämään työmarkkinoilla kovemmin, mutta eipähän tosiaan ainakaan ole mun taloudesta pois. Miinusta on se, että matkustelua ja muuta kallista ajanvietettä on yhdessä hankala harrastaa.

Mitenkä työttömän kanssa voi jakaa kulut puoliksi niin sitä ihmettelen. Puoliksi vain voi jakaa jos on samansuuruiset tulot. 

Vauvakuumeiset tyhmät naiset eivät tarvitse miehiä muuta kuin lasten siittämiseen ja veronmaksajien elättämiseen. 

No jos oikeasti tuota miestä rakastat ja haluat hänen kanssaan olla niin kai se muutto yhteen jossain vaiheessa ajankohtaiseksi tulee. Me ollaan mun miehen kanssa oltu yli kymmenen vuotta naimisissa, mies tienaa ihan hyvin ja minä olen sairaseläkkeellä. Tietysti mun tulot on pienemmät. Minä maksan vuokran ja osan ruuista, omat lääkkeet jne. Hyvin meillä on varaa ostaa uusia tavaroita (uusimmat puhelimet parin vuoden välein, vaatteita, elektroniikkaa) ja käydä ulkona syömässä, istumassa iltaa ystävien kanssa. Kerran vuodessa matkustellaan. Sun miehellä sentään vielä on mahdollisuus parempiin tuloihin, minulla ei. Eipä tuo mieheni valita. Itepä on vaimonsa valinnut ja tiennyt mihin ryhtyy.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vastenmielisen käsityksen naisista saa tästä ketjusta.

Lähinnä sinusta saa vastenmielisen kuvan miesloisena ja lasten elatuksesta kieltäytyjänä. Mikä varmasn oletkin.

Jos miehessä olisi potentiaalia eli olisi mahdollisesti tulevaisuudessa kouluttautumassa vaikka rakennusmieheksi, puusepäksi, asentajaksi tms. niin yes. Millainen pohjakoulutus hänellä on? Tosin, jos hänessä olisi yrittäjäainesta, se olisi jo tullut esille. PA ei pitkälle pötki, jos ei ole edes mielikuvitusta.

Älä tee sitä, vaikka haluaisit.

Itse tein tuon virheen, muutin yhteen työttömän miehen kanssa vaikka itse olin pienituloinen. Tiesin että joudun elättämään avoliiton takia, luulin laskeneeni oikein jne...

Mutta aina tulee niitä yllättäviä kuluja, ja olen ollut koko suhteen ajan ainut, jolla on kunnon puskuri säästettynä, vaikka mies on välillä tehnyt töitä ja silloin tienannut lähes yhtä paljon (ja silti olen maksanut suurimman osan kaikesta koko ajan). Ollaan riidelty rahasta usein, ollaan keskusteltu asiallisesti, olen valittanut ystävilleni ja pyytänyt neuvoa ja vaikka mitä. Erilleen muuttoa olen myös välillä ehdotellut, mutta en välttämättä halua sitä itsekään enää. Helpompi jos ei oltaisi ikinä muutettuaan yhteen.

Lapsia meillä ei ole mutta lemmikki on, sen kulut minä tietenkin maksan. On ollut lääkärireissuja, kalliita sellaisia.

Kaikesta huolimatta oma rahatilanteeni on nyt ihan hyvä, olen säästeliäs. Mies ei ole, ja se harmittaa edelleen. Tiedän että minä joudun maksumieheksi, jos jotain isompaa pitäisi nyt yhtäkkiä hankkia. Ja minä olen tällä hetkellä työtön. Olemme asuneet yhdessä jo vuosia, mies ei tule muuttumaan.

Olen tapaillut vuosien varrella kahta miestä jotka olivat pitkäaikaistyöttömiä. En ollut tosin koskaan siinä tilanteessa, että olisin joutunut pohtimaan yhteenmuuttoa.

Minulla oli molempien kanssa alussa sellainen olo, että kovasti uskoin heidän muuttuvan. Oletin heidän hankkivan töitä tai aloittavan opiskelun. Yritin kannustaa heitä siihen, ja mm. otin heidän puolestaan selvää asioista. Kumpikin mies oli minua vanhempi, toinen 9 vuotta vanhempi ja toinen 6 vuotta. Itse olin 27-28 v. ja monessa mielessä vielä aika naiivi ja sinisilmäinen.

Pikkuhiljaa minulle selvisi, että kumpaakaan ei kiinnostanut työllistyminen. Vanhempi miehistä oli tuolloin noin 37 v. ja hän sai edelleen vanhemmiltaan silloin tällöin taloudellista apua.

Elämäntyyliin liittyi lohduton paikalleen jämähtäminen. Oli kuin he olisivat jääneet ikuisesti elämään jotain myöhäisteini-ikää.

Tajusin, ettemme olisi tietyllä tapaa samalla askelmalla koskaan. Vaikka olin nuorempi, olin juuri suorittanut alemman kk-tutkinnon ja suunnittelun maisteriopintoja ja urapolkua. Miehiä ei kiinnostanut edes se, että olisivat elättäneet itsensä palkkatyöllä. He puhuivat paljon kaikkea, mutta juuri mitään eivät toteuttaneet.

Mihinkään ei ollut koskaan varaa, korkeintaan tuoppiin joskus. Toinen miehistä myös kerjäsi minua mm. ostamaan hänelle kaljaa toisinaan. Suurin osa meistä joutuu joskus elämään niukalla budjetilla, mutta näillä miehellä ei ollut mitään pyrkimystä päästä tästä tilasta pois. Ei voitu käydä leffassa tai ulkona syömässä tai mitään muutakaan, elleivät he olleet saaneet vanhemmiltaan rahaa tai jos minä en tarjonnut.

Jossain vaiheessa tajusin, että minä menen eteenpäin mutta he eivät. He vain olivat jonkinlaisessa meduusamaisessa olemassaolon tilassa kaikki päivät edes hakematta muutosta. Emme tulisi koskaan muuttamaan yhteiseen asuntoon ja laittamaan sitä yhdessä. Emme tulisi matkustelemaan tai iloitsemaan saavutuksista elämässä. Heillä ei ollut tavoitteita tai juuri mitään sellaisia asioita joihin he olisivat suhtautuneet intohimoisesti. He halveksuivat minun ammatillista kunnianhimoani.

En jaksanut sitä enää, lopulta. Irrotin itseni heistä.

Vapaaehtois työttömiä miehiä on siittämiseen ja ne antavat veronmaksajien kustantaa lastensa elättämisen niin en kunnioita näitä siittäjiä. Enkä näitä naisia jotka näitä käyttävät saadakseen kakaroita. Lapset jätetään heitteille eikä välitetä muuta kuin että rahastetaan niillä itselleen etuja. 

Valitettavasti iso osa työttömistä on elämäntapatyöttömiä. Jos mies on yritteliäs ja aikaansaava, sen näkee heti nuorena; kuten naisistakin.

Eräs maisteriystävättäreni meni avioon ns. hyvän perheen pojan kanssa.  Nuori mies opiskeli Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä ja hänen piti valmistua tuota pikaa. Koskaan näin ei tapahtunut. Miestä ei mikään työkään kiinnostanut ja lopulta hän alkoholisoitui pahasti. Kaiken lisäksi mies oli aggessiivinen ja riidat olivat loputtomia.  Eron jälkeen mies tietenkin vei puolet asuntorahoista eikä ikinä maksanut penniäkään elatusmaksuja. Onneksi ystävättäreni on hyväpalkkainen ja saanut mukavat perintörahatkin, joilla on korvannut lasten isästä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. 

Älä tee sitä. Voit olla varma että joudut maksamaan paljon enemmän kuin oman osuutesi kuluista. Jos et suostu, sitä syyllistämisen määrää! Miehen tulot ja tuet putoavat, ja hän pitää itsestäänselvänä sitä että sinä korvaat hänelle nämä tulonmenetykset. Lue täältä palstalta kun yksi yrittää päästä eroon miehestä, joka muutti hänen luokseen, eikä nyt eron jälkeen suostu muuttamaan pois. Se mies voi tuhota elämäsi. Sano, että palataan asiaan kun hänellä on kokopäivätyö, josta maksetaan niin paljon että hän ei tarvitse tukia.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä. Voit olla varma että joudut maksamaan paljon enemmän kuin oman osuutesi kuluista. Jos et suostu, sitä syyllistämisen määrää! Miehen tulot ja tuet putoavat, ja hän pitää itsestäänselvänä sitä että sinä korvaat hänelle nämä tulonmenetykset. Lue täältä palstalta kun yksi yrittää päästä eroon miehestä, joka muutti hänen luokseen, eikä nyt eron jälkeen suostu muuttamaan pois. Se mies voi tuhota elämäsi. Sano, että palataan asiaan kun hänellä on kokopäivätyö, josta maksetaan niin paljon että hän ei tarvitse tukia.

Hyvin sanottu. Näin se on tehtävä. Jos nyt jo mies puhuu siitä, miten kaikki menot pitää suhteuttaa molempien tuloihin, niin luulen että kohta minä (parempituloinen) maksan kaiken, koska hänellä (tulottomalla) ei ole varaa. Ja joo, onhan se ihan tottakin, että jos tuloerot on suuret, niin "rikkaamman" on reilua kustantaa enemmän. Mutta en minä silti miksikään elättäjäksi ala, kun eihän nuo omatkaan tulot ihan järkyttävän suuret ole. Jos mies suuttuu siitä, etten suostu muuttamaan yhteen hänen tulottomuutensa takia, niin aika paljon se kertoo hänestä. Etsiköön toisen tulonlähteen, joko sen työpaikan tai sitten jonkun joka suostuukin elättämään. Niin ja olen 28-vuotias itse, lapsia todennäköisesti haluan joskus, mutta en ihan ketä tahansa huoli "siittäjäksi", kuten täällä kauniisti ilmaistaan.

Jos tilanne olisi toisinpäin, että minulla olisi edelleen omat nykyiset tuloni, mutta kumppanilla vaikka tuplat omaani nähden, niin haluaisin silti maksaa noin puolet asumis- ja elämiskuluista. Riippuu tietenkin, miten paljon kumppani olisi valmis tulemaan vastaan, mutta minun puolestani ei kauheasti edes tarvitsisi.

Ehkä paras olla vaan yksin, ainakin tulen hyvin toimeen omallani eikä tartte raha-asioista vääntää yhtään kenenkään kanssa. -ap

Et anna sen kaverin tuoda hammasharjaa, sukkaa, kalsaria tai jättää takkiaan nurkkiisi. Yks kaks hän on irtisanonut kämppänsä ja kiikuttanut vähät romunsa sun luo, sekä muuttanut osoitteensa. Näin kävi mulle. Ja sitten siitä onkin hankala päästä eroon. Siis selkeä ei. Senkin uhalla että mies draamailee ja ilmoittaa että tämä oli tässä, et rakasta minua, olet kylmä paskiainen, kiinnostunut vaan rahasta, hän kuolee ja blaa blaa. Et kuuntele, anna olla, päästä kala uimaan.

Elämäntavakseen työttömyyden valinneiden suurin syy on laiskuus ja syyttää kaikkia muita ettei onnistu. Fyysinen työ ei kiinnosta ja ketä kiinnostaa perheen perustaminen sellaisen laiskan ja vetelän ihmisen kanssa. Veronmaksajilta pitäisi tulla niille ilmainen ylläpito. 

En ymmärrä miksi mies haluaisi muuttaa yhteen. Itse olen tällähetkellä sinun tilanteesi mies, eli työtön ja lapsiakin on. Jos muuttaisin työssäkäyvän miehen kanssa yhteen Tuloni (kyllä, tuet, toivottavasti tilanne muuttuu pian) putoaisivat melkein puoleen. Ja silloin mies joutuisi väkisin maksumieheksi.

Mun mies on ollut välillä työtön ja taiteellaan pyrkinyt ansaitsemaan elantonsa moneen otteeseen. Palkkatöitä riittää hänelle aina kyllä, kun vain haluaa niitä tehdä. Ennen yhteenmuuttoa sovimme, että kaikki peruskustannukset menee puoleksi, koska työttömyysjaksot ovat olleet hänen omia valintoja. Hän ei missään nimessä halunnut, että kompensoisin hänen ajoittain olemattomia tuloja palkallani, jonka eteen itse ponnistelen joka päivä vaativassa työssä. Joka tapauksessa asumiskulut vähenivät häneltäkin yhteen muuttaessa. Hän saa tehdä kuten haluaa työelämässä tai olla tekemättä, mutta peruskulut jaetaan puoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2020 heinäkuussa 216 000 (virhemarginaali ±21 000), mikä oli 47 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömiä miehiä oli 113 000 ja naisia 102 000.

https://www.stat.fi/til/tyti/2020/07/tyti_2020_07_2020-08-25_tie_001_fi…

https://yle.fi/uutiset/3-11592525

Ulkonäkösyrjintä on laitonta ja moraalisesti arveluttavaa. Silti sitä tapahtuu työmarkkinoilla koko ajan.

Ihan naurettavaa etteikö ulkonäkö vaikuta työnsaantiin. Mitä vähemmäksi menevät työpaikat niin sitä enemmän se vaikuttaa. naisten kohdalla ulkonäkö ohittaa pätevyyden aivan tasan tarkkaan varsinkin jos mies valitsee työntekijää. 

Mies joka ei hae töitä niin laistaa elatusmaksuja, että antaa veronmaksajien kustantaa siitoksensa tai on muuten elämäntapa työtön. Näistä intiaaneista kannattaisi pysyä hyvin kaukana jos ei elättiä halua. Jos sitten on ylimääräistä rahaa ja ulkonäkö vajavainen niin rahalla saa ostettua seksiin ja siitokseen saa ostettua näitä loisia. 

Jos on vain vuoden seurustellut työttömän kanssa ja kyselee että kannattaako yhteen mennä. Eikö se oma järki sano yhtään mitään. Alkuhuuma on noin kaksi vuotta kestävää niin että on sokea jos rakastuu. Kannattaa seurustella ainakin viisi vuotta ennen yhteen muuttoa jotta voi järkevästi ajatella. Ellei ole tarkoitus käyttää lapsenteko hankinnassa toista hyväksi. 

Ei todellakaan kannata. Yhteenmuutossa vasta todellisesti huomaa kestääkö parisuhde. Seurustelu ilman yhteenmuuttoa ei tarkoita yhtään mitään. Aivan sekoa tuhlata viisi vuotta elämästä nähdäkseen vain että parisuhde ei toimi kun muutetaan yhteen. Ei se yhteenmuutto ole mikään peruuttamaton juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap.

1) Palsta on kokoelma ihmisiä, jotka on joko sekaisin, pitkästyneitä tai ihan käsittämättömän pahansuopia. Joukossa saattaa olla muutama normaali joka ihmettelee miksi edes vaivautuu. Kysyt neuvoa tältä porukalta?

2) Mikä on tämän miehen suunnitelma? Jos ei mikään, en muuttaisi yhteen. Kuten kuvaat, ei käy töissä, on elätettäviä joita ei elätä. Ei anna hyvää kuvaa. Kerro enemmän.

No kerrotaas enemmän: mies siis tavoittelee itsensä elättämistä taiteellisella alalla, jonka eteen tekee toki paljon hommia. Mutta vähän ärsyttää kun mies saattaa näitä taiteilujaan tehdä monta tuntia päivässä, ja kutsua sitä työnteoksi, vaikka mitään palkkaa ei näistä hommistaan tietenkään saa. Oikeeta palkkaa saa siitä, kun muutaman tunnin viikossa tekee muun alan keikkatöitä. Ei kuulemma ole edes vaihtoehto, että tekisi muun alan palkkatöitä ja tämä kyseinen taiteellinen ala olisi vain harrastus. Ei, sen pitää nimenomaan olla se elanto. -ap

Ei sinun kuulu kenenkään piirtelyitä maksaa. Nuo miehen suunnitelmat eivät kuulosta kovin hyviltä jatkoon. Älä muuta yhteen.

M

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi mies haluaisi muuttaa yhteen. Itse olen tällähetkellä sinun tilanteesi mies, eli työtön ja lapsiakin on. Jos muuttaisin työssäkäyvän miehen kanssa yhteen Tuloni (kyllä, tuet, toivottavasti tilanne muuttuu pian) putoaisivat melkein puoleen. Ja silloin mies joutuisi väkisin maksumieheksi.

Varmaan ajattelee virheellisesti että ap:n siivellä saisi paremman taloudellisen tilanteen tai jotain muuta etua.

Itse jäädytin ap:n miehen kaltaisessa tilanteessa suhteen koska ymmärsin että oma vähätuloisuiteni tulee vielä kestämään vaikka on suunnitelmat, asiat etenee ja varallisuutta omiksi tarpeiksi on. En kuitenkaan uskonut että tuo suhde olisi kestänyt sitä taloudellista arjen painetta joka väkisin tulee kun kahden idealistin intressit ei olekaan yhteiset vaan jossain vaiheessa väkisin kumpikin tarvitsee enemmän aikaa, rahaa, resursseja tai mitä vaan omille intohimon kohteille ja se onkin toiselta pois.