Mitä mieltä olette siitä, että 11-vuotias on viettänyt jo monta viikkoa välituntinsa yksin, eikä yksikään välituntivalvoja ole puuttunut asiaan?

Vanhemmat voivat jutella asiasta kotona lapsen kanssa tilanteesta ja voi pyytää niitä luokkalaisia/rinnakkaisluokkalaisia  esim.kotiin. Tai harjoitella konkreettisesti mitä ja mistä ja miten voisi välkällä jutella muiden kanssa ja yrittää luoda kaverisuhteita. Jos on itse täysin passiivinen niin tuskin niitä kavereita kovin helposti saa.

Mitä välituntivalvojan pitäisi tehdä? Mennä pitämään seuraa yksin olevalle 11-vuotiaalle? Ja samaan aikaan seurata, mitä kaikkea muuta välitunnilla tapahtuu? Tietysti välituntivalvojan olisi hyvä viedä tietoa yksinäisen lapsen opettajalle ja esim koulukuraattorille, jotta ongelmaan voisi löytää jonkun ratkaisun. Mutta kuten joku jo kirjoittikin, tuo on se ikä, jossa lapset kehittyvät hyvin eri tahtiin ja kaverisuhteet muuttuvat. Lapsenomainen lapsi ei edes itse tunne kuuluvansa niiden joukkoon, jotka ovat jo enemmän teinejä, koska silloin muut puhuvat asioista, jotka eivät lasta vielä kiinnosta tai josta hänellä itsellään ei ole vielä mitään kokemusta. Hän ei siis voi osallistua keskusteluun, koska hänellä ei ole siihen mitään sanottavaa. Muutenkin tuossa iässä lasten kiinnostuksen kohteet eriytyvät. Osa lapsista on hyvin urheilullisia, toisia taas kiinnostaa enemmän vaikkapa lukeminen tai tietokonepelit. Jos lapsen kaveri ei kehity samaan suuntaan kuin lapsi itse, silloin kaveruus yleensä päättyy tai ainakin väljähtyy. Pitää löytää uusia kavereita, jotka ovat "saman henkisiä". Tuo on myös ikäkausi, jolloin kodin vaikutus korostuu. Lapset ulkoilevat jo ilman aikuisten valvontaa ja lasten reviiri laajenee. Kaveruuteen alkaa vaikuttaa sellaisetkin asiat kuin esim kotiintuloajat. Tai pitääkö läksyt tehdä heti koulun jälkeen vai voiko ne tehdä vasta  illalla. Tai saako lähteä kavereiden kanssa kauppakeskukseen vai ei. 

Meillä 9-vuotiaalla välillä samaa. Olen kyllä laittanut omalle opettajalle viestiä, että miltä näyttää open näkökulmasta lapsen kaverisuhteet. Meillä kyllä välillä on kavereita, mutta välillä ei "sovi" leikkiin mukaan. Silloin vaan seisoo yksin välitunnin ja odottaa että tunti alkaa. 

Kyllä opettaja aina tilannetta seuraa ja on antanut ymmärtää, että hyvä kun laitoin viestiä.  Välillä jutellut lapsen kanssa, mutta ei hän opettajalle avaudu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos poika niin saa mitä ansaitsee.

Tyttö: kriisiapua ja heti!

Oikeasti joku miesasiamies-sekopää saa tästäkin sukupuolikysymyksen?

En pysty mitenkään edes kuvittelemaan, millaista tämmöisen ihmisen pään sisällä on. Huh huh.

Se on sukupuolikysymys. Tytöille järjestetään välkittömästi apua kun taas pojista todetaan että se kuuluu joillakin kasvuun.

Toki etuoikeutetut naiset eivät tätä näe ja he kiistävät kaiken. Ei mitään uutta.

Minkäs lajin asiantuntijoita siellä ollaan kun noin hyvin tiedetään millaista apua saavat tytöt ja millaista pojat, ollaanko paljonkin oltu siellä koulussa asiaa tarkkailemassa?

Mutta kyllähän se noin on, itsekin pikkutyttönä tunsin itseni todella etuoikeutetuksi kun pojat huorittelivat ja sylkivät päälle ja opettajat vain tyytyivät ihmettelemään että mitä minussa on vikana kun minuun suhtaudutaan noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos poika niin saa mitä ansaitsee.

Tyttö: kriisiapua ja heti!

Oikeasti joku miesasiamies-sekopää saa tästäkin sukupuolikysymyksen?

En pysty mitenkään edes kuvittelemaan, millaista tämmöisen ihmisen pään sisällä on. Huh huh.

Se on sukupuolikysymys. Tytöille järjestetään välkittömästi apua kun taas pojista todetaan että se kuuluu joillakin kasvuun.

Toki etuoikeutetut naiset eivät tätä näe ja he kiistävät kaiken. Ei mitään uutta.

Minkäs lajin asiantuntijoita siellä ollaan kun noin hyvin tiedetään millaista apua saavat tytöt ja millaista pojat, ollaanko paljonkin oltu siellä koulussa asiaa tarkkailemassa?

Mutta kyllähän se noin on, itsekin pikkutyttönä tunsin itseni todella etuoikeutetuksi kun pojat huorittelivat ja sylkivät päälle ja opettajat vain tyytyivät ihmettelemään että mitä minussa on vikana kun minuun suhtaudutaan noin.

En tunne suurta osaa välitunnilla olevista lapsista ja jos joku seisoo yksinään, en tiedä mistä on kyse. Odottaako kaveria, haluaako olla yksin vai onko kyse syrjimisestä. Jos lapsi on surullisen näköinen, menen kyllä juttelemaan. T: Ope

Eli nyt opettajien pitää hoitaa kaveritkin oppilaille, huoh, mitähän seuraavaksi.

Mitä muuten lasten vanhemmat sitte tekee nykysin kun kaikki ulkoistettu.

Itse olin yksin kaikki välitunnit 1-6lk. Ei kukaan puuttunut vaikka oli varmaan koko koulun (sekä oppilaiden ja opettajien) tiedossa että olen aina yksin. Alotin koulun 2003.

Ainakaan en nykyisin pelkää yksin jäämistä, enkä tylsisty jos joudun olemaan yksin.

Kuulostaa uskomattoman taivaalliselta ja rauhalliselta. Tuo nuortasi ja sano että vaikka opiskelee rauhassa ne välitunnitkin. Vähän se ottaa tuossa iässä, mutta paljon se antaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten aikuiset ihmiset, jotka ovat hakeutuneet opettajaksi, kehtaavat toimia näin?

Opettajaksi hakeutuneet ovat yleensä olleet koulussa itse niitä reippaita ja sosiaalisia lapsia. Eivät he osaa kohdata yksinäisen lapsen tilannetta. Omertan laki vallitsee opettajajoukoissa.

Olin lapsena samassa tilanteessa, omasta ala-asteesta tosin jo yli 10 vuotta mutta meillä opettaja velvoitti ottamaan mukaan ns. lähes koko luokan yhteisiin välkkäleikkeihin. Jos esim. melkein koko luokka saanut päähänsä leikkiä jotain hippaa keskenään. Pieniin klikeytyneisiin kaveriporukoihin taas ei, enkä olisi kyllä halunnutkaan, olisin vain ollut siinä mukana pakotettuna kaverina. Toivon, että sama käytäntö olisi vieläkin.

Siis onko lapsi itsekseen omasta halustaan vai koska tällä ei ole kavereita? Viihdyin yksin lapsena, ADD:ina välitunnit oli ihanaa taukoa luokkahuoneen kaaokselle. Joskus välituntivalvoja hätyytteli leikkimään kavereiden kanssa, mutta luikin pois omiin oloihini heti kun valvoja katosi näköpiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen, mitä itse olen nöhnyt ja kokenut, niin puuttuvat kyllä sillä resurssilla mutä on tarjolla. Usein vain on niin, että välitunnilla kirmaa ulkona useampi sata lasta valvojien määrän ollessa alimitoitettu. Ei tarvita kuin yksi välituntikahakka ja valvojat ovat toisaalle sidotut.

Toisekseen - ei ole yksin opettajien asia puuttua lapsen yksinäisyyteen vaan kyllä sen pitää lähteä alunperinkin kotoa. Vanhempien pitää olla kiinnostuneita lapsensa elämästä ja kaveripiiristä. Ja ennen kaikkea olla pienestä lähtien auttamassa lasta solmimaan kaverisuhteita ja ylläpitämään niitä.

Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta toisaalta on kuitenkin muistettava, että ongelmat on ratkaistava siellä, missä ne syntyvät. Koulun pitäisi opettaa muitakin kuin akateemisia taitoja eli ei niitä sosiaalisia taitojakaan voi unohtaa. Tämän lisäksi on muistettava, etteivät ne vanhemmat voi sinne välitunnille tulla. 

Suomessa on alkanut vahvasti lisääntyä tämä puhe kotien vastuusta. Tietnekin, olen sitä mieltä, että vastuu lapsista on ensisijaisesti vanhemmilla. Mutta koko peruskoulun idea oli tasata eroja, jotka nyt kasvaa myös oppimistuloksissa. Ja usein vedotaan vain kohteihin. 

Jos lapsien oppminen riippuu kodista ja sosiaaliset taidot riippu kodista, niin mikä ihme koulun merkitys sitten on? Olla päivähoitopaikka opettajille vai?

Olen kyllä vähän sitä mieltä, että kodeissa pitäisi jo kiinnittää huomio lapsen kaveriasiaan. Onko lapsella pihapiirissä kavereita ja jos ei niin mistä se johtuu? Omaa lastaan voi myös opettaa sosiaalisemmaksi kotona, kerhoissa jne.

Vaatii kyllä vanhemmilta ahkeruutta huolehtia tämä asia kuntoon ennen kouluikää!

Näitä jankkaajia on nyt tullut tähän ketjuun pari ja peukuttajat  päälle. Kyllä - vastuu on kotona. Tämän takia olemme opettaneet lapset uimaan, hiihtämään, luistelemaan, lukemaan ja laskemaan ennen kouluikää. Tukeneet lasten kaveritaitoja, kutsuneet kavereita kylään ja rohkaisseet menemään porukkana mukaan.

Ja tiedättekö mitä? Lapsillamme on kaverita, koulu menee hyvin, palautetta tulee niin yleissivisytksestä kuin kielellisistä valmiuksista. Olemme se keskiluokkainen perhe, jolle lapsilla on latu auki. 

Mutta..., koululle on annettu tavoitteeksi taata taustasta johtuvia eroja. Tässä tehtävässä koulu onnistuu vuosi vuodelta huonommin - eikä nyt puhuta vain sosiaalisista suhtesta vaan ihan suoraan oppimistuloksista. 

Reaktio tähän? Vastuu on kodissa. No niin on ja on yhä enemmä, koska vastuu ei ole koulussa. 

Mutta mitäpä tämä vaahtomianen hyödyttää sitä lasta, jolla kotona ei ole kaikki hyvin? Sen sijaan, että selitäettä uusin sanakääntein minulle kaveritaidoista (kiitos, tiedän mitä ne on), niin voisitteko vastata tähän kysymykseen?

Vierailija kirjoitti:

Opettajilla on täysi työ katsoa, että mitä kaikki sata, tai jopa sadat lapset siellä välitunnilla tekevät, ihan varmasti eivät huomaa, jos joku lapsi on päivästä toiseen yksin välitunnilla.

Ehkä äiti käy ulkona pojan kanssa siksi, että olisi edes vähän liikkumassa ja muita näkemässä vapaa-ajallaan. Kuinka vaikeaa heillä on, et voi tietää.

Itsekkin olin ala-asteella yksin eikä opettajat puuttuneet kun vasta sillon kun itkin asiasta koulun käytävällä. Silloinkin vaan otettiin entisten kavereiden kanssa puhutteluun luokkaan, ja yritettiin pakottamalla tehdä meistä kavereita.

Ei siitä kyllä mitään sitten tullu, että ei se opettajien asiaan puuttuminen hirveästi tuppaa auttamaan. Itselleni vaan aiheutti pahan mielen, ja nolasi mut luokkalaisten edessä

Kuka oppilas pitäisi pakottaa hänen kaverikseen? Olisikohan vanhemmilla peiliin katsomisen paikka? Taito luoda sosiaalisia suhteita luodaan varhaislapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia on.Ketään ei pas kaa kaan kiinnosta kouluissa lasten yksinäisyys/kaverittomuus.Ja sitten keksitään jotain valheita siitä,että no tuo lapsi nyt vaan tahtoo olla yksin.No joo haloo aikuiset.JOKAINEN lapsi tahtoo KAVERIN! LUE , JOKAINEN!

Minä en tahtonut, enkä edelleenkään tahdo kavereita ja sen aina sanoin. Silti minut pakotettiin joidenkin mukaan, mikä oli minulle todella noloa ja ahdistavaa. Se, että sinä olet sosiaalinen, ei tarkoita, että kaikki ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Olis hyvä että valvoja vaihtais joka päivä edes muutaman sanan, on kamalaa kokea itsensä näkymättömäksi kun jää aina yksin. Valvoja voisi ehdottaa jotain vaihtoehtoja yksinolemiselle ja yrittää ohjata muiden pariin. Ammattitaidotonta jättää lapsi vaan oman onnensa nojaan.

Joo ei todellakaan. Varsinkaan opettajien kanssa en olisi ikinä halunnut jutella. 

Ap. Ilmoita heti koulun rehtorille ettei tilanne pahene.

Vierailija kirjoitti:

Olin koko yläasteen yksin. Mitäpä tuosta. Ketään ei kiinnostanut eikä ketään tule kiinnostamaan. Voit valittaa maailman ääriin se vaatii vaan lapselta päättäväisyyttä vetää koulu lävitte yksin. Niin kuin minä  tein

Sama täällä. Yksin olin.