Parin(miehen)valinta perintötekijöiden perusteella?

Vierailija kirjoitti:

n8327 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne. 

Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.

Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää. 

Ehkä siis haet sellaista kumppanuusvanhemmuutta. Onhan toki sellaisia miehiäkin olemassa, jotka tuollaista haluavat, mutta ei niitä nyt kuitenkaan kauheasti ole. Ja outoa on, että vaatisit mieheltä tervettä taustaa, vaikka itselläsi ei ole. Miksi ns. terveiden geenien omistavat miehet valitsisivat sinut kumppanuusvanhemmaksi, kun niitä ihan terveitäkin on olemassa. En ymmärrä logiikkaasi. Tässähän sinä vaadit mieheltä, mutta mies ei voi vaatia samaa sinulta.

Tää on vähän hassu trolli, mutta traumareaktio ei ole sairaus. Ja se siitä, takasi kotiin oppimaan.

Se on mielenterveyden sairaus ja sinä et näköjään ole vielä hyväksynyt asiaa. Joten se tästä, vaadi sinä mieheltä, mutta et sinä tule tuolla tavalla saamaan sitä miestä.

Ymmärrän, että aihe herättää tunteita. Nainen esiineellistämässä miehiä. Olen aika vähän kirjoitellut nettiin, siksi nää kiukuttelijat ihmetyttävät. Olen tehnyt omalla naamallani kärjekkäämpiäkin avauksia, eikä sieltä ole uskaltautunut kuin ehkä yksi mutisija paikalle. Hmm, se toisaalta kertoo siitä, etten ole ehkä niin iso some-stara vielä... nimittäin vihaajia tarvitaan! :D Niinku Keekki sano. 

n3727 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n8327 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne. 

Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.

Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää. 

Ehkä siis haet sellaista kumppanuusvanhemmuutta. Onhan toki sellaisia miehiäkin olemassa, jotka tuollaista haluavat, mutta ei niitä nyt kuitenkaan kauheasti ole. Ja outoa on, että vaatisit mieheltä tervettä taustaa, vaikka itselläsi ei ole. Miksi ns. terveiden geenien omistavat miehet valitsisivat sinut kumppanuusvanhemmaksi, kun niitä ihan terveitäkin on olemassa. En ymmärrä logiikkaasi. Tässähän sinä vaadit mieheltä, mutta mies ei voi vaatia samaa sinulta.

Tää on vähän hassu trolli, mutta traumareaktio ei ole sairaus. Ja se siitä, takasi kotiin oppimaan.

Se on mielenterveyden sairaus ja sinä et näköjään ole vielä hyväksynyt asiaa. Joten se tästä, vaadi sinä mieheltä, mutta et sinä tule tuolla tavalla saamaan sitä miestä.

Ymmärrän, että aihe herättää tunteita. Nainen esiineellistämässä miehiä. Olen aika vähän kirjoitellut nettiin, siksi nää kiukuttelijat ihmetyttävät. Olen tehnyt omalla naamallani kärjekkäämpiäkin avauksia, eikä sieltä ole uskaltautunut kuin ehkä yksi mutisija paikalle. Hmm, se toisaalta kertoo siitä, etten ole ehkä niin iso some-stara vielä... nimittäin vihaajia tarvitaan! :D Niinku Keekki sano. 

Nimettömänä netissä siis. Sama juttu puhelinpalvelussa. Järjetön määrä sontaa. Kasvotusten ei kukaan. Noh, semmosta se on. Meitsi vaan takas vilkuttaa. ^^

n3727 kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n8327 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne. 

Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.

Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää. 

Ehkä siis haet sellaista kumppanuusvanhemmuutta. Onhan toki sellaisia miehiäkin olemassa, jotka tuollaista haluavat, mutta ei niitä nyt kuitenkaan kauheasti ole. Ja outoa on, että vaatisit mieheltä tervettä taustaa, vaikka itselläsi ei ole. Miksi ns. terveiden geenien omistavat miehet valitsisivat sinut kumppanuusvanhemmaksi, kun niitä ihan terveitäkin on olemassa. En ymmärrä logiikkaasi. Tässähän sinä vaadit mieheltä, mutta mies ei voi vaatia samaa sinulta.

Tää on vähän hassu trolli, mutta traumareaktio ei ole sairaus. Ja se siitä, takasi kotiin oppimaan.

Se on mielenterveyden sairaus ja sinä et näköjään ole vielä hyväksynyt asiaa. Joten se tästä, vaadi sinä mieheltä, mutta et sinä tule tuolla tavalla saamaan sitä miestä.

Ymmärrän, että aihe herättää tunteita. Nainen esiineellistämässä miehiä. Olen aika vähän kirjoitellut nettiin, siksi nää kiukuttelijat ihmetyttävät. Olen tehnyt omalla naamallani kärjekkäämpiäkin avauksia, eikä sieltä ole uskaltautunut kuin ehkä yksi mutisija paikalle. Hmm, se toisaalta kertoo siitä, etten ole ehkä niin iso some-stara vielä... nimittäin vihaajia tarvitaan! :D Niinku Keekki sano. 

Nimettömänä netissä siis. Sama juttu puhelinpalvelussa. Järjetön määrä sontaa. Kasvotusten ei kukaan. Noh, semmosta se on. Meitsi vaan takas vilkuttaa. ^^

Olin nuorempana töissä vakuutusyhtiön vaihteessa. Ja sitten kun en siitä oppinut niin b2b- yrityksen asiakaspalvelussa. 

Vierailija kirjoitti:

Huutista. Kuinka saisimme pidennettyä naisten hedelmällistä ikää?

Nykyaikana vauva-palstalta saa jatkuvasti lukea kuinka Timo 30v etsii ensimmäistä teinirakkautta Tinderistä, tai Irmeli 45v on vihdoin valmis asettumaan parisuhteeseen sekä mahdollisesti tekemään lapsenkin jos mies on rikas

Yes please! 

Vierailija kirjoitti:

n8327 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne. 

Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.

Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää. 

Ehkä siis haet sellaista kumppanuusvanhemmuutta. Onhan toki sellaisia miehiäkin olemassa, jotka tuollaista haluavat, mutta ei niitä nyt kuitenkaan kauheasti ole. Ja outoa on, että vaatisit mieheltä tervettä taustaa, vaikka itselläsi ei ole. Miksi ns. terveiden geenien omistavat miehet valitsisivat sinut kumppanuusvanhemmaksi, kun niitä ihan terveitäkin on olemassa. En ymmärrä logiikkaasi. Tässähän sinä vaadit mieheltä, mutta mies ei voi vaatia samaa sinulta.

Tää on vähän hassu trolli, mutta traumareaktio ei ole sairaus. Ja se siitä, takasi kotiin oppimaan.

Kumpi painaakaan ap enemmän vaakakupissa vanhemmuudessa? Se, että mieheltä lapselta periytyisi vaikka migreeeniraipumus lapselle, vai se, että et kykenisi rakastamaan lastasi niin hyvin johtuen traumataustasi?

Kaikki eri kulmat on mietitty. Siksi itsellisyys poissuljettu. Hyvä isä on lapselle uskomaton assetti. 

n3727 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n3727 kirjoitti:

En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne. 

Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.

Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.

Mikä on laatusiittäjä? Olisi hauska kuulla. :) Ja mikä taas naisissa? 

Miehissä yliampuvan hyvät ovat parhaita siittäjiä. Niillä kannattaa pölyttää naispopulaatio, niin jälkikasvu on laadukasta, muttei toki niin yliampuvan hyviä, kun puolet tulee naaraalta. Tämän takia luonto varmaan on suunnitellutkin miehet monikirjavammaksi ja naiset tasapaksummiksi, jotta urokset saavat kilvoitella vallitsevissa oloissa siittäjämestarin arvosta. Ulkoisesti varmaan osaatkin kuvitella mitä uroksen laadukkuus on? Jos et, niin monet piirrokset ja veistokset auttavat tämän suhteen. Henkisesti taas alfaluonteinen älykkö. Luonne periytyy vahvemmin isältä ja äly äidiltä, mutta tietenkin isän älykkyys vaikuttaa myös jälkikasvun älyyn ja sama tuon luonteen suhteen. Lisäksi perinnöllisiä sairauksia kannattaisi välttää, mutta jokaisella taitaa olla alttiutta johonkin, joten tuo on vähän niin ja näin. Tutkimalla tuonkin voi tietenkin selvittää. Sama pätee kaikessa naisiinkin, mutta nuo ominaisuudet ovat ulkonäköä nuorena lukuun ottamatta parhaillaankin hailakoita versioita miehisestä ultimaattumista.