Lue keskustelun säännöt.
Parin(miehen)valinta perintötekijöiden perusteella?
n3727
11.11.2020 |
Kuinka moni hedelmällisessä iässä oleva tunnustaa tekevänsä valintaa pääasiassa em. seikkojen perusteella? Itse kyselen vähän minkä ikäiseksi ovat isoäidit eläneet, onko äiti polttanut odotusaikana, onko mies polttanut/polttaa edelleen(tämä on turn off). Ja sitten tietenkin ne normaalit, onko kemiaa, charmia, sporttisuus jne? :D Olen itse 37, lapsia pitäis tehdä mahdollisimman pian. Tapasin tosi kivan itseäni vanhemman miehen. Hänen elintapansa olivat kuitenkin olleet sellaisia (rööki) että iän kanssa hän ei sovellu geenien jatkajaksi. Omassa suvussa perinnöllistä masennustaipumusta. Itselläni on todettu jo aleneva hedelmällisyys. Miehen pitäisi siis oikeastaan olla itseäni nuorempi.
Siinä päästäänkin siihen, että lapsi ja parisuhde ovat itselläni kaksi eri asiaa; kahden erilaisen miehen kanssa.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Vastasit miespuoliselle trollille, mutta itse asiaa se ei tietenkään muuta.
Äärimmäisen harva nainen tajuaa varsinkaan nuorena, että mies kannattaisi valita geenien perusteella. Minä tajuan se nyt, kun näen mitä lapsestani tuli ja mitä tuli muiden lapsista. Geenit vaikuttavat elämässä kaikkeen, erityisesti älykkyysosamäärään ja sitä kautta menestymiseen.
Toisaalta kun on alettu säädellä ihmisten lisääntymistä tietoisemmin, niin on mennyt metsään sekin. Vaistonvaraisesti pyritään hankkimaan niin hyvä siittäjä kuin itselle on mahdollista. Eikä geeneistäkään aina tule voittoriviä, vaikka yrittäisi.
Tiedän. ^^ Siksi kerroin hänelle, etten provosoidu. Algoritmin takia pakko vastata trollillekin, että saa ehkä lopulta jonkun järkevänkin vastauksen eikä aihe huku muiden joukkoon. Kiitos siis sinulle!
Perinöllisyys on sattumanvaraista. Meitä on kolme sisarusta ja aika iso ero älykkyyden periytymisesssä. Niin kuin oli vanhempienikin välillä. Olen aika moneen kertaan kiittänyt onneani, että olen sattunut perimään näinkin paljon juuri nimenomaan älyä. En olisi muuten selvinnyt hurjista jutuista ja pystynyt kehittymään ihmisenä niinkin paljon kuin tähän mennessä. Koen nimenomaan, että katkeroitumisalttius liittyy tähän. Reslienssi, miten hanakasti haluaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Työhän ei misssään nimessä ole valmis.
Aikuisiällä peritty älykkyys korreloi vahviten menestyksen kanssa - miten tuon määreen haluaa sitten kukin määritellä.
Näin on ja totta sekin, että samasta sisarusparvesta voi tulla paljonkin toisistaan poikkeavia, koska periytyminen ei ole mitenkään suoraviivaista. Minusta se on traagista, kun joutuu seuraamaan vierestä lasten hankaluuksia esimerkiksi nepsy-ongelmien takia. Nykyään niistä tiedetään onneksi enemmän kuin ennen, mutta toisaalta työelämä on nykyisin paljon vaativampaa. Ei ole helppoa pitää yllä lapsen mielialaa, kun hän on koko ikänsä saanut huonoa palautetta kotona ja muualla.
Tämä oli veljelläni iso ongelma koulussa. Vilkas, herkkä poika oli vielä 80-luvulla hyvin helposti väärinymmärretty. Vanhempien tehtävä on rakastaa eikä asettaa lapselle liian isoja odotuksia - tämä oli sodan jälkeisen sukupolven ongelma- milleniaalin todellisuus on vähän eri kuin Suomi 50v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus sentään. Mun äidinäiti kuoli 90-vuotiaana, äiti 56-vuotiaana. Millaisen lisääntyjän tämä tekee minusta tekee sun kirjoissa? Ja olisiko kuitenkin parempi etsiä sellainen mies, jonka kanssa synkkaa se yhteiselo? Ei meinaan ihan stressitöntä ole tuo perhe-elämä aina...
Sillä mä nykyään just kattelen tokalta kierrokselta - todistetusti henkilö kestää arkea ja osaa olla isä. <3 Musta sun perintötekijät kuulostaa tosi hyviltä ton yksittäisen asian perusteella. Oma äitini kuoli 51- vuotiaana vakavaan (ei perinnölliseen) sairauteen. Molemmat isoäitini ovat eläneet yli 90- vuotiaiksi. Verenpaineeni on ilman sauna- huimausta tms. 60/100. Olen avoin, utelias ja eloisa. Eli selkeät pitkäikäisyyden merkit.
Joo, no on 50-vuotias nainen ilman mitään perussairauksia ja kolme tervettä lasta, osa jo täysi-ikäisiä. Mutta kyllä sanon, että lasten haluaminen oli aivan täysin kiinni siitä miehen persoonasta, ei hänen suvustaan. Ja hulluksi olisin tullut, jos en olisi sellaista ihmistä lasteni isäksi valinnut, jonka kanssa itsellä synkkaa. Ja vaikka miehen suvussa on sekä mielenterveyden ongelmia (äidin puolelta) että alkoholismia (molemmilla puolilla), kummastakaan ei tuossa miehessä merkkejä näy, yli 50v jo hänkin.
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.
Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää.
Ehkä siis haet sellaista kumppanuusvanhemmuutta. Onhan toki sellaisia miehiäkin olemassa, jotka tuollaista haluavat, mutta ei niitä nyt kuitenkaan kauheasti ole. Ja outoa on, että vaatisit mieheltä tervettä taustaa, vaikka itselläsi ei ole. Miksi ns. terveiden geenien omistavat miehet valitsisivat sinut kumppanuusvanhemmaksi, kun niitä ihan terveitäkin on olemassa. En ymmärrä logiikkaasi. Tässähän sinä vaadit mieheltä, mutta mies ei voi vaatia samaa sinulta.
Raskauden riskit lisääntyy rutkasti +35 jälkeen. Sinun olisi pitänyt miettiä lapsiasioita 10v sitten jo.
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.
Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää.
Ehkä siis haet sellaista kumppanuusvanhemmuutta. Onhan toki sellaisia miehiäkin olemassa, jotka tuollaista haluavat, mutta ei niitä nyt kuitenkaan kauheasti ole. Ja outoa on, että vaatisit mieheltä tervettä taustaa, vaikka itselläsi ei ole. Miksi ns. terveiden geenien omistavat miehet valitsisivat sinut kumppanuusvanhemmaksi, kun niitä ihan terveitäkin on olemassa. En ymmärrä logiikkaasi. Tässähän sinä vaadit mieheltä, mutta mies ei voi vaatia samaa sinulta.
Tää on vähän hassu trolli, mutta traumareaktio ei ole sairaus. Ja se siitä, takasi kotiin oppimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.
Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää.
Ehkä siis haet sellaista kumppanuusvanhemmuutta. Onhan toki sellaisia miehiäkin olemassa, jotka tuollaista haluavat, mutta ei niitä nyt kuitenkaan kauheasti ole. Ja outoa on, että vaatisit mieheltä tervettä taustaa, vaikka itselläsi ei ole. Miksi ns. terveiden geenien omistavat miehet valitsisivat sinut kumppanuusvanhemmaksi, kun niitä ihan terveitäkin on olemassa. En ymmärrä logiikkaasi. Tässähän sinä vaadit mieheltä, mutta mies ei voi vaatia samaa sinulta.
Se on yksi vaihtoehto kyllä.
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus sentään. Mun äidinäiti kuoli 90-vuotiaana, äiti 56-vuotiaana. Millaisen lisääntyjän tämä tekee minusta tekee sun kirjoissa? Ja olisiko kuitenkin parempi etsiä sellainen mies, jonka kanssa synkkaa se yhteiselo? Ei meinaan ihan stressitöntä ole tuo perhe-elämä aina...
Sillä mä nykyään just kattelen tokalta kierrokselta - todistetusti henkilö kestää arkea ja osaa olla isä. <3 Musta sun perintötekijät kuulostaa tosi hyviltä ton yksittäisen asian perusteella. Oma äitini kuoli 51- vuotiaana vakavaan (ei perinnölliseen) sairauteen. Molemmat isoäitini ovat eläneet yli 90- vuotiaiksi. Verenpaineeni on ilman sauna- huimausta tms. 60/100. Olen avoin, utelias ja eloisa. Eli selkeät pitkäikäisyyden merkit.
Joo, no on 50-vuotias nainen ilman mitään perussairauksia ja kolme tervettä lasta, osa jo täysi-ikäisiä. Mutta kyllä sanon, että lasten haluaminen oli aivan täysin kiinni siitä miehen persoonasta, ei hänen suvustaan. Ja hulluksi olisin tullut, jos en olisi sellaista ihmistä lasteni isäksi valinnut, jonka kanssa itsellä synkkaa. Ja vaikka miehen suvussa on sekä mielenterveyden ongelmia (äidin puolelta) että alkoholismia (molemmilla puolilla), kummastakaan ei tuossa miehessä merkkejä näy, yli 50v jo hänkin.
Tää on syy miksen pysty lähtemään itselliseen lahjasoluprosessiin- vaikka tämmönen pragmaattinen olenkin. Mulla oli hirveän läheinen suhde omaan isääni ja ihan sama itsellä kyllä- kemiaa pitää löytyä ja arvostusta- juuri SINUN kanssasi haluan yhteisen lapsen. Sehän on tosi romanttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n8327 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.
Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää.
Ehkä siis haet sellaista kumppanuusvanhemmuutta. Onhan toki sellaisia miehiäkin olemassa, jotka tuollaista haluavat, mutta ei niitä nyt kuitenkaan kauheasti ole. Ja outoa on, että vaatisit mieheltä tervettä taustaa, vaikka itselläsi ei ole. Miksi ns. terveiden geenien omistavat miehet valitsisivat sinut kumppanuusvanhemmaksi, kun niitä ihan terveitäkin on olemassa. En ymmärrä logiikkaasi. Tässähän sinä vaadit mieheltä, mutta mies ei voi vaatia samaa sinulta.
Tää on vähän hassu trolli, mutta traumareaktio ei ole sairaus. Ja se siitä, takasi kotiin oppimaan.
Se on mielenterveyden sairaus ja sinä et näköjään ole vielä hyväksynyt asiaa. Joten se tästä, vaadi sinä mieheltä, mutta et sinä tule tuolla tavalla saamaan sitä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Noin vanhalla naisella on jo merkittävä riski synnyttää downlapsi että itse en ainakaan munaani sisään tökkäisi vaikka lapsiluku ei olisikaan vielä saavutettu (saavutettiin jo 33 vuotiaana, vaimo oli silloin 26)
Down seulotaan, joten näitä lapsia ei pitäisi nykypäivänä edes syntyä, mutta kun jotkut kuitenkin päättävät synnyttää down-lapsen, vaikka tietävät asiasta. Riski ei ole edes merkittävä, eikä merkittävästi suurentunut. Eniten down-lapsia syntyy yllättäen nuorille äideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n8327 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.
Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää.
Ehkä siis haet sellaista kumppanuusvanhemmuutta. Onhan toki sellaisia miehiäkin olemassa, jotka tuollaista haluavat, mutta ei niitä nyt kuitenkaan kauheasti ole. Ja outoa on, että vaatisit mieheltä tervettä taustaa, vaikka itselläsi ei ole. Miksi ns. terveiden geenien omistavat miehet valitsisivat sinut kumppanuusvanhemmaksi, kun niitä ihan terveitäkin on olemassa. En ymmärrä logiikkaasi. Tässähän sinä vaadit mieheltä, mutta mies ei voi vaatia samaa sinulta.
Tää on vähän hassu trolli, mutta traumareaktio ei ole sairaus. Ja se siitä, takasi kotiin oppimaan.
Kumpi painaakaan ap enemmän vaakakupissa vanhemmuudessa? Se, että mieheltä lapselta periytyisi vaikka migreeeniraipumus lapselle, vai se, että et kykenisi rakastamaan lastasi niin hyvin johtuen traumataustasi?
Ihminen on monen osan summa. Ja riippuu hakeeko parisuhdetta vai pelkkää siitossonnia. Siihenhän on maksulliset palvelut olemassa? Senkun käyt valkkaamassa mieleisen miehen sperman keltaisilta sivuilta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n8327 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Vastasit miespuoliselle trollille, mutta itse asiaa se ei tietenkään muuta.
Äärimmäisen harva nainen tajuaa varsinkaan nuorena, että mies kannattaisi valita geenien perusteella. Minä tajuan se nyt, kun näen mitä lapsestani tuli ja mitä tuli muiden lapsista. Geenit vaikuttavat elämässä kaikkeen, erityisesti älykkyysosamäärään ja sitä kautta menestymiseen.
Toisaalta kun on alettu säädellä ihmisten lisääntymistä tietoisemmin, niin on mennyt metsään sekin. Vaistonvaraisesti pyritään hankkimaan niin hyvä siittäjä kuin itselle on mahdollista. Eikä geeneistäkään aina tule voittoriviä, vaikka yrittäisi.
Tiedän. ^^ Siksi kerroin hänelle, etten provosoidu. Algoritmin takia pakko vastata trollillekin, että saa ehkä lopulta jonkun järkevänkin vastauksen eikä aihe huku muiden joukkoon. Kiitos siis sinulle!
Perinöllisyys on sattumanvaraista. Meitä on kolme sisarusta ja aika iso ero älykkyyden periytymisesssä. Niin kuin oli vanhempienikin välillä. Olen aika moneen kertaan kiittänyt onneani, että olen sattunut perimään näinkin paljon juuri nimenomaan älyä. En olisi muuten selvinnyt hurjista jutuista ja pystynyt kehittymään ihmisenä niinkin paljon kuin tähän mennessä. Koen nimenomaan, että katkeroitumisalttius liittyy tähän. Reslienssi, miten hanakasti haluaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Työhän ei misssään nimessä ole valmis.
Aikuisiällä peritty älykkyys korreloi vahviten menestyksen kanssa - miten tuon määreen haluaa sitten kukin määritellä.
Näin on ja totta sekin, että samasta sisarusparvesta voi tulla paljonkin toisistaan poikkeavia, koska periytyminen ei ole mitenkään suoraviivaista. Minusta se on traagista, kun joutuu seuraamaan vierestä lasten hankaluuksia esimerkiksi nepsy-ongelmien takia. Nykyään niistä tiedetään onneksi enemmän kuin ennen, mutta toisaalta työelämä on nykyisin paljon vaativampaa. Ei ole helppoa pitää yllä lapsen mielialaa, kun hän on koko ikänsä saanut huonoa palautetta kotona ja muualla.
Tämä oli veljelläni iso ongelma koulussa. Vilkas, herkkä poika oli vielä 80-luvulla hyvin helposti väärinymmärretty. Vanhempien tehtävä on rakastaa eikä asettaa lapselle liian isoja odotuksia - tämä oli sodan jälkeisen sukupolven ongelma- milleniaalin todellisuus on vähän eri kuin Suomi 50v sitten.
Jos veljelläsi on nepsy-ongelmia, voi lapsillasikin olla. Näinhän ne geenit menevät, ettei pelkästään vanhemmista voi aavistaa mitä suvusta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin vanhalla naisella on jo merkittävä riski synnyttää downlapsi että itse en ainakaan munaani sisään tökkäisi vaikka lapsiluku ei olisikaan vielä saavutettu (saavutettiin jo 33 vuotiaana, vaimo oli silloin 26)
Down seulotaan, joten näitä lapsia ei pitäisi nykypäivänä edes syntyä, mutta kun jotkut kuitenkin päättävät synnyttää down-lapsen, vaikka tietävät asiasta. Riski ei ole edes merkittävä, eikä merkittävästi suurentunut. Eniten down-lapsia syntyy yllättäen nuorille äideille.
Seulonta luonnollisesti- ja se mikä makso 800e tms. mistä selviää samantien myös sukupuoli. Tällä pohdinnallahan yritetään just saada terve lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Pariutuminen ja suvun jatkaminen ovatkin mulle kaksi eri asiaa. Vaikka ikävä se viisikymppinen ihana mies olisi sitten teini-ikäisen lapsen kanssa menettää. Olen itse pari vuotta sitten juuri viimeisen elossa olevan vanhepani syövälle menettänyt. Vaikeita juttuja nämä ovat ja osasyy kyllä vauvakatoon. Kun pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa ja on paljon (voittopuolisesti) miespuolisia kavereita- kyllä niitä tarjokkaita vaan aina löytyy.
Siis ymmärsinkö nyt oikein: sinulla löytyy tälläkin hetkellä useita potentiaalisia ja halukkaita kumppani ehdokkaita? Ja haluat ehdottomasti lapsia?
Herranjestas eukko, sä olet 37! Valkkaappa nyt yksi niistä mainitsemistasi tarjokkaista, ja rupean hommiin, äläkä vaan täällä kirjoittele!! Sulla loppuu aika kesken...
juupssista kirjoitti:
Ihminen on monen osan summa. Ja riippuu hakeeko parisuhdetta vai pelkkää siitossonnia. Siihenhän on maksulliset palvelut olemassa? Senkun käyt valkkaamassa mieleisen miehen sperman keltaisilta sivuilta. :D
Spermanluovuttajat ovat yliopisto-opiskelijoita, joiden tulee kertoa vakavammista sairauksista, joten ihan hyvä vaihtoehto olisi ainakin itselleni, jos olisin lapsia haluava sinkku. Sivusta seuranneena voi miehestä olla todella paljon haittaa lapsille, jos ei ole isäainesta.
Vierailija kirjoitti:
n8327 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Vastasit miespuoliselle trollille, mutta itse asiaa se ei tietenkään muuta.
Äärimmäisen harva nainen tajuaa varsinkaan nuorena, että mies kannattaisi valita geenien perusteella. Minä tajuan se nyt, kun näen mitä lapsestani tuli ja mitä tuli muiden lapsista. Geenit vaikuttavat elämässä kaikkeen, erityisesti älykkyysosamäärään ja sitä kautta menestymiseen.
Toisaalta kun on alettu säädellä ihmisten lisääntymistä tietoisemmin, niin on mennyt metsään sekin. Vaistonvaraisesti pyritään hankkimaan niin hyvä siittäjä kuin itselle on mahdollista. Eikä geeneistäkään aina tule voittoriviä, vaikka yrittäisi.
Tiedän. ^^ Siksi kerroin hänelle, etten provosoidu. Algoritmin takia pakko vastata trollillekin, että saa ehkä lopulta jonkun järkevänkin vastauksen eikä aihe huku muiden joukkoon. Kiitos siis sinulle!
Perinöllisyys on sattumanvaraista. Meitä on kolme sisarusta ja aika iso ero älykkyyden periytymisesssä. Niin kuin oli vanhempienikin välillä. Olen aika moneen kertaan kiittänyt onneani, että olen sattunut perimään näinkin paljon juuri nimenomaan älyä. En olisi muuten selvinnyt hurjista jutuista ja pystynyt kehittymään ihmisenä niinkin paljon kuin tähän mennessä. Koen nimenomaan, että katkeroitumisalttius liittyy tähän. Reslienssi, miten hanakasti haluaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Työhän ei misssään nimessä ole valmis.
Aikuisiällä peritty älykkyys korreloi vahviten menestyksen kanssa - miten tuon määreen haluaa sitten kukin määritellä.
Näin on ja totta sekin, että samasta sisarusparvesta voi tulla paljonkin toisistaan poikkeavia, koska periytyminen ei ole mitenkään suoraviivaista. Minusta se on traagista, kun joutuu seuraamaan vierestä lasten hankaluuksia esimerkiksi nepsy-ongelmien takia. Nykyään niistä tiedetään onneksi enemmän kuin ennen, mutta toisaalta työelämä on nykyisin paljon vaativampaa. Ei ole helppoa pitää yllä lapsen mielialaa, kun hän on koko ikänsä saanut huonoa palautetta kotona ja muualla.
Tämä oli veljelläni iso ongelma koulussa. Vilkas, herkkä poika oli vielä 80-luvulla hyvin helposti väärinymmärretty. Vanhempien tehtävä on rakastaa eikä asettaa lapselle liian isoja odotuksia - tämä oli sodan jälkeisen sukupolven ongelma- milleniaalin todellisuus on vähän eri kuin Suomi 50v sitten.
Jos veljelläsi on nepsy-ongelmia, voi lapsillasikin olla. Näinhän ne geenit menevät, ettei pelkästään vanhemmista voi aavistaa mitä suvusta tulee.
Kyllä täysin mahdollista- siksi sillä mun tulevan lapsen isällä ei mielellään saisi olla. ^^ Se, että kuka ansaitsee ja mitä on epäolennaista. Ihmissuhteet ovat aina vähän epäsuhtaisia. Kuka tuo mitäkin suhteeseen.
Esimerkiksi vanhempani, molemmat ekstroverttejä, saivat sisarukseni ja minut, jotka olemme molemmat introvertteja. Musta se on aika hassua.
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Pariutuminen ja suvun jatkaminen ovatkin mulle kaksi eri asiaa. Vaikka ikävä se viisikymppinen ihana mies olisi sitten teini-ikäisen lapsen kanssa menettää. Olen itse pari vuotta sitten juuri viimeisen elossa olevan vanhepani syövälle menettänyt. Vaikeita juttuja nämä ovat ja osasyy kyllä vauvakatoon. Kun pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa ja on paljon (voittopuolisesti) miespuolisia kavereita- kyllä niitä tarjokkaita vaan aina löytyy.
Siis ymmärsinkö nyt oikein: sinulla löytyy tälläkin hetkellä useita potentiaalisia ja halukkaita kumppani ehdokkaita? Ja haluat ehdottomasti lapsia?
Herranjestas eukko, sä olet 37! Valkkaappa nyt yksi niistä mainitsemistasi tarjokkaista, ja rupean hommiin, äläkä vaan täällä kirjoittele!! Sulla loppuu aika kesken...
Elämä on suurimmaksi osaksi keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sietokykyä. ^^
Huutista. Kuinka saisimme pidennettyä naisten hedelmällistä ikää?
Nykyaikana vauva-palstalta saa jatkuvasti lukea kuinka Timo 30v etsii ensimmäistä teinirakkautta Tinderistä, tai Irmeli 45v on vihdoin valmis asettumaan parisuhteeseen sekä mahdollisesti tekemään lapsenkin jos mies on rikas
Kiukuttaa? Taidat nyt peilata omia fiiliksiäsi minuun? Kiukuttaako sinua se, etten pitänyt kielitaitoasi tai musikaalisuutta yhtä poikkeuksellisena kuin sinä itse? Minulla nyt sattuu olemaan elinpiiri, jossa musikaalisuus tai monikielisyys ei ole mitenkään harvinaista. Ei se muutenkaan ole, puhe kun on vielä periytyvyydestä niin eipä tämä kielten osaaminen tai musikaalisuus välttämättä edes periydy... Ja minulle tuli muutoinkin vahva mielikuva ihmisestä, joka ei tunne ketään muuta kuin itsensä jos omia, ihan normi-aivoituksia, pidät noin harvinaisina ikäisillesi. Millaisessa seurassa oikein pyörit?