Lue keskustelun säännöt.
Ketju keski-ikäisille jotka kantavat kylmää lapsuutta mukanaan
28.03.2026 |
Pakko aloittaa kun ahdistus on niin suuri. Tapasin hiljattain vanhempiani ja hirveä on taas olo.
Tuntuu että koko elämäni olen yrittänyt riittää ja kelvata, ja nyt viisikymppisenä naisena tuntuu että olen aivan loppu. Kun arvostelu ja epäily on se mitä omilta vanhemmilta saa, kun kaipaisi välittämistä ja kannustusta.
Muistot lapsuudesta tulvivat mieleen. Kun ei lohdutettu, vaan sivuutettiin, vähäteltiin, naurettiin.
Yritän ajatella niin että vanhemmat ovat itsekin jääneet vaille, ja heidän vanhempansa. Että eivät he vaan osaa. Mutta välillä tuntuu että tämäkään ajatus ei auta. On kauhean huono olla.
Onko kohtalotovereita? Mistä olette saaneet apua?
Kommentit (14)
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sellanen sukupolvien ketju. Siitä pitäis vaan päästä yli. Itellä oli vaikea lapsuus, mutta oon antanu vanhemmilleni anteeks. Koska kyllä he yritti tehä parhaansa. Nää on vaikeita asioita. Halaus sulle.
Kiitos <3
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Olen hiukan eri mieltä tuosta, että nykyään noin kasikymppiset olisivat jotenkin joutuneet keskittymään hengissä selviytymiseen.
He olivat työelämässä 1960- luvulta alkaen, työttömyyttä oli vähän, vain pari prosenttia. Helposti pääsi tienaamisen alkuun, tuon ikäpolven lainat inflaatio söi pois. Pystyivät hyvin hankkimaan kerrostalo-osakkeita ja omakotitaloja, kesämökkejä ja autoja.
Se varsinainen taistelijasukupolvi oli 1900-luvun alussa ja 1800-luvun puolella syntyneet. Monilta heistä sota vei koko omaisuuden ja joutuivat alottamaan ihan tyhjästä. Osa kaatui sodassa, osa vammautui. He tekivät hurjan työn Suomen eteen.
Hiukan vaikeaa on sivuuttaa sitä kun vanhempi ei ole antanut pienelle vauvalle ja lapselle rakkautta. Millä sen tyhjyyden ja suoranaisen kauhun sisällään täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Juuri niin, harva tuolloin on lapsia tekemällä ja yrittämällä tehnyt ja halunneet, ovat vain tulleet siihen ehkäisyn puuttuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsemyötätunto on nykyään vähän klisee, mutta itseäni se on auttanut.
Salli itsesi olla ahdistunut. Sano itsellesi että silti olet arvokas ja tärkeä. Ihan jokaisena hetkenä olet. Kaunis myös.
Vierailija kirjoitti:
Se on sellanen sukupolvien ketju. Siitä pitäis vaan päästä yli. Itellä oli vaikea lapsuus, mutta oon antanu vanhemmilleni anteeks. Koska kyllä he yritti tehä parhaansa. Nää on vaikeita asioita. Halaus sulle.
Näin olen itsekin tehnyt, anteeksi antanut ja yrittänyt ymmärtää, et parhaalla taidoillansa toimineet, kaunaa en ole kantamaan jäänyt, enkä syyttelemään ja muistelemaan vain sitä pahaa, varmasti oli jotain hyvääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Juuri niin, harva tuolloin on lapsia tekemällä ja yrittämällä tehnyt ja halunneet, ovat vain tulleet siihen ehkäisyn puuttuessa.
Kyllä nyt sentään 70-ja 80-luvuilla, eli aloittajan lapsuuden aikana, on jo ehkäisy ollut tiedossa ja käytössä eikä lapsia vain tullut, kyllä ne silloin jo ihan suunniteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono on olla miehelläkin. Ei ole saanut mitään tunnetaitoja. Työttömyys oma vika koska kyllähän kasikymppisillä vanhemmillakin oli aina työ.
En nyt aina oikein ymmärrä tätä että vielä 50-vuotiaanakin mietitään että onko vauvana sylitelty ja hellitelty. Itse en ainakaan muista omasta vauva-ajastani yhtään mitään, saatikka taapero iästä , oikeastaan jotain oikeita asioita muistan ehkä n 6v ja siitä eteenpäin. Ei aavistustakaan koska äitini on lakannut imettämästä mutta todennäköisesti ollessani n 3 kk ikäinen koska sen pituinen oli äitiysloma tuolloin. Molemmat vanhemmat kävivät töissä, isä teki kahta työtä välillä eikä ollut leipä siltikään kovin leveää. Juustoa sai leivän päälle sunnuntaisin joskus lauantaimakkaran siivujakin.
Itse olen siis 50-luvulla syntynyt, ja ihan sen ajan puitteissa normaalikoti oli. Ei siihen aikaa juurikaan halailtu tai kehuttu, siinä lapset kasvoivat normaalin elämän ja arjen mukana eivätkä he olleet mitään elämän keskipisteitä , vaan kuuluivat tavan elämään ihan siinä missä muutkin.
Ja ihan tavallisia työssäkäyviä meistä lapsista tuli, 3/4 korkeakoulutettuja ja työt hoidettiin eläkeelle oloon asti. Aikuisena elimme aikuisten omaa elämää suruineen ja iloineen, vanhemmat jo haudattu mutta eipä tulisi mieleenkään heitä mistään syytellä, parhaansa se ajan tiedoilla tekivät.
Jätä ap menneet jo taaksesi , sinulla on ihan oma elämä elettevänä, tee siitä itsellesi paras mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on mies. Armoton säälin kerjäläinen.
Vierailija kirjoitti:
Itsemyötätunto on nykyään vähän klisee, mutta itseäni se on auttanut.
Salli itsesi olla ahdistunut. Sano itsellesi että silti olet arvokas ja tärkeä. Ihan jokaisena hetkenä olet. Kaunis myös.
Yhyhhyyy mutku oon mies.
Se on sellanen sukupolvien ketju. Siitä pitäis vaan päästä yli. Itellä oli vaikea lapsuus, mutta oon antanu vanhemmilleni anteeks. Koska kyllä he yritti tehä parhaansa. Nää on vaikeita asioita. Halaus sulle.