Lue keskustelun säännöt.
Parin(miehen)valinta perintötekijöiden perusteella?
n3727
11.11.2020 |
Kuinka moni hedelmällisessä iässä oleva tunnustaa tekevänsä valintaa pääasiassa em. seikkojen perusteella? Itse kyselen vähän minkä ikäiseksi ovat isoäidit eläneet, onko äiti polttanut odotusaikana, onko mies polttanut/polttaa edelleen(tämä on turn off). Ja sitten tietenkin ne normaalit, onko kemiaa, charmia, sporttisuus jne? :D Olen itse 37, lapsia pitäis tehdä mahdollisimman pian. Tapasin tosi kivan itseäni vanhemman miehen. Hänen elintapansa olivat kuitenkin olleet sellaisia (rööki) että iän kanssa hän ei sovellu geenien jatkajaksi. Omassa suvussa perinnöllistä masennustaipumusta. Itselläni on todettu jo aleneva hedelmällisyys. Miehen pitäisi siis oikeastaan olla itseäni nuorempi.
Siinä päästäänkin siihen, että lapsi ja parisuhde ovat itselläni kaksi eri asiaa; kahden erilaisen miehen kanssa.
Kommentit (46)
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Siis, tällaisesta saa keskustella täällä mutta keskustelu seksikumppaneiden määristä poistettiin.
Huhhuh. Sillä lailla.
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Pariutuminen ja suvun jatkaminen ovatkin mulle kaksi eri asiaa. Vaikka ikävä se viisikymppinen ihana mies olisi sitten teini-ikäisen lapsen kanssa menettää. Olen itse pari vuotta sitten juuri viimeisen elossa olevan vanhepani syövälle menettänyt. Vaikeita juttuja nämä ovat ja osasyy kyllä vauvakatoon. Kun pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa ja on paljon (voittopuolisesti) miespuolisia kavereita- kyllä niitä tarjokkaita vaan aina löytyy.
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Mikä on laatusiittäjä? Olisi hauska kuulla. :) Ja mikä taas naisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ristus sentään. Mun äidinäiti kuoli 90-vuotiaana, äiti 56-vuotiaana. Millaisen lisääntyjän tämä tekee minusta tekee sun kirjoissa? Ja olisiko kuitenkin parempi etsiä sellainen mies, jonka kanssa synkkaa se yhteiselo? Ei meinaan ihan stressitöntä ole tuo perhe-elämä aina...
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Pariutuminen ja suvun jatkaminen ovatkin mulle kaksi eri asiaa. Vaikka ikävä se viisikymppinen ihana mies olisi sitten teini-ikäisen lapsen kanssa menettää. Olen itse pari vuotta sitten juuri viimeisen elossa olevan vanhepani syövälle menettänyt. Vaikeita juttuja nämä ovat ja osasyy kyllä vauvakatoon. Kun pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa ja on paljon (voittopuolisesti) miespuolisia kavereita- kyllä niitä tarjokkaita vaan aina löytyy.
Tarjokkaita löytyy..ja silti olet 37-vuotias lapsia haluava sinkku. Nyt ei jotenkin täsmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus sentään. Mun äidinäiti kuoli 90-vuotiaana, äiti 56-vuotiaana. Millaisen lisääntyjän tämä tekee minusta tekee sun kirjoissa? Ja olisiko kuitenkin parempi etsiä sellainen mies, jonka kanssa synkkaa se yhteiselo? Ei meinaan ihan stressitöntä ole tuo perhe-elämä aina...
Sillä mä nykyään just kattelen tokalta kierrokselta - todistetusti henkilö kestää arkea ja osaa olla isä. <3 Musta sun perintötekijät kuulostaa tosi hyviltä ton yksittäisen asian perusteella. Oma äitini kuoli 51- vuotiaana vakavaan (ei perinnölliseen) sairauteen. Molemmat isoäitini ovat eläneet yli 90- vuotiaiksi. Verenpaineeni on ilman sauna- huimausta tms. 60/100. Olen avoin, utelias ja eloisa. Eli selkeät pitkäikäisyyden merkit.
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Pariutuminen ja suvun jatkaminen ovatkin mulle kaksi eri asiaa. Vaikka ikävä se viisikymppinen ihana mies olisi sitten teini-ikäisen lapsen kanssa menettää. Olen itse pari vuotta sitten juuri viimeisen elossa olevan vanhepani syövälle menettänyt. Vaikeita juttuja nämä ovat ja osasyy kyllä vauvakatoon. Kun pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa ja on paljon (voittopuolisesti) miespuolisia kavereita- kyllä niitä tarjokkaita vaan aina löytyy.
Tarjokkaita löytyy..ja silti olet 37-vuotias lapsia haluava sinkku. Nyt ei jotenkin täsmää.
Isoista traumoista johtuva jäsentymätön kiintymystyyli ja sitä kautta iso, pitkä ja kivinen tie kohti turvallista kiintymystyyliä ja turvallista ihsmissuhdetta. Olen hyvin säilynyt ja kaunis, mutta rakastuminen on vähän liian pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Vastasit miespuoliselle trollille, mutta itse asiaa se ei tietenkään muuta.
Äärimmäisen harva nainen tajuaa varsinkaan nuorena, että mies kannattaisi valita geenien perusteella. Minä tajuan se nyt, kun näen mitä lapsestani tuli ja mitä tuli muiden lapsista. Geenit vaikuttavat elämässä kaikkeen, erityisesti älykkyysosamäärään ja sitä kautta menestymiseen.
Toisaalta kun on alettu säädellä ihmisten lisääntymistä tietoisemmin, niin on mennyt metsään sekin. Vaistonvaraisesti pyritään hankkimaan niin hyvä siittäjä kuin itselle on mahdollista. Eikä geeneistäkään aina tule voittoriviä, vaikka yrittäisi.
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Pariutuminen ja suvun jatkaminen ovatkin mulle kaksi eri asiaa. Vaikka ikävä se viisikymppinen ihana mies olisi sitten teini-ikäisen lapsen kanssa menettää. Olen itse pari vuotta sitten juuri viimeisen elossa olevan vanhepani syövälle menettänyt. Vaikeita juttuja nämä ovat ja osasyy kyllä vauvakatoon. Kun pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa ja on paljon (voittopuolisesti) miespuolisia kavereita- kyllä niitä tarjokkaita vaan aina löytyy.
Tarjokkaita löytyy..ja silti olet 37-vuotias lapsia haluava sinkku. Nyt ei jotenkin täsmää.
Isoista traumoista johtuva jäsentymätön kiintymystyyli ja sitä kautta iso, pitkä ja kivinen tie kohti turvallista kiintymystyyliä ja turvallista ihsmissuhdetta. Olen hyvin säilynyt ja kaunis, mutta rakastuminen on vähän liian pelottavaa.
Mitä annettavaa sulla on siis parisuhteelle, paitsi se, että olet hyvin säilynyt? Kauneus ei taida ihan riittää hyvään parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin vanhalla naisella on jo merkittävä riski synnyttää downlapsi että itse en ainakaan munaani sisään tökkäisi vaikka lapsiluku ei olisikaan vielä saavutettu (saavutettiin jo 33 vuotiaana, vaimo oli silloin 26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Vastasit miespuoliselle trollille, mutta itse asiaa se ei tietenkään muuta.
Äärimmäisen harva nainen tajuaa varsinkaan nuorena, että mies kannattaisi valita geenien perusteella. Minä tajuan se nyt, kun näen mitä lapsestani tuli ja mitä tuli muiden lapsista. Geenit vaikuttavat elämässä kaikkeen, erityisesti älykkyysosamäärään ja sitä kautta menestymiseen.
Toisaalta kun on alettu säädellä ihmisten lisääntymistä tietoisemmin, niin on mennyt metsään sekin. Vaistonvaraisesti pyritään hankkimaan niin hyvä siittäjä kuin itselle on mahdollista. Eikä geeneistäkään aina tule voittoriviä, vaikka yrittäisi.
Tiedän. ^^ Siksi kerroin hänelle, etten provosoidu. Algoritmin takia pakko vastata trollillekin, että saa ehkä lopulta jonkun järkevänkin vastauksen eikä aihe huku muiden joukkoon. Kiitos siis sinulle!
Perinöllisyys on sattumanvaraista. Meitä on kolme sisarusta ja aika iso ero älykkyyden periytymisesssä. Niin kuin oli vanhempienikin välillä. Olen aika moneen kertaan kiittänyt onneani, että olen sattunut perimään näinkin paljon juuri nimenomaan älyä. En olisi muuten selvinnyt hurjista jutuista ja pystynyt kehittymään ihmisenä niinkin paljon kuin tähän mennessä. Koen nimenomaan, että katkeroitumisalttius liittyy tähän. Reslienssi, miten hanakasti haluaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Työhän ei misssään nimessä ole valmis.
Aikuisiällä peritty älykkyys korreloi vahviten menestyksen kanssa - miten tuon määreen haluaa sitten kukin määritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Pariutuminen ja suvun jatkaminen ovatkin mulle kaksi eri asiaa. Vaikka ikävä se viisikymppinen ihana mies olisi sitten teini-ikäisen lapsen kanssa menettää. Olen itse pari vuotta sitten juuri viimeisen elossa olevan vanhepani syövälle menettänyt. Vaikeita juttuja nämä ovat ja osasyy kyllä vauvakatoon. Kun pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa ja on paljon (voittopuolisesti) miespuolisia kavereita- kyllä niitä tarjokkaita vaan aina löytyy.
Tarjokkaita löytyy..ja silti olet 37-vuotias lapsia haluava sinkku. Nyt ei jotenkin täsmää.
Isoista traumoista johtuva jäsentymätön kiintymystyyli ja sitä kautta iso, pitkä ja kivinen tie kohti turvallista kiintymystyyliä ja turvallista ihsmissuhdetta. Olen hyvin säilynyt ja kaunis, mutta rakastuminen on vähän liian pelottavaa.
Mitä annettavaa sulla on siis parisuhteelle, paitsi se, että olet hyvin säilynyt? Kauneus ei taida ihan riittää hyvään parisuhteeseen.
Enkös mä just sen sanonu. Tällanen identiteettikriisi käydään läpi ehkä keski-iässä- jos koskaan. Mä oon jo sen läpikäyny kolmekymppisenä! Kätevää.
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Vastasit miespuoliselle trollille, mutta itse asiaa se ei tietenkään muuta.
Äärimmäisen harva nainen tajuaa varsinkaan nuorena, että mies kannattaisi valita geenien perusteella. Minä tajuan se nyt, kun näen mitä lapsestani tuli ja mitä tuli muiden lapsista. Geenit vaikuttavat elämässä kaikkeen, erityisesti älykkyysosamäärään ja sitä kautta menestymiseen.
Toisaalta kun on alettu säädellä ihmisten lisääntymistä tietoisemmin, niin on mennyt metsään sekin. Vaistonvaraisesti pyritään hankkimaan niin hyvä siittäjä kuin itselle on mahdollista. Eikä geeneistäkään aina tule voittoriviä, vaikka yrittäisi.
Tiedän. ^^ Siksi kerroin hänelle, etten provosoidu. Algoritmin takia pakko vastata trollillekin, että saa ehkä lopulta jonkun järkevänkin vastauksen eikä aihe huku muiden joukkoon. Kiitos siis sinulle!
Perinöllisyys on sattumanvaraista. Meitä on kolme sisarusta ja aika iso ero älykkyyden periytymisesssä. Niin kuin oli vanhempienikin välillä. Olen aika moneen kertaan kiittänyt onneani, että olen sattunut perimään näinkin paljon juuri nimenomaan älyä. En olisi muuten selvinnyt hurjista jutuista ja pystynyt kehittymään ihmisenä niinkin paljon kuin tähän mennessä. Koen nimenomaan, että katkeroitumisalttius liittyy tähän. Reslienssi, miten hanakasti haluaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Työhän ei misssään nimessä ole valmis.
Aikuisiällä peritty älykkyys korreloi vahviten menestyksen kanssa - miten tuon määreen haluaa sitten kukin määritellä.
Näin on ja totta sekin, että samasta sisarusparvesta voi tulla paljonkin toisistaan poikkeavia, koska periytyminen ei ole mitenkään suoraviivaista. Minusta se on traagista, kun joutuu seuraamaan vierestä lasten hankaluuksia esimerkiksi nepsy-ongelmien takia. Nykyään niistä tiedetään onneksi enemmän kuin ennen, mutta toisaalta työelämä on nykyisin paljon vaativampaa. Ei ole helppoa pitää yllä lapsen mielialaa, kun hän on koko ikänsä saanut huonoa palautetta kotona ja muualla.
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Pariutuminen ja suvun jatkaminen ovatkin mulle kaksi eri asiaa. Vaikka ikävä se viisikymppinen ihana mies olisi sitten teini-ikäisen lapsen kanssa menettää. Olen itse pari vuotta sitten juuri viimeisen elossa olevan vanhepani syövälle menettänyt. Vaikeita juttuja nämä ovat ja osasyy kyllä vauvakatoon. Kun pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa ja on paljon (voittopuolisesti) miespuolisia kavereita- kyllä niitä tarjokkaita vaan aina löytyy.
Tarjokkaita löytyy..ja silti olet 37-vuotias lapsia haluava sinkku. Nyt ei jotenkin täsmää.
Isoista traumoista johtuva jäsentymätön kiintymystyyli ja sitä kautta iso, pitkä ja kivinen tie kohti turvallista kiintymystyyliä ja turvallista ihsmissuhdetta. Olen hyvin säilynyt ja kaunis, mutta rakastuminen on vähän liian pelottavaa.
Mitä annettavaa sulla on siis parisuhteelle, paitsi se, että olet hyvin säilynyt? Kauneus ei taida ihan riittää hyvään parisuhteeseen.
Enkös mä just sen sanonu. Tällanen identiteettikriisi käydään läpi ehkä keski-iässä- jos koskaan. Mä oon jo sen läpikäyny kolmekymppisenä! Kätevää.
Aha. Kuulostat kyllä joltain mielenterveysongelmaiselta edelleen. No, onnea lapsenhankintaasi.
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Et vaikuta ihan tampioltakaan, mutta keskimääräistä älykkäämmän luulisi ymmärtävän pariutumisen olevan kahden kauppa. Et sinä nelikymppisenä saa lähellekään samanlaista siittäjää, mitä olisi ollut tarjolla nuorempana. Laatusiittäjät ovat julmetun haluttuja, joten he naivat vanhemmiten vahvasti nuoruus edellä. Joku vanhempi ukkohan sinulla oli jo tähtäimessä, mutta ei sinulla enää ole varaa jonkin tupruttelum takia noita harvoja mahdollisuuksia heivata. Muutaman vuoden päästä sinusta kiinnostuu enää mehu-jannet. Lisäksi olet paikoin hukassa mutuilujesi kanssa. Hyvä huumori juuri tarvitsee älyä, mutta parhaimpia juttuja eivät hölmöläiset juuri enää ymmärrä, kun niiden koppaaminen vaatii vankkaa yleistietoa, asioiden lennokasta yhdistelyä sekä tilannenopeutta.
Ja sanon tämän ihan hyvällä oikealle tielle opastaen. Toivottavasti löydät nyt jonkun, niin eipähän tarvitse minunkaan vanhemmiten pyyhkiä yksin omaa persettäni.
Pariutuminen ja suvun jatkaminen ovatkin mulle kaksi eri asiaa. Vaikka ikävä se viisikymppinen ihana mies olisi sitten teini-ikäisen lapsen kanssa menettää. Olen itse pari vuotta sitten juuri viimeisen elossa olevan vanhepani syövälle menettänyt. Vaikeita juttuja nämä ovat ja osasyy kyllä vauvakatoon. Kun pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa ja on paljon (voittopuolisesti) miespuolisia kavereita- kyllä niitä tarjokkaita vaan aina löytyy.
Tarjokkaita löytyy..ja silti olet 37-vuotias lapsia haluava sinkku. Nyt ei jotenkin täsmää.
Isoista traumoista johtuva jäsentymätön kiintymystyyli ja sitä kautta iso, pitkä ja kivinen tie kohti turvallista kiintymystyyliä ja turvallista ihsmissuhdetta. Olen hyvin säilynyt ja kaunis, mutta rakastuminen on vähän liian pelottavaa.
Mitä annettavaa sulla on siis parisuhteelle, paitsi se, että olet hyvin säilynyt? Kauneus ei taida ihan riittää hyvään parisuhteeseen.
Enkös mä just sen sanonu. Tällanen identiteettikriisi käydään läpi ehkä keski-iässä- jos koskaan. Mä oon jo sen läpikäyny kolmekymppisenä! Kätevää.
Aha. Kuulostat kyllä joltain mielenterveysongelmaiselta edelleen. No, onnea lapsenhankintaasi.
Mikäs sua kiukuttaa? Mielenterveyden kanssa painivan ihmisen tunnistaa siitä, että se nimenomaan ei hae ihmisten pariin eikä varsinkaan jaksa vastata netissä trolleille. ^^
Vierailija kirjoitti:
n3727 kirjoitti:
En provosoidu. Pusi. Olen keskimääräistä älykkäämpi ja sen aiheuttamien neuroosien yms. kanssa elämään oppiminen vei tänne asti. Uskon, että musta tulee aika paljon parempi vanhempi kuin olisi tullut parikymppisenä (herrajumala sentään). Puhun viittä kieltä, kaksi korkeakoulututkintoa, kolme intsrumenttia ja niin edespäin. En missään nimessä etsi yhtä älykästä kuin itse olen- yleensä ensimmäisenä kärsii hauskuus. Ja hulluus ja älykkyys menevät vähän turhan rinta rinnan. Heh. Tulen vahvasta sukulinjasta. Olen itse esim perinyt sen älykkäämmän vanhemman (isäni) tosin musikaalisuuden sain lähinnä äidiltäni- eipäs kun isäni isä oli myös muusikko. Perinnöllisyys on joka tapauksessa sattumanvaraista ja yksittäiset lapset voivat pärjätä ihan hyvin- älykkyys ja rakkaus suojaa- ja erityisesti posiivisuus ja avoin elämänasenne.
Kuulostaa siltä, on että olet vielä aika hukassa matkallasi vanhemmuuteen. Kai ymmärrät, että et voi paljoakaan vaikuttaa laskelmoinnillasi vaan lasta pitää rakastaa? Minulla on äo 139, puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää, hyvin auttavasti ranskaa, soitan pianoa ja auttavasti muutamaa muuta soitinta kuten kitaraa... Ja sain esikoiseni jo 21-vuotiaana miehen kanssa, jonka äo ei ollut tiedossa, joka puhui vain suomea ja englantia ja joka vaikutti hyvin terveeltä. En täysin usko siihen, että ihmisestä kypsyisi merkittävästi parempi vanhempi vuosien itsetutkiskelulla ennen vanhemmanroolia, odottelulla ja potentiaalisten siittäjien haastatteluilla... Kuin jos kaiken tämän energian käyttäisi lapseen, joka tahdostasi riippumatta kuitenkin syntyy sellaisena kuin on. Lapselle olisi ehkä helpompaa jos olet enemmän hiljaa ja tarkkailet.
Kyllä perintötekijöitä miettimällä on ihan hurjan iso vaikutus millaista arki tulee lapsen kanssa olemaan. Aikasempina vuosina traumani pistivät mut aina palavasti ihastumaan toiseen rikkinäiseen ihmiseen, kun en paremmastakaan tietänyt. Kyllä mulla tavoitteena niin tasapainoinen henkilö kuin vain nykymaailmassa mahdollista. Intuitioni on kyllä valtavasti kehittynyt ja tällaisen henkilön havaitseminen ei olekaan enää kauhean vaikeaa- oli kyseessä sitten minkäikäinen henkilö tahansa. Perusjärkevän nuoremman terveen miehen kanssa voisin minäkin harkita suvun jatkamista. Kromosomipoikkeavuuksia voi näin yrittää pienentää.
Hyvältä kuulostaa. Tosin olet nyt myöhään liikenteessä ja olisi kannattanut havahtua vuosikymmen, pari sitten.
Parasgeenisimmät ovat muutenkin jo niin hyviä, että mielenterveysongelmia sekä muuta arveluttavaa ilmaantuu jossain määrin. Semmosilla geeneillä on kuitenkin hyvä siittää keskinkertaisuuksia, niin lapsista tulee sopivan kyvykkäitä, eikä aivan isänsä kaltaisia ylihyviä.