Ärsyttää kun isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa
Siis koskaan. Tiedän että hoitoapu ei ole mikään velvollisuus mutta silti ärsyttää ja varsinkin suhtautuminen meidän ongelmiin.
Meillä on ollut monesta syystä raskasta, esimerkisi sen takia että kolme pientä lastamme ovat sairastelleet todella paljon ja en ole sen takia nukkunut moneen kuukauteen enemmän kuin tunnin pätkän.
Vanhempani asuvat lähellä ja heillä on kaikki hyvin, ovat eläkkeellä, nuorehkoja, hyvässä kunnossa, varakkaita. Jos joskus kerron että meillä on ollut raskas kuukausi niin vastaus on vaan että voi kun en käsitä miksi teillä on niin vaikeaa, kun te olitte tuon ikäisiä veljesi kanssa miellä oli hauskaa! Olen pari kertaa sanonut että olen liian väsynyt että pelkään esimerkiksi ajaa autoa kun olen nukahtahtamaisillaan rattiin, että voisiko heittää pojan lätkäharrastukseen ja isä sitten hakisi, no ei koskaan sovi, on sitä ja tätä tapaamista. Olen kerran pyytänyt hoitoapua yhdeksi illaksi ja vastaus oli että olemme jo lapsemme hoitaneet.
Sitten vielä ihmettelevät miksi ei ole lämpimiä välejä lapsiimme. No, koska ette koskaan vietä heidän kanssa aikaa! Tuskin tulevat synttäreille kun kutsutaan. Oma on valintansa laittaa matkustelu ja ystävien tapaaminen lasten edelle mutta ei ole oikeutta sitten odottaa että lapset kokevat heidät läheisiksi ihmisiksi.
Sori, piti vaan vuodattaa.
Kommentit (256)
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:35"]
Meillä lapset ei suostu lähtemään mummolaan, koska siellä joutuu koko ajan tekemään töitä. Lastenlapsia pidetään jonain omituisena lapsiorjien joukkona, joka siivoaa, kantaa lämmityspuita, laittaa pihaa kuntoon, auttaa remonteissa jne. eikä suinkaan satunnaisesti vaan koko ajan. Ukki on hankkinut lapsille jopa työhaalarit ja rukkaset, jotta ei voi väittää, ettei ole sopivia vaatteita. Jos ovat yökylässä, on herätys 7.30 ja siitä eteenpäin koko päiväksi on töitä.
Meillä ei 8v enää suostu ilman vanhempia mummolaan lainkaan ja pienempikin jää sinne itku silmässä sanoen, että ei jaksa. Ukki inttää, että "jos ei töitä tee, ei leipää syö" ja vähättelee lasten tekemisiä. Mummo sanoo, että ei osaa leikkiä lasten kanssa, mutta kun on pientä puuhaa (kellarin siivoaminen!), niin aika menee rattoisammin. Ei tee mieli lapsia sinne viedä.
[/quote]
Noin pitäisi jokaisten isovanhempien tehdä. Vastiketta hoidosta.
Hoidin neljä lastani lähes yksin, joskus mies osallistui. Olihan se rankkaa mutta oma valinta ja teki minusta vahvemman ihmisen. Nyt olen mummo ja useita kertoja viikossa vietän aikaa pienen murusen kanssa. Voin vain ihmetellä lasteni isovanhempia kun eivät halunneet kokea sitä rakkauden määrää jota lapsenlapselta voi saada ja antaa.
Ap, täällä nyt natkuttavat marttyyriämmät, sellaiset katkerat ja kitkerät, ehkä petetyt taikka jätetyt, mutta takuulla sellaiset, jotka eivät ole itse apua kuunaan saaneet.
Minusta on ihan normaalia ja luontevaa, että sukupolvien yli autetaan. Puolin ja toisin. Minun vanhempani muistavat kyllä millaista pienten kanssa oli ja auttavat kun kykenevät, ihan niinkuin heidän vanhempansa auttoivat aikanaan heitä. Ja me tietenkin autamme myös. Välit on hyvät ja lämpimät ja asioita tehdään yhdessä ja erikseen. Joskus on jopa lomailtu 5 sukupolven kanssa -- kyllä, tyttäreni (2 v) isoisoäiti nyt 95 v. on ollut minun (42 v) perheeni ja vanhempieni (67 ja 68 v) kanssa matkalla! Kotimaassa tosin, mutta kuitenkin.
Pidämme yhtä koska olemme sukua. Voin jo nyt luvata, ettei minun tyttäreni joudu vauvapalstoille 30 vuoden kuluttua kirjoittelemaan ap:n tapaan jos vain minussa henki vielä pihisee. Eikä minun vanhempieni tarvitse miettiä kuka käy kartsomassa ja kuka huolehtii -- sekä minä, sisarukseni ja lapseni varmasti hoidamme.Myös mieheni, jos minusta aika jättäisi. Ja varmaan hänenkin sisaruksensa. Sillä kas -- myös miehen sukulaisista on 18 vuoden aikana tullut rakkaita ja läheisiä ja myös he auttavat meitä kun vaan tarvitaan. Ja me autamme heit. Ja pidämme yhteyttä. Ja kysymme tarvitaanko apua jos eivät tajua pyytää.
Tätä kaikkea kutsutaan perheeksi ja olen vilpittömän pahoillani, että ap:lta sellainen yhteys yli sukupolvien tuntuu puuttuvan. Ja aika monelta muulta myös ...
Meillä myös niin että emme enää vie mummolaan hoitoon kun eivät noudata antamiani ohjeita ollenkaan, antavat maito allergikolle maitoa, laittavat lapset päiväunille klo 17:00 kun on heille helpompaa kun nukkuvat ja sitten valvovat koko yön kun ei nukuta tai mahavaivojen takia. Ei kiitos.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:43"]
Hoidin neljä lastani lähes yksin, joskus mies osallistui. Olihan se rankkaa mutta oma valinta ja teki minusta vahvemman ihmisen. Nyt olen mummo ja useita kertoja viikossa vietän aikaa pienen murusen kanssa. Voin vain ihmetellä lasteni isovanhempia kun eivät halunneet kokea sitä rakkauden määrää jota lapsenlapselta voi saada ja antaa.
[/quote]
kiva viesti :)
Kurjaa tosiaan, jos isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset. Mutta eipä sitten tarvitse ihmetelllä myöhemmin, kun heitä odottaa yksinäinen vanhuus. En myöskään ymmärrä miksi näissä aina pitää kääntää asia sellaiseksi, että vanhemmat eivät hoitaisi lapsiaan. Tottakai hoitavat, mutta voisi se apu joskus olla silti tervetullutta. Luulisi, että lapsenlapset olisivat tärkeitä ja heidän kanssaan haluaisi viettää aikaa. Sapettaa myös keskustelu vanhusten hoidosta, kun osa suuresta ikäluokasta on tosi itsekästä.
Mä olen tuon toisen keskustelun ap ja todellakin: tuskin kukaan jättää lapset hoitamatta mutta se apu silloin tällöin olisi todellakin tarpeen. Sen ei pitäisi olla liikaa pyydetty.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:46"]
Jännä juttu, että meidän lapsilla on erittäin lämpimät ja läheiset välit mieheni vanhempiin vaikka eivät ole siellä päivääkään olleet hoidossa.
[/quote]
Niin, mutta oletan että miehsi vanhemmat ovat kuitenkin osallistunut lasten elämään jollakin tavalla. Itse ymmärsin että ap:n vanhemmat tulevat vastahakoisesti lasten synttäreillekin. Ei ole todellakaan kysymys vaan hoitoavusta vaan kiinnostuksesta.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:59"]
Kurjaa tosiaan, jos isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset. Mutta eipä sitten tarvitse ihmetelllä myöhemmin, kun heitä odottaa yksinäinen vanhuus. En myöskään ymmärrä miksi näissä aina pitää kääntää asia sellaiseksi, että vanhemmat eivät hoitaisi lapsiaan. Tottakai hoitavat, mutta voisi se apu joskus olla silti tervetullutta. Luulisi, että lapsenlapset olisivat tärkeitä ja heidän kanssaan haluaisi viettää aikaa. Sapettaa myös keskustelu vanhusten hoidosta, kun osa suuresta ikäluokasta on tosi itsekästä.
[/quote]
Suomessa on tänäänkin yli 200 000 yksinäistä vanhusta, joista suuri osa on aikanaan eli noin 25 vuotta sitten hoitanut lapsenlapsia. Kun terveys on mennyt, ei kukaan sukulainen kuitenkaan ennätä apuun. Isovanhemmat muistetaan vain niin kauan kuin he auttavat, sen jälkeen unohdetaan.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:59"]
Kurjaa tosiaan, jos isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset. Mutta eipä sitten tarvitse ihmetelllä myöhemmin, kun heitä odottaa yksinäinen vanhuus. En myöskään ymmärrä miksi näissä aina pitää kääntää asia sellaiseksi, että vanhemmat eivät hoitaisi lapsiaan. Tottakai hoitavat, mutta voisi se apu joskus olla silti tervetullutta. Luulisi, että lapsenlapset olisivat tärkeitä ja heidän kanssaan haluaisi viettää aikaa. Sapettaa myös keskustelu vanhusten hoidosta, kun osa suuresta ikäluokasta on tosi itsekästä.
[/quote]
Suomessa on tänäänkin yli 200 000 yksinäistä vanhusta, joista suuri osa on aikanaan eli noin 25 vuotta sitten hoitanut lapsenlapsia. Kun terveys on mennyt, ei kukaan sukulainen kuitenkaan ennätä apuun. Isovanhemmat muistetaan vain niin kauan kuin he auttavat, sen jälkeen unohdetaan.
[/quote] Tunnen erään isoäidin joka muutti tyttären asuinpaikalle kun tytär halusi avioeron. Mummo hoiti lapset yms. Nyt kun mummolla on ikää yli 80v niin eipä näy tytärtä tai lastenlapsia. Muut sisarukset ajelee muutaman 100 km mummoa katsomaan ja tämä tuskin on ainut esimerkki.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:59"]
Kurjaa tosiaan, jos isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset. Mutta eipä sitten tarvitse ihmetelllä myöhemmin, kun heitä odottaa yksinäinen vanhuus. En myöskään ymmärrä miksi näissä aina pitää kääntää asia sellaiseksi, että vanhemmat eivät hoitaisi lapsiaan. Tottakai hoitavat, mutta voisi se apu joskus olla silti tervetullutta. Luulisi, että lapsenlapset olisivat tärkeitä ja heidän kanssaan haluaisi viettää aikaa. Sapettaa myös keskustelu vanhusten hoidosta, kun osa suuresta ikäluokasta on tosi itsekästä.
[/quote]
Suomessa on tänäänkin yli 200 000 yksinäistä vanhusta, joista suuri osa on aikanaan eli noin 25 vuotta sitten hoitanut lapsenlapsia. Kun terveys on mennyt, ei kukaan sukulainen kuitenkaan ennätä apuun. Isovanhemmat muistetaan vain niin kauan kuin he auttavat, sen jälkeen unohdetaan.
[/quote] Tunnen erään isoäidin joka muutti tyttären asuinpaikalle kun tytär halusi avioeron. Mummo hoiti lapset yms. Nyt kun mummolla on ikää yli 80v niin eipä näy tytärtä tai lastenlapsia. Muut sisarukset ajelee muutaman 100 km mummoa katsomaan ja tämä tuskin on ainut esimerkki.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:31"]
3 lasta eikä perheessä yhdenkään lapsen isää, joka hakisi oman lapsensa harkoista? Kuule, yksinhuoltajana sinulla on oikeus perhetyöntekijän apuun. Yritä saada lapsillesi tukiperhe, niin saat edes joskus nukkua.
[/quote]
Lue aloitus!!! AP sanoi että jos vanhemmat veisi ja isä hakisi!
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:59"]
Kurjaa tosiaan, jos isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset. Mutta eipä sitten tarvitse ihmetelllä myöhemmin, kun heitä odottaa yksinäinen vanhuus. En myöskään ymmärrä miksi näissä aina pitää kääntää asia sellaiseksi, että vanhemmat eivät hoitaisi lapsiaan. Tottakai hoitavat, mutta voisi se apu joskus olla silti tervetullutta. Luulisi, että lapsenlapset olisivat tärkeitä ja heidän kanssaan haluaisi viettää aikaa. Sapettaa myös keskustelu vanhusten hoidosta, kun osa suuresta ikäluokasta on tosi itsekästä.
[/quote]
Suomessa on tänäänkin yli 200 000 yksinäistä vanhusta, joista suuri osa on aikanaan eli noin 25 vuotta sitten hoitanut lapsenlapsia. Kun terveys on mennyt, ei kukaan sukulainen kuitenkaan ennätä apuun. Isovanhemmat muistetaan vain niin kauan kuin he auttavat, sen jälkeen unohdetaan.
[/quote] Väärin, ehkä se on enemmän kuitenkin luonnekysymys. Minua ovat isovanhemmat aina hoitaneet, auttaneet ja tukeneet rahallisestikin. En voisi kuvitellakaan hylkääväni heitä johonkin laitokseen, koska rakastan heitä. Käyn viikottain heillä ja teen myös isommat siivoukset jne..
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:59"]
Kurjaa tosiaan, jos isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset. Mutta eipä sitten tarvitse ihmetelllä myöhemmin, kun heitä odottaa yksinäinen vanhuus. En myöskään ymmärrä miksi näissä aina pitää kääntää asia sellaiseksi, että vanhemmat eivät hoitaisi lapsiaan. Tottakai hoitavat, mutta voisi se apu joskus olla silti tervetullutta. Luulisi, että lapsenlapset olisivat tärkeitä ja heidän kanssaan haluaisi viettää aikaa. Sapettaa myös keskustelu vanhusten hoidosta, kun osa suuresta ikäluokasta on tosi itsekästä.
[/quote]
Suomessa on tänäänkin yli 200 000 yksinäistä vanhusta, joista suuri osa on aikanaan eli noin 25 vuotta sitten hoitanut lapsenlapsia. Kun terveys on mennyt, ei kukaan sukulainen kuitenkaan ennätä apuun. Isovanhemmat muistetaan vain niin kauan kuin he auttavat, sen jälkeen unohdetaan.
[/quote] Väärin, ehkä se on enemmän kuitenkin luonnekysymys. Minua ovat isovanhemmat aina hoitaneet, auttaneet ja tukeneet rahallisestikin. En voisi kuvitellakaan hylkääväni heitä johonkin laitokseen, koska rakastan heitä. Käyn viikottain heillä ja teen myös isommat siivoukset jne..
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 17:20"]
Meillä isovanhemmat ottavat lapset hoitoon, mutta antavat näiden tehdä mitä tahansa, syödä määrättömästi karkkia, istua koko viikonlopun sisällä pelaamassa tai katsomassa telkkaria, hampaita ei pestä jne. Ruokana voi olla kolme kertaa peräkkäin pastaa ja ketsuppia. Juotavaksi on kannukaupalla makeaa mehua ja lapset ovat kamalassa sokerihumalassa aina, kun ne hakee pois. Minä olen sitten se, joka saa kärsiä oksentelut ja yövalvomiset.
Kun tästä sanoo, niin isovanhemmat pyörittelevät silmiään, että "kun se on tärkeetä se yhdessäolo, ei me haluta mitään tiukkoja isovanhempia olla, tulee lapsille paha mieli". Olen sanonut, että jos ei minua totella, ei tule lapset hoitoon.
[/quote]
Mikset vie valmiita ruokia mukanasi, kun viet ne murusesi isovanhemmille hoitoon. Sillonhan saavat mitä haluat, juomisia myöten. Jos et maksa isovanhemmille hoidosta, ei sinulla ole mitään oikeutta huutaa siitä, mitä lapset mummolassa syövät.
Syytösten kohteeksi joutuivat taas suuret ikäluokat, miten välinpitämättömiä isovanhempia he ovat. Meitä on varmaan monenlaisia isovanhempia, mitään yleistystä ei voi tehdä.
Itse kuulun suuriin ikäluokkiin ja minun tuttavapiirissäni on monta samanikäistä mummia ja ukkia, joilla on pieniä lapsia. Kaikki nämä tuttavani osallistuvat paljon lastenlastensa hoitoon ja lastensa perheiden auttamiseen. Itse olen vielä työssä, mutta silti annan apua mahdollisuuksieni mukaan.
Otamme lapsia yökylään, viemme harrastuksiin yms.
Läheinen suhde vaatii tietysti yhdessäoloa, mutta myös kauempana olevaan isovanhempaan voi tulla hyvä suhde. Se, että isovanhempi on kiinnostunut lapsenlapsista, muistaa syntymäpäivät, soittelee ja tulee käymään.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 15:50"]
Siis koskaan. Tiedän että hoitoapu ei ole mikään velvollisuus mutta silti ärsyttää ja varsinkin suhtautuminen meidän ongelmiin.
Meillä on ollut monesta syystä raskasta, esimerkisi sen takia että kolme pientä lastamme ovat sairastelleet todella paljon ja en ole sen takia nukkunut moneen kuukauteen enemmän kuin tunnin pätkän.
[/quote]
Tuttu tunne.
Meillä ainakin isovanhemmat pyytää kaikkea pientä apua aina kun ollaan kylässä. Erityisesti appivanhemmat teettävät pojallaan (minun miehelläni) miljoona pientä asiaa aina kun ollaan kylässä. On rikkinäistä sitä sun tätä mitä pitää korjata, pitää ruuvata seinään naulaa, opettaa joku uusi ohjelma tietokoneelta tai asentaa jotain koneelle mitä eivät itse osaa, täytyy vaihtaa lamppua jne. Minultakin pyydetään pieniä palveluksia, mm. Leipomuksia juhliin kun ne minulta niin käden käänteessä sujuvat. Niissä kuluu muuten tovi ja jos ne teettäis ulkopuolisella niin laskukin olis sit sen mukainen. Pitäisiköhän nämä avunannot lopettaa, kun aina täällä palstalla huudetaan sen perään, että hommatkaa lastenvahti (meillä on ulkopuolinen nykyään) niin kai ne mummot ja papat voivat sit teettää kaiken ulkopuolisella. jos ei voi satunnaisesti auttaa omia lapsia esim viemään lastenlapsia harrastuksiin tai muuta pientä avunantoa antaa niin tasapuolisuuden nimissä pitäisi kai lopettaa avunanto toisinkin päin. Uskoisin, että ap:n perhe varmasti auttaa isovanhempia jossain pienessä, esim omakotitalorännien putsauksessa, lumien luonnissa tms... Pystyisittekö rajoittamaan avunantoa sinne päin, jos ei auttaminen edes satunnaisesti toimi?
Mä olen itse niin kyllästynyt siihen, ettei meillä isovanhemmat koskaan hoida vapaaehtoisesti meidän lapsia. Kun se hoito ei aina välttämättä tarkoita varsinaista hoitoa vaan ihan vaan lapsen kanssa olemista, viemistä puistoon leikkimään, olemista, leegoilla rakentelua tms. Me lopetettiin hoitoavun pyytäminen jo aikaa sitten kun tajuttiin, ettei noita meidän isovanhempia lastemme seura kiinnosta, tai hetkittäinen avunanto meille. Edelleen kyllä tehdään heille palveluksia... Tiedä kauanko...
Onhan se toki ärsyttävää kun muut eivät hoida sinun lapsiasi, vaan ihan itse pitää jaksaa. Mitäs jos palkkaisit apua sitten?
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:24"]
Onhan se toki ärsyttävää kun muut eivät hoida sinun lapsiasi, vaan ihan itse pitää jaksaa. Mitäs jos palkkaisit apua sitten?
[/quote]
Minä taas ymmärsin ap:n viestin niin, että hän joskus haluaisi pientä ystävällistä elettä, esim kuskaus harrastukseen ihan niin kuin itsestään selvyytenä ja pikku juttuna, että näin sitä voi joskus lapsiaan vähän auttaa. Ei niin että pitäisi kerjätä jotain apua ja tehdä siitä suuri numero.
Meillä lapset ei suostu lähtemään mummolaan, koska siellä joutuu koko ajan tekemään töitä. Lastenlapsia pidetään jonain omituisena lapsiorjien joukkona, joka siivoaa, kantaa lämmityspuita, laittaa pihaa kuntoon, auttaa remonteissa jne. eikä suinkaan satunnaisesti vaan koko ajan. Ukki on hankkinut lapsille jopa työhaalarit ja rukkaset, jotta ei voi väittää, ettei ole sopivia vaatteita. Jos ovat yökylässä, on herätys 7.30 ja siitä eteenpäin koko päiväksi on töitä.
Meillä ei 8v enää suostu ilman vanhempia mummolaan lainkaan ja pienempikin jää sinne itku silmässä sanoen, että ei jaksa. Ukki inttää, että "jos ei töitä tee, ei leipää syö" ja vähättelee lasten tekemisiä. Mummo sanoo, että ei osaa leikkiä lasten kanssa, mutta kun on pientä puuhaa (kellarin siivoaminen!), niin aika menee rattoisammin. Ei tee mieli lapsia sinne viedä.