Miten te olette onnistuneet lihottamaan itsenne yli satakikoiseksi?

Mulle ei maistu ruoka, kun on surua. Olin nuori, kun mamma kuoli. Masennuin ja laihduin -15 kg. Sittemmin elämä ollut hyvää ja onnellista ja ruoka maistuu ;). Ja painoa on 100,5 kg. Pituutta on 179 cm. Nyt olen kyllä aloittamassa elämäntaparemontin. -20 kg olisi kiva tiputtaa :)

Heidi Sohlberg painoi liki 100 kg raskaana. Toki pudotti jo kilot pois. Silti aika hurjaa että niin hoikka nainen painoi liki 100 kg...

Onhan se jo tieteellisesti osoitettu, että suoliston mikrobien epätasapaino sotkee aineenvaihdunnan ja saa lihomaan herkemmin. Tämä siis voisi selittää sitä, miksi toiset lihovat herkästi ja toiset voi mättää eikä tunnu missään.

En ole käynyt lähelläkään sataa kiloa, mutta aikanaan, kun kilpirauhanen lakkasi toimimasta, painoni nousi lähes 20 kg lyhyessä ajassa, terveellisestä ruokailusta ja liikunnasta huolimatta. Paino lähti hitaaseen laskusuuntaan, kun lääkitys saatiin tasapainoon ja siitä on lähtenyt noi 15 kg. Enempää ei oikeastaan tarvitsekaan lähteä, koska painoin turhankin vähän ennen vajaatoimintaa.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:25"]Liten sellaiseen pääsee, eikö jossain vaiheessa OO tullut mieleen pysäyttää painonnousu?

[/quote]

Ben & jerry's jäätelöllä helposti tuli 65 kg sta 98 kg lopetin myös kävelyn ja hyöty liikunnan jätin minimiin ryyppäsin ja istuin vapaajat sohvalla kotona. Postasin nää vinkit myös Jared Letolle se taisi käyttää niitä 27 elokuvaan valmistautuessaan. Nykyään painan vaan 70 kg enää lakkasi syömästä niinkuin Jared Letokin.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:36"]Yhtä helppoa kuin kirjoitusvirheen tekeminen av-otsikossa. Vuosien mittaan kilot hiipivät hissukseen.[/quote]

Niinhän ne hiipii, jos ei koskaan käy vaa'alla ja ostaa aina vain isompia vaatteita, kun entiset alkaa kiristää. Sen vuoksi sitä painoa todellakin kannattaa tarkkailla. Jos käy edes pari kertaa viikossa vaa'alla, niin ei pääse huomaamatta paino nousemaan. Ja asialle on helpompi tehdä jotain, kun sen huomaa ajoissa. Jos on tullut lisää, niin sitten välttelee sillä viikolla herkkuhyllyjä ja syö pienempiä annoksia. Painontarkkailu ei ole vaikeaa, laihdutus on. Kyllä sille painonnousulle pitäisi saada stoppi ennen sataa kiloa, jos ei ole jotain oikeaa sairautta.

Eipä sitä lihomista niin vain aina pysäytetä. Vaaka kertoo mikä on tilanne, mutta jos on koko ajan henkisesti ja fyysisesti aivan lopussa, mitään ei jaksa tehdä, eikä vain jaksa ajatella mitään muuta kuin itsensä kiikkuun vetämistä. Ainoa lohtu - ja sekin hetkellinen - on syöminen. Siinäpähän sitten pysäytät lihomisen... Eli siis masennus. Ihan lääkärin diagnosoima, tuolle yhdelle tiedoksi.

tunnesyöminen, sokeririippuvaisuus, vähäinen liikunta, alkoholi. nämä ainakin omalta osalta olivat syy siihen, että painoin aikoinaan 85kg. onneksi sain käännettyä elämäni suunnan !

Pco, insuliiniresistenssi, alkoholi, stressi, masennus...

Itse en kerinnyt ihan satakiloiseksi itseäni lihottaa, mutta ylipainoiseksi kuitenkin. Sokeuduin niin pahasti itselleni ja elämäntapani olivat huonot. Ajattelin pitkään kai, että voivottelemalla ne kilot lähtisi :D

Juu, kun alotin seurustelun, niin syöminen lisääntyi. Olen siis aina ollut pikkusen läski, mutta kiloja ei ollut teini-iän jälkeen tullut, kun en oikeastaan syönyt. Sitä en tiedä, että miksi syömättömyys ja ruumiillinen liikunta ei karsinut kiloja, mutta eivätpä hilanneet ylöskään päin.

Noh, kun vuoden verran olin kerinnyt parisuhteessa olemaan, niin paino oli noussut 20kg, eli painoin 90kg. Tuossa kohtaa kyllä noteerasin asian, mutta silti kotikissailu voitti itseään niskasta ottamisen. Vannoin, että yli 100kg:n ei mene. Todellisuuteen heräsin vasta, kun painoa oli 105kg.

En oikein tiedä, jotta mitä tapahtui.... Kävin meinaan tuona yli 100kg:n aikana terveyskeskuksessa ja sain itselleni minipillerit. Hoitaja oli ihana ja totesi, että pillereiden myötä saattaa pari kiloa vielä tulla, mutta 10kg:n lisäys ei johdu enää pillereistä. Noh, aloitin pillereiden syönnin ja jotenkin oloni virkistyi ja aloin harrastamaan toisenlaista hyötyliikuntaa. Aikaisemmin olin siis jo pyöräillyt töihin, mutta aloitinkin työmatkakävelyn. Jostain syystä myös herkkujen syöminen jäi, ei vaan tehnyt enää mieli. Annoskootkin pieneni ihan itsestään, en kokenut enää tarvitsemani jotain mässytettävää jatkuvasti.

Nyt olen pikkasen vajaa 90-kiloinen. En stressaa läskeistäni, koska mieskään ei niistä stressaa. Kun itse valittelin painostani, niin kyllä hän sanoi että oli huomannut asian, mutta eipä ole kokenut asiaa niin häiritseväksi, jotta olisi sanonut jotain :) Hän on siis luontaisesti hoikka, eikä häneen tartu kilot ollenkaan samalla tavalla kuin minuun. On jopa laiskempi liikkumaan, kuin minä.

Joten omalla kohdallani veikkaan, että jotain oli hormonitasapainossa pielessä, koska keltarauhashormoni lisäsi liikkuvuuden halua ja hillitsi syömishimoa. Mitenkään erityisen masentuneeksi en ole koskaan tuntenut itseäni, paitsi silloin kun 100kg meni rikki, mikä sai minut syömään lisää. Noidankierre siis.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:33"]Helposti. Ei siihen tarvita kuin ylisuuret annokset ja päivittäin leivonnainen tai suklaata.

Olen menossa psykologin kanssa juttelemaan asiasta mutta tokkapa hänkään kykenee antamaan ohjeita, joilla pääsen herkuttelusta eroon. Kas kun olen antanut siihen itselleni luvan koska seksiä ei ole tarjolla. Ja tiedoksi: kaipaan nimeomaan toisen ihmisen fyysistä läheisyyttä, joten please, älkää lässyttäkö dildoista.

[/quote]

Hanki joku dildo.

Huonot elintavat ruokkii masennusta. Itse asiassa uskoisin, että nykyään suurin osa varsinkin nuorten masennuksesta johtuu nimenomaan elintavoista. Neljän seinän sisällä koneen edessä kököttäminen energiajuomia juoden ja sokeria, rasvaa ja lisäaineita mättäen masentaa kenet vaan. Kokemusta on, tosin koskaan en lääkärille mennyt asiasta valittamaan. Ihan kamalaa, kun kaikille lätkäistään vaan masennuslääkeresepti kouraan. Ne lääkkeet vain pahentaa asiaa, jos kyseessä ei ole oikea aivokemiallinen sairaus.

Mulla taas stressi laihduttaa. Syke on yötäpäivää koholla ja saan syödä vaikka kuinka paljon ja laihdun.

uote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:26"]

Stressillä ja siihen liittyvällä syöpöttelyllä ja alkoholin suurkulutuksella. Helposti on käynyt. Ja kun on tosiaan ollut stressi kova, on päivästä toiseen selviytyminen vienyt kaikki voimat, ei ole tosiaan jaksanut kiinnostaa joku lihominen.

[/quote]

Minä lihon kun kaikki hyvin. Silloin ruoka maistuu.Kun asiat huonosti, syön tuskin mitään.

Harva kai sitä hetkessä lihoo... Pikkuhiljaa. Kilo kerrallaan, epätoivoiset laihtariyritykset tuo aina kilot + 3-4 kg takaisin. Eikä se vaadi mitään älytöntä mässytystä vaan pientä liikasyömistä silloin tällöin, joku hamppariateria silloin tällöin yli peruskulutuksen. Liikkuminen jää vähiin, ikää tulee ja hups, 100kg on kasassa.

Itse olen juuri tuollaisen tulos. Olen lihonut 64->92 20 vuoden aikana. Ihan kamalaa. Enkä mä tässä nyt jatkuvasti mitään lihottavaa syö ja eiköhän 99% ylipainoisista käytä niitä kevyttuotteita. Ei se riitä. Ongelma on satunnaiset mässyt + liian suuret annokset. Lisäksi syön itse epäsäännöllisesti. Välillä vähän, aamupalat jää helposti väliin jne. Eihän mun tarvi syödä kuin yksi viineri, 500 kcal, yli tarpeen viikossa, niin se tekee jo 14 viikossa yhden kilon ja vuodessa sen 4-5 kg. hups, sillä onkin kerännyt muutamassa vuodessa jo 20kg lisää massaa. Onhan se viineri paljon, mutta ajatelkaa, kuinka helposti se menee. Syöt viikon ihan kulutuksesi mukaan, mutta sunnuntain ratoksi otat sen yhden viinerin liikaa. Ei siinä mitkään suklaat ja sipsit pyöri jaloissa jatkuvasti, kerran viikossa sortuminen yli tarpeen riittää!

Syömistottumuksissa on lisäksi vikaa. Tänään esim. olen syönyt... ööh, about 10 kuppia kahvia rasvattomalla maidolla (ei sokeria), kaksi kauhallista makaronilaatikkoa, johon raastoin päälle parmesania. Sen lisäksi olen syönyt yhden paahtoleivän pelkällä rasvalla ja kaksi kourallista englanninlakuja. Ei tarvi kertoa, ihan älytön ruokavalio. Toisaalta enpä tuota nyt mässyttämiseksikään sanoisi.

Mä lihon tosi helposti. Karkkipussi tai pari pullaa normaali ruuan lisäksi ja heti tulee kilo. Jos syön ison pizzan, vaikke en söisi muuta, tulee pari kiloa. Hiilariturvotustahan se on, mutta ei se lähde pois jos en varta vasten syö paremmin heti seuraavana päivänä, muuttuu aika pian rasvaksi. Olen normaalipainoinen, mutta tarkkailen syömisiäni ja painoani jatkuvasti. jos en tekisi niin, lihoisin satakiloiseksi puolessa vuodessa.  

Vuosia jatkuneella ahdistuksella, stressillä ja kilpirauhasen vajaatoiminnalla. Liikuin niin paljon kuin jaksoin ja söin terveellisesti. Lihoin silti. En nyt ihan sataan, mutta paljon. Ap kerropa sinä miten sinun tunne-elämällesi on tapahtunut? Ei sekään kunnossa ole.

Minä painan 135kg, ja helposti se on käynyt, 16 vuotiaana olin vielä ihan hoikka 60-65kg, 17 vuotiaana valmistuin koulusta suoraan kortistoon, olin masentunut ja söin suklaalevyn joka päivä, enkä tehnyt juuri mitään. Lihoin parissa vuodessa 20kg, 20 vuotiaana painoin 88kg. Siitä paino pikkuhiljaa nousi sadan kilon kieppeille. 26 vuotiaana painoin 103kg. Muutin tyttären kanssa eri paikkakunnalle, perustin yrityksen, ja aloin seurustella kaukosuhteessa. 29 vuotiaana painoin jo 128kg. Ja pikkuhiljaa on paino senkin jälkeen hilautunut ylöspäin näiden kymmenen vuoden aikana. Ruokaa olen aina syönyt vähän, koskaan en ahmi ruokaa, ja vältän ähkyyn syömistä. Annoskoot on aina pienet. Suklaata syön joka päivä, ja liikun vähän. 5 vuotta sitten laihduin 15 kg kun odotin kaksosia, mutta ne tuli kyllä sitten aika nopeasti takaisin raskauden jälkeen.

Olen yrittänyt kaikilla tavoilla laihduttaa, mutta koskaan en ole onnistunut. Minä syön lääkitäkseni pahaa henkistä oloani, suklaasta tulee hyvä mieli, kuten joillakin tulee tupakasta, viinasta tai vaikka kahvista, tai vaikka urheilusta.

Jotkut psyykenlääkkeet muuttavat aineenvaihdunnan toimintaa. Olen aina syönyt kohtuullisesti, mutta masennuslääkkeet ja masennuksen aiheuttama totaalinen lamaantuminen nostivat painon sataan kiloon. Onneksi puolet tulleista kiloista on sulaneet masennuksen väistyttyä ja aktiivisuuden lisäännyttyä.