Miksi kukaan haluaisi olla kaupan kassa, siivoja, tarjoilija...

Siksi, ettei ole omankaan alan töitä ja vuokrakin on maksettava, vaikka sitten sillä yhdeksän euron tuntipalkalla. Joka aamu herään neljältä ja matkustan yli tunnin työpaikalle, sottaiseen ja kiireiseen kauppakeskukseen, jossa en koe kenenkään arvostavan työtäni. Usein alan heti itkeä kotiin päästyäni, koska olo on jatkuvasti arvoton ja turhautunut enkä jaksaisi tätä elämää.

Uskon kyllä, että on olemassa kivojakin siivoojan töitä paikoissa, joissa ei ole äärimmäisen tiukkoja aikatauluja ja samaan aikaan vaatimuksia täydellisestä työn jäljestä.

Terveisin medianomi

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 21:31"]

Siksi, ettei ole omankaan alan töitä ja vuokrakin on maksettava, vaikka sitten sillä yhdeksän euron tuntipalkalla. Joka aamu herään neljältä ja matkustan yli tunnin työpaikalle, sottaiseen ja kiireiseen kauppakeskukseen, jossa en koe kenenkään arvostavan työtäni. Usein alan heti itkeä kotiin päästyäni, koska olo on jatkuvasti arvoton ja turhautunut enkä jaksaisi tätä elämää.

Uskon kyllä, että on olemassa kivojakin siivoojan töitä paikoissa, joissa ei ole äärimmäisen tiukkoja aikatauluja ja samaan aikaan vaatimuksia täydellisestä työn jäljestä.

Terveisin medianomi

[/quote]

Mitä järkeä on opiskella tuollaiseen ammattiin. Lukee lääkäriksi tai joksikin muuksi, jotka riistetään jo koulusta suoraan töihin.

Toki on, että jos ei pää riitä, niin sitten pitää tehdä paskaduunia. Mutta oma vika, mitä vingut. Olisit lukenut enemmän.

Näyttelijäksi opiskelevan ei kannattaisi hirveästi leijua. Päädyt Riihimäen työväenteatteriin avustajaksi, saat tonnin kuussa ja esität puuta. Näyttelijöiden palkat on paskat ja työ pääosin puuduttavampaa kuin siivoojan. Yksi sadastatuhannesta päätyy Leppilammeksi, muut pysyvät puina.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 21:31"]

Siksi, ettei ole omankaan alan töitä ja vuokrakin on maksettava, vaikka sitten sillä yhdeksän euron tuntipalkalla. Joka aamu herään neljältä ja matkustan yli tunnin työpaikalle, sottaiseen ja kiireiseen kauppakeskukseen, jossa en koe kenenkään arvostavan työtäni. Usein alan heti itkeä kotiin päästyäni, koska olo on jatkuvasti arvoton ja turhautunut enkä jaksaisi tätä elämää.

Uskon kyllä, että on olemassa kivojakin siivoojan töitä paikoissa, joissa ei ole äärimmäisen tiukkoja aikatauluja ja samaan aikaan vaatimuksia täydellisestä työn jäljestä.

Terveisin medianomi

[/quote]

Mitä järkeä on opiskella tuollaiseen ammattiin. Lukee lääkäriksi tai joksikin muuksi, jotka riistetään jo koulusta suoraan töihin.

Toki on, että jos ei pää riitä, niin sitten pitää tehdä paskaduunia. Mutta oma vika, mitä vingut. Olisit lukenut enemmän.

[/quote]

Määrittele "paskaduuni"?

Arvostan paljon enemmän jotain pitkän linjan siivoojaa kuin vaikkapa juuri valmistunutta keikkalääkäriä. Syy: edellinen tekee todella todella raskasta työtä pienellä palkalla, ja jälkimmäiselle taas maksetaan järkyttävän isoa palkkaa osaamisesta, jota hänellä ei todellisuudessa vielä ole.

Mulla on muutaman kerran tullut parissakin eri paikassa vastaan tarjoilija, jota ottaa tilaukset, ei kirjoita niitä mihinkään ja tuo kaiken täsmälleen oikein. Myös todella nopeita päässälaskijoita on ollut. En tiedä onko opiskelijoita, osa ei ainakaan ole ollut kovin nuoria. 

Minä olin aikanaan teollisuustyössä kokoonpanija. Pieni palkka, mutta paras työ. Ei tarvinnut miettiä työasioita vapaa-ajalla, ei tarvinnut teeskennellä sosiaalista eikä asiakkaita. Harmi, että ne työt katoaa, muuten yrittäisin palata sinne. 

Työskentelin erikoiskaupassa yli kymmenen vuotta, etenin urallani ja pääsin "huippupaikkaan" ja hyville liksoille. Ja yhtenä aamuna huomasin, ettei se työ herättänyt enää minkäänlaista innostusta tai kipinää. Otin aikalisän, lähdin ruokakauppaan töihin - huonolla palkalla - kouluttauduin siinä sivussa kauppiaaksi  ja nyt vietän päivät pitkät omassa puodissani laittamalla ryynejä hyllyyn ja palvelemassa niitä samoja naamoja vuodesta toiseen ja rakastan joka ainoaa päivää, koska nyt tällä työllä on merkitys ja ne myydyt tuotteet on tärkeitä asioita  (vrt edelliset myyntityöt). 

Olen kohta valmis maisteri ja tehnyt tarjoilijan hommia koko opiskeluajan. Työ on usein niin mukavaa, että tekisin sitä mielellään pidempäänkin. Koskaan ei ole tylsää, aika kuluu ja asiakkaani ovat useimmiten mukavia eivätkä humalassa. Kieliäkin pääsee puhumaan, kun kyse on ns. turistipaikasta. Allergiat ja hygieniajutut ovat joskus haasteellisia, mutta onneksi on ne elintarviketieteiden opinnot takataskussa!

Enpä tiedä, tulenko saamaan alan työtä tässä taloustilanteessa ja ainakaan niin työehdoiltaan joustavaa kuin nykyinen tarjoilijan työni on. Stressiäkin se varmaan lisäisi, nyt kun työt voi jättää työpaikalle sieltä poistuessaan.

Näidenkin töiden tekijöitä tarvitaan. Olen itse ollut hyvin monenlaisissa töissä ja kaikissa on ollut hyvät ja huonot puolensa, mut jokaiseen olen ollut motivoitunut ja onnellinen nähdessäni asioita eri kantilta.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 19:09"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 18:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 18:51"]

Suomessa on niin vähän kunnon ravintoloita, että vaikea uskoa jokaisen ABC:n ja Rosson ja Amarillon tarjoiloiden työn olevan muuta kuin helposti opeteltavaa rutiinihommaa. Suurin osa kaupan töistä on nekin nopeasti opeteltavia. Siivojan työssäkin perille pääsee helposti, eri asia on sitten vaatimmat paikat kuten sairaalat. 

Uskon kyllä, että rankkaa voi olla ja että te koette, että rautakaupan kassallakin pitää olla "helvetinmoinen tietämys" taustalla, mutta omasta kokemuksesta sanon, että hyvin suppeaa se kaikki on. Ja tylsää. Minä en jaksaisi sellaista koko ikääni, kaipaan haasteita ja vaativampaa työtä. 

[/quote]

ja niitähän nykyään riittää kaikille, kun viikoittain saa lukea joukkoirtisanomisista :D

No, toki on ihmisiä, jotka makaa kotona korvauksilla mieluummin, kuin tekee rehellistä työtä, koska haluaa toteuttaa itseään. 

[/quote]

Olet ilmeisesti näitä yksinkertaisten hommien tekijöitä? Juu, teitä kyllä potkitaan pihalle vähän väliä. Huomaa, ettet osaa edes ajatella mitä se vaativampi työ voisi olla, kun ensimmäisenä tulee mieleen kotona lorviva työtön. Kyllä niitä vaativampia töitäKIN aina joillekin riittää ;) 

[/quote]Jos olet erittäin hyvä työssäsi, niin kyllä niitä yritykset kilpailevat siitä, että saavat palkata sinut.

[/quote]

Kyllä haasteellisista ja vaativistakin tehtävistä joutuu pois vaikka olisit kuinka motivoitunut. Työnantaja päättää muuttaa organisaatiota ja mikäli et suostu hyppimään työnantajan pillin mukaan silloin, niin ulkoistetaan varmasti. No, minä en muuta elämääni huonompaan suuntaan vain siksi että työnantaja niin tahtoi ja niinpä sai tilalle juuri koulusta valmistuneen untuvikon.

Mulla taas mahdollisuus nähdä jotain muuta, enkä todellakaan karsasta niitä ns. huonompiakaan hommia, niistä voi poikia vaikka mitä kun tekee työn hyvin ja pitää silmät ja korvat auki. Itse asiassa mulle on aina käynyt niin, että olen ansainnut seuraavan työpaikkani sillä että minun tiedetään olevan hyvä ja sitoutunut työntekijä.

Eli te paskaduunien karsastajat, itse en arvosta henkilöä joka väheksyy tietynlaisia töitä. Siivoojia, tarjoilijoita, kassoja yms. yms. kaikkia tarvitaan ja se työ tuo monelle elannon.

Juu en minäkään keksi, että mitä pitkäveteistä on tarjoilijan ja kaupan myyjän/kassan päivissä :D Kummassakaan hommassa ei todellakaan päättynyt päivä ole edellisensä kaltainen ja hoksottimien pitää leikata nopeasti, jotta tilanteet ratkeavat nopeasti ja asiakkaan kannalta mahdollisimman helposti.

Kaikista ei ole siihen, että esittää asiansa aaseille niin, että he eivät koe oloaan idiootiksi ;)

Ja ravintola-alalla palkka ei ole todellakaan huono, tai itse en ainakaan valita, verrattuna siivoojan/itellan palkkoihin. Tietty jossain koulun ruokalassa palkka on ihan kämänen verrattuna yökerhoihin/ruokaravintoloihin.

Tervemenoa työttömien näyttelijöiden pitkään jonoon.

Kaupan ja tarjoilijan hommassa ollaan ihmisten kanssa, sosiaalista. Sopiit toisille. Jotkut arvostaa että voi yksin tehdä töitä, näkee käden tulokset.

Ap, kuulostat suoraansanoen lapselliselta. Ehkä elämä avartaa.

Ap. Suurinosa näyttelijöistä elää pienemmillä tuloilla kuin vaikkapa parjaamasi ammattilaiset. Taiteenalalla olisikin hyvä olla joku sivuammatti, muusikot suosii hoitoalaa ja taiteilijat opettaa muita.

Itse olen vasta valmistumassa vasta ylioppilaaksi ja aiemmin niin varmat opiskelusuunnitelmani ovat nyt alkaneet pelottaa.. Tarkoitukseni on ollut lukion jälkeen mennä johonkin taidekouluun (olen elämäntapataiteilija, jos niin voi sanoa. Maalaaminen, piirtäminen ja muun vastaavan visuaalisen luominen on intohimoni ja nautin siitä yli kaiken. Olen siinä oikeasti niin hyväkin, että varmasti menestyisin taiteilijana erittäin hyvin, yhtään liioittelematta). Taidekoulun jälkeen tarkoitus oli suunnitelmien mukaan mennä armeijaan ja erikoistua kriisinhallintaan erikoisjoukkokoulutuksessa. Palkka on hyvä, ja työ on oikeasti tärkeää ja merkittävää. Sitä ei kuitenkaan voi loppuelämää tehdä, sillä työssä on yläikäraja. Joten mitä teen tämän jälkeen? Ammattina pelkkä 'nykytaiteilija' ei tuloja todellakaan takaa, ja tiedän taiteen maistereidenkin keskimääräisen vuosipalkan olevan vain 30000 euron tasoa. Siitä yhtään alemmat taidealan koulutukseltaan olevien vähemmän. Onkin alkanut epäilyttämään paljon, että tosiaankin tarvitsisin toisenkin koulutuksen. Tokihan puolustusvoimille voi jäädä muihin töihin, mutta sekään ei ole varmaa. Mutta missä välissä ehdin opiskella toisen ammatin? Armeijaan on myös yläikäraja, jonka jälkeen varusmieheksi ei enää pääse. Mietityttää niin paljon.. Miettimisaikaakaan ei enää kovin paljoa ole, kun syksyllä valmistun. 

Nuorempana olen ollut aikamoinen huithapeli, joka ei ole paljoa laittanut painoa opiskelun tärkeydelle tai miettinyt koulutusasioita tulevaisuuden kannalta. Ajattelin todellakin olevani 'elämäntapataiteilija' suunnilleen koko elämäni. Mutta en minä kyllä vain pystyisi vietämään loppuelämääni duunarina, juuri esimerkiksi kaupan kassalla, siivoojana, raksalla ja mitä näitä nyt onkaan. Vaikka siis tiedostankin edellämainittujen töiden tärkeyden, enkä halveksi niitä. Yhteiskuta ei vain pyörisi ilman niitä. Toki oman yrityksenkin perustaminen on käynyt mielessä. 

Hankalaa, hankalaa..

Pääasia, että uravalinta on sellainen missä viihtyy! Ihailtavaa, ettei työntekemisen esteenä ole raha.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 21:57"]

Mulla on muutaman kerran tullut parissakin eri paikassa vastaan tarjoilija, jota ottaa tilaukset, ei kirjoita niitä mihinkään ja tuo kaiken täsmälleen oikein. Myös todella nopeita päässälaskijoita on ollut. En tiedä onko opiskelijoita, osa ei ainakaan ole ollut kovin nuoria. 

Minä olin aikanaan teollisuustyössä kokoonpanija. Pieni palkka, mutta paras työ. Ei tarvinnut miettiä työasioita vapaa-ajalla, ei tarvinnut teeskennellä sosiaalista eikä asiakkaita. Harmi, että ne työt katoaa, muuten yrittäisin palata sinne. 

[/quote]

Minustakin paras työ, mitä tein oli ihan nuoruuden kesätyö kaupassa. Oli hilkulla, etten jäänyt kaupan alalle. Mutta en saanut syksyllä vakituista paikkaa, joten lähdin kouluun. Toisaalta palkkakaan ei ollut kovin hyvä.

Mutta pidin siitä työstä. Se oli vaihtelevaa ja sai nähdä ihmisiä ja puuhailla koko ajan ja päivät meni nopeaa. Kotiin kun lähti, ei tarvinnut miettiä työasioita.

Olin silloin nuori ja silloiset työkaverit on jo eläkkeellä, mutta vieläkin heitä on kiva nähdä ja muistellaan sitä työporukan hyvää henkeä, mikä meillä oli ja nauretaan jollekin juhannushässäkälle, kun ei meinannut kädet ja jalat riittää.

Tarjoilijan täytyy myös osata suositella oikeat juomat ruokien kanssa, viinejä on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin talon puna- ja valkoviini, jotka harvoin millekään ruoalle edes on täydellinen makupari. Ei onnistu ihan joka jampalta. Toiset haluavat olla päivittäin ihmisten kanssa tekemisissä, niin hyvässä kuin pahassa eikä itkeä yksin kotona flopannutta näyttelijänuraa.

Tein myyjän töitä opiskeluaikanani. Olihan se välillä tylsää, mutta tykkäsin siitä että työajat olivat selkeät, työ ei ollut henkisesti kuormittavaa ja kotona ei tarvinnut tehdä töitä lainkaan. Nykyään teen paremmin palkattua ja vaihtelevampaa työtä, mutta olen ihan järjettömän stressaantunut jatkuvasti. Työtä on paljon, muttei vakituista paikkaa vaan jatkuvaa pätkätyötä, teen vapaa-ajallakin töitä ja palaute on rankkaa jos teen virheitä. Kaipaan usein takaisin myyjäksi. Olen ajatellut, että yritän pari vuotta tehdä tätä työtä johon kouluttauduin, mutta jos silloinkin tuntuu yhtä pahalta, saatan hyvinkin palata takaisin myyjäksi.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 15:15"]

Pitkäveteisyydestä kaukana.

[/quote]Kiireistä ja työntäytteistä kyllä, mutta henkisesti hyvin puuduttavaa. Mutta ehkä joidenkin mielestä lattioiden luuttuaminen tai tavaroiden hyllyttäminen on varsin mielenkiintoista...

[/quote]

Niinhän sitä luulis..oliski,että voin zombiena luututa lattiaa. Mutta valitettavasti tää ala tarvii todella hyvää päätä. Työaika on 7 tuntia ja joutuu vekslaamaan yli 10 tunnin hommat jäämättä kiinni. Oikeastaan tämä ala on nykyään pelkkää näyttelemistä. Kun asiakas on samassa tilassa,näyttelen tekeväni oppien mukaan ja hyvin. Heti kun olen yksin,suitsait hieman kyseenalaisin keinoin,jotta saisi edes puolet päivän aikana tehtyä.Olen siivonnut jo yli 10vuotta ja olen oppinut hyväksi valesiivoojaksi. Aikaa kun ei ole,jätän tekemättä..mutta pitää tietää,mitä jättää,jäämättä kiinni. Yhtään tylsää päivää ei ole vielä ollut.