Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaajien elämä
28.02.2014 |
Mitä mieltä olette siitä, kun entiset koulukiusaajat hekumoivat Facebookissa ja blogeissaan täydellisen ihanasta, terveellisestä ja onnellisesta elämästä, missä kaikki on positiivista ja kaunista. Tekisi mieleni mennä muistuttamaan heitä menneistä ja siitä miten tuhosivat vuosia elämästäni. Että kaiken kauneuden takana voi piileä ruma sisus.
Tiedän, että olen katkera. Tekee vain niin pahaa katsoa, miten toiset voivat olla onnellisia, vaikka taustalla on niin pahoja tekoja.
Kommentit (118)
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 01:58"]
Mua kiusattiin ja monesta syystä: ulkonäkö, vähävaraisuus ja sen mukana tulevat ilmiöt kuten kehnot vaatteet, omalaatuisuus - mä olen vähän "taiteellinen". Sattuihan se. Onnenksi oli edes yksi hyvä ystävä.
Allekirjoitan täysin tuon "let it go". Kun mä päätin lopettaa katkeruuden, vihan ylläpidon mulle hupsahtikin mieleen ihan metkoja juttuja. Tavallaan se kiusaaja kiusasi mua edelleen, vaikka oli varmaan jo itse unohtanut koko jutun. Minä olin edelleen uhri ja annoin tavallaan kiusaamisen jatkua.
Eihän se niin helppoa ole luopua osasta identiteettiään "minä kiusattu". Mun piti alkaa ensiksi todella vihata kiusaajaani. Toivotin hänet alimpaan helvettiin mielessäni ja haukuin mielikuvissani aivan pataluhdaksi. Tein harjoituksen joka päivä. Ja sitten se vaan alkaa kyllästyttää. Halu katsoa eteenpäin ja tehdä elämästä mielekästä houkuttaa niin paljon, että vihdoin sitä toteaa että antaa olla. Että oikeastaan mulla on nasta elämä ja kiusaaja ja sen sanat ja teot eivät kuulu elämääni enää millään tavoin. Amen. Let it go.
[/quote]
Tää oli tosi hyvä! :) mulle on kanssa käyny samoin omien ajatusten kanssa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 02:05"]
Se on kiusattujen oma vika, että heitä kiusataan. Eikai kukaan kiusaisi komeita ja cooleja tyyppejä. Valintojen maailma.
[/quote]
No minä olin kyllä kaunis tyyppi ja ilmeisesti myös "cool" kun sain poikia, mutta alettiimpa minua silti kiusaamaan huoraksi ja sain huoran maineen. :) T.26
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 08:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 16:40"]
Kyllä on katkeraa sakkia. Eipä tulisi pieneen mieleenkään alkaa vatvoa kouluaikoja ja vielä myrkyttää sillä omaa elämää. Sillä kaivaa vaan itselleen kuoppaa.
[/quote]
Katkeraa sakkia?
Otetaampa nyt esimerkiks toisenlainen tapaus. Jos sut ois vaikka raiskattu joskus, niin eikö tämä tapahtuma ois voinu jättää suhun arpia? tai ex kumppani joka on hakannut sua ja haukkunut millon läskiksi ja rumaksi?
Niin pystyisitkö tai pitäiskö olla silleen jos asia tulee puheeks, et eipä tässä mittään? :)) ei vaikka se tyyppi kävelis kadulla vastaan. :))))
Käytä nyt hyvä ihminen järkeä. Ei taida sulla olla kovin normaali ja terve suhtautuminen asioihin.
Sitten kun heti kertoo minkälaisia jälkiä tämmöset asiat on jättäny, niin se leimataan katkeruudeksi.
Please...
[/quote]
Elämä on. Asioita saa toki puida, mutta yleinen lynkkausmieli entisiä kiusaajia kohtaan on naurettavaa. Ja ottaen huomioon, että nämä tilanteet tapahtuivat kun olimme lapsia. Eikä puhe ole esim työpaikkakiusaamisesta.
Enemmän minä osoittaisin sormea koulun ja vanhempien suuntaan, kun pienen lapsen suuntaan.
Kumpi on pahempi. Se, että A on kiusannut henkilöä B kun he olivat lapsia vai kun henkilö B toivoo kaikkea pahaa henkilölle A nyt kun olemme aikuisia?
[/quote]
Kuule mitään muuta mä en inhoa enempää kun sellasta sanontaa että elämä on.
Ikään kuin sä oikeutat omat tekemisesi tuolla, kommentoimalla vaan noin kevyesti. :) ikään kuin mikään huono käytös, ei saisi eikä pitäisi jättää koskaan jälkiä kehenkään eikä mihinkään.
Kyllä se ihmisen perusluonteessa se ilkeys säilyy aivan varmasti joillain aikuisenakin.
Että terveisiä vaan sinulle, minä en ikinä tule hyväksymään sitä että vaikka sinä olisit ollut kuinka lapsi niin pistit pilalle minun mielenterveyteni ja minä korjasin niitä jälkiä vuosikausia, kun sinä elit hemmetin helppoa ja hyvää elämää. Joten ymmärrä, pysy etäällä.
[/quote]
Nyt on syvällistä.
Mitä muuta voi tehdä, kun pahoitella? Sekin tuntuu kummalliselta; Anteeksi kun kiusasin sinua 20 vuotta sitten. Olin 9v.
Ja elämä on.:)
[/quote]
Elämä ei todellakaan ole.
Koska jokaisella on vastuu omasta käytöksestään, kai sinä sen tiesit rakas kultapieni?
Ei sua ohjaile mitkään kosmiset voimat ja horoskoopit. Ainakaan toivon mukaan.
[/quote]
Jokainen onkin vastuussa omista teoistaan, mutta nyt oli kyse pienistä lapsista. Ja kysyinkin, että mitä näin jälkikäteen voi enää tehdä? Minkähän takia laissakin on määritelty alle 15-vuotiaat rikosoikeudellisesti eri asemaan, kun aikuiset.
No, onneksi te kiusatut ette tehneet lapsena mitään virheitä ja olette tänä päivänä ajatuksineen ja tekoineen samoja ihmisiä kuin tuolloin.
Elämä on.:)
[/quote]
Et varmaan mitään. Me korjaamme sinun paskasi jäljet. Ainut ehkä mitä voisit tehdä niin hävetä.
Elämä ei ole. :)
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:42"]
Olen entinen koulukiusaaja ja todellakin let it go. Lapsena sitä tekee yhtä sun toista ajattelemattomuuttaan.
[/quote]
Oletko ajatellut, että jossain on ihminen, joka vihaa sinua verisesti. Lisäksi itse ainakin vihaan lapseni kiusaajia niin, että jos vain jollain lailla kykenen tuhoamaan heidän elämänsä ennen kuolemaani, niin tulen sen tekemään.
miestäni kiusattiin rajusti koko peruskoulu, syljettiin päälle, hakattiin, eristettiin ym. nykyään kiusaajat ovat puliukkoja/narkkareita/kuolleita. ei voi muuta sanoa kuin että karman laki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha , yhyy mua kiusattiin pienenä. Voi, voi, elämä on.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:26"]
Haha , yhyy mua kiusattiin pienenä. Voi, voi, elämä on.
[/quote]
Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:29"][quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:26"]
Haha , yhyy mua kiusattiin pienenä. Voi, voi, elämä on.
[/quote]
Kasva aikuiseksi.
[/quote] Samoin.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:29"][quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:26"]
Haha , yhyy mua kiusattiin pienenä. Voi, voi, elämä on.
[/quote]
Kasva aikuiseksi.
[/quote] Samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:29"][quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:26"]
Haha , yhyy mua kiusattiin pienenä. Voi, voi, elämä on.
[/quote]
Kasva aikuiseksi.
[/quote] Samoin.
[/quote]
Raukka osaa ees kirjottaa kun toistaa samat asiat pariin kertaan.. :) voee voe
On kypsymätöntä käskeä kiusattua unohtamaan menneet, päästämään menemään jne. Myös se on kiusaamista. Toki niin, että koulukiusaaja ei yksin ole vastuussa kiusaamisesta, vaan hänen vanhempansa ja opettajat ovat jopa enemmän syyllisiä, jos ovat tienneet kiusaamisesta, mutta eivät ole sitä lopettaneet. On erityisen tyhmää puolustaa kiusaamista sillä, että kiusaaja on pieni lapsi ja siksi keskeneräinen, ymmärrystä vailla. Myös pienen kiusaajan kohde on vielä lapsi, ja siksi erityisen haavoittuvainen. Kiusaaja on julma ja aiheuttaa toiselle ihmiselle pitkään kestävää kärsimystä - jopa elinikäisiä sairauksia (myös fyysisiä, henkisistä puhumattakaan), jopa kuolemaa. Ei sellaista saa hyväksyä. On oikeus ja kohtuus, että kiusaajaa paheksutaan ja kiusaamiseen puututaan.
Anteeksianto ja traumasta parantuminen asioita, joita kiusattu tekee jos pystyy. Niihin ei voi pakottaa. Ja ainakaan kiusaaja ei voi niitä vaatia - sellainen on ihan absurdia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:26"]Haha , yhyy mua kiusattiin pienenä. Voi, voi, elämä on.
[/quote]
Tämä on julma, moraaliton kommentti. Kiusaajan tapa toimia.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:47"]
On kypsymätöntä käskeä kiusattua unohtamaan menneet, päästämään menemään jne. Myös se on kiusaamista. Toki niin, että koulukiusaaja ei yksin ole vastuussa kiusaamisesta, vaan hänen vanhempansa ja opettajat ovat jopa enemmän syyllisiä, jos ovat tienneet kiusaamisesta, mutta eivät ole sitä lopettaneet. On erityisen tyhmää puolustaa kiusaamista sillä, että kiusaaja on pieni lapsi ja siksi keskeneräinen, ymmärrystä vailla. Myös pienen kiusaajan kohde on vielä lapsi, ja siksi erityisen haavoittuvainen. Kiusaaja on julma ja aiheuttaa toiselle ihmiselle pitkään kestävää kärsimystä - jopa elinikäisiä sairauksia (myös fyysisiä, henkisistä puhumattakaan), jopa kuolemaa. Ei sellaista saa hyväksyä. On oikeus ja kohtuus, että kiusaajaa paheksutaan ja kiusaamiseen puututaan.
Anteeksianto ja traumasta parantuminen asioita, joita kiusattu tekee jos pystyy. Niihin ei voi pakottaa. Ja ainakaan kiusaaja ei voi niitä vaatia - sellainen on ihan absurdia.
[/quote]
Harvinaisen samaa mieltä tämän kanssa. Kaikki kiusaajat eivät välttämättä edes tajua olleensa osallisena kiusaamiseen, mutta väittäisin suurimman osan tajuavan ainakin myöhemmin. Vähintä mitä kiusaaja voi tehdä on pyytää anteeksi uhreiltaan ja koettaa myöhemmin tavalla tai toisella hyvittää tekonsa, jos ei tälle kiusatulle niin sitten muuten.
Kiusaaminen on aina tekijän omallatunnolla eikä asia häviä vain kääntämällä se kiusatun ongelmaksi, "miksi et päästä irti?". No jos esim. 10-20 vuotta elämästä on mennyt pilalle kiusaamisen takia ja itsensä kasaaminen on kestänyt vuosia niin onpas tosi kumma jos ei hups vaan pääse yli sellaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 09:47"]No minäpä nyt kerron oman tarinani, kiinostaisi tietää mitä kiusaajat sanovat tähän.
Eli minua alettiin kiusaamaan kun olin seksuaalisella saralla aktiivinen murrosiässä/teini-iässä. En koe että se oli mitään huoraamista ja lutkaamista tuon ikäiseltä niin kuin monesti sanottiinkin. Minä halusin vaan olla kaunis, mielyttää poikia, olla seksikäs ja saada huomiota. Kuten kuka tahansa tuon ikäinen tyttö, joka alkaa tulla siihen ikään että seurustelu ja pojat tai tytöt alkavat kiinostamaan. Olin kuitenkin vielä tosi kypsymätön ja kokematon ja näin ollen minulle kävi nyt vaan niin että minä töppäilin sitten noiden poikien kanssa. En kuitenkaan koe, että olisin töppäilyt kamalan pahasti, joten mitenkään hirveän suuria asioita ne ei mielestäni ollut kun ei kauheasti kuitenkaan ollut sitä fyysistä kosketusta.. enemmän kaikkea muuta.
Niin sitten minua alettiin kiusaamaan huoraksi, aika rajustikkin ja syyteltiin vaan että oma vika. Ei varmaan ollut mitään kiusaamisen keinoa mitä ei ollut oikeasti käytetty minun kohdalla hyväksi henkisestä väkivallasta - fyysiseen väkivaltaan ja siihen lähti hyvin moni mukaan.
Tein itse toki myös väärin asioita, mm. varattujen poikien kanssa, enkä niistä ole enää aikuisiällä ollut kovin ylpeä mutta en silti koe että olisin ansainnut siitä niin kovaa vuosien henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Koska kuitenkin tämä varattukin poika kenen kanssa pääasiassa säädin, niin se heidän ylä-aste ikäisten teinix suhde loppui kuitenkin 6kk seurustelun jälkeen ja minä en ollut mitenkään syy siihen heidän suhteen päättymiseen, vaan aivan joku muu... ja sen jälkeen kummallakin osapuolella on ollut parisuhteita muiden henkilöiden kanssa, joten eivät ole myöhemmälläkään iällä palanneet takaisin yhteen ja nyt miehellä on lapsia jo toisen naisen kanssa, joten eivät tainneet sittenkään kuitenkaan olla luodut toisilleen. Kuten myöskään ei oltu minä ja hän, vaikka en oikein tehnytkään.
Niin nyt täällä pitäisi sitten ymmärtää näitä kiusaajia, jotka ovat olleet lapsia ja ymmärtää se että kun he aiheuttivat mulle vuosiksi mielenterveysongelmia, joiden kanssa jouduin kamppailemaan useiden vuosien ajan.
Mulla ei myöskään ollut mitkään kovin helpot kotiolot. En esim. saanut niissä minkäänlaista seksuaalikasvatusta, rakkautta, vanhempani eivät huolehtineet niin hain sitä sitten muualta ja väärällä tavalla kun oma seksuaalinen luonteeni vielä mahdollisti sen.
Nyt olen 30-vuotias, täytän lokakuussa 31-vuotta ja tyttäreni täytti juuri 3-vuotta ja poikani täyttää 4-vuotta elokuussa, niin mietin että pitäiskö vaan todella, unohtaa kaikki ihan lopullisesti mitä te sillon teitte ja nyökytellä ja ymmärtää vaan että te olitte sillon lapsia ja teitte mulle vuosiksi mielenterveysongelmia, joista pelkäsin että selviänkö ikinä? pystynkö ikinä esim. olemaan äiti lapsilleni...
Kun ei kai se kuuluis ihan näinkään nyt mennä. Että siis lapsuus aiheuttaa sitä, että toisen ihmisen koko teini-ikä menee pilalle ja aiheuttaa vuosiksi mieleen sairauksia.
[/quote]
Oli niin pitkä ja tylsä tarina etten jaksanut lukea puoliakaan. Tyypillisen häviäjän itkuvirsiä. Ei ihmekään että sinua kiusattiin. TV. Kiusaaja
Niin, sinulle "yhyy minua on kiusattu pienenä" - trolli:
"Pienenä" on aika pitkä ajanjakso, jos ottaa huomioon että moni on kiusattuna useammankin vuoden, saati sitten he (mm. minä itse) joita kiusattiin koko peruskoulu. Siis 9 vuotta elämästäni.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 08:01"]
Kysymys teille kiusatuille. Pidättekö te itseänne sinä samana ihmisenä, kuin mitä olitte vuosikymmeniä sitten? Haluatteko te, että teitä syyllistetään asioista mitä teitte esim. 10-vuoden ikäisenä?
Itse kiusasin ja tönin kaikkia itseäni pienempiä ja muutamaa isompaakin. Eikä se ollut mitään huonoa itseluottamusta tai epävarmuutta, vaan mitä ikinä nyt nuoren pojan päässä liikkuu - ei mitään. Lapsellista kukkoilua, "mulle ei vittuilla"-uhoa.
Jokseenkin absurdia, että joku peilaa tuon käytöksen vaikuttavan vielä tänäkin päivänä. Ainakin omalla kohdallani tuosta pojasta ei ole paljoa jäljellä. Itsevarmuus ja usko omiin tekoihin, mutta iän myötä ns. Turha on jäänyt pois ja aion tehdä kaikkeni, että omat lapseni eivät kiusaisi pienempiään, vaan ottaisivat muut huomioon. Aika näyttää miten käy.:)
[/quote]
Sanotaanko, että olen ja en ole. En enää kanna kiusatun rooliani, ja elän paljon varmempaa elämää nykyään. Mutta seurassa, jossa tunnen itseni hyvin epävarmaksi - saati että päätyisin esim. luokkakokoukseen minua kiusanneiden ihmisten ympärillä - valahdan kyllä siihen samaan arkaan, jo valmiiksi syrjään vetäytyneen muottiin kuin aina ennenkin. Mikä sinänsä on luonnollista, jos on koko kouluikänsä omanikäistensä keskellä siihen muottiin runnottu.
Ja se pelkohan on kintereilläni aina: että ihmiset näkevät minut samana luuserina, millaisena minua silloin pidettiin. Että minua ei suostuta näkemään muunlaisena siinä samassa seurassa. Asia ei ole ajankohtainen nyt toisella paikkakunnalla aikuisena asuessani, mutta erään vanhan kiusaajan ajauduttua samalle paikkakunnalle töihin... en voi väittää, etteikö asia vaikuttaisi. Täytyy taistella vain, että ei suostu enää siihen samaan rooliinsa.
Ymmärrän, että lapsi, varsinkaan ala-asteikäinen, ei aina ymmärrä tekemäänsä, ja ajautuu tekemään tyhmyyksiä ihan ryhmäpaineessakin. Yläasteaika itsessään on vähän oman asemansa hakemista... mutta se ei kyllä siirrä vastuuta kokonaan pois. Kyllä: kiusaajan mahdollistajat (sivustaseuraajat, opettajat, vanhemmat...) jakavat ihan yhtä lailla vastuuta kuin ne lapsetkin, mutta eivät ne yläasteikäisetkään mitään tahdottomia mehiläisiä ole. On hienoa, jos kiusaaja pääsee murtautumaan omasta roolistaan ulos, mutta usein olen nähnyt kun he jatkavat samaa rataa myös työpaikoilla.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:42"]
Olen entinen koulukiusaaja ja todellakin let it go. Lapsena sitä tekee yhtä sun toista ajattelemattomuuttaan.
[/quote]
Juuri näin, tai kuten sanonta kuuluu: " Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen."
Terv. kiusattu/kiusaaja
[/quote]Helppo sinun on sanoa kun voit vain jättää kaiken taaksesi. Sama ei ehkä päde siihen kiusaamaasi henkilöön!! Tekstistäsi huomaa ettet ole sisäisesti muuttunut mihinkään, vaan olet sama empatiakyvytön maailmaan tullut surkki. Vähintä mitä voit tehdä on pyytää anteeksi kiusatuiltasi, mutta eipä sinusta taida olla siihenkään!
Kuulostaa todella ristiriitaiselta, kun kiusaajat sanovat että ovat muuttuneet ihmisinä ja samassa yhteydessä mitätöivät tekonsa.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:42"]
Olen entinen koulukiusaaja ja todellakin let it go. Lapsena sitä tekee yhtä sun toista ajattelemattomuuttaan.
[/quote]
Juuri näin, tai kuten sanonta kuuluu: " Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen."
Terv. kiusattu/kiusaaja
[/quote]Helppo sinun on sanoa kun voit vain jättää kaiken taaksesi. Sama ei ehkä päde siihen kiusaamaasi henkilöön!! Tekstistäsi huomaa ettet ole sisäisesti muuttunut mihinkään, vaan olet sama empatiakyvytön maailmaan tullut surkki. Vähintä mitä voit tehdä on pyytää anteeksi kiusatuiltasi, mutta eipä sinusta taida olla siihenkään!
[/quote] Ai sen pitäs mennä kumartelee jotain perskärpästä. Sori kun tönäisin sua ja sulle jäi traumat pipipää.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 13:25"]Kuulostaa todella ristiriitaiselta, kun kiusaajat sanovat että ovat muuttuneet ihmisinä ja samassa yhteydessä mitätöivät tekonsa.
[/quote] mä en ole tähän ketjuun aiemmin vastannut mut mitä mun pitäis tehdä, vetää itseni hirteen vai? Olin olemattomalla itsetunnolla varustettu lapsi jota kiusattiin ekalla luokalla. Kun sosiaaliset kuviot vaihtuivat parin vuoden päästä tuli musta luokan koviksen kaveri ja hänen mukanaan aloin itse kiusaamaan erästä. Olin siis vielä ala-asteella ja muutaman vuoden olin tosi ilkeä tälle raukalle samalla kun kärsin itsekin todella pahasta olosta.
Vasta yläasteiässä ymmärsin tekoni ja olen kärsinyt syyllisyydestä siitä asti. Myöhemmin olen pyytänyt uhrilta anteeksi mutten oleta saavani. Toivon että hänellä sujuisi kaikki elämässään hyvin. Itse olen joutunut työstämään lapsuuteni traumoja terapiassa ja kärsinyt masennuksesta. Nykyään olen ihan menestynyt mutta koskaan en tule olemaan ehjä sisältä. Otan vastuun teoistani mutta tarvitseeko jokaista kiusaajaa ylenmäärin demonisoida?
[/quote]
Ei tarvii demonisoida ketään, eikä vetää itseään hirteen, mutta saat kyllä hävetä..