Haluan lapsen ja olen 42-vuotias nainen.

Mun äiti sai mut 40-vuotiaana, ja isä oli 48. En kyllä ikinä hävennyt mun vanhempien ikää eikä siitä muistaakseni kukaan koskaan yrittänytkään kiusata. Itsekin jos haluaisin lapsia niin hankkisin ne vasta noin nelikymppisenä. En haluaisi olla nuori äiti. Siihen on kuitenkin vielä aikaa enkä tällä hetkellä edes usko haluavani lapsiä varmaan ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveää lapselle kun sillä on kymmenvuotiaana kavereitten mummujen ikäinen äiti. Todella kuvottavaa, toivottavasti et saa koskaan lapsia.

Kuvottava on tässä kyllä joku ihan muu. En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, millaista törkyä ihmiset netissä kehtaavatkaan toisten päälle oksentaa.

Ja villi veikkaus, esimerkiksi Sauli Niinistö seitsemänkymppisenä pikkulapsen vamhempana ja muut vastaavat miespuoliset ovat sinusta varmaankin ihan eri asia....

En jaksaisi teiniä enää. Olen 58 -vuotias ja huokasin helpotuksesta, kun ainoa lapsi 32 v sai  syksyllä tutkintotodistuksen näppeihinsä. Työpaikka oli entuudestaan.

Eihän tietysti kaikki teinit ole mahdottomia eikä lapsenikaan sieltä pahimmasta päästä. Silti.

Mutta en mitenkään pidä erikoisena sitä, että raskaaksi tullaan yli 40 -vuotiaana. Suvustani löytyy useita naisia, joilla on ollut ikää lähemmäs 50 vuotta kuopuksen syntyessä.

Onnittelut, jos halukkailla yli nelikymppisillä tärppää ja raskaus sujuu hyvin.

Todennäköisyys, että lapsi on vammainen, on kaikilla odottajilla noin 3 %. Äidin ikä 40 vuotta nostaa tätä riskiä noin reilun prosentin verran. Terveen lapsen saamisen todennäköisyys 40-vuotiaana on siis huomattavasti suurempi kuin vammaisen lapsen saamisen todennäköisyys. Lähde: Verneri.net

Itse teen myös vasta vanhempana, jos teen. Olen saanut elää juuri sellaista elämää kuin olen halunnutkin. Ei ole tarvinnut elää lasten ehdoilla. Hyvin ehdin vielä siihenkin hommaan jos haluan. Tuntuu että nämä nuorena äideiksi tulleet odottaa tosi kiihkeästi sitä omaa elämää ja sitä että lapset lähtee pois kotoa, jotta pääsee elämään omaa elämää. Vanhana jos tekee lapsen, on saanut elää kylliksi itselleen ja osaa nauttia aivan eri tavalla siitä että lapsi on kotona, eikä hampaat irvessä vain odotella että milloin siitä pääsee eroon. Itse jos nyt 40 vuotiaana vielä teen lapsen niin jääköön mun luokse vaikka loppu iäkseen, minä olen tähän ikään mennessä saanut tehdä ihan kaiken mitä olen halunnutkin, ei ole lasten takia tarvinnut lykätä mitään tai jättää elämättä.

Vanhempani olivat yli 40-vuotiaita. Hyvää oli, että juoksut oli juostu eivät kännänneet tai bilettäneet. Talouskin oli vakaalla pohjalla. Mutta olivat jo väsyneitä, vaihdevuodet kiukuttivat, eivät jaksaneet samalla lailla kuin kavereiden 10-20 vuotta nuoremmat vanhemmat. Biologia on biologiaa, ihminen ei keski-iässä jaksa samalla lailla kuin nuorempana. Ja murrosiässä jäin totaalisen yksin, olimme niin eri planeetoilla. Sitten vähän päälle 70-vuotiaina sairastuivat vakavasti, riski sairastumiseen kasvaa tuossa iässä huomattavasti. Minä jouduin sitten pienten lasten äitinä hoitamaan vakavasti sairaita vanhempia ja lopulta hoitamaan hautajaiset ainoana lapsena. Eipä ollut helppoa.

Kohta joku sanoo, että elinikäodote kasvaa koko ajan ja voihan kuolla missä iässä vaan kuolla blaa blaa, mutta totuus on että kyllä yli nelikymppisenä lapsen saaneiden lapsella ei välttämättä ole niin kivaa, joutuu pienten lasten vanhempana hoitamaan sairaita vanhempiaan, heidän omilla lapsillaan ei välttämättä ole isovanhempia lainkaan.

.

Vierailija kirjoitti:

Itse teen myös vasta vanhempana, jos teen. Olen saanut elää juuri sellaista elämää kuin olen halunnutkin. Ei ole tarvinnut elää lasten ehdoilla. Hyvin ehdin vielä siihenkin hommaan jos haluan. Tuntuu että nämä nuorena äideiksi tulleet odottaa tosi kiihkeästi sitä omaa elämää ja sitä että lapset lähtee pois kotoa, jotta pääsee elämään omaa elämää. Vanhana jos tekee lapsen, on saanut elää kylliksi itselleen ja osaa nauttia aivan eri tavalla siitä että lapsi on kotona, eikä hampaat irvessä vain odotella että milloin siitä pääsee eroon. Itse jos nyt 40 vuotiaana vielä teen lapsen niin jääköön mun luokse vaikka loppu iäkseen, minä olen tähän ikään mennessä saanut tehdä ihan kaiken mitä olen halunnutkin, ei ole lasten takia tarvinnut lykätä mitään tai jättää elämättä.

Minä olen tehnyt lapset nuorena, ja voin taata ja alleviivata että olen saanut tehdä kaiken mitä olen halunnutkin, ei ole tarvinnut lykätä mitään tai jättää elämättä. Monesti lapsettomat jotenkin näkevät nuorena lapset tehneet jotenkin raukkoina joilta on jäänyt elämä elämättä. Vaikka se on juuri päin vastoin. Sitä ei vain lapsettomat tiedä, mitä ovat menettäneet. Minä puolestani odottelen jo lapsenlapsia neljän-viidenkympin ikäisenä. Ja annan rakkauteni heille.

Kukin tavallaan.

Minä en jaksaisi enää tämän ikäisenä. Mies haluaisi toisen mutta hänellä ei ole työmäärästä mitään käsitystä niin helppo haluta (hoidin ekan lapsen lähes yksin, hänellä oli kiire tienata rahaa).

Kyllä mäkin ottaisin vielä toisen jos en joutuisi kokemaan raskautta, synnytystä, vauvavuotta valvomisineen. Ylipäätään kaikki riskit kasaantuu lapsen saamisessa äidille ja vauvalle. Miehen osuus kestää vain hetken ja on nautinnollinen.

T. Nainen, myös 42 v

Vierailija kirjoitti:

Itse teen myös vasta vanhempana, jos teen. Olen saanut elää juuri sellaista elämää kuin olen halunnutkin. Ei ole tarvinnut elää lasten ehdoilla. Hyvin ehdin vielä siihenkin hommaan jos haluan. Tuntuu että nämä nuorena äideiksi tulleet odottaa tosi kiihkeästi sitä omaa elämää ja sitä että lapset lähtee pois kotoa, jotta pääsee elämään omaa elämää. Vanhana jos tekee lapsen, on saanut elää kylliksi itselleen ja osaa nauttia aivan eri tavalla siitä että lapsi on kotona, eikä hampaat irvessä vain odotella että milloin siitä pääsee eroon. Itse jos nyt 40 vuotiaana vielä teen lapsen niin jääköön mun luokse vaikka loppu iäkseen, minä olen tähän ikään mennessä saanut tehdä ihan kaiken mitä olen halunnutkin, ei ole lasten takia tarvinnut lykätä mitään tai jättää elämättä.

Ei sun ehkä kannata tehdä vanhempanakaan jos lapset niin elämää haittaa. Vai tekeekö nämä muut 40-vuotiaat lapsia koska eivät keksi enää mitään muuta tekemistä? Ei jaksa elää enää omaa elämää niin eletään lopun ajat lasten kautta? Tuskinpa.

Minäkin olen saanut lapset "todella" nuorena, parikymppisenä, olen todella lapsirakas, myös omien vanhempien selittämättömän hedelmällisyysongelmat vaikuttivat päätökseen olla lykkäämättä jos pakko ei ole.

Näistä AV:n arvosteluketjuista... jos nuoret vanhemmat ja lapsettomat täällä lyttäävät iäkkäitä vauvakuumeilijoita niin tasan yhtä lapsellisesti lytätään nuoria äitejä huonoiksi vanhemmiksi, joilla ei olisikaan itsellään potentiaalia muuhun kuin lastentekoon eikä ainakaan kykyä hyvään äitiyteen.

Ihmiset ovat yksilöitä ja jos vaikka nuori olisikin elämänkokematon niin monilla on sentään ne kokeneet isovanhemmat lapselle kuvioissa mukana siirtämässä elämänviisautta eteenpäin jos nuoren vanhemman pää vielä humisee tyhjyyttään. Toisille on sitten helpompaa opiskella ja urautua ja varmistua ensin useampi vuosi ja vuosikymmen. Lopputulos on aina yhtä ainutlaatuinen.

Tuntuupa omituisilta nämä jotkut kommentit, joissa lasketaan kauhistellen minkä ikäinen äiti on silloin kun lapsi on jonkun ikäinen, ja voi kauheaa kauheaa. Ehkä itselle elämä on opettanut, että asioita voi suunnitella, mutta ei kannata kuvitellakaan että elämä menisi kuten itse on tästä hautaan asti suunnitellut. Kuka tahansa voi kuolla tai sairastua koska tahansa, iästä viis. Joidenkin mielestä varmaan lapsia ei saisi tehdä suht iäkkäänä koska sitten ei ole enää isovanhempia tai vanhemmat eivät jaksa enää riehua lastensa kanssa. Mutta ei kaikilla nuorillakaan ole enää vanhempia, eikä kaksikymppinen vanhempiaan välttämättä ole sen tyyppinen ihminen että koskaan riehuu lastensa kanssa jossain hoplopissa.

En ymmärrä miten jotkut kuvittelevat että elämä on täysin hallittavissa ja että jokaisella on ollut oiva mahdollisuus perustaa perhe nuorena ("koska minullakin oli niin muillakin, tyhmiä ovat kun eivät ymmärtäneet että silloin ne lapset pitää hankkia!").

Jos tässä ketjussa on paljonkin lapsia hankkineita niin vähän hirvittää miten mustavalkoista ja tuomitsevaa maailmankuvaa he antavat jälkikasvulle.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuupa omituisilta nämä jotkut kommentit, joissa lasketaan kauhistellen minkä ikäinen äiti on silloin kun lapsi on jonkun ikäinen, ja voi kauheaa kauheaa. Ehkä itselle elämä on opettanut, että asioita voi suunnitella, mutta ei kannata kuvitellakaan että elämä menisi kuten itse on tästä hautaan asti suunnitellut. Kuka tahansa voi kuolla tai sairastua koska tahansa, iästä viis. Joidenkin mielestä varmaan lapsia ei saisi tehdä suht iäkkäänä koska sitten ei ole enää isovanhempia tai vanhemmat eivät jaksa enää riehua lastensa kanssa. Mutta ei kaikilla nuorillakaan ole enää vanhempia, eikä kaksikymppinen vanhempiaan välttämättä ole sen tyyppinen ihminen että koskaan riehuu lastensa kanssa jossain hoplopissa.

En ymmärrä miten jotkut kuvittelevat että elämä on täysin hallittavissa ja että jokaisella on ollut oiva mahdollisuus perustaa perhe nuorena ("koska minullakin oli niin muillakin, tyhmiä ovat kun eivät ymmärtäneet että silloin ne lapset pitää hankkia!").

Jos tässä ketjussa on paljonkin lapsia hankkineita niin vähän hirvittää miten mustavalkoista ja tuomitsevaa maailmankuvaa he antavat jälkikasvulle.

Aamen! Tämä oli elämää nähneen, sielultaan sivistyneen ihmisen vastaus. Ei mikään keskenkasvuisen (enkä tarkoita ikää) mäntin kirjoitus. Elämä ei ole aina niin yksinkertaista ja joko tai meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Olin eilen lääkärissä ihan muissa asioissa, ja lääkäri kysyi perustietojen ohessa, voisinko olla raskaana. Hyvänen aika. Olen 45-vuotias. En edes tiennyt, että näin vanhana voi tulla raskaaksi.

40 on ihan eri asia vielä. Siskoni sai viime vuonna lapsen, hän oli tuolloin 40. Tiedän monia muitakin. Onnea matkaan, toivottavasti onnistuu! :)

Et tiennyt että raskaaksi voi tulla jos on kuukautiset? Jos seksielämää, toivottavasti ehkäisy kunnossa, jos et halua lasta.

Jos sulla on tukiverkot, ei muuta kuin pulla uuniin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani olivat yli 40-vuotiaita. Hyvää oli, että juoksut oli juostu eivät kännänneet tai bilettäneet. Talouskin oli vakaalla pohjalla. Mutta olivat jo väsyneitä, vaihdevuodet kiukuttivat, eivät jaksaneet samalla lailla kuin kavereiden 10-20 vuotta nuoremmat vanhemmat. Biologia on biologiaa, ihminen ei keski-iässä jaksa samalla lailla kuin nuorempana. Ja murrosiässä jäin totaalisen yksin, olimme niin eri planeetoilla. Sitten vähän päälle 70-vuotiaina sairastuivat vakavasti, riski sairastumiseen kasvaa tuossa iässä huomattavasti. Minä jouduin sitten pienten lasten äitinä hoitamaan vakavasti sairaita vanhempia ja lopulta hoitamaan hautajaiset ainoana lapsena. Eipä ollut helppoa.

Kohta joku sanoo, että elinikäodote kasvaa koko ajan ja voihan kuolla missä iässä vaan kuolla blaa blaa, mutta totuus on että kyllä yli nelikymppisenä lapsen saaneiden lapsella ei välttämättä ole niin kivaa, joutuu pienten lasten vanhempana hoitamaan sairaita vanhempiaan, heidän omilla lapsillaan ei välttämättä ole isovanhempia lainkaan.

.

Ei jaksaminen ole kaikilla iästä kiinni. Jotkut ovat luonteeltaan kyllästyneitä ja väsyneitä koko ikänsä, jotkut ovat aina energisiä. 9-kymppinen vaarini oli paremmin nykymenossa mukana kuin jotkut pari-kolmekymppiset jotka tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin on mahdollista myös vielä tuossa iässä tärpätä, mutta riskit vammaiseen lapseen ovat suuremmat kuin nuoremmalla iällä. Oletteko valmiita siis siihen? Saamaan vammaisen lapsen (kaikkia vammoja ei sitten näe ultrissa eikä voi abortoida, vaikka haluaisikin).

Kaikki kromosomit ja yleisimmät vammaisuutta aiheuttavat kromosomivirheet voidaan testata nykyisin raskauden aikana. Abortin saa viikolle 24 asti. Olisi hulluutta jättää tuon takia lapsi tekemättä. Nuoret jättävät nämä testit tekemättä, kun ovat niin tietämättömiä kromosomivirheistä ja heille syntyykin eniten down-lapsia.

muista downriski. perheessäni myös epämääräisesti kehitysvammaisia ja käytöshäiriöisiä joihin ei ole löydetty muuta syytä, kuin mahdollisesti äidin vanha ikä (synnyttäessä 40+). Tämä ei siis toki mikään tuomio ja monilla terveitä lapsia, mutta riskit ovat suuret. 

Kaikille jotka tyrmäävät lapsen hankinnan 40v tai hiukka vanhempana.

Ei se ole mahdotonta, sillä tiedän paljon äitejä, jotka tulivat vielä äidiksi yli 40v.

Me vanhenemme myös yksilöllisesti, eikä pidä yleistää, että ei sitä siinä iässä mitään lastenhoitoa enää jaksa kukaan.

Sitä ei voi tietää etukäteen. Vauva ja lapset ylipäätään ovat myös yksilöitä. Voi sattua vaativa lapsi ja yhtä lailla voi saada tosi kiltin ja rauhallisen lapsen.

Kaikkea on nähty.

Totuus on se, ettei raskaaksi tulo ole enää iäkkäämpänä helppoa. Aika moni saa pettyä ja pettyä usein ja sitten on lopetettava yrittäminen.

Juuri kukaan 42-vuotias ei enää tule raskaaksi. Sitä faktaa ei moni halua uskoa. Gynellä voidaan ultrassa nähdä, että munasoluja on, mutta jo reippaasti alle 40-vuotiaalla tilastollisesti 3/4 niistä on toimintakelvottomia. Munasolujen oikeaa tilaa ei nähdä ennen kuin ne otetaan ivf:ssä ulos ja koitetaan hedelmöittää.

42-vuotiaana saa haluta saada lapsen, mutta ei ole hyvä juttu, jos monet uskovat sen olevan vielä mahdollista, koska lähestulkoon kenellekään se ei enää ole. Lisäksi niistä, jotka tulevat raskaaksi, kolmasosa saa keskenmenon. Myös vammaisten lasten määrä on moninkertainen vanhoilla vanhemmilla.

Tämä ei ole asennekysymys. Kannattaa oikeasti tutustua tilastoihin ennemmin kuin tukeutua siihen, että joku tuntee jonkun, joka sai lapsen vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Juuri kukaan 42-vuotias ei enää tule raskaaksi. Sitä faktaa ei moni halua uskoa. Gynellä voidaan ultrassa nähdä, että munasoluja on, mutta jo reippaasti alle 40-vuotiaalla tilastollisesti 3/4 niistä on toimintakelvottomia. Munasolujen oikeaa tilaa ei nähdä ennen kuin ne otetaan ivf:ssä ulos ja koitetaan hedelmöittää.

42-vuotiaana saa haluta saada lapsen, mutta ei ole hyvä juttu, jos monet uskovat sen olevan vielä mahdollista, koska lähestulkoon kenellekään se ei enää ole. Lisäksi niistä, jotka tulevat raskaaksi, kolmasosa saa keskenmenon. Myös vammaisten lasten määrä on moninkertainen vanhoilla vanhemmilla.

Tämä ei ole asennekysymys. Kannattaa oikeasti tutustua tilastoihin ennemmin kuin tukeutua siihen, että joku tuntee jonkun, joka sai lapsen vanhana.

Sitten sinulla kai on ne tilastot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eilen lääkärissä ihan muissa asioissa, ja lääkäri kysyi perustietojen ohessa, voisinko olla raskaana. Hyvänen aika. Olen 45-vuotias. En edes tiennyt, että näin vanhana voi tulla raskaaksi.

40 on ihan eri asia vielä. Siskoni sai viime vuonna lapsen, hän oli tuolloin 40. Tiedän monia muitakin. Onnea matkaan, toivottavasti onnistuu! :)

Et tiennyt että raskaaksi voi tulla jos on kuukautiset? Jos seksielämää, toivottavasti ehkäisy kunnossa, jos et halua lasta.

Kuukautiset eivät tarkoita sitä, että voi tulla raskaaksi. Naisella voi olla kuukautiset vielä pitkäänkin sen jälkeen, kun raskaaksi tulo ei enää onnistu.

https://www.is.fi/terveys/art-2000005899682.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri kukaan 42-vuotias ei enää tule raskaaksi. Sitä faktaa ei moni halua uskoa. Gynellä voidaan ultrassa nähdä, että munasoluja on, mutta jo reippaasti alle 40-vuotiaalla tilastollisesti 3/4 niistä on toimintakelvottomia. Munasolujen oikeaa tilaa ei nähdä ennen kuin ne otetaan ivf:ssä ulos ja koitetaan hedelmöittää.

42-vuotiaana saa haluta saada lapsen, mutta ei ole hyvä juttu, jos monet uskovat sen olevan vielä mahdollista, koska lähestulkoon kenellekään se ei enää ole. Lisäksi niistä, jotka tulevat raskaaksi, kolmasosa saa keskenmenon. Myös vammaisten lasten määrä on moninkertainen vanhoilla vanhemmilla.

Tämä ei ole asennekysymys. Kannattaa oikeasti tutustua tilastoihin ennemmin kuin tukeutua siihen, että joku tuntee jonkun, joka sai lapsen vanhana.

Sitten sinulla kai on ne tilastot?

Kyllä ne on ihan googlaamalla jokaisen hankittavissa. Todistustaakka on sillä, joka väittää yleisesti tiedossa olevaa faktaa paikkansapitämättömäksi.

Mutta jos vaikka googlaat kuvahaulla "hedelmällisyyden lasku iän mukaan", saat ihan näpsäköitä käppyröitä eteesi. Huomaat, että esim. 40-vuotiaista naisista raskaaksi tulee enää 5 % kierrossa, kun 30-vuotiaista tulee 20 %. 42-vuotiaista raskaaksi ei tule juuri kukaan.

Mun on vaikeaa käsittää, miksi tästä asiasta tulee aina väittely, kun se on ihan tieteellisesti faktaa, että 42-vuotiaana ei juuri enää lapsia saada. Jollekin voi toki sellainenkin sattuma käydä, mutta on surullista, jos sen ikäisenä tulee yllätyksenä, että lapsen saaminen on erittäin epätodennäköistä. Olisi parempi tietää faktat.