Miten te olette onnistuneet lihottamaan itsenne yli satakikoiseksi?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:14"]

Ihmisistä ei saisi vetää johtopäätöksiä ulkomuodon perusteella, mutta kuitenkin näihin ketjuihin vastaavien mukaan syy lihomiseen on lähes aina masennus tai yksinäisyys. Onko sitten ihmekään, että lihavien ajatellaan kärsivän/kärsineen psyykkisistä ongelmista? Se taaskaan ei houkuta työnantajia eikä kumppaniehdokkaita.

[/quote]

Tottakai se onkin niin että lihavuus johtuu mielenterveysongelmista, ei se lihavuus tyhmyydestä johdu, eikä edes laiskuudesta. Toisten ihmisten mielenterveysongelmat ei näy päälle, toisten näkyy, se pitää vaan hyväksyä. Kun laihdutusohjelmia olen katsonut telkkarista, niin järjestään kaikilla on joku trauma lapsuudessa tms. ongelma jota on ruualla lääkinnyt, esim. toisen vanhemman hylkääminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, koulukiusaaminen... Mun mielestä on todella julmaa haukkua lihavia ihmisiä, se on kuin löisi lyötyä joka makaa jo maassa. Jokainen lihava ihminen tietää että miten pitäisi tehdä että laihtuisi, ja jokainen tietää miten ällöttävän näköinen on, ei sitä tarvi kenenkään toisen enää tulla kertomaan.

[/quote]

Näin on! Harva ylipainoinen on laiska. Päinvastoin, se vaivannäkö ja itsekuri mitä painonsa kanssa kamppailevat harrastavat- vaikka eivät laihtuisi- usein eivät laihdu- on moninkertainen niiden kanssa jotka pysyvät laihana ilman mitään vaikeuksia. Kun on hoikka luonnostaan ja hyvä aineenvaihdunta, ei tarvitse mitään itsekuria eikä älykkyyttä. Olen ollut vuosia hieman ylipainoinen. Syön terveellisesti ja liikun paljon. Olen laihduttanut myös ketoosidiettillä, eli söin 2kk 500 kaloria päivässä- eli ihan hyvä itsekuri- mutta pikkuhiljaa kaikki tuli aina takaisin. Syykin sitten selvisi- mullakin kilpirauhanen.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 08:57"]

Voi tyhmyyden määrää!! Ihminen on kokonaisuus. Siihen kokonaisuuteen kuuluvat esim. fyysiset sairaudet, stressaavat elämäntilanteet, masennus, lapsuuden kuormittavat kokemukset, ihmisen synnynnäinen temperamentti ja taipumukset. Ihminen on kokonaisuus ja jokainen ihminen ja hänen toimintamekanisminsa ovat yksilöllisiä. Minä olen tämän elämänkokemukseni myötä havainnut kaksi lihavuuteen johtavaa tekijää: toinen on kiplirauhasen vajaatoiminta, jota törkeästi alidiagnosoidaan. Vajaatoiminnan seuraukset voivat olla järkyttävät, ja ihminen elää vuosia, jopa vuosikymmeniä huonommuudentunteet vallassa, kun mitäkään terveelliset elintavat eivät tuo voimia tai estä lihoamista. Vähemmästäkin masentuu ja lihoo sitten vielä lisää. Toinen syy on lapsuuden/nuoruuden aiheuttama häpeä. Ja jälleen ihminen tuntee itsensä huonoksi, vähemmäksi, ulkopuoliseksi. Kun on täynnä häpeää, ei pysty, siis ei todellakaan pysty arvostamaan itseään, eikä ole voimia huolehtia itsestään. Sillä jokainen ihminen, joka on saanut hyvää hoitoa, rakkautta, arvostusta-kykenee myös arvostamaan ja huolehtimaan itsestään. Ja elämä tietysti tuo myös suuria suruja, joiden aikana voi olla ylivoimaista huolehtia. ja sitten se epäreiluus; toiten mekanismi esim surussa lihottaa, toisten laihduttaa. JOten siinä ei ole mitään ihmisen erinomaisuutta jos surussa laihtuu, se on yksilöllistä miten kukakin toimii. Nämä ihmiset jotka tässä ketjussa hämmästelevät ja kertovat siitä kuinka HEILLE ITSELLEEN on niin helppoa  hallita painoa ja ymmärtää sitä ja tätä, osoittavat todellakin oman yksinkertaisuutensa. Ehkä he pvat eläneet niin pientä ja pinnallista elämää, etteivät he kykene ymmärtämään kuin oman tapansa elää. Ja se on surullista (ja myös vaarallista)

[/quote]

Kilppari on sairaus ja se tietty vaikuttaa, mutta tuo mainitsemasi lapsuuden yms häpeä on huonoa itsetuntoa josta voi kasvaa pois. Ihan kuin meillä hoikkana pysyvillä ei olisi murheita, masennusta, lapsuuden traumoja tms??

Ihan yhtä yksinkertaisena yrität hyväksyttää kaikenlaisia syitä lihomiseen kuin minäkin hoikkana pysymiseen. Sairaudet erikseen mutta muu on vain huonoa itsekontrollia (ei tarkoita kitukuuria eikä kieltäytymisiä) ja silkkaa laiskuutta - luulisi äidin ajattelevan lapsiaan (ja miestäänkin) pysymällä terveenä ja normaalipainoisena!!

[/quote]

No mutta kun ihmiset ovat ERILAISIA!!!  Ja joillekin se häpeän taakka on sellainen, että sen alta ei niin vain nousta. Sulla ei ilmiselvästi ole sellaista kokemusta, koska jos olisi, et puhuisi noin typeriä. Jos ylipäätään käsittäisit mistä puhuisin- ja uinka vaikeasta ja monimutkaisesta asiasta- johon apuakin on hyvin vaikea saada- ja jossa apua lähdetään ylensä hakemaankin vasta sitten kun on niin paha olla ettei enää kestä- olisit jättänyt kommenttisi kirjoittamatta. Sinä et tiedä mistä minä puhun. MInä tiedän. Kuin myös monet tutut ja tuntemattomat jotka ovat tämän tien kulkeneet. Häpeästä ei muuten voi "kasvaa" pois yksin eikä' tahdonvoimalla. Jos olet tällaisen häpeäkasvun elänyt, et ole sitä häpeää mistä puhun, todellakaan kokenut. Tie on vaikea ja voi viedä vuosia, jopa vuosikymmeniä, kun asiat ovat syvällä alitajunnassa. Minua raivostuttaa tuollainen toisten ongelmien törkeä vähättely. Ilmeisesti saat siitä itsellesi paremman olon..?

[/quote]

Ok, kerro mikä on noin häpeällistä että saa sinut tuhoamaan elämäsi täysin?? Insesti, raiskaus lapsena - mitään pahempaa en osaa kuvitella?? Epäonnistuminen elämässä? Sen tietää vasta kun elämä on lopussa...

Mikään koulukiusaaminen (kyllä, olin koulukiusattu lapsena), ulkomuodon loukkaaminen (minä ruipelo rillipää), poikaystävien hylkääminen (tapahtuu kaikille) yms ei pitäisi normaalia ihmistä viedä kovin helposti tahdottomuuteen! Koulukiusaaminen on pahinta ja jopa tappavaa jos sitä ei pysäytetä, mutta uskon että siitäkin voi selvitä.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:36"]Yhtä helppoa kuin kirjoitusvirheen tekeminen av-otsikossa. Vuosien mittaan kilot hiipivät hissukseen.[/quote]

Niinhän ne hiipii, jos ei koskaan käy vaa'alla ja ostaa aina vain isompia vaatteita, kun entiset alkaa kiristää. Sen vuoksi sitä painoa todellakin kannattaa tarkkailla. Jos käy edes pari kertaa viikossa vaa'alla, niin ei pääse huomaamatta paino nousemaan. Ja asialle on helpompi tehdä jotain, kun sen huomaa ajoissa. Jos on tullut lisää, niin sitten välttelee sillä viikolla herkkuhyllyjä ja syö pienempiä annoksia. Painontarkkailu ei ole vaikeaa, laihdutus on. Kyllä sille painonnousulle pitäisi saada stoppi ennen sataa kiloa, jos ei ole jotain oikeaa sairautta.

[/quote]

Painontarkkailu ei ole ensimmäisenä mielessä, kun on elämässä vaikeuksia. Minulla oli 10 vuoden jakso joka sisälsi avioeroa lukuun ottamatta suunnilleen kaiken, mitä tavallisen ihmisen osalle voi tulla - keskenmeno, sairauksia ja kuolemaa, oikeudenkäyntejä.... 

[/quote]

Avioero, yh vuodet, 4 km, vanhempien kuolemat, työttömyyttä, unihäiriöitä vuosikymmeniä, 6 v oikeudenkäynti, 2 talonrakennusta, rahahuolia, krooninen sairaus johon ei hoitoa, lapsen vakava sairaus yms viimeisten 20 vuoden aikana....

t. normipainoinen

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:42"]

Onkohan sitten latinomaissa lihavuus merkki mielenterveysongelmista, kun niillä ne hulppeat ruokabileet kuuluu yhdessäoloon, iloon ja sosiaalisuuteen? Mielenkiintoista!

[/quote]

Ota huomioon että latinomaissakin lihavuus on räjähtänyt käsiin viimeisten 10 vuoden aikana!! Naiset oli toki aiemminkin vanhemmiten reheviä mutta eivät lihavia, miehet hyvinkin hoikkia aiemmin. Sama roskaruoka heitäkin lihottaa...

Raskausaikana. Helposti. Ennen raskaustta 76kg, nyt alle 70. :)

Vielä kymmenisen kiloa pois ja kiinteytystä. 168cm pitkä olen. Eka kerta ku meni satku rikki, aina painoa tullu kyllä 20-25 kiloa.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 08:57"]

Voi tyhmyyden määrää!! Ihminen on kokonaisuus. Siihen kokonaisuuteen kuuluvat esim. fyysiset sairaudet, stressaavat elämäntilanteet, masennus, lapsuuden kuormittavat kokemukset, ihmisen synnynnäinen temperamentti ja taipumukset. Ihminen on kokonaisuus ja jokainen ihminen ja hänen toimintamekanisminsa ovat yksilöllisiä. Minä olen tämän elämänkokemukseni myötä havainnut kaksi lihavuuteen johtavaa tekijää: toinen on kiplirauhasen vajaatoiminta, jota törkeästi alidiagnosoidaan. Vajaatoiminnan seuraukset voivat olla järkyttävät, ja ihminen elää vuosia, jopa vuosikymmeniä huonommuudentunteet vallassa, kun mitäkään terveelliset elintavat eivät tuo voimia tai estä lihoamista. Vähemmästäkin masentuu ja lihoo sitten vielä lisää. Toinen syy on lapsuuden/nuoruuden aiheuttama häpeä. Ja jälleen ihminen tuntee itsensä huonoksi, vähemmäksi, ulkopuoliseksi. Kun on täynnä häpeää, ei pysty, siis ei todellakaan pysty arvostamaan itseään, eikä ole voimia huolehtia itsestään. Sillä jokainen ihminen, joka on saanut hyvää hoitoa, rakkautta, arvostusta-kykenee myös arvostamaan ja huolehtimaan itsestään. Ja elämä tietysti tuo myös suuria suruja, joiden aikana voi olla ylivoimaista huolehtia. ja sitten se epäreiluus; toiten mekanismi esim surussa lihottaa, toisten laihduttaa. JOten siinä ei ole mitään ihmisen erinomaisuutta jos surussa laihtuu, se on yksilöllistä miten kukakin toimii. Nämä ihmiset jotka tässä ketjussa hämmästelevät ja kertovat siitä kuinka HEILLE ITSELLEEN on niin helppoa  hallita painoa ja ymmärtää sitä ja tätä, osoittavat todellakin oman yksinkertaisuutensa. Ehkä he pvat eläneet niin pientä ja pinnallista elämää, etteivät he kykene ymmärtämään kuin oman tapansa elää. Ja se on surullista (ja myös vaarallista)

[/quote]

Kilppari on sairaus ja se tietty vaikuttaa, mutta tuo mainitsemasi lapsuuden yms häpeä on huonoa itsetuntoa josta voi kasvaa pois. Ihan kuin meillä hoikkana pysyvillä ei olisi murheita, masennusta, lapsuuden traumoja tms??

Ihan yhtä yksinkertaisena yrität hyväksyttää kaikenlaisia syitä lihomiseen kuin minäkin hoikkana pysymiseen. Sairaudet erikseen mutta muu on vain huonoa itsekontrollia (ei tarkoita kitukuuria eikä kieltäytymisiä) ja silkkaa laiskuutta - luulisi äidin ajattelevan lapsiaan (ja miestäänkin) pysymällä terveenä ja normaalipainoisena!!

[/quote]

No mutta kun ihmiset ovat ERILAISIA!!!  Ja joillekin se häpeän taakka on sellainen, että sen alta ei niin vain nousta. Sulla ei ilmiselvästi ole sellaista kokemusta, koska jos olisi, et puhuisi noin typeriä. Jos ylipäätään käsittäisit mistä puhuisin- ja uinka vaikeasta ja monimutkaisesta asiasta- johon apuakin on hyvin vaikea saada- ja jossa apua lähdetään ylensä hakemaankin vasta sitten kun on niin paha olla ettei enää kestä- olisit jättänyt kommenttisi kirjoittamatta. Sinä et tiedä mistä minä puhun. MInä tiedän. Kuin myös monet tutut ja tuntemattomat jotka ovat tämän tien kulkeneet. Häpeästä ei muuten voi "kasvaa" pois yksin eikä' tahdonvoimalla. Jos olet tällaisen häpeäkasvun elänyt, et ole sitä häpeää mistä puhun, todellakaan kokenut. Tie on vaikea ja voi viedä vuosia, jopa vuosikymmeniä, kun asiat ovat syvällä alitajunnassa. Minua raivostuttaa tuollainen toisten ongelmien törkeä vähättely. Ilmeisesti saat siitä itsellesi paremman olon..?

[/quote]

Ok, kerro mikä on noin häpeällistä että saa sinut tuhoamaan elämäsi täysin?? Insesti, raiskaus lapsena - mitään pahempaa en osaa kuvitella?? Epäonnistuminen elämässä? Sen tietää vasta kun elämä on lopussa...

Mikään koulukiusaaminen (kyllä, olin koulukiusattu lapsena), ulkomuodon loukkaaminen (minä ruipelo rillipää), poikaystävien hylkääminen (tapahtuu kaikille) yms ei pitäisi normaalia ihmistä viedä kovin helposti tahdottomuuteen! Koulukiusaaminen on pahinta ja jopa tappavaa jos sitä ei pysäytetä, mutta uskon että siitäkin voi selvitä.

[/quote]

Usko nyt jo että niin fiksu kuin haluatkin olla, sinulla ei taida olla kapasiteettia ylittää omia kokemuksiasi. On olemassa kokemuksia ja maailmoja joita sinä et ymmärrä. MItä enemmän tolkutat omaa oikeassaolemistasi, sen vähemmän tajuat. Elämästäni meni tosiaan vuosikymmeniä joiltakin osin "ohi". Kipeistä asioista on viisasta avautua vain sellaisten kanssa jotka tunnistavat  niistä  omia kokemuksiaan tai muuten ovat kykeneviä myötätuntoon.. Sulle näkyy tärkeintä olevan tuo oma oikeassaoleminen. Sori.

Edelleenkään ette tajua sitä, että eri ihmiset tekevät eri asioita vastoinkäymisten ja traumojen aiheuttaman pahan mielen hoitoon, toiset syö, toiset juo, toiset vetää tupakkaa, jotkut lääkkeitä, jotkut juoksee tai huhkii kuntosalilla, jotkut harrastavat irtoseksiä... ja jotkut lopettavat syömisen ja laihduttavat itseään ja saavat siitä tyydytystä. Minä saan hyvän mielen suklaasta, en syö kunnon ruokaa kuin ehkä 3 kertaa viikossa, ja silloinkin pienen annoksen, muuten elän jugurtilla ja suklaalla, eikä niitä tarvi edes vetää isoa määrää kun kaloreita tulee sen verran että ei laihdu, kun liikkuminenkin on minimissä. Minä en juo edes kahvia, joten pullaakaan en syö, en sipsejä ym. herkkujakaan kuin joskus harvoin, ja suklaata ja karkkiakaan en syö kuin tiettyjä, jos kaapissa on joku tummasuklaalevy, niin kyllä se pysyy siellä niin kauan kun heitän roskikseen.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:36"]Yhtä helppoa kuin kirjoitusvirheen tekeminen av-otsikossa. Vuosien mittaan kilot hiipivät hissukseen.[/quote]

Niinhän ne hiipii, jos ei koskaan käy vaa'alla ja ostaa aina vain isompia vaatteita, kun entiset alkaa kiristää. Sen vuoksi sitä painoa todellakin kannattaa tarkkailla. Jos käy edes pari kertaa viikossa vaa'alla, niin ei pääse huomaamatta paino nousemaan. Ja asialle on helpompi tehdä jotain, kun sen huomaa ajoissa. Jos on tullut lisää, niin sitten välttelee sillä viikolla herkkuhyllyjä ja syö pienempiä annoksia. Painontarkkailu ei ole vaikeaa, laihdutus on. Kyllä sille painonnousulle pitäisi saada stoppi ennen sataa kiloa, jos ei ole jotain oikeaa sairautta.

[/quote]

Painontarkkailu ei ole ensimmäisenä mielessä, kun on elämässä vaikeuksia. Minulla oli 10 vuoden jakso joka sisälsi avioeroa lukuun ottamatta suunnilleen kaiken, mitä tavallisen ihmisen osalle voi tulla - keskenmeno, sairauksia ja kuolemaa, oikeudenkäyntejä.... 

[/quote]

Avioero, yh vuodet, 4 km, vanhempien kuolemat, työttömyyttä, unihäiriöitä vuosikymmeniä, 6 v oikeudenkäynti, 2 talonrakennusta, rahahuolia, krooninen sairaus johon ei hoitoa, lapsen vakava sairaus yms viimeisten 20 vuoden aikana....

t. normipainoinen

[/quote]

Hehhe. Olentko koskaan kuullut empatiasta?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:42"]

Onkohan sitten latinomaissa lihavuus merkki mielenterveysongelmista, kun niillä ne hulppeat ruokabileet kuuluu yhdessäoloon, iloon ja sosiaalisuuteen? Mielenkiintoista!

[/quote]

Juuri itse tuossa kerrot sen syyn, eli kulttuuri on tuollaisissa maissa täysin eri, ei siellä ihmiset edes yritä laihduttaa, eivät tunne sille tarvetta tai mitään yhteiskunnan painetta. En usko että tuollaisissa maissa on lehdet ja media täynnä laihdutusta, ja syyllistämistä että läskit kuluttaa toisten verorahat sairastumalla diabetekseen. Meillä kukaan läski ei halua olla läski, eikä sitä hyväksytä että joku on läski, onhan se nyt ihan eri juttu kun olla sosiaalinen porukassa jossa kaikki on läskejä ja syö yhtä paljon, sehän on ihan sama asia kuin baari täynnä alkoholisteja, kukaan ei sano toiselle että lopeta juominen kun kaikki vetää viinaa kaksin käsin.

Tämän ketjun perusteella täytyy sanoa että jos pitäisi valita normaalipainon ja terveen tunne-elämän välillä, niin ottaisin sen tunne-elämän. Jostain syystä näyttää siltä, että nämä normaalipainoansa mainostavat kokevat suurta tarvetta nostaa itseään ja vähätellä toisten kokemuksia. mikähän siellä tunnepuolella mättää kun eväät on noin vähäiset? Koska ihminen jolla on kaikki hyvin ymmärtää ja hyväksyy erilaisuuden, tuntee myötätuntoa toisten vaikeuksien edessä ja tajuaa että ihmiset ovat herkkiä kokonaisuuksia, se ikä itselle on  jotain voi toiselle olla ihan toisin. Ja sekin vielä; ihminen itse on jotain ihan muuta kuin ulkonäkö eli kuori. Mutta ilmeisesti nämä joille se kuori on kaikki kaikessa, ovat sisimmässään kovin vähän?

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:25"]

Liten sellaiseen pääsee, eikö jossain vaiheessa OO tullut mieleen pysäyttää painonnousu?

[/quote]

Ei se helppoa kyllä ole ollut,vaati vuosien herkuttelua ja liikunnan välttelyä!

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:50"]

Ja tätähän ei saa sanoa julkisesti ääneen, että toiset lihoo herkemmin kuin toiset. Kalorinkulutus vaihtelee henkilöittäin; jos olet tosi pitkä, liikkuvainen, ja suolentoiminta nopeaa (ns läpipasko) niin tarvitset enemmän kaloreita päivässä kuin erittäin lyhyt, siro, hitaampi kanssasisar, joka ei juuri elehdi, liiku ja jolla ei ole ns. läpipasko suoli.

Ystäväni syö siis aina tavattaessa kuin hevonen (ja kuulemma syö aina sellaisia määriä) mutta on hyvin liikkuvaista sorttia, elehtii, kävelee paljon, urheilee ja on kokoajan tekemässä jotakin (siivoilee, harrastaa agilityä koiriensa kanssa, ulkoilee lasten kanssa jne) syö herkkuja useasti ja paljon, mutta on normaalipainoinen, hoikka, pitkä ihminen. Toinen ystäväni on hyvin hidas, peruslaiska (ei juuri siivoa koskaan, ei urheile, ulkoile jne) syö paljon pienempiä annoksia kuin toinen ystäväni, laihduttelee usein ja saakin painoa alas, mutta sitten taas se paino nousee. On ylilihava ihminen... Että kaikki te läpipaskot, hoikat ihmiset, kyllä toiset ihmiset lihoo herkemmin kuin toiset. Ei siinä tarvitse jokapäivä mättää jätevuorellinen roskaruokaa suuhun, riittää että syö joka päivä oman kulutustarpeen yli muutaman sata kaloria, esim. pullan, leivän ja limsan...

[/quote]

Mäkin uskon siihen, että painojutut on tosi yksilökohtaisia. Tavallaan tuntuis järjenvastaiselta uskoa jotain muuta, koska niinhän yksilölliset ominaisuudet vaikuttaa kaikkiin asioihin eri tavalla.

Mut noi sun esimerkithän ei kertonut mitään muuta kun et aktiivinen - ei paino-ongelmia,  laiska - paino-ongelmia. Eli sitä perussettiä. Parempi olis esimerkki: munki yks tuttu, joka urheilee 5h päivässä lihoo koko ajan. Ja laiska ystävä pysyy laihana, vaikka ei liiku ku jääkaapille.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:50"]

Ja tätähän ei saa sanoa julkisesti ääneen, että toiset lihoo herkemmin kuin toiset. Kalorinkulutus vaihtelee henkilöittäin; jos olet tosi pitkä, liikkuvainen, ja suolentoiminta nopeaa (ns läpipasko) niin tarvitset enemmän kaloreita päivässä kuin erittäin lyhyt, siro, hitaampi kanssasisar, joka ei juuri elehdi, liiku ja jolla ei ole ns. läpipasko suoli.

Ystäväni syö siis aina tavattaessa kuin hevonen (ja kuulemma syö aina sellaisia määriä) mutta on hyvin liikkuvaista sorttia, elehtii, kävelee paljon, urheilee ja on kokoajan tekemässä jotakin (siivoilee, harrastaa agilityä koiriensa kanssa, ulkoilee lasten kanssa jne) syö herkkuja useasti ja paljon, mutta on normaalipainoinen, hoikka, pitkä ihminen. Toinen ystäväni on hyvin hidas, peruslaiska (ei juuri siivoa koskaan, ei urheile, ulkoile jne) syö paljon pienempiä annoksia kuin toinen ystäväni, laihduttelee usein ja saakin painoa alas, mutta sitten taas se paino nousee. On ylilihava ihminen... Että kaikki te läpipaskot, hoikat ihmiset, kyllä toiset ihmiset lihoo herkemmin kuin toiset. Ei siinä tarvitse jokapäivä mättää jätevuorellinen roskaruokaa suuhun, riittää että syö joka päivä oman kulutustarpeen yli muutaman sata kaloria, esim. pullan, leivän ja limsan...

[/quote]

Mäkin uskon siihen, että painojutut on tosi yksilökohtaisia. Tavallaan tuntuis järjenvastaiselta uskoa jotain muuta, koska niinhän yksilölliset ominaisuudet vaikuttaa kaikkiin asioihin eri tavalla.

Mut noi sun esimerkithän ei kertonut mitään muuta kun et aktiivinen - ei paino-ongelmia,  laiska - paino-ongelmia. Eli sitä perussettiä. Parempi olis esimerkki: munki yks tuttu, joka urheilee 5h päivässä lihoo koko ajan. Ja laiska ystävä pysyy laihana, vaikka ei liiku ku jääkaapille.

Oletteko muuten painon kanssa kamppailevat kokeilleet pitää suolistostanne parempaa huolta? Meinaan itse syön paljon kuituja ja maitohappobakteereja ja on paino tippunu ja tuntuu ettei niin helpolla tule takaisin ku ennen. Tää on vaan mutua, mut kaipa kokeilla voi...

Siis miten.

Stressillä ja siihen liittyvällä syöpöttelyllä ja alkoholin suurkulutuksella. Helposti on käynyt. Ja kun on tosiaan ollut stressi kova, on päivästä toiseen selviytyminen vienyt kaikki voimat, ei ole tosiaan jaksanut kiinnostaa joku lihominen.

Helposti. Nälkä ollu kova.

Painan nyt 65 ja syön koko ajan kuin hevonen. Olen kai sairastunut johonkin häiriöö. Syön kaikkiin tunteisiin. Eli se sata on takuulla lähempänä kuin arvaankaan.

En vain pysty lopettamaan, enkä ainakaan laihduttamaan vaikka vihaan peilikuvaani jo nyt.

Helposti! Etkö tosiaan itse siihen pysty ilman meidän ohjeita? ;)

Vuosien suklaadieetti tehosi minulla. Ei sitä suklaata tarvitse päivässä montaa kiloa syödä, jotta sadan kilon merkkipaalun saavuttaa.