Mikä lapsissa ärsyttää eniten?

Kiljuminen ja kirkuminen sellaisella kimakalla, korvia viiltävällä äänellä. Osaako joku käyttäytymistieteitä opiskellut kertoa mikä tuon saa aikaan? Välillä tuntuu että lapset harrastavat tuota lämpimikseen.

Huono käytös. Kun juoksennellaan kaupassa vanhempia karkuun eikä totella, rikotaan paikkoja, huudetaan turhaan... Kaikki sellainen käytös, jonka tarkoitus on vain huomionkerjäys ja rajojen koettelu.

Alle 7-vuotiaissa noin kaikki.

Tai oikeastaan alle 10-vuotiaissa.

Vanhemmat joiden ei olisi koskaan pitänyt tehdä lapsia, koska aika ja voimavarat eivät riitä kasvattamiseen.

Jos lapsi tekee jotain ylimääräistä joka aiheuttaa ympäristössä katastrofin, katse (tai ärsytys) kohdistuu vanhempiin, että eivätkö nätisti osanneet kasvattaa lasta ja mikseivät mene lapsen luo jos huutaa ja riehuu kuin riivattuna.

Kakkavaipat, huuto ja riehunta, mutta eniten epäsäännöllinen nukkuminen ja sen välttely, eli ketunmoinen nukkumisen välttely iltaisin ja sitten aamulla kuitenkin herätään kuudelta.

Kasvattamattomuus. Valitettavan yleistä nykyään.

Ihanan suorapuheinen ketju. :D

Minua ärsyttää kokonaisvaltaisesti se, että lapset ovat keskeneräisiä. Eläinlapset kehittyvät sikiöinä kävelytaitoisiksi, mutta tämä isokalloinen ihmislaji tarvitsee siihen vuosikausia.

Holtittoman erittämisen lisäksi pienimmissä lapsissa ärsyttää sätkiminen. Pidän kaikista muista eläimenpoikasista, mutta ihmisen ja apinan jälkeläisten nykivät raajanliikkeet ja kyvyttömyys kohdistaa katsetta on raivostuttavaa.

Surkeat käytöstavat ja vaikka ei nyt suoraan lapsen itsensä syy ehkä, niin se huomion keskipisteenä ja passattavana oleminen.  Mitä ihmeen järkeä on siinä että 6 aikuisen ruokailijan kaikki huomio on kiinni kakarassa ja koko ajan kysellään ja passataan että haluaako Jasca Jannica nyt sitä mehua vai kuplavettä ja ottaako sitä tai tätä vai sittenkin tota. Järkyttää lässytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan +17 v lapsista niin niiden ääretön itsekkyys. Varsinkin kun eivät ole omia vaan puolison (minulla on uusperhe). Kotityöt eivät nappaa pätkääkään ja kaljat ja cokikset häviävät jääkaapista alta aikayksikön. Ruuista puhumattakaan. Eikä auta vaikka kuinka puhut noiden kahden riiviön kanssa niin mikään ei muutu. Vituttaa suomeksi sanottuna.

Jätä ne siat! 😁

Ainakin perinnöttä.

En ole mitään perintöä niille jättämässäkään. Minulla on yksi oma lapsi (aikuinen omillaan toimeentuleva) jolle jätän kaiken sitten joskus (tai voihan se tapahtua vaikka ensi viikollakin, mistäs sitä tietää). Eli pörssiosakkeet ja rahastot (tämän hetkinen arvo yhteensä noin 300k€), sijoitusasunnon sekä puolet avopuolison kanssa omistamastamme asunnosta.

Itsekkyys, omanapaisuus, elämän tosiasioiden ymmärtämättömyys. Mutta pakko silti ymmärtää kehitystaso, ei ole vielä välttämättä kykyä ajatella joka asiaa kaikkien muiden kannalta, kun omaakin tunteidensäätelyä vielä harjoitellaan. Ärsyttää se silti välillä, kun tulee näitä "äiti miks sä käyt töissä jos se niin väsyttää....nii ja mun on kyl pakko saada oma huone!"

Vanhempien huono kasvatus: tullaan kylään ja vedetään meidän laatikot ja kaapit auki. Mikään ruoka ei kelpaa. Valitetaan koko ajan.

Levottomuus, kirkuminen, jatkuva rääkyminen.

Tuijotus, töykeät kommentit, räkä poskella.

Huomionhaku. Vaisuus. Huutaminen. Näsäviisaus.

Yleisesti vaan niiden ajattelemattomuus varsinkin kun fillaroin aamuisin yläasteen ohitse töihin ja nuo älykääpiöt tulevat pyörätiellä kolme rinnakkain ilman valoja vastaan eivätkä väistä millään. Varsinkin tytöt ovat pahimpia.