Miten te olette onnistuneet lihottamaan itsenne yli satakikoiseksi?

Olin jo syntyessäni paljon normivauvoja isompi. Parikymppisenä painoin noin 80 kiloa ja siitä sitten painoa tuli 1-3 kiloa lisää vuosittain. Ei paljoa herkuttelua vaatinut, ehkä pari suklaapatukkaa ja jäätelöannos viikossa.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:33"]

Helposti. Ei siihen tarvita kuin ylisuuret annokset ja päivittäin leivonnainen tai suklaata.

Olen menossa psykologin kanssa juttelemaan asiasta mutta tokkapa hänkään kykenee antamaan ohjeita, joilla pääsen herkuttelusta eroon. Kas kun olen antanut siihen itselleni luvan koska seksiä ei ole tarjolla. Ja tiedoksi: kaipaan nimeomaan toisen ihmisen fyysistä läheisyyttä, joten please, älkää lässyttäkö dildoista.

[/quote]

mulla on yksi vinkki: raivo! raivon avulla minä olen päässyt herkuista eroon. Apinan raivolla laihdutan.

Siihen tarvitaan raskas työ ja huonot nukkumiset. Illalla kun ottaa muutaman oluen niin viikossa tulee kilo lisää. 

Olin 8 kiloa ylipainonen ku aloin odottaan ekaa lasta. 28 kiloa tuli ja viimesillään painoin 108 kiloa.

Helppoa kuin heinänteko. Vaihtaa vain kaikki maitotuotteet rasvaisiksi. Vetää partaäijää ja kermaisia jogurtteja ahkerasti. Suklaata vähintään levy päivässä. Kannattaa myös muistaa viinerit, munkit, ranskalaiset, hampurilaiset. Kerran-pari viikossa kannattaa pitää pitsapäivä tai vetää kunnon kebab. Ruokaa ei missään nimessä saa tehdä itse, vaan pitää tyytyä kaupan einesvalikoimiin. Limsoista kannattaa valita ne sokerisimmat vaihtoehdot. Niihin kannattaa lisätä makua antamaan smetanaa ja ranskankermaa. Smetana ketsupilla on hyvä kastike monelle ruualle. Mitä enemmän, sitä parempi.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:57"]

Helppoa kuin heinänteko. Vaihtaa vain kaikki maitotuotteet rasvaisiksi. Vetää partaäijää ja kermaisia jogurtteja ahkerasti. Suklaata vähintään levy päivässä. Kannattaa myös muistaa viinerit, munkit, ranskalaiset, hampurilaiset. Kerran-pari viikossa kannattaa pitää pitsapäivä tai vetää kunnon kebab. Ruokaa ei missään nimessä saa tehdä itse, vaan pitää tyytyä kaupan einesvalikoimiin. Limsoista kannattaa valita ne sokerisimmat vaihtoehdot. Niihin kannattaa lisätä makua antamaan smetanaa ja ranskankermaa. Smetana ketsupilla on hyvä kastike monelle ruualle. Mitä enemmän, sitä parempi.

[/quote]

sori, siis, ruokiin kannattaa lisätä smetanaa, ei limsoihin ;))

 ed

Jouduin onnettomuuden jalkeen pyoratuoliin. Ruokavalio pysyi samana mutta liikkumattomuuden takia paino alkoi nousta noin 1 kg / viikko. Onneksi huomasin asian ennenkuin paino ehti nousta liikaa. Ja onneksi en joutunut kayttamaan pyoratuolia kuin pari kuukautta. Mutta iaina tilanteessa paino nousee helposti ja huomaamatta.

No en minä ainakaan ole tietoisesti itseäni lihottanut. Ruoka vain maistuu ja paino on noussut. En juo sokerilimuja, rasvaist maitoa enkä käytä smetanaa tai partajugurttia.

Syön ihan tavallista kotiruokaa mutta ilmeisesti liikaa. Lisäksi tykkään suklaasta ja muista makeista herkuista. Rasvaisesta ruoasta en tykkää. Pizzan syön ehkä kerran kuukaudessa ja hampurilaisaterian pari kertaa vuodessa.

Pituus 177 ja paino 108.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:33"]

Helposti. Ei siihen tarvita kuin ylisuuret annokset ja päivittäin leivonnainen tai suklaata.

Olen menossa psykologin kanssa juttelemaan asiasta mutta tokkapa hänkään kykenee antamaan ohjeita, joilla pääsen herkuttelusta eroon. Kas kun olen antanut siihen itselleni luvan koska seksiä ei ole tarjolla. Ja tiedoksi: kaipaan nimeomaan toisen ihmisen fyysistä läheisyyttä, joten please, älkää lässyttäkö dildoista.

[/quote]

Mä syön jäätelöä tai leivonnaisen lähes joka päivä + jälkiruuan töissä päivittäin. Silti normaalipainoinen unettomuudesta, stressistä ja kroonisesta sairaudesta huolimatta. Vaikea ymmärtää selityksiä.

Ihmisistä ei saisi vetää johtopäätöksiä ulkomuodon perusteella, mutta kuitenkin näihin ketjuihin vastaavien mukaan syy lihomiseen on lähes aina masennus tai yksinäisyys. Onko sitten ihmekään, että lihavien ajatellaan kärsivän/kärsineen psyykkisistä ongelmista? Se taaskaan ei houkuta työnantajia eikä kumppaniehdokkaita.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:07"]

Mä syön jäätelöä tai leivonnaisen lähes joka päivä + jälkiruuan töissä päivittäin. Silti normaalipainoinen unettomuudesta, stressistä ja kroonisesta sairaudesta huolimatta. Vaikea ymmärtää selityksiä.

[/quote]

Etkö, pälli, ole sitä ymmärtänyt, että ihmiset ovat erilaisia?

Todella helposti.

Jouduin onnettomuuteen, jonka jälkeen olin vuodelevossa 4kk. Sen jälkeen kuljin vielä keppien kanssa toiset 4kk. Söin samalla tavalla kuin aikaisemminkin (ennen onnettomuutta painoin 70kg), mutta päivittäinen liikunta jäi pois ohjelmasta. Saatoin ennen onnettomuutta ratsastaa 2 hevosta päivässä, tehdä raskaita tallitöitä ja sen jälkeen käydä vielä lenkillä tai salilla. Elämäntyylini oli todella kiireinen ja rakastin liikkumista, kroppakin oli hyvin lihaksikas.

8kk liikkumattoman ajan jälkeen aloitin taas urheilla, mutta painoa oli tullut jo se 15kg lisää pelkän makaamisen ja syömisen takia, eikä murtunut jalka ja osumaa ottanut lonkka enää kestäneet samanlaista höykytystä kuin aiemmin... Masennuin ja sain lääkityksen, joka sai minut syömään syömään ja syömään. Jos en saanut syödä, teki mieli vetää ranteet auki ja hakata päätä seinään. Varsinkin öisin syömishalut olivat ihan kamalia enkä saanut unta ennenkuin olin syönyt vatsan täyteen.

Pahimmillani painoin 115kg ja olen 186cm pitkä.

Onnettomuudesta on aikaa reilu 4 vuotta ja vieläkin yritän karistella kiloja... Jalka ei todennäköisesti tule koskaan kestämään säännöllistä liikuntaa, joten yritän hallita painoa lähinnä syömällä terveellisesti ja kävelemällä ulkona (hidasta ontuvaa omaa tahtiani) päivittäin noin tunnin verran.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:33"]

Helposti. Ei siihen tarvita kuin ylisuuret annokset ja päivittäin leivonnainen tai suklaata.

Olen menossa psykologin kanssa juttelemaan asiasta mutta tokkapa hänkään kykenee antamaan ohjeita, joilla pääsen herkuttelusta eroon. Kas kun olen antanut siihen itselleni luvan koska seksiä ei ole tarjolla. Ja tiedoksi: kaipaan nimeomaan toisen ihmisen fyysistä läheisyyttä, joten please, älkää lässyttäkö dildoista.

[/quote]

Mä syön jäätelöä tai leivonnaisen lähes joka päivä + jälkiruuan töissä päivittäin. Silti normaalipainoinen unettomuudesta, stressistä ja kroonisesta sairaudesta huolimatta. Vaikea ymmärtää selityksiä.

[/quote]

Sä oletkin sellainen läpipasko kuten yhdessä viestissä todettiin. Mikä siis mielestäsi syynä lihomiseeni kun ei ylisuuret annokset ja herkuttelu?

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:14"]Ihmisistä ei saisi vetää johtopäätöksiä ulkomuodon perusteella, mutta kuitenkin näihin ketjuihin vastaavien mukaan syy lihomiseen on lähes aina masennus tai yksinäisyys. Onko sitten ihmekään, että lihavien ajatellaan kärsivän/kärsineen psyykkisistä ongelmista? Se taaskaan ei houkuta työnantajia eikä kumppaniehdokkaita.

[/quote]

Eli mikä se sun pointtisi on? Lihava ei saisi olla olemassa, vai mitä tarkoitat?

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:14"]Ihmisistä ei saisi vetää johtopäätöksiä ulkomuodon perusteella, mutta kuitenkin näihin ketjuihin vastaavien mukaan syy lihomiseen on lähes aina masennus tai yksinäisyys. Onko sitten ihmekään, että lihavien ajatellaan kärsivän/kärsineen psyykkisistä ongelmista? Se taaskaan ei houkuta työnantajia eikä kumppaniehdokkaita.

[/quote]

Eli mikä se sun pointtisi on? Lihava ei saisi olla olemassa, vai mitä tarkoitat?

[/quote]

Tottakai saa olla, mutta turha syyttää muita ihmisiä pinnallisuudesta, jos itse ei jaksa tehdä sille painolleen mitään, vaikka asiat olisivat muuten jo kunnossa. Että kantakaa vaan kilojanne ylpeydellä, mutta ennakkoluulot eivät sillä katoa.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:07"]

Mä syön jäätelöä tai leivonnaisen lähes joka päivä + jälkiruuan töissä päivittäin. Silti normaalipainoinen unettomuudesta, stressistä ja kroonisesta sairaudesta huolimatta. Vaikea ymmärtää selityksiä.

[/quote]

Etkö, pälli, ole sitä ymmärtänyt, että ihmiset ovat erilaisia?

[/quote]

Kyllä olen  huomannut. Toiset kestävät stressiä vuosikymmeniä, masennusta, sairauksia yms eivätkä käytä sitä tekosyynä mihinkään. Ehkä mä olen vain liian sitkeä kun en ole vieläkään luovuttanut ja antanut itseni repsahtaa

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:33"]

Helposti. Ei siihen tarvita kuin ylisuuret annokset ja päivittäin leivonnainen tai suklaata.

Olen menossa psykologin kanssa juttelemaan asiasta mutta tokkapa hänkään kykenee antamaan ohjeita, joilla pääsen herkuttelusta eroon. Kas kun olen antanut siihen itselleni luvan koska seksiä ei ole tarjolla. Ja tiedoksi: kaipaan nimeomaan toisen ihmisen fyysistä läheisyyttä, joten please, älkää lässyttäkö dildoista.

[/quote]

Mä syön jäätelöä tai leivonnaisen lähes joka päivä + jälkiruuan töissä päivittäin. Silti normaalipainoinen unettomuudesta, stressistä ja kroonisesta sairaudesta huolimatta. Vaikea ymmärtää selityksiä.

[/quote]

Sä oletkin sellainen läpipasko kuten yhdessä viestissä todettiin. Mikä siis mielestäsi syynä lihomiseeni kun ei ylisuuret annokset ja herkuttelu?

[/quote]

Olen täysin samaa mieltä lihomisesi syistä. Onko normaalit annokset mahdottomia?

Eihän täällä kukaan ole syyttänyt ketään pinnallisuudesta, päinvastoin aloittaja suhtautuu tuomitsevasti yli satakiloisiin.

Ihminen voi masentua ja lihoa, parantua masennuksesta mutta jäädä lihavaksi. Laihdutus on todella vaikeaa. Lapsellista vetää johtopäätöksiä tuollaisesta, että lihavat olisivat masentuneita tai yksinäisiä. Vaikea ajanjakso on monesti aiheuttanut ylipainon kerääntymisen eikä siitä ole sitten ollut helppo palata takaisin entisiin mittoihin. Joillekin toki laihdutus on helppoa, itselleni ei todellakaan ole ollut.

Itse lihoin 10 kiloa parissa kuukaudessa käydessäni vaikeaa eroa läpi nuorempana. Tuli käytyä pari kertaa viikossa viihteellä, juotua reippaasti ja aina kebabin kautta kotiin. Seuraavana päivänä krapulaan oli vedettävä se pitsa ja päälle suklaata ja muita herkkuja. Kun tuska helpotti ja lopetin vahingolliset elämäntavat, laihduin viitisen kiloa "itsestään", mutta viisi kiloa jäi. Voin siis hyvin ymmärtää että vaikeassa elämäntilanteessa on helppo syödä hurjia määriä, josta paino aineenvaihdunnan hidastuessa iän myötä pääsee helposti nousemaan ihan vain herkuttelemalla kohtuullisesti mutta kuitenkin yli sen päivittäisen kalorintarpeen. 

Tästä ketjusta tulee ilmi ainakin se, että suomalaisnaiset ovat pääosin mielenterveydeltään sairaita (masentuneita), kuka terve mies haluaa sairaan naisen, ei kukaan!

Toisaalta, monelleko "masentuneella" on ammattilaisen lausunto masentuneisuudesta, epäilen vahvasti, että läskit yrittävät hyväksyttää masentuneisuudellaan muille ja itselleen sen lihavuuden. Pakko kyllä myöntää, ei sellainen runsaasti ylipainoinen mitenkään voi terve ollakaan.