Lue keskustelun säännöt.
EROVANHEMMILLE
03.03.2014 |
Hyvät vanhemmat, äiti ja isä,
te keski-ikäiset, avioeroaikakauden uranuurtajat,
Olen jo aikuinen, mutta vieläkin tekonne vaikuttavat minuun ja sisaruksiini. Eronne jälkeen kaikki oli järjestetty “parhaalla mahdollisella tavalla”, lapset saivat olla valitsemansa vanhemman luona ja jatkoivat arkea tutussa kaupungissa, tuttujen kavereiden kanssa. Mikään ei muuttunut, eikö niin, äiti ja iskä vaan muuttivat eri osoitteisiin, eikö niin.
Ei ihan niin. Se satutti, murskasi sisältä, sai pienen ihmisen murtumaan tuhanneksi ja taas tuhanneksi pirstaleeksi. Turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne painaa yhä. Vaikka päällisin puolin menee hyvin, mieli on sisältä synkkä.
Isänpäivänä, kun kortissa lukee: “Hyvää isänpäivää!”, se tarkoittaa “Haista ***** itsekäs pihi keski-ikäinen! Ja terkkuja avokille myös ja avokin lapsille”. Kun kirjoitan äitienpäivänä “Ihanaa äitienpäivää!”, se merkitsee “Olet olematon, turha äiti”. Mutta koska olette rikkoneet perheenne ja katkaisseet tunnesiteenne lapsiinne, ei teille tulla sitä koskaan kertomaan ja saatte elää hyväuskoisina siitä, että lapsenne rakastivat teitä.
- Avioerolapsenne
Kommentit (82)
ai että on hienoa tuntea ylemmyyttä että MINÄ en eroa, olen parempi ihminen kuin ne muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 21:43"]
lasten mielestä varmaan vanhempien pitää olla täydellisiä, mutta aikuisena pitäs tajuta, et ei kukaan ole. viimeistään sit, kun saa omia lapsia.
[/quote]
Niin, tai sitten aikuisena tajuaa vielä enemmän sen miten itsekkäitä ja kammottavia ihmisiä omat vanhemmat ovat olleet.
Itse näen nykyään omat vanhempani itsekeskeisinä hirviöinä, enkä ole tekemisissä kummankaan kanssa. Kumpikaan niistä ei tajua yhtään millaista on, kun ei ole kotia, koska ydinperheessä kasvaneina niille se on ollut itsestäänselvyys. Sen takia ne päätti elää elämänsä ajattelematta lapsiaan; lapsethan pärjää kyllä, ihan sama millaiset olosuhteet niille järjestää, eikös vain.
Jos on itsekeskeinen, ja itsekäs ihminen, on ihan ok jättää ne lapset tekemättä...
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 21:54"]
ai että on hienoa tuntea ylemmyyttä että MINÄ en eroa, olen parempi ihminen kuin ne muut.
[/quote]
Osuiko kovasti ja vituttaa.
Voi pientä
-ohis
Meidän perhe oli ydinperhe.
Äidin mies oli mielenterveysongelmainen ja väkivaltainen hullu. "Kotona" ei voinut koskaan olla huoletta ja rauhassa, niin kuin kotonaan. Aina piti olla varpaillaan ja varuillaan yhden raivohullun seuraavan raivokohtauksen varalta. Eipä se kodilta tuntunut. Kun vihdoin tämä äijä sieltä häipyi, oli kuin joku autuus olisi tulvahtanut meille. Ei tarvinnut pelätä, vittu mitä luksusta. Vaikka sen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Mitä perkelettä ihmiset täällä kitisee "ei mulla oo ollu kunnon kotii ku mun porukat eros!!!11111". Lieneekö joku taantumus katkeruuden tasolle jäänyt, vai mikä on?
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 21:54"]
ai että on hienoa tuntea ylemmyyttä että MINÄ en eroa, olen parempi ihminen kuin ne muut.
[/quote]
Niin oli. Kunnes se osui omalle kohdalle. Siitä sitten keräilemään itseä ja ajatusmaailmaansa. Lapsia unohtamatta.
Ehkä nykyään erotaan liian helposti. Ehkä ei. Kyllä meillä oli jo se tilanne, ettei vaihtoehtoja ollut. Olen sanonut lapsilleni, että he saavat puhua erosta, sen aiheuttamista tunteista ja omasta tilanteesta aina. Olen sanonut, että minulle saa huutaa ja kiukuta. Tiettyyn pisteeseen. En minäkään kivestä ole, jossain vaiheessa annan varmasti takaisin. Mutta meillä on saanut aina osoittaa tunteensa - vihansakin. Joskus sitä on vain päästettävä ulos. Mutta on osattava myös rauhoittua ja sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RAKKAALLE LAPSELLENI
Kuten tiedät, olen itse erolapsi. Isovanhempasi erosivat riitaisasti ja väkivaltaisesti, kun minä olin 6-vuotias. Isoisällä oli muita naisia, lisäksi hän hakkasi isoäitiä, olimme usein turvakodissa. Sinun isäksesi päätin siis valita turvallisimman, velvollisuudentuntoisimman ja varmasti ei-väkivaltaisen miehen. Päätin että jos en mitään muuta voi lapsilleni tarjota, niin ainakin minä tarjoan onnellisen ydinperheen. Niin minä päätin ja lupasin. Löysinkin isäsi, joka tuli ns. hyvästä perheestä, jossa avioliitosta oli pidetty kiinni vaikka vaikeita aikoja olikin ollut, mutta usko auttoi. Isäsikin oli kasvatettu uskomaan avioliittoon. Ja niin isäsi ja minä menimme naimisiin, täynnä toivoa ja unelmia, toivoimme monta lasta, ja sinä saitkin lähes hääyönä alkusi. Kun synnyit, olimme onnemme kukkuloilla.
Perheemme oli hyväosainen ja suht onnellinen, toki työelämä stressasi, mutta perheestämme olimme molemmat hyvin onnellisia ja ylpeitä, sinä olit tietysti mitä ihanin, kaunein ja fiksuin lapsi. Rakastimme sinua valtavasti. Kunnes. Eräänä päivänä isäsi vain ilmoitti rakastuneensa toiseen, ja että perhe-elämä oli hänestä jo pitkään ollut rasittavaa, ja että hän oli erityisen pahoillaan sinun takiasi, mutta hän ei kuulemma voinut uhrata omaa onneaan. Minä itkin, sinä itkit, ja sinä itket edelleen, vaikka minä yritänkin parhaani mukaan lohduttaa. Olet nyt 6-vuotias, aivan kuin minä olin silloin kun isovanhempasi erosivat. Meilläkin on riitaisaa, mutta ei väkivaltaista, ja olen vakuuttanut sinulle, että mitä ikinä tapahtuukin, minä rakastan sinua ja pidän sinusta huolta. Mutta sinä itket silti. Olen pahoillani etten voinut olla isällesi tarpeeksi. Minusta meidän perheemme oli ihana, ei täydellinen mutta sellaisenaan ihana. Mutta on meidän perheemme ihana nytkin. Minä rakastan sinua.
ÄITISI
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 22:40"]
RAKKAALLE LAPSELLENI
Kuten tiedät, olen itse erolapsi. Isovanhempasi erosivat riitaisasti ja väkivaltaisesti, kun minä olin 6-vuotias. Isoisällä oli muita naisia, lisäksi hän hakkasi isoäitiä, olimme usein turvakodissa. Sinun isäksesi päätin siis valita turvallisimman, velvollisuudentuntoisimman ja varmasti ei-väkivaltaisen miehen. Päätin että jos en mitään muuta voi lapsilleni tarjota, niin ainakin minä tarjoan onnellisen ydinperheen. Niin minä päätin ja lupasin. Löysinkin isäsi, joka tuli ns. hyvästä perheestä, jossa avioliitosta oli pidetty kiinni vaikka vaikeita aikoja olikin ollut, mutta usko auttoi. Isäsikin oli kasvatettu uskomaan avioliittoon. Ja niin isäsi ja minä menimme naimisiin, täynnä toivoa ja unelmia, toivoimme monta lasta, ja sinä saitkin lähes hääyönä alkusi. Kun synnyit, olimme onnemme kukkuloilla.
Perheemme oli hyväosainen ja suht onnellinen, toki työelämä stressasi, mutta perheestämme olimme molemmat hyvin onnellisia ja ylpeitä, sinä olit tietysti mitä ihanin, kaunein ja fiksuin lapsi. Rakastimme sinua valtavasti. Kunnes. Eräänä päivänä isäsi vain ilmoitti rakastuneensa toiseen, ja että perhe-elämä oli hänestä jo pitkään ollut rasittavaa, ja että hän oli erityisen pahoillaan sinun takiasi, mutta hän ei kuulemma voinut uhrata omaa onneaan. Minä itkin, sinä itkit, ja sinä itket edelleen, vaikka minä yritänkin parhaani mukaan lohduttaa. Olet nyt 6-vuotias, aivan kuin minä olin silloin kun isovanhempasi erosivat. Meilläkin on riitaisaa, mutta ei väkivaltaista, ja olen vakuuttanut sinulle, että mitä ikinä tapahtuukin, minä rakastan sinua ja pidän sinusta huolta. Mutta sinä itket silti. Olen pahoillani etten voinut olla isällesi tarpeeksi. Minusta meidän perheemme oli ihana, ei täydellinen mutta sellaisenaan ihana. Mutta on meidän perheemme ihana nytkin. Minä rakastan sinua.
ÄITISI
[/quote]
Kappalejako olisi kiva. Ei jaksa lukea yhteen pötköön
äidinkielenopettajasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenteista huomaa, että erosta ei saisi sanoa mitään negatiivista. Ihan kun pitäisi hyssytellä. Naurettavinta on, että erolapsi joutuu vielä aikuisenakin kuulemaan, että "pääse yli, mene hoitoon". Kun pitäisi keskittyä siihen, mikä alunperin aiheutti ne ongelmat, mikä sen katkeruuden ja mielenterveysongelmat sai aikaan.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 22:42"]Kappalejako olisi kiva. Ei jaksa lukea yhteen pötköön
äidinkielenopettajasi[/quote]
ÄIDINKIELENOPETTAJALLENI
...jotta jaksaisit lukea:
"RAKKAALLE LAPSELLENI
Kuten tiedät, olen itse erolapsi. Isovanhempasi erosivat riitaisasti ja väkivaltaisesti, kun minä olin 6-vuotias. Isoisällä oli muita naisia, lisäksi hän hakkasi isoäitiä, olimme usein turvakodissa. Sinun isäksesi päätin siis valita turvallisimman, velvollisuudentuntoisimman ja varmasti ei-väkivaltaisen miehen. Päätin että jos en mitään muuta voi lapsilleni tarjota, niin ainakin minä tarjoan onnellisen ydinperheen.
Niin minä päätin ja lupasin. Löysinkin isäsi, joka tuli ns. hyvästä perheestä, jossa avioliitosta oli pidetty kiinni vaikka vaikeita aikoja olikin ollut, mutta usko auttoi. Isäsikin oli kasvatettu uskomaan avioliittoon.
Ja niin isäsi ja minä menimme naimisiin, täynnä toivoa ja unelmia, toivoimme monta lasta, ja sinä saitkin lähes hääyönä alkusi. Kun synnyit, olimme onnemme kukkuloilla.
Perheemme oli hyväosainen ja suht onnellinen, toki työelämä stressasi, mutta perheestämme olimme molemmat hyvin onnellisia ja ylpeitä, sinä olit tietysti mitä ihanin, kaunein ja fiksuin lapsi. Rakastimme sinua valtavasti.
Kunnes.
Eräänä päivänä isäsi vain ilmoitti rakastuneensa toiseen, ja että perhe-elämä oli hänestä jo pitkään ollut rasittavaa, ja että hän oli erityisen pahoillaan sinun takiasi, mutta hän ei kuulemma voinut uhrata omaa onneaan. Minä itkin, sinä itkit, ja sinä itket edelleen, vaikka minä yritänkin parhaani mukaan lohduttaa.
Olet nyt 6-vuotias, aivan kuin minä olin silloin kun isovanhempasi erosivat. Meilläkin on riitaisaa, mutta ei väkivaltaista, ja olen vakuuttanut sinulle, että mitä ikinä tapahtuukin, minä rakastan sinua ja pidän sinusta huolta. Mutta sinä itket silti.
Olen pahoillani etten voinut olla isällesi tarpeeksi. Minusta meidän perheemme oli ihana, ei täydellinen mutta sellaisenaan ihana. Mutta on meidän perheemme ihana nytkin. Minä rakastan sinua.
ÄITISI"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 22:42"]Kappalejako olisi kiva. Ei jaksa lukea yhteen pötköön
äidinkielenopettajasi[/quote]
ÄIDINKIELENOPETTAJALLENI
...jotta jaksaisit lukea:
"RAKKAALLE LAPSELLENI
Kuten tiedät, olen itse erolapsi. Isovanhempasi erosivat riitaisasti ja väkivaltaisesti, kun minä olin 6-vuotias. Isoisällä oli muita naisia, lisäksi hän hakkasi isoäitiä, olimme usein turvakodissa. Sinun isäksesi päätin siis valita turvallisimman, velvollisuudentuntoisimman ja varmasti ei-väkivaltaisen miehen. Päätin että jos en mitään muuta voi lapsilleni tarjota, niin ainakin minä tarjoan onnellisen ydinperheen.
Niin minä päätin ja lupasin. Löysinkin isäsi, joka tuli ns. hyvästä perheestä, jossa avioliitosta oli pidetty kiinni vaikka vaikeita aikoja olikin ollut, mutta usko auttoi. Isäsikin oli kasvatettu uskomaan avioliittoon.
Ja niin isäsi ja minä menimme naimisiin, täynnä toivoa ja unelmia, toivoimme monta lasta, ja sinä saitkin lähes hääyönä alkusi. Kun synnyit, olimme onnemme kukkuloilla.
Perheemme oli hyväosainen ja suht onnellinen, toki työelämä stressasi, mutta perheestämme olimme molemmat hyvin onnellisia ja ylpeitä, sinä olit tietysti mitä ihanin, kaunein ja fiksuin lapsi. Rakastimme sinua valtavasti.
Kunnes.
Eräänä päivänä isäsi vain ilmoitti rakastuneensa toiseen, ja että perhe-elämä oli hänestä jo pitkään ollut rasittavaa, ja että hän oli erityisen pahoillaan sinun takiasi, mutta hän ei kuulemma voinut uhrata omaa onneaan. Minä itkin, sinä itkit, ja sinä itket edelleen, vaikka minä yritänkin parhaani mukaan lohduttaa.
Olet nyt 6-vuotias, aivan kuin minä olin silloin kun isovanhempasi erosivat. Meilläkin on riitaisaa, mutta ei väkivaltaista, ja olen vakuuttanut sinulle, että mitä ikinä tapahtuukin, minä rakastan sinua ja pidän sinusta huolta. Mutta sinä itket silti.
Olen pahoillani etten voinut olla isällesi tarpeeksi. Minusta meidän perheemme oli ihana, ei täydellinen mutta sellaisenaan ihana. Mutta on meidän perheemme ihana nytkin. Minä rakastan sinua.
ÄITISI"
[/quote]
Kiitos.
t. äidinkielenopettajasi
"Yhtään vähättelemättä kokemustasi - lapseni oli ujo ja arka ennen eroa ja muuttui eron jälkeen iloiseksi, sosiaaliseksi ja nauravaiseksi. En usko hetkeäkään, että tämä muutos johtui erosta. ;-) "
Ei ihan toimi logiikka. Sinun lapsen muutos johtui erosta, mutta kirjoittajalla 76 ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvat ymmärtää, mutta ne joita asia koskee, ymmärtää varmasti.
tuolla joku vastasi tähän hyvin:
"Kommenteista huomaa, että erosta ei saisi sanoa mitään negatiivista. Ihan kun pitäisi hyssytellä. Naurettavinta on, että erolapsi joutuu vielä aikuisenakin kuulemaan, että "pääse yli, mene hoitoon". Kun pitäisi keskittyä siihen, mikä alunperin aiheutti ne ongelmat, mikä sen katkeruuden ja mielenterveysongelmat sai aikaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta suhteellisuudentajua.
Suurin osa maailman lapsista ei ole yhtä onnellinen kuin keskiverto suomalainen avioerolapsi.
Moni lapsi maailmassa tulee kotiin koulusta ja löytää vanhempansa saastan keskeltä crack-piiput kädessä, moni lapsi tulee kotiin töistä ja saa päivän ainoaksi ateriaksi pari desiä riisiä, moni tulee kotiin ihan täällä Suomessakin isän raiskattavaksi.
Ei se yleensä ole kivaa kun vanhemmat eroavat - sanon yleensä, koska joskus oma vanhempi voi olla lapsen pahin vihollinen - mutta todellisuutta on se, että vastoinkäymiset ja surut kuuluvat elämään, myös lapsen.
En väitä, etteikö eron aiheuttamasta surusta saisi puhua vielä aikuisenakin, jos tarvetta tuntuu, mutta pitää myös muistaa olla kiitollinen siitä mitä oli - että jos ne vanhemmat, vaikkakin eri osoitteista, tarjosivat turvaa, puhtaita vaatteita, rakkautta, ehkä vielä pelejä ja vempeleitäkin, niin kyllä heissä varmasti aika paljon hyvääkin oli.
T. Avioerolapsi
On totta että vähän tuntuu siltä, että liiankin helposti erotaan. Paitsi että enpä usko että ongelma on varsinaisesti juuri se että erotaan helposti, vaan ennemminkin se, että parisuhteeseen ei panosteta riittävästi. Varsinkin kun on jo lapsia, niin annetaan suhteen väljähtyä ja eletään vaan perusarkea ja oletetaan, että tämmöstä tää nyt vaan on kun pitkään yhdessä ollaan.
Aina vaan syytetään niitä eronneita, mutta ihan yhtälailla lapsille on sekin huonoa, että kitkutellaan väkisin yhdessä vain lasten takia. Näitä on varmasti yhtä paljon ellei enemmänkin kun eroperheitä.
Eli panostakaa ihmiset siihen parisuhteeseen. Se on hyvin toimivan perheen koko ydin. Silloin lapset voivat hyvin, kun parisuhde voi hyvin. Tälläkin palstalla on paljon omahyväisiä vaimoja tuomitsemassa eronneita, mutta kuinkahan moni heistä ihan vilpittömästi voi sanoa, että heidän avioliittonsa on kymmenenkin vuoden jälkeen todella onnellinen?
Erolasten pitää vielä aikuisenakin olla lojaaleja vanhemmilleen, eikä syyllistää, ettei vanhemmille tule paha mieli
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 23:51"]
Erolasten pitää vielä aikuisenakin olla lojaaleja vanhemmilleen, eikä syyllistää, ettei vanhemmille tule paha mieli
[/quote]
Niinpä, ja myös pedofiilivanhemmille pitää olla kiitollinen, ne ehkä osti joskus jonkun vempeleen lapselle, eikä ollut crackpiippuja, samoin hakkaajavanhemmat olivat oikeasti hyviä vanhempia, niiden voisi antaa hakata lapsenlapsetkin, ne veivät joskus sentään visulahteen! Hakkasivatkin vain kaksi kertaa viikossa, kyllä sen kestää.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 23:51"]
Erolasten pitää vielä aikuisenakin olla lojaaleja vanhemmilleen, eikä syyllistää, ettei vanhemmille tule paha mieli
[/quote]
Niinpä, ja myös pedofiilivanhemmille pitää olla kiitollinen, ne ehkä osti joskus jonkun vempeleen lapselle, eikä ollut crackpiippuja, samoin hakkaajavanhemmat olivat oikeasti hyviä vanhempia, niiden voisi antaa hakata lapsenlapsetkin, ne veivät joskus sentään visulahteen! Hakkasivatkin vain kaksi kertaa viikossa, kyllä sen kestää.
[/quote]
Hah hah, hauska vitsailla asiasta, josta itsellä ei ole kokemusta. Väkivaltaisesta alkoholistiperheestä kärsineenä voin vakuttaa, että ennemmin olisin ollut eroperheessä, yh-perheessä, tai missä vaan, kunhan olisi edes vähän rakastettu, annettu turvaa ja kannustettu. Kun nämä kaikki puuttuu, ei sillä ydinerheellä ole mitään merkitystä. Koirakin on parempi kasvattaja.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 00:01"]
Hah hah, hauska vitsailla asiasta, josta itsellä ei ole kokemusta.
[/quote]
Ei se ollut mikään vitsi, vaan yritys saada ihmiset ymmärtämään miten typerää on kuvitella joidenkin vempeleiden korvaavan turvallisen kasvuympäristön.
Ja myös arvostella niitä, joiden mielestä eroperheiden lapsilla ei ole oikeutta puhua kokemuksistaan, ja aina pitäisi olla kiitollinen vanhemmilleen, oli ne millaisia paskoja vaan.
Ei sullakaan ole oikeutta arvostella eroperheiden lasten ongelmia, sen takia, että itse olet myös kärsinyt paskavanhemmista.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 21:31"]
Osu ja uppos :-/
Jos mun lasten tunteet meitä erovanhempia kohtaan on nuo, olen murheellinen ja pettynyt itseeni. Olen tehnyt kaikkeni, että vaikka perhe hajosi, niin ihmiset eivät. Ja että lasten elämä pysyy samana, perhe-elämä tasaisena.
Uusperheitä ei ole kummallakaan puolella. Lasten ehdoilla, oikeesti, väitän, että meillä se ei ole jäänyt sanahelinäksi.
Mutta tärkeä avaus ja syytä on pysähtyä miettimään ratkaisujaan ja niiden seurauksia.
[/quote]
On todella tärkeä avaus. Nyt joulun jälkeen on lapseni kolmen kaverin vanhemmat eronneet. Lapset käyvät meillä paljon ja ovat aika hukassa. Tai kyse on siis jo murrosikäisistä lapsista.
Samanlainen erobuumi oli muutama vuosi sitten ja lapseni kaveri oli melkein adoptoitu meille siksi aikaa, kun vanhemmat teki eroa. Nyt tilanne on se, että kummallakin on uusi seurustelukumppani ja nuori on ihan hukassa elämässään. Olin ns. kympin oppilas, joka nyt on jatkuvasti jälki-istunnossa ja häiriköi ja viettää ns, huonoa elämää. Onneksi käy kuitenkin meillä vielä useasti ja olemme puhuneet hänen elämästään ja siitä, että tilanne helpottaa, kun kasvaa täysi-ikäiseksi ja pääsee elämään omaa elämää, eikä ole enää kahdessa kodissa tiellä.
Omakin lapsi jossain välissä kyseli, että kun tuntuu, että kaikkien kavereiden vanhemmat eroaa, että eihän me erota. Lupasin, että pysymme yhdessä kyllä ja toivottavasti elämän loppuun asti, mutta sen lupasimme miehen kanssa, että teemme kaikkemme parisuhteen eteen, että lapsilla säilyy oma perhe.