Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista olla ihminen, jolla ei ole minkäänlaisia tunteita?
10.11.2020 |
Minulla ainakaan ei tunnu olevan juuri minkäänlaisia tunteita. En minä mikään narsisti tai psykopaatti ole, kun en halua kenellekään tietoisesti mitään pahaa, ja olen todella rehti ja oikeudenmukainen, mutta asiat eivät vain herätä minussa suurempia tunteita, vaan kaikki tuntuu jokseenkin neutraalilta ja tasapaksulta, ja usein ajattelen asiat ennemmin loogisesti, rationaalisesti ja faktakeskeisesti kuin tunteilla.
Kommentit (98)
On sinulla ainakin nälän tunne varmaan? Muutkin kuin nälän tunteet ovat muuten fyysisiä, mitään henkistä tunnetta ei ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei psykopaatti halua tietoisesti kenellekkään pahaa.
Mistä tiedät edes mikä tunne on, jos sinulla ei ole lainkaan tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Voit olla vain masentunut. Se on usein tuollaista, etenkin silloin jos roikkuu vaikkapa netissä tai on riippuvainen jostain muusta, mitä käyttää paetakseen tunteitaan.
T: Masentunut nettiriippuvainen
Päihteet, työnteko, uskonto, filosofia, you name it, mitä tahansa jolla voi tukahduttaa ikävät tunteet. Been there done that.
Vierailija kirjoitti:
On sinulla ainakin nälän tunne varmaan? Muutkin kuin nälän tunteet ovat muuten fyysisiä, mitään henkistä tunnetta ei ole olemassakaan.
Ei tuo ole varsinaisesti tunne, vaan aistimus.
Vierailija kirjoitti:
Kai toisilla ihmisillä on vain laimeampi tunne-elämä kuin toisilla, ja taitaa tiettyihin sairauksiin/diagnooseihinkin kuulua tunne-elämän latteus. Mutta en jaksa uskoa, että olisi olemassa ihmistä, jolla ei olisi MINKÄÄNLAISIA tunteita, koska silloinhan ihminen olisi käytännössä kone tai robotti.
Tällainen ihminen tuskin olisi toimintakykyinen lainkaan, jos ei olisi MITÄÄN tunteita, niin ei olisi myöskään motivaatiota tehdä mitään. Varmaan joku pahasti masentunut pääsee aika lähelle sitä, kun tulee täydellinen turtumisen-tunne (joo tunne kuitenkin), silloin jää sängynpohjalle makaamaan ja miettimään niiden vähäisten tunteidensa kanssa, että olis sama kuolla pois, kun ei ole mitään mieltä missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin arvot ja asenteet perustuvat?
Miltä tuntuu, jos ei toimi niiden mukana?
:)
Ei se minulla ainakaan tunnu kauheasti oikein miltään. Totean että nyt menee näin, ei siihen mitään ihmeempää tunnetta liity.
Lapsena itselläni ehkä oli joskus sellaista että toimintaa ohjaavaa oli se, että jos teki väärin, tuli esim. syyllisyyden tai häpeän tunne. Nuo tunteet on ollut ihan merkityksellinen osa sitä prosessia, missä arvot ja asenteet on aikanaan sisäistetty. Mutta en minä enää tarvitse niitä tuohon, en kaipaa tunnetason palkkioita oikein tekemisestä enkä rangaistuksia väärin tekemisestä. Se mitä tulee tulee "selkärangasta", vaistoista, ajatuksista, eikä ole tapana sitä ihmeemmiin miettiä eikä siitä mitään tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis psykopatia ei tarkoita että haluaisi toisille tietoisesti pahaa. En minäkään halua, vaikka diagnosoitu psykopaatti olenkin.
En silti satuta ketään, tee kenellekään pahaa tms. Ihmiset vain ovat minulle yhdentekeviä.
Ihmiset tekevät harvoin tietoisesti mitään. Jos psykopaatti on tehnyt pahaa, niin ei hän aina ole ymmärtänyt sitä, että se vahingoittaa muita. Tässä on erittäin mielenkiintoinen haastattelu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastemme kaverit räpläävät koko ajan kännykkäänsä meillä, vaikuttavat epätasapainoisilta ja masentuneilta, eivätkä elä kuin todellisessa elämässä vaan kuvittellussa. Käyttäytyvät ja puhuvat millä mielellä sattuvat milloinkin olemaan. Kun kysyn tai puhun jotain aivan normaalia ovat kulmakarvat kurtussa mitä tarkoitan. Vaikeeta kun kukaan ei puhu ja seurustele sosiaalisesti enää kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin arvot ja asenteet perustuvat?
Miltä tuntuu, jos ei toimi niiden mukana?
:)
Ei se minulla ainakaan tunnu kauheasti oikein miltään. Totean että nyt menee näin, ei siihen mitään ihmeempää tunnetta liity.
Lapsena itselläni ehkä oli joskus sellaista että toimintaa ohjaavaa oli se, että jos teki väärin, tuli esim. syyllisyyden tai häpeän tunne. Nuo tunteet on ollut ihan merkityksellinen osa sitä prosessia, missä arvot ja asenteet on aikanaan sisäistetty. Mutta en minä enää tarvitse niitä tuohon, en kaipaa tunnetason palkkioita oikein tekemisestä enkä rangaistuksia väärin tekemisestä. Se mitä tulee tulee "selkärangasta", vaistoista, ajatuksista, eikä ole tapana sitä ihmeemmiin miettiä eikä siitä mitään tuntea.
Voi, voi. Kuulostaa siltä, että itsepetos on vahvana siellä.
Missä tilanteissa muuten tunnet tunteita, sellaisia varmaan kuitenkin on? Koska olet viimeksi liikuttunut tai ollut surullinen? Iloinen? Hetkellisiähän nuo usein ovat, tietenkin. Ainakin itsellä suuri osa normipäivistä on tasaista harmaata, ja olen kyllä silti aika tunteellinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sinulla ainakin nälän tunne varmaan? Muutkin kuin nälän tunteet ovat muuten fyysisiä, mitään henkistä tunnetta ei ole olemassakaan.
Nälän tunne on kyllä kehollinen aistimus eikä sitä ole tapana pitää nimestään huolimatta tunteena. Kuten ei vaikka kivuntuntemusta polvessakaan.
Kaikki varmasti kyllä tietävät, että myös emootioilla kuten ilolla, surulla tai ahdistuksella on perustansa aivojen sähköisessä toiminnassa ja kemiassa. Tuskin kukaan täällä kuvittelee, että jossian leijuu jokin erillinen eteerinen tunnekeho, jossa aistitaan vaikka ilo, kun taas nälkä aistittaisiin fyysiseen kehoon kuuluvissa aivoissa. Kyllä ne emootiotkin toki aivoissa aistitaan.
Mutta ei se silti tarkoita, etteikö olisi keskustelun kannalta usein erotella tunteita emootio-mielessä ja muita kehollisia tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sinulla ainakin nälän tunne varmaan? Muutkin kuin nälän tunteet ovat muuten fyysisiä, mitään henkistä tunnetta ei ole olemassakaan.
Ei tuo ole varsinaisesti tunne, vaan aistimus.
Yhtä hyvin voi sanoa pelon aistimus, ilon aistimus, häpeän aistimus yms. Aistimukset ovat kehon signaali sinulle jostain, nälkä tyhjästä mahasta, pelko vaarasta. Toki voisi ajatella niin, että tunteet ovat niitä aistimuksia, jotka manifestoituvat kehon ulkopuolisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin arvot ja asenteet perustuvat?
Miltä tuntuu, jos ei toimi niiden mukana?
:)
Ei se minulla ainakaan tunnu kauheasti oikein miltään. Totean että nyt menee näin, ei siihen mitään ihmeempää tunnetta liity.
Lapsena itselläni ehkä oli joskus sellaista että toimintaa ohjaavaa oli se, että jos teki väärin, tuli esim. syyllisyyden tai häpeän tunne. Nuo tunteet on ollut ihan merkityksellinen osa sitä prosessia, missä arvot ja asenteet on aikanaan sisäistetty. Mutta en minä enää tarvitse niitä tuohon, en kaipaa tunnetason palkkioita oikein tekemisestä enkä rangaistuksia väärin tekemisestä. Se mitä tulee tulee "selkärangasta", vaistoista, ajatuksista, eikä ole tapana sitä ihmeemmiin miettiä eikä siitä mitään tuntea.
Voi, voi. Kuulostaa siltä, että itsepetos on vahvana siellä.
Missä tilanteissa muuten tunnet tunteita, sellaisia varmaan kuitenkin on? Koska olet viimeksi liikuttunut tai ollut surullinen? Iloinen? Hetkellisiähän nuo usein ovat, tietenkin. Ainakin itsellä suuri osa normipäivistä on tasaista harmaata, ja olen kyllä silti aika tunteellinen ihminen.
Minun arkinen perusolo on sellainen iloinen, rauhallinen ja energinen. Kai niitäkin voi tunteina pitää, vaikka se tuntuu lähinnä samalta kuin vaikka tasapainoaisti tai aisti siitä missä asennossa keho on - perusolemukseen kuuluvalta ominaisuudelta. Tunteisiin kun usein liitetään juuri tuo lyhytaikaisuus eikä tuo perusolo ole lyhytaikainen, eikä edes katoa silloin jos pinnallisemmassa mielessä on jokin perinteinen tunne.
Liikutus - sekin on tavallaan osa sitä perusoloa, kokemus kaiken ykseydesetä ja ykseydeen kauneudesta. Surullinen olin viimeksi kun äitini kuoli sydänkohtaukseen. Se surun tunnekin tuntui "oikealta" eikä se mitenkään häirinnyt sitä perustunnetta rauhasta ja tarkoituksesta ja energiasta. "Lowkey" iloinen olen käytännössä jatkuvasti, mutta harvoin koen sen ihmeempää suurempaa tilapäistä iloa sen perusteella, mitä ulkoisessa maailmassa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin arvot ja asenteet perustuvat?
Miltä tuntuu, jos ei toimi niiden mukana?
:)
Ei se minulla ainakaan tunnu kauheasti oikein miltään. Totean että nyt menee näin, ei siihen mitään ihmeempää tunnetta liity.
Lapsena itselläni ehkä oli joskus sellaista että toimintaa ohjaavaa oli se, että jos teki väärin, tuli esim. syyllisyyden tai häpeän tunne. Nuo tunteet on ollut ihan merkityksellinen osa sitä prosessia, missä arvot ja asenteet on aikanaan sisäistetty. Mutta en minä enää tarvitse niitä tuohon, en kaipaa tunnetason palkkioita oikein tekemisestä enkä rangaistuksia väärin tekemisestä. Se mitä tulee tulee "selkärangasta", vaistoista, ajatuksista, eikä ole tapana sitä ihmeemmiin miettiä eikä siitä mitään tuntea.
Oletko ollut lapsesta saakka tunteeton? Silloin ehkä voisi miettiä noita aleksitymiaa tai jotain neurologista settiä.
Jos et ole ollut, niin tuo voi olla suojautumismekanismi.
Toisalta, jos et näe mitään ongelmaa, niin sittenhän sellaista ei ole. Varmaan meistä moni haluaisi välillä olla tunteeton. Itsekin, nyt kun on sydänsuru päällä. Toisaalta mietin, että jos en tuntisi mitään, niin mitä järkeä tässä kaikessa olisi? Mitä varten olen olemassa, jos mikään ei aiheuta minussa mitään? Tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole "normaalia" ettei ole tunteita. Voi olla juuri tuota aleksitymiaa tai jonkinlaista masennusta tms, mutta toisaalta jos se ei sinua haittaa eikä ympäristöäkään, niin ei kai sille asialle mitään tarvitse tehdä.
Masennus on muuten tunne. Masentunut tuntee surua, ahdistusta, huolestuneisuutta ja epätoivoa. Paljon tunteita.
Tunteeton ihminen ei ole edes masentunut.
Masennushan on nimenomaan klassinen "mikään ei tunnu miltään" -tila. Ahdistus on eri asia kuin masennus, mutta monesti ne esiintyvät yhtäaikaa. Ahdistusta voi olla myös ilman masennusta.
On. Aivokemioita on tunteet, niitä on vaikka millasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sinulla ainakin nälän tunne varmaan? Muutkin kuin nälän tunteet ovat muuten fyysisiä, mitään henkistä tunnetta ei ole olemassakaan.
Ei tuo ole varsinaisesti tunne, vaan aistimus.
Yhtä hyvin voi sanoa pelon aistimus, ilon aistimus, häpeän aistimus yms. Aistimukset ovat kehon signaali sinulle jostain, nälkä tyhjästä mahasta, pelko vaarasta. Toki voisi ajatella niin, että tunteet ovat niitä aistimuksia, jotka manifestoituvat kehon ulkopuolisista syistä.
No jos noin laajastsi tunteet haluaa käsittää, niin sitten toki ihan jokainen joka ei makaa koomassa kokee tunteita. Yleistä on kuitenkin puhua tunteista tiettynä joukkona asioita kuten määritelmässä:
""Tunne tai emootio on jonkin tuntemuksen kuten mielihyvän tai mielipahan sävyttämä tietoinen elämys.
Ihmisen perustunteita ovat onnellisuus, viha, pelko, suru, inho ja yllättyneisyys, ja monimutkaisempia tunteita esimerkiksi rakkaus, ylpeys, kateus ja halveksunta."
Tässä keskustelun kontekstissa luulen että ap ja muut "tunteettomat" tarkoittavat juuri tuontyyppisten tunteiden vähyyttä tai puutetta, eivät sitä etteivät koskaan koe nälkää, kipua tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sinulla ainakin nälän tunne varmaan? Muutkin kuin nälän tunteet ovat muuten fyysisiä, mitään henkistä tunnetta ei ole olemassakaan.
Nälän tunne on kyllä kehollinen aistimus eikä sitä ole tapana pitää nimestään huolimatta tunteena. Kuten ei vaikka kivuntuntemusta polvessakaan.
Kaikki varmasti kyllä tietävät, että myös emootioilla kuten ilolla, surulla tai ahdistuksella on perustansa aivojen sähköisessä toiminnassa ja kemiassa. Tuskin kukaan täällä kuvittelee, että jossian leijuu jokin erillinen eteerinen tunnekeho, jossa aistitaan vaikka ilo, kun taas nälkä aistittaisiin fyysiseen kehoon kuuluvissa aivoissa. Kyllä ne emootiotkin toki aivoissa aistitaan.
Mutta ei se silti tarkoita, etteikö olisi keskustelun kannalta usein erotella tunteita emootio-mielessä ja muita kehollisia tuntemuksia.
Emootiot aistitaan koko kehossa, ei pelkästään aivoissa.
Minusta näissä keskusteluissa nostetaan turhan usein esiin ääripää sieltä olemattoman tunnesäätelyn laidalta. Se, että ihmisellä on tunteita, ei tarkoita että niiden mukana mennään tuuliviirinä pysähtymättä ajattelemaan. Useimmat meistä ovat ainakin ulkoisesti melko rationaalisia olentoja - tosin tuo ketjussa mainittu päätöksen syntyminen ennen perustelua kannatta pitää mielessä...