Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa
02.03.2014 |
Siis koskaan. Tiedän että hoitoapu ei ole mikään velvollisuus mutta silti ärsyttää ja varsinkin suhtautuminen meidän ongelmiin.
Meillä on ollut monesta syystä raskasta, esimerkisi sen takia että kolme pientä lastamme ovat sairastelleet todella paljon ja en ole sen takia nukkunut moneen kuukauteen enemmän kuin tunnin pätkän.
Vanhempani asuvat lähellä ja heillä on kaikki hyvin, ovat eläkkeellä, nuorehkoja, hyvässä kunnossa, varakkaita. Jos joskus kerron että meillä on ollut raskas kuukausi niin vastaus on vaan että voi kun en käsitä miksi teillä on niin vaikeaa, kun te olitte tuon ikäisiä veljesi kanssa miellä oli hauskaa! Olen pari kertaa sanonut että olen liian väsynyt että pelkään esimerkiksi ajaa autoa kun olen nukahtahtamaisillaan rattiin, että voisiko heittää pojan lätkäharrastukseen ja isä sitten hakisi, no ei koskaan sovi, on sitä ja tätä tapaamista. Olen kerran pyytänyt hoitoapua yhdeksi illaksi ja vastaus oli että olemme jo lapsemme hoitaneet.
Sitten vielä ihmettelevät miksi ei ole lämpimiä välejä lapsiimme. No, koska ette koskaan vietä heidän kanssa aikaa! Tuskin tulevat synttäreille kun kutsutaan. Oma on valintansa laittaa matkustelu ja ystävien tapaaminen lasten edelle mutta ei ole oikeutta sitten odottaa että lapset kokevat heidät läheisiksi ihmisiksi.
Sori, piti vaan vuodattaa.
Kommentit (256)
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:59"]8 on oikeassa. Kaikille teille, jotka tykkäätte aina inttää, että miksi pitää tehdä lapsia jos niitä ei halua hoitaa: tässä, niin kuin poikkeuksitta kaikissa muissakin vastaavissa "isovanhemmat eivät auta"-tapauksissa vanhemmat hoitavat ja ovat lastensa kanssa, mutta silloin joskus kun jeesaamista tarvitsisi, se ei ikinä sovi isovanhemmille milloin mistäkin syystä, perussyyn ollessa se, että ei kiinnosta eikä huvita eikä haluta nähdä vaivaa. Suuret ikäluokat on kyllä loistavia, itse ovat hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja nyt kun joskus harvoin pitäisi omia lapsenlapsia jeesata, se ei käykään. Vielä viimeisillä voimillaan ne varmaan tosiaan vääntävät vielä senkin lain, että lasten pitää hoitaa omat vanhempansa, ja sitten livistävät käänteisen asuntolainan voimin tuhoamaan loputkin siitä kolmen sukupolven rahamäärästä, jotka he ovat itselleen haalineet. En ole uskovainen mutta toivoisin, että näille ihmisille tosiaan olisi joku kiirastuli, jossa tyypit joutuvat viettämään satatuhatta vuotta parkuvan lapsilauman keskellä ja joku pikkupiru tulisella atraimella törkkii persauksiin. Omat vanhempani ja appivanhempani ovat auttaneet meitä aina silloin tällöin, kiitos heille. Mutta he ovatkin vanhempaa ikäpolvea kuin tuo itsekäs suurten ikäluokkien väki.[/quote]
Nykyperheiden isovanhemmat eivät välttämättä edes kuulu suuriin ikäluokkiin! Vuosina 1945 - 1949 syntyneet saivat lapsensa suunnilleen 1969 - 1983 (toki poikkeuksia on suuntaan ja toiseen, mutta tuossa keskimääräiset luvut, Lähde: Tilastokeskus), joten heidän lapsensa ovat jo noin 31 - 45 v ikäisiä. Läheskään kaikilla suurten ikäluokkien lapsilla ei ole enää pieniä lapsia, joten olisiko aika kääntää katse suurten ikäluokkien jälkeen syntyneen sukupolven isovanhemmuuteen?
[/quote]No ei VÄLTTÄMÄTTÄ mutta pienten lasten vanhemmat on suurimmaksi osaksi noin 30-40 vuotiaita, eli just näiden suurten ikäluokkien lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä tilastojen lukutaito?
Ensisynnyttäjän keski-ikä kolkkuu jo kolmeakymmentä, joten kyllä niillä suurilla ikäluokilla vain on pieni lapsenlapsia!
Täällä ei selvästi osata lukea. Aloittaja kirjoittaa että on pari kertaa pyytänyt kyytiapua ettei nukahda rattiin-> palstalla luetaan että jatkuvaa kuskausapua tarvitaan kun ei osata järjestää omaa taloutta ja ajankäyttöä.
Aloittaja kirjoittaa että on kerran pyytänyt hoitoapua illaksi-> palstalla luetaan että ap on jatkuvasti ruinaamassa apua, ei vietä lainkaa aikaa lastensa kanssa ja isäkään ei osallistu lainkasn. En tajua tämän palstan ihmisten ajatuksenjuoksua. Ihan kuin itse ei IKINÄ olisi tarvinnut kenenkään apua....
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:04"]
Suuret ikäluokat ovat itsekkäitä, minkäs teet. Ovat tosiaan valinneet oman elämänsä, surullista mutta itse he siinä menettävät. Arvaan kuitenkin että on teidät omilla vanhemmillaan hoidattanut? :D
[/quote]
Kyllä ovat meidät omilla vanhemmillaan hoidattanut. Muistan kun isälläni oli kerran lapsuudessani mahdollisuus viettää meidän kanssa viikko kun äitini oli kavereiden kanssa matkalla ja vei meidät heti saman tien vanhempiensa mökille hoitoon. Miksi saada lapsia jos ei halua viettää heidän kanssa aikaa?
ap
[/quote]
Samaa ap ihmettelen. Miksi olet halunnut 3 lasta, jos en halua viettää heidän kanssaan aikaa?
[/quote]
Sä et näköjään tajunnut että levännyt äiti on parempi kuin erittäin väsynyt äiti. Eihän tossa ap:n jutussa mitenkään tullut ilmi etteikö hän haluaisi viettää aikaa lapsiensa kanssa vaan apua että saa hetken levätä.
Meillä isovanhemmat ottavat lapset hoitoon, mutta antavat näiden tehdä mitä tahansa, syödä määrättömästi karkkia, istua koko viikonlopun sisällä pelaamassa tai katsomassa telkkaria, hampaita ei pestä jne. Ruokana voi olla kolme kertaa peräkkäin pastaa ja ketsuppia. Juotavaksi on kannukaupalla makeaa mehua ja lapset ovat kamalassa sokerihumalassa aina, kun ne hakee pois. Minä olen sitten se, joka saa kärsiä oksentelut ja yövalvomiset.
Kun tästä sanoo, niin isovanhemmat pyörittelevät silmiään, että "kun se on tärkeetä se yhdessäolo, ei me haluta mitään tiukkoja isovanhempia olla, tulee lapsille paha mieli". Olen sanonut, että jos ei minua totella, ei tule lapset hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:25"]
Muistan kun isälläni oli kerran lapsuudessani mahdollisuus viettää meidän kanssa viikko kun äitini oli kavereiden kanssa matkalla ja vei meidät heti saman tien vanhempiensa mökille hoitoon. Miksi saada lapsia jos ei halua viettää heidän kanssa aikaa?
ap
[/quote]
Puhut tässä nyt jotenkin omituisesti itsesi pussiin. Sinulla oli huono isä, koska hän ei hoitanut sinua. Sinun miehesi on kuitenkin ilmeisesti mielestäsi kunnon isä, vaikka parut vanhempiasi hoitajiksi etkä miestäsi? Samalla mangut, että lapsia ei pitäisi tehdä, jos niiden kanssa ei jaksa olla, mutta juurihan itse sanot, ettet jaksaisi olla oman jälkikasvusi kanssa.
Jos lapsella on sellainen harrastus, että te ette voi ja jaksa ja ehdi lasta sinne kuljettaa eikä lapsi yksin voi sinne mennä, silloin se harrastus lopetetaan. Mikä siinä on niin vaikeaa? Lapsista tulee ihan normaaleja ihmisiä, vaikka he eivät harrastaisi yhtään mitään.
Isovanhempien tehtävä ei ole olla lapsenvahtina tai harrastuskuljettajana. Se on isän ja äidin tehtävä. Te olette itse hankkineet kolme lasta, joten teidän on myös hoidettava heidät.
[/quote]Jollakin taitaa olla känkkäränkkäpäivä kun pitää oikein haastamalla haastaa riitaa.
Meillä oli sellainen tilanne että riitaannuttiin minun vanhempien kanssa joten heiltä ei ole apua haluttu. Vaimon äiti on taas selainen että ei hän oikein pärjää lasten kanssa, unohtaa aurinkoon leikkimään, muistot ovat vähän kullanneet sen ajan kun omat lapsensa olivat pieniä.
Välillä on todella venytty että on saatu kaikki asiat hoidettua kun hoitoapua ei ole ollut. Tokin on joitain ystäviä, mutta ei heihin voi jatkuvasti turvautua kun heilläkin on omat perheensä hoidettavana.
Mutta olen ajtellut tätä näin että tämä on kuitenkin aika lyhyt vaihe elämässä, kyllä nämä kuskaamiset ja menemiset saa nyt hoidettua. Toivottavasti pystyn osallistumaan lasteni arkeen sitten kun ja jos jälkikasvu hankkii meille lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:25"]
Muistan kun isälläni oli kerran lapsuudessani mahdollisuus viettää meidän kanssa viikko kun äitini oli kavereiden kanssa matkalla ja vei meidät heti saman tien vanhempiensa mökille hoitoon. Miksi saada lapsia jos ei halua viettää heidän kanssa aikaa?
ap
[/quote]
Puhut tässä nyt jotenkin omituisesti itsesi pussiin. Sinulla oli huono isä, koska hän ei hoitanut sinua. Sinun miehesi on kuitenkin ilmeisesti mielestäsi kunnon isä, vaikka parut vanhempiasi hoitajiksi etkä miestäsi? Samalla mangut, että lapsia ei pitäisi tehdä, jos niiden kanssa ei jaksa olla, mutta juurihan itse sanot, ettet jaksaisi olla oman jälkikasvusi kanssa.
Jos lapsella on sellainen harrastus, että te ette voi ja jaksa ja ehdi lasta sinne kuljettaa eikä lapsi yksin voi sinne mennä, silloin se harrastus lopetetaan. Mikä siinä on niin vaikeaa? Lapsista tulee ihan normaaleja ihmisiä, vaikka he eivät harrastaisi yhtään mitään.
Isovanhempien tehtävä ei ole olla lapsenvahtina tai harrastuskuljettajana. Se on isän ja äidin tehtävä. Te olette itse hankkineet kolme lasta, joten teidän on myös hoidettava heidät.
[/quote]
Sinä olet varmaan joko lapseton, 1 lapsen äiti tai se mummo joka ei auta.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 17:20"]
Meillä isovanhemmat ottavat lapset hoitoon, mutta antavat näiden tehdä mitä tahansa, syödä määrättömästi karkkia, istua koko viikonlopun sisällä pelaamassa tai katsomassa telkkaria, hampaita ei pestä jne. Ruokana voi olla kolme kertaa peräkkäin pastaa ja ketsuppia. Juotavaksi on kannukaupalla makeaa mehua ja lapset ovat kamalassa sokerihumalassa aina, kun ne hakee pois. Minä olen sitten se, joka saa kärsiä oksentelut ja yövalvomiset.
Kun tästä sanoo, niin isovanhemmat pyörittelevät silmiään, että "kun se on tärkeetä se yhdessäolo, ei me haluta mitään tiukkoja isovanhempia olla, tulee lapsille paha mieli". Olen sanonut, että jos ei minua totella, ei tule lapset hoitoon.
[/quote]
Silti minä, ja varmaan moni muukin jonka isovanhemmat eivät KOSKAAN halua hoitaa, kestäisin mielihyvin sen, jos isovanhemmat hemmottelisivat lapsenlapsiaan herkuilla ja hampaat jäisivät pesemättä. Eiväthän ne lapset siellä kuitenkaan koko ajan ole hoidossa, vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT: Tuttava oli sellainen, joka hoiti, nuori ja virkeä eläkeläinen, mahdollisti töissä käynnin lasten ollessa sairaana, kun oli aina käytettävissä ja kuskasi paljon. Mutta kävi niin, että hän sairastui äkillisesti vakavasti eikä sitä sairautta kestänyt, oli jo ehtinyt niin pitkälle, eli syöpä. Aina ei voi laskea sen varaan nekään, joilla on hoitavat isovanhemmat, kun näinkin voi käydä.
Ymmärrän ap sinua hyvin. Meillä samantyyliset isovanhemmat. Itseensä ja omaan elämäänsä keskittyneitä. Joidenkin tuntuu vaikealta ymmärtää sitä että kyse ei todellakaan ole pelkästä hoitoavusta, vaan käytännössä itse ainakin suren sitä että lapsillani ei ole sellaista pullantuoksuista mummolaa niinkuin minulla aikoinaan oli. Minulla on niin ihania muistoja mummon ja papan luona vietetystä ajasta. Olivat aidosti minusta ja sisaruksistani kiinnostuneita ja tehtiin kaikenlaista mukavaa yhdessä. Sellasta toivoisin omille lapsillenikin, mutta ihmiset ovat erilaisia, se on vaan hyväksyttävä. Ja monesti väsymyksen hetkellä jo tieto siitä että isovanhemmat auttaisivat hädän hetkellä, helpottaisi. Olenkin jo päättänyt sen että kun omat lapseni saavat lapsia, aion elää heidän elämässään mukana ja auttaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 17:18"]
Missä tilastojen lukutaito?
Ensisynnyttäjän keski-ikä kolkkuu jo kolmeakymmentä, joten kyllä niillä suurilla ikäluokilla vain on pieni lapsenlapsia!
[/quote]
Suurin osa suurten ikäluokkien lapsista on täyttänyt 40 vuotta. Näin siksi, että he saivat lapsensa ennen kuin täyttivät 30 vuotta (keskimäärin noin 2 lasta, joista ensimmäisen noin 25v iässä ja toisen noin 27v iässä. Siten suurin osa suurten ikäluokkien lapsista syntynyt 1945/1949 + 25/27v (=> 1970 - 1976) - siis suurin osa, ei kaikki!. Tilastollisesti esikoinen syntyy edelleen hieman alle 30v naiselle, joten tälle 70-lukuiselle ikäluokalle esikoinen on syntynyt aivan 1990-luvun lopussa tai 2000-luvun alussa. Minun matematiikallani nämä lapset alkavat lähestyä teini-ikää, joten ne aivan pienten lasten isovanhemmat ovat suureksi osaksi muita kuin suuria ikäluokkia (mikä ei poista sitä, etteikö joukossa olisi myös suurten ikäluokkien edustajia, mutta siirtymä seuraavaan ikäluokkaan on jo enemmän kuin alkanut).
Miten sinä itse luet tilastoja?
Entä jos isovanhemmat rakentaisivat elämänsä niin kuin lapsensa eli olisivat vähän väliä tarvitsemassa autokyytiä kauppaan tai kavereille, pitäisi mennä avuksi siivoamiseen (tosin isoäiti itse sulkeutuisi yhteen huoneeseen ja käskisi muita siivoamaan) ja joka ilta tulisi ruikutuspuhelu, miten raskasta on ukin kanssa, kun se sanoi noin ja näin ja kärttää vielä seksiäkin. Lisäksi he vetoaisivat aina siihen, että "syntymällä ottaa samalla vastuun omista vanhemmistaan" (vrt. tällä palstalla usein käytetty vaatimus siitä, että kun hankkii lapsia niin hyväksyy samalla, että on joskus vastuussa lapsenlapsista).
Miksi isovanhemmat eivät vaadi lapsiltaa enemmän, näillähän on aikaa kaikenlaisissa vanhempain- ja perhevapaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34, samma här! Oikeastaan en hoitoapua niin enää tarvitsisikaan, mutta kiinnostus olisi poikaa. Olen kyllä oma-aloitteisesti kertonut lasten kuulumisia ja lähetellyt kuvia, mutta se ei johda oikein mihinkään. Mummoa ei jaksa kiinnostaa kuin itsensä. Voisikohan tässä vielä jotenkin kehittyä, ideoita?
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:09"]Entä jos isovanhemmat rakentaisivat elämänsä niin kuin lapsensa eli olisivat vähän väliä tarvitsemassa autokyytiä kauppaan tai kavereille, pitäisi mennä avuksi siivoamiseen (tosin isoäiti itse sulkeutuisi yhteen huoneeseen ja käskisi muita siivoamaan) ja joka ilta tulisi ruikutuspuhelu, miten raskasta on ukin kanssa, kun se sanoi noin ja näin ja kärttää vielä seksiäkin. Lisäksi he vetoaisivat aina siihen, että "syntymällä ottaa samalla vastuun omista vanhemmistaan" (vrt. tällä palstalla usein käytetty vaatimus siitä, että kun hankkii lapsia niin hyväksyy samalla, että on joskus vastuussa lapsenlapsista).
Miksi isovanhemmat eivät vaadi lapsiltaa enemmän, näillähän on aikaa kaikenlaisissa vanhempain- ja perhevapaillaan.
[/quote]
Hah! Meillä ainakin on ihan toisin päin. Isovanhemmalla on aina pää kipeä, on flunssassa, on valvonut yön, ruikutiruikiti, töissä on niiiiin raskasta. Kummasti silti jaksaa joka viikonloppu lähteä juhlimaan ja vapaillaan laskettelemaan sun muihin rientoihin. Lapsille ei ole aikaa koskaan. En jaksa enää edes pahoittaa mieltäni ja kysyä viettämään aikaa lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:09"]Entä jos isovanhemmat rakentaisivat elämänsä niin kuin lapsensa eli olisivat vähän väliä tarvitsemassa autokyytiä kauppaan tai kavereille, pitäisi mennä avuksi siivoamiseen (tosin isoäiti itse sulkeutuisi yhteen huoneeseen ja käskisi muita siivoamaan) ja joka ilta tulisi ruikutuspuhelu, miten raskasta on ukin kanssa, kun se sanoi noin ja näin ja kärttää vielä seksiäkin. Lisäksi he vetoaisivat aina siihen, että "syntymällä ottaa samalla vastuun omista vanhemmistaan" (vrt. tällä palstalla usein käytetty vaatimus siitä, että kun hankkii lapsia niin hyväksyy samalla, että on joskus vastuussa lapsenlapsista).
Miksi isovanhemmat eivät vaadi lapsiltaa enemmän, näillähän on aikaa kaikenlaisissa vanhempain- ja perhevapaillaan.
[/quote]
Hah! Meillä ainakin on ihan toisin päin. Isovanhemmalla on aina pää kipeä, on flunssassa, on valvonut yön, ruikutiruikiti, töissä on niiiiin raskasta. Kummasti silti jaksaa joka viikonloppu lähteä juhlimaan ja vapaillaan laskettelemaan sun muihin rientoihin. Lapsille ei ole aikaa koskaan. En jaksa enää edes pahoittaa mieltäni ja kysyä viettämään aikaa lasten kanssa.
Kiitos kommenteista, ja niille jotka lasten isän osallistumista ihmettelee, hän osallistuu kyllä mutta on työssäkäyvä ihminen eli ei ole aina saatavilla. Isovanhemmilla taas ei ole muuta kuin aikaa ... itselleen.
Ei tässä mitään hätää ole, oikeasti halusimme nämä kolme lasta ja yleensä menee ihan ok. Toki raskaita ajanjaksojakin on, niinkuin kaikissa lapsiperheissä. Silloin olisi satunnaisesti kiva saada pieni avustus, niinkuin yhden lapsen kuskaus harrastukseen, mutta kun sekin on näköjään liikaa. Ei sillä, onhan se heidän oikeutensa elää vain itseleen mutta todellakaan ei minusta voi odottaa että lapsenlapsista tulisi läheisiä tai että todellakaan me heitä hoidettaisiin kun ovat vanhoja. Onhan meillä silloin oma elämä ja haluamme nauttia siitä. :)
Oikeasti, en voisi itse kuvitella että en auttaisi heitä jos heillä olisi vaikeaa ja minulla mahdollisuus auttaa, mutta siitä olemme näköjään eri mieltä.
ap
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:25"]
Muistan kun isälläni oli kerran lapsuudessani mahdollisuus viettää meidän kanssa viikko kun äitini oli kavereiden kanssa matkalla ja vei meidät heti saman tien vanhempiensa mökille hoitoon. Miksi saada lapsia jos ei halua viettää heidän kanssa aikaa?
ap
[/quote]
Puhut tässä nyt jotenkin omituisesti itsesi pussiin. Sinulla oli huono isä, koska hän ei hoitanut sinua. Sinun miehesi on kuitenkin ilmeisesti mielestäsi kunnon isä, vaikka parut vanhempiasi hoitajiksi etkä miestäsi? Samalla mangut, että lapsia ei pitäisi tehdä, jos niiden kanssa ei jaksa olla, mutta juurihan itse sanot, ettet jaksaisi olla oman jälkikasvusi kanssa.
Jos lapsella on sellainen harrastus, että te ette voi ja jaksa ja ehdi lasta sinne kuljettaa eikä lapsi yksin voi sinne mennä, silloin se harrastus lopetetaan. Mikä siinä on niin vaikeaa? Lapsista tulee ihan normaaleja ihmisiä, vaikka he eivät harrastaisi yhtään mitään.
Isovanhempien tehtävä ei ole olla lapsenvahtina tai harrastuskuljettajana. Se on isän ja äidin tehtävä. Te olette itse hankkineet kolme lasta, joten teidän on myös hoidettava heidät.
[/quote]
Sinä olet varmaan joko lapseton, 1 lapsen äiti tai se mummo joka ei auta.
[/quote]
Kolme lasta, joista yksi alle kouluikäinen, toinen alakoulussa ja kolmas yläkoulussa. Itse tehty, itse kasvatettu. Isovanhempien luona kyläillään tämän tästä, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia heitä uhraamaan vapaa-aikaansa saati rahojaan lasten hoitamiseen. He ovat jo hommansa tehneet.
Ihmettelen vain, miten ap:n vanhemmat ovat saaneet kasvatettua lapsestaan noin kädettömän rutisijan. Jos väsyttää, silloin pyydetään esimerkiksi toista huoltajaa katsomaan lapsia koko viikonlopun niin, että toinen saa kuitattua univelat.
Tuntuu, että ap on näitä "minäitte"-ihmisiä, jotka martyroituvat hoitaessaan kaikki itse, kun kerran itse luulevat tekevänsä parhaiten, ja sitten väsyvät ja alkavat ruikuttaa, kun kukaan ei auta. Jaksaminen on järjestelykysymys normaaliperheessä.
Minulla on ihan samanlaiset fiilikset. Isovanhempia ei kiinnosta. Joskus sentään viitsivät piipahtaa katsomassa lapsenlapsiaan. Siitäkin ajasta menee puolet siitä valittamiseen, että kuinka kiireistä on elämä kun pitää ehtiä teatteriin, illalliselle, veneilemään jne.
Hoitoapua voisi joskus saada, mutta sen epäluotettavuuden takia siitä ei juuri pääse hyötymään. Viimeksi isovanhempi peruutti ekaluokkalaiselle lupaamansa 5 päivän hoidon parin päivän varoitusajalla siivousurakkaansa vedoten. Oli pojalla aika surkea ilme, kun joutui jäämään yksin kotiin koko viikoksi.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:19"]
Kiitos kommenteista, ja niille jotka lasten isän osallistumista ihmettelee, hän osallistuu kyllä mutta on työssäkäyvä ihminen eli ei ole aina saatavilla. Isovanhemmilla taas ei ole muuta kuin aikaa ... itselleen.
Ei tässä mitään hätää ole, oikeasti halusimme nämä kolme lasta ja yleensä menee ihan ok. Toki raskaita ajanjaksojakin on, niinkuin kaikissa lapsiperheissä. Silloin olisi satunnaisesti kiva saada pieni avustus, niinkuin yhden lapsen kuskaus harrastukseen, mutta kun sekin on näköjään liikaa. Ei sillä, onhan se heidän oikeutensa elää vain itseleen mutta todellakaan ei minusta voi odottaa että lapsenlapsista tulisi läheisiä tai että todellakaan me heitä hoidettaisiin kun ovat vanhoja. Onhan meillä silloin oma elämä ja haluamme nauttia siitä. :)
Oikeasti, en voisi itse kuvitella että en auttaisi heitä jos heillä olisi vaikeaa ja minulla mahdollisuus auttaa, mutta siitä olemme näköjään eri mieltä.
ap
[/quote]
Jos ap olisi minun lapseni, tekisin saman valinnan kuin perheen isovanhemmat eli pysyisin kaukana ja välttelisin viimeiseen asti. Marttyyrilapsi on kamalinta, mitä eläkeikään ennättäneellä ihmisellä voi olla.