Tunnetko kateutta Sirpa Selänteen luxus-elämää kohtaan?
Nyt rehellisesti, kiitos! Tuntuihan tulla Teemun ja SIppan kotona olevan kaikenlaista: aurinkoa, lämpöä, komea mies, henkilökuntaa, kahvikoneita, vene johon mahtuu koko suku, auto jokaiselle viikonpäivälle, huvila kesämökkinä, lapsien harrastuksilla ei budjettirajoitetta, jne. jne.
Kommentit (54)
En, en haluaisi asua kaliforniassa. En myöskään usko, että kotirouvailu sopisi minulle. Taitaa Teemun työ myös paljon sanella aikatauluja ym. joten varmasti Sirpa siinä joustaa ja laittaa omat tarpeet sivummalle.
Miehenä vertaan itseäni ehkä enemmän Teemuun. En erityisesti kadehdi hänen osaansa. Olen itsekin kokenut sen verran elintason nousua (alemmasta keskiluokasta persaukisen opsikeluvaiheen kautta ylempään), että tiedän omasta kokemuksesta, että rehvakkaammat puitteet ja kalliimmat lelut eivät tee minua onnelliseksi sen jälkeen kun on katto pään päällä, maha täynnä ja jotain näperrettävää. Minä saan aivan samat kiksit ostamalla minulle kalliin järjestelmäkameran tai maastopyörän kuin Teemu saa ostamalla uuden Lamborghinin tai linnan Etelä-USAsta. Muutaman viikon se tuntuu juhlavalta, sitten siihen tottuu ja alkaa miettiä mitähän seuraavaksi. Ei se ainakaan minulla ole muuttunut miksikään, vaikka opiskeluaikana lelut maksoivat kymppejä ja nyt tonneja ja kämppä on vaihtunut kaupungissa olevasta solusta 200 neliön omakotitaloon minulle täydellisesti sopivalla maaseudulla. En näe mitään syytä uskoa, että perusluonne muuttuisi vaikka hintoihin laitettaisiin paljonkin nollia perään.
Rehellisesti en haluaisi niin aikaavievää ja vaativaa työuraa vaikka saisin saman rikkauden. Julkisuus olisi minulle vain rasite. Mieluummin minä valitsisin osapäivähommat ja enemmän vapaa-ajan, jos se olisi alallani mahdollista.
Kadehdin kyllä heidän materiaalista omaisuuttaan vaikken haluaisikaan Sirpaksi Sirpan paikalle. Onhan sitä tavallistenkin ihmisten kulissien takana vaikka mitä paskaa niin mieluummin pitäisi kulisseja pystyssä miljoonien dollareiden avulla Kaliforniassa.
Sen taloudellisen tilanteen voisin itselleni ottaa, tai edes murto-osan siitä. Olisi hienoa elää elämäänsä niin ettei tarvitsisi tippaakaan, ikinä, miettiä riittääkö rahat tai ostanko vaiko en. Shoppaholistikaan en ole, mutta ehkä joku tajuaa pointtini.
En ole kateellinen. En pystyisi elämään kotiäitinä. Haluan että työssäni on haastetta ja lisäksi tuntuisi kamalalta olla jonkun toisen elätettävänä. Lisäksi en haluaisi olla julkisuuden henkilö. Haluan voida kuljeskella ympäriinsä juuri niin rähjäisenä tai laitettuna kuin huvittaa ilman että ketään suuremmin kiinnostaa, ainakaan lehtiä. Toki joskus olisi mukavaa, kun ei tarvitsisi laskea joka pennosta ja voisi vain hankkia kaikkea kivaa, mutta mielummin otan tämän oman elintasoni. Minulla on myös mies jota ei tarvitse passata ja jolla on aikaa minulle.
En ollenkaan. Toivon vaan et hän on onnellinen ja pelkään et ne jutu mitä puhutaan pitää paikkansa! Toivon Sirpalle kaikkea hyvää, ei taatusti ole helppo osa. Kaiken on omasta elämästään uhrannut toisen hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 08:42"]
Arjen pyörittäminen neljän lapsen kanssa on haastavaa, vaikka rahaa olisikin. Kolme kiekkojunnua treneineen ja matseineen ja tytön kuskaus harrastuksiinsa, välimatkat erilaiset, kuin suomessa. Kyllä siinä saa venyä!
[/quote]
Ei Sirpan tarvitse kuljettaa lapsia kun heillä on palvelusväkenä myös autonkuljettaja.
En. Sirpa ei tee mitään mielenkiintoista.
En ole kateellinen. Olen iloinen niin Sirpa Selänteen kuin kaikkien muidenkin onnesta ja toivon heille pelkkää hyvää. Oma elämänikin on oikein onnellista.
Hei
En ole kateellinen. Vaikka he ovat onnellisia, ei ole minulta pois. Lisäksi toisen elämää ei kannata kadehtia, jokaisella omat murheensa. Sirpan elämä on kuitenkin ollut miehensä ja lastensa kautta elämistä, johon itse en pystyisi, vaikka olisi taloudellisesti huoletontakin. Haluan partnerin ei miestä, joka on koko aijan kaikkien haluama ja piirittämä. Toivon heille kaikille hyvää, niin toivon teille palstalaisillekin. Eläkää ja antakaa muiden elää.
Eilen tuli tv:stä Teemu -dokumentti, jossa kuvattiin perhe-elämääkin.
Voisin vaihtaa asuinmaata, mutta en kadehdi Sirpaa, kova homma hoitaa isoa perhettä vieraassa maassa kun mies on lähes jatkuvasti reissussa ja "lokkikavereita" on paljon. Teemun ollessa nuorempi, ei tainnut kovin uskollinenkaan olla... Sirpahan tuli alkuvaiheessa takaisin Suomeen, mutta suhde kesti pienen välirikon.
Olen kateellinen Teemulle siitä, että hänellä on työ, jota rakastaa. Muu on toisarvoista.
Kuinkahan paljon totuutta on näissä keskusteluissa?
http://www.vauva.fi/keskustelu/1044776/ketju/oletko_maannut_selanteen_kanssa
http://www.vauva.fi/keskustelu/3937267/ketju/kauan_menee_et_sirpa_ja_teemu_eroaa
En todellakaan! Lätkävaimona voin sanoo ettei täs touhus oo mitään luksusta!
Usein nuo NHL-liitot kariutuvat siinä vaiheessa, kun mies lopettaa uransa. Samalla loppuu se naisenkin "ura". Mies on enemmän aikaa kotona ----> naisen työ vähenee. Lapset on isoja ---> nainenkin jää "tyhjän päälle". On eletty vuosikaudet luksuselämää ---> raha ei tunnu enää miltään.
Ollaan 40+ ikäisiä ja aletaan ehkä harmitella, että tähänkö se oma elämä meni. Suurin osa suomalaisista naisista tekee ihan perustyötä, mutta joskus joku luksuselämää viettänyt saattaa alkaa kadehtia jopa sitä, että nämä työssäkäyvät ovat itse ansainneet rahansa, kun toinen on ansainnut rahansa olemalla kotiäiti ja miehensä huoltoverkko.
Monelle tulee tuossa vaiheessa kriisi. Jari Kurrin ensimmäinen vaimo on aika paljon kertonut tästä ja hänen kirjoituksistaan sai ainakin sen kuvan, ettei se NHL-tähden vaimon elämä luksuksessa nyt niin kauhean hienoa aina olekaan. Hänhän jäi Amerikkaan sitten asumaan ja asuu kai aika vaatimattomasti.
Kyllä, kadehdin välillä Sirpan materialista omaisuutta, sitä ettei tarvitse miettiä riittääkö rahat, mutta en usko, että se elämä on mitenkään helppoa. Enemmän rahaa, erilaiset ongelmat. Joskus muistan lukeneeni, että joku NHL-vaimo (olisiko ollut juuri Sirpa?) kertoi, ettei lasten kasvattaminen ole kovin helppoa, kun rahaa on noin paljon. Uskon, että sekin pitää paikkaansa, on varmasti haasteellista kasvattaa lapsista jalat maan pinnalla olevia nöyriä lapsia, kun rahaa ja mainetta on perheessä vaikka miten paljon.
En kadehdi. En oikeastaan kahehdi materiaalisista asioista. Kahdehdin ihan muista sekoista jos tunnen kateutta.
En haluaisi elää elämää lapsia kuskaten ja sukulaiset ja palvelusväki nurkissa pyörimässä. Ei riittäisi itsetunto sellaiseen. Haluan olla muullakin tapaa hyödyllinen ja olla taloudellisesti riippumaton, tienata itse. Omat asiat ovat hyvin niin perhe-elämän kuin mammonan suhteen, ei tietenkään mitään NHL-miljuunia, mutta hyvin.
Varallisuutta kyllä kadehdin, mutta muuten en tuollaista elämää haluaisi.
Miksi pitäisi kadehtia? Teemu on tehnyt kovaa työtä tuon elintason ylläpitoon. Itse olen sitä tyyppiä joka menee siitä mistä aita on matalin, niin elintasoltaan ei voi sillä tyylillä olla millään samaa luokkaa. Termin voisin kyllä pariksi päivää napata itselleni ;D
E. Kiva, että hänellä on hyvä elämä; ei ole keltään pois.