Lue keskustelun säännöt.
Ujous syynä työnhaussa epäonnistumiseen
28.02.2014 |
Olen ollut nyt muutaman kuukauden työnhaussa. Haastattelukokemusta on kertynyt aika mukavasti, ja muutaman kerran kakkossijakin. Työnhaussa ei useinkaan saa oikein palautetta siitä, miksi ei tullut valituksi - yleensä syyksi on sanottu, että valitulla on ollut enemmän kokemusta. Viimeisimmästä hausta sain pyytämällä palautetta, että henkilö, jonka valitsivat oli ulospäinsuuntautuneempi. Psykologin arvio ratkaisi valinnan. Pohdin, että tämä voisi oikeasti olla syy, minkä vuoksi olen karsiutunut jatkosta muissakin haastatteluissa. Hakupaperit ovat ilmeisesti kunnossa, kun olen päässyt moneen haastatteluun. Alan koulutusta on ja useampi vuosi työkokemusta.
Onko jotakin, mitä asialle voisi tehdä? En itse sinänsä sano haastattelussa, että olisin ujo, mutta varmasti tulee ilmi, etten ole hirveän ulospäinsuuntautunut. Psykologi kuvaili sanalla pidättyvä. Tulin kuitenkin edellisessä työpaikassani hyvin toimeen esim. asiakkaiden kanssa ja nyt työttömyysaikana olen käynyt erilaisissa tilaisuuksissa, joissa olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja kavereitakin on aika paljon.
Kommentit (22)
Jos sinusta saa ensivaikutelman, että olet ujo ja pidättyvä, niin yritä haastattelussa tuoda esille muitakin puoliasi. Eli että hommat hoituu vaikket ole niin ulospäinsuuntautunut. Minulla on hieman sama tilanne. Olen rauhallinen, mutta esimerkiksi kiireessä se on mielestäni etu, koska en höslää ja pystyn keskittymään hyvin siihen mitä teen. Haastattelussa ei kuitenkaan kannata yrittää esittää muuta kuin on, koska haastattelija varmaan huomaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 lisää, koska tämä näyttää olevan ketjussa epäselvää, että ekstroverttius ja introverttius eivät ole psykologiassa yksiselitteisesti synonyymejä "puheliaisuudelle" ja "ujoudelle", kuten täällä tunnutaan ajattelevan. Tärkein peruste, jolla ihmiset erotellaan introvertteihin ja ekstrovertteihin on tosiaankin se, kokevatko he sosiaaliset tilanteet voimaannuttavina vai voimia vievinä. Toki puheliaisuus korreloi suhteellisen voimakkaasti
Mutta siis jos työhaastattelussa psykologi on suositellut henkilön A palkkaamista henkilön B sijasta, koska henkilö A on ekstrovertimpi, tämä tarkoittaa yleensä sitä, että työhönottopsykologi on katsonut ekstrovertimmän henkilö A:n jopa nauttivan vuorovaikutustilanteista, jotka introvertimpi henkilö B ahdistuisi.
Toki kaikissa persoonallisuudenpiirteissä on voimakkuuseroja. Itse esimerkiksi olen Meyers-Briggs tyyppisissä testeissä aina voimakkaasti ekstrovertti, mutta päätöksenteon perusteeni heiluu kahden tyypin (ajatteleva/tunteva) välillä. Ja muuten tuosta ekstroverttiudestani huolimatta olen tavallaan ujo, siinä mielessä kuin sanaa käytetään häveliäisyyden synonyymina. En voisi esimerkiksi olla toimittaja, koska en yksinkertaisesti kehtaisi kysellä ihmisiltä tiettyjä asioita.