Lue keskustelun säännöt.
EROVANHEMMILLE
03.03.2014 |
Hyvät vanhemmat, äiti ja isä,
te keski-ikäiset, avioeroaikakauden uranuurtajat,
Olen jo aikuinen, mutta vieläkin tekonne vaikuttavat minuun ja sisaruksiini. Eronne jälkeen kaikki oli järjestetty “parhaalla mahdollisella tavalla”, lapset saivat olla valitsemansa vanhemman luona ja jatkoivat arkea tutussa kaupungissa, tuttujen kavereiden kanssa. Mikään ei muuttunut, eikö niin, äiti ja iskä vaan muuttivat eri osoitteisiin, eikö niin.
Ei ihan niin. Se satutti, murskasi sisältä, sai pienen ihmisen murtumaan tuhanneksi ja taas tuhanneksi pirstaleeksi. Turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne painaa yhä. Vaikka päällisin puolin menee hyvin, mieli on sisältä synkkä.
Isänpäivänä, kun kortissa lukee: “Hyvää isänpäivää!”, se tarkoittaa “Haista ***** itsekäs pihi keski-ikäinen! Ja terkkuja avokille myös ja avokin lapsille”. Kun kirjoitan äitienpäivänä “Ihanaa äitienpäivää!”, se merkitsee “Olet olematon, turha äiti”. Mutta koska olette rikkoneet perheenne ja katkaisseet tunnesiteenne lapsiinne, ei teille tulla sitä koskaan kertomaan ja saatte elää hyväuskoisina siitä, että lapsenne rakastivat teitä.
- Avioerolapsenne
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 12:51"]
Minä taisin olla 6-7v. kun vanhemmat erosi. Ennen eroa olin vilkas, iloinen, sosiaalinen, paljon kavereita. Eron jälkeen minusta tuli arka, ujo, epäsosiaalinen..kuin toinen ihminen.
[/quote]Yhtään vähättelemättä kokemustasi - lapseni oli ujo ja arka ennen eroa ja muuttui eron jälkeen iloiseksi, sosiaaliseksi ja nauravaiseksi. En usko hetkeäkään, että tämä muutos johtui erosta. ;-) Lapsen luonteenpiirteiden muutokset eivät välttämättä johdu suoraan ulkoisista tekijöistä vaan ovat monen tekijän summa. Olit eroaikaan eskari/kouluunmenoiässä, mikä on yleensä lapsille kuohun ajankohtaa. Aivot kehittyvät tuolloin huimaa vauhtia, mikä aiheuttaa kaikenlaista muutosta. Tietenkin itse olet pätevin määrittelemään mistä muutokset luonteessasi johtuivat, mutta on hyvä ottaa huomioon muitakin tekijöitä. Vanhempiesi ero osui kyllä huonoon hetkeen pienen lapsen kasvuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä en osaa kuin ihmetellä millainne viha ja katkeruus joissakin asuu!! Omat vanhempani erosivat kun me lapset olimme 1v, 14v ja 18v ja kukaan meistä ei tunne eikä ajattele noin. Tottakai alussa muutama vuosi oli vaikeaa, etenkin kun vanhin muutti omaan kotiin, minä jäin isälle ja nuorin äidille. Mutta emme todellakaan kanna mitään kaunaa tai katkeruutta ja olemme hyvissä väleissä uusien puolisoiden kanssa, joka äidillä tosin on vasta ollut viitisen vuotta (erosta aikaa 25v).
Kyllä oma asenne ja vanhempien tahto& kyvyt ratkaisevat paljon ja minä ainakin olin tyytyväinen kun se ainainen riitely ja toisten mollaaminen loppui!