Itkettää noi synttärikertomukset :(

Kaikesta sitä jaksaa ihmiset ongelmoida...

Kyllä munkin lapsi on aina mennyt synttäreille kun on kutsuttu, jos ei ole ollut jotain todellista syytä. Joskus kävi niin, että pojalle tuli kaksi kutsua päällekkäisiin synttärijuhliin, ihan samaan aikaan. Vaikka sanoi että menee sinne johon ehdittiin kutsua ensiksi, kävi kuitenkin siellä toisessakin paikassa antamassa lahjan ja kortin ja oli vähän aikaa.

Meillekin on aina tulleet kaikki jotka on kutsuttu. No, ehkä pari kertaa on joku jäänyt tulematta ja ilmoitamatta, mutta harvemmin.

Muakin surettaa tollaiset jutut, ettei edes ilmoiteta jos ei pääse synttäreille.

Mutta milläs ne vanhemmat opettaa toisten huomioon ottamista ja käytöstapoja kun ei itseltäänkään sellaisia taitoja löydy tai niistä ei välitetä..

Onhan täälläkin monen mielestä ok syrjiä yhtä lasta ja jättää yksin ulkopuolelle, suorastaan kiusaamista sanoa lapselle että yhtä ei voi jättää pois leikistä..

Eihän kaikkien kanssa tarvi olla paras kaveri mutta toimeen voi silti tulla toimeen. Ihan hyvä taito oppia.

Olen törmännyt myös vanhempiin jotka ovat todenneet että se on vain päiväkodin tai koulun ongelma kun lapsi kiusaa toisia..ja heillä ei ole mitään tarvetta tai halua puuttua kun ongelma ei ole kotona..

Normaalit ihmiset lähettävät kutsut, joiss on vastauspyyntö ja päivämäärä johon mennessä osallistuminen varmistetaan. Jos ei vastaa, ei pääse osallistumaan.

Minusta tämä on selkein ja järkevin tapa toimia eikä oleteta että kaikki kutsutut tulevat. Silloin vanhemmallakin on mahdollisuus tehdä pikajärjestelyjä, jos kutsutut vieraat eivät pääse osallistumaan, kutsuu vaikka naapurin lapset tai päiväkotiryhmän/koululuokan/harrastusryhmän vähän lyhyemmällä varoitusajalla. Vanhempienkin pitäisi tehdä jotakin asian hyväksi eikä syytellä kutsuttuja, jos eivät pääse juhliin. Nykyisin ei voi olettaa, että kaikilla on niin paljon sosiaalisia taitoja ja käytöstapoja, että osaavat kiittää kutsusta ja kertoa, että eivät pääse, pakko laittaa vastauspyyntö ja puhelinnumero.

Olen jo yli kolmekymppinen aikuinen nainen, mutta en koskaan unohda 10-vuotissynttäreitäni.

Olin pukeutunut juhlamekkoon, hiukset oli laitettu nutturalle, kaulassa hieno kaulakoru. Pöytä oli katettu: isoja limupulloja, sipsejä karkkeja, kolme erilaista täytekakkua.

Istuin sohvalla odottamassa vieraita innoissani. Aika kului ja kului. Sanoi "Ei kukaan tule"... 

-Kyllä joku tulee, vanhempani vastasivat.

Istuin edelleen sohvalla ja alkoi olla myöhä. Tajusin, ettei kukaan oikeasti tule ja aloin itkemään lohduttomasti.

Kaikki herkut korjattiin pois, en edes niihin itse koskenut.  Nytkin kyyneleet valuvat silmistä kun muistelen sitä.

En ole sen jälkeen koskaan elämäni aikana juhlinut synttäreitä. Enkä juhli.

Toi on oikeesti tosi vakava juttu koska kaikki tuollanen jättää hirveän isot jäljet ihmiseen..niin surullista:( itse tiedän tämän koska minua alettiin koulukiusata nelosluokalla ja sitten se johti siihen etten ole viimeiseen kahdeksaan vuoteen halunnut viettää kaverisynttäreitä, olen nyt 18. Koulukiusaamisen vaikutukset kohdallani olivat seuraavat: aloin syödä suruuni-->lihoin-->itsetunto katosi--> 7lk. aloin olla melko itsetuhoinen ja siitä onkin näkyvät arvet--> aloin laihduttaa pakonomaisesti-->laihduin parissa kuukaudessa 14kiloa-->sitten kaikki oli melko ok-->amiskan aloittaessani välitin ilmeisesti muiden mielipiteistä liikaa ja sitten aloin taas syömään suruuni ja lihoin--> se olematon itsetunnon murunen jonka olin saanut taisteltua takaisin katosi jälleen ja nyt minulla onkin sitten syömishäiriö ja joskus oppitunnilla saattaa tulla outoja hirvittävän voimakkaita sydämenlyöntejä kun vastaan esim.opettajan esittämään kysymykseen ja jännitän niin paljon olevani väärässä..minua harmittaa melko paljon kun ei ole kunnollista itsetuntoa koska se estää minua esim.lähtemästä ulos kavereiden kanssa(joita minulla onneksi nykyään on) tai edes yrittämästä löytää poikaystävä koska eihän tälläista kukaan huoli. Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni että olen ihan hyvä enkä muita alempana mutta ei sitä ajatusta iskosteta ihmiseen ihan yhdessä yössä. Eli pointti oli siis että tuollaisten yksinäisten synttäreiden ja koulukiusaamisen jäljet seuraavat ihmistä vuosia ja siihen ei saisi kukaan suhtautua kepeästi ja välinpitämättömästi tai vähätellen. Itse yritän nyt suojella pikkusisariani samalta kohtalolta ja olen siinä ihan hyvin onnistunut puuttumalla esim. ulkoleikeissä kiusaamiseen välittömästi ja ankarasti. Minun käy niin sääliksi kaikki noita yksinäisiä pikku synttärisankareita ja toivon että he ymmärtävät että vika ei ole heissä vaan niissä idiooteissa jotka kiusaavat! :)

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 19:38"]

Olen jo yli kolmekymppinen aikuinen nainen, mutta en koskaan unohda 10-vuotissynttäreitäni.

Olin pukeutunut juhlamekkoon, hiukset oli laitettu nutturalle, kaulassa hieno kaulakoru. Pöytä oli katettu: isoja limupulloja, sipsejä karkkeja, kolme erilaista täytekakkua.

Istuin sohvalla odottamassa vieraita innoissani. Aika kului ja kului. Sanoi "Ei kukaan tule"... 

-Kyllä joku tulee, vanhempani vastasivat.

Istuin edelleen sohvalla ja alkoi olla myöhä. Tajusin, ettei kukaan oikeasti tule ja aloin itkemään lohduttomasti.

Kaikki herkut korjattiin pois, en edes niihin itse koskenut.  Nytkin kyyneleet valuvat silmistä kun muistelen sitä.

En ole sen jälkeen koskaan elämäni aikana juhlinut synttäreitä. Enkä juhli.

[/quote] Voi :(

Mä olisin tullut ihan varmasti ja tuonu myös lahjan jos oltais tunnettu ja jos olisin saanut kutsun.  Olisin tuonut varmaan kampaustarvikkeita, tai hyppynarun ja karkkipussin, ehkä huulikiiltoa.

Oltais syöty teidän hyviä herkkuja ja leikitty jotain ja seuraavana päivänä olisit tullu meille leikkimään.

Se sun kaulakoru oli varmaan tosi hieno :)

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 19:34"]

Normaalit ihmiset lähettävät kutsut, joiss on vastauspyyntö ja päivämäärä johon mennessä osallistuminen varmistetaan. Jos ei vastaa, ei pääse osallistumaan.

Minusta tämä on selkein ja järkevin tapa toimia eikä oleteta että kaikki kutsutut tulevat. Silloin vanhemmallakin on mahdollisuus tehdä pikajärjestelyjä, jos kutsutut vieraat eivät pääse osallistumaan, kutsuu vaikka naapurin lapset tai päiväkotiryhmän/koululuokan/harrastusryhmän vähän lyhyemmällä varoitusajalla. Vanhempienkin pitäisi tehdä jotakin asian hyväksi eikä syytellä kutsuttuja, jos eivät pääse juhliin. Nykyisin ei voi olettaa, että kaikilla on niin paljon sosiaalisia taitoja ja käytöstapoja, että osaavat kiittää kutsusta ja kertoa, että eivät pääse, pakko laittaa vastauspyyntö ja puhelinnumero.

[/quote]

Olen vasta lastenkutsuilla törmännyt tapaan, että ilmoitetaan vain, jos EI pääse tulemaan. Olen järjestänyt työkseni aika paljon tapahtumia, enkä ikinä luottaisi aikuisten tilaisuuksissa siihen, että ilmoitetaan poisjäämisestä.

Omalla lapsellani on käynyt tuuri, ja kaveripiirissä on sekä lapsilla että vanhemmilla hyvät tavat. Synttärikutsuja tulee paljon ja menemme aina, kun kutsutaan. Ei ole ollut yhtään kaveria, jonka kutsuille lapsi ei haluaisi mennä. Useimmiten ei edes ole pyydetty ilmoittamaan etukäteen tulostaan.

Omilla kutsuillani testaan ensin tutuimmilla vanhemmilla, onko ajankohta ylipäänsä hyvä parhaimmille kavereille. Kutsukortti lähtee ajoissa ja pyydän ilmottautumista. Jos kutsut esim. järjestetään jossain peuhulassa, se ei ole ihan ilmaista touhua, joten haluan tietää, sopiiko aika kutsutuille ja ovatko oikeasti tulossa.

Ja niille, jotka eivät hyviä tapoja noudata, haistatan huilut... Sellaisia lapsia ja huonosti lapsiaan kasvattavia vanhempia emme seuraamme kaipaa.

Oman lapseni synttärit on ehdottomasti juhlimisen arvoiset, ja jos joku omalla käyttäytymisellään muuta haluaa ilmaista, saa kuulla perästä...

Noita synttärijuttuja lukiessani ihan hävetti, miten mänttejä ihmiset voi olla.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 19:58"]

Voi :(

Mä olisin tullut ihan varmasti ja tuonu myös lahjan jos oltais tunnettu ja jos olisin saanut kutsun.  Olisin tuonut varmaan kampaustarvikkeita, tai hyppynarun ja karkkipussin, ehkä huulikiiltoa.

Oltais syöty teidän hyviä herkkuja ja leikitty jotain ja seuraavana päivänä olisit tullu meille leikkimään.

Se sun kaulakoru oli varmaan tosi hieno :)

[/quote]

Toi on varmaan ihaninta mitä oon koskaan lukenut keskustelupalstalta. :) (En ole tuo, jonka synttäreille ei tultu)

Tyttöni luokalla on yhteensä 7 tyttöä, joista yksi on tullut luokalle myöhemmin. Tämä tyttö on vähän syrjitty ja ilmeisesti tytöllä on muitakin ongelmia. Käskin oman tyttöni kutsua synttäreilleen myös tämän tytön. Vain yhtä ei saa jättää kutsumatta. No, tyttö ei kyllä tullut synttäreille, mutta varmasti on kivaa jo pelkkä synttärikutsun saaminenkin.

Ja heti nappasin kirjoituksestasi yhden paheen: vanhempaa lasta ei voi pakottaa lähtemään synttäreille. Kenen synttäreille lapsesi siis ei ole lähtenyt? Miksi se on myöhemmin OK että aletaan jättäytymään pois -etkä pitäisi sitä "kiusaamisena" vaan valintana?

Kysyy eräs jonka omat 4 lasta on aina lähteneet kun kutsutaan. Että avaas vähän!

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 19:08"]

Miksi ei mennä synttäreille jos on kutsuttu? Ymmärrän jos on oikeasti joku tärkeämpi meno ja siitä ilmoittaa etukäteen, mutta että jätetään kokonaan tulematta eikä edes ilmoiteta.

Pienempien lasten vanhemmat varmasti tietää että kutsu on tullut, niin miksi ei vaivaudu sen vertaa että veisi sen lapsensa niihin juhliin??

Se pieni päivänsankari odottaa niitä vieraita ja se pettymys joka kasvaa hetki hetkeltä päätyen katkeraan itkuun on sitten tämän lapsen "synttärilahja", jota ei koskaan unohda.

Mun lapsen synttäreille on aina tullut kavereita ja hän on aina mennyt jos on kutsuttu.

Isompia lapsia ei tietenkään voi pakottaa menemään, mutta kyllä se vanhempi vois edes sitä lasta kannustaa ilmoittamaan ettei ole tulossa.

Lapset on julmia, niin se vaan on. Iän myötä tulee sitten se empaattisuus ja ymmärrys. Siihen asti aikuisen olis näytettävä sitä esimerkkiä, miten toimia.

[/quote]

No jos jonkun huoran penikka on niin suuri kusipää että kukaan ei viitsi hänen kanssa olla, niin kenen vika se on? Oma syy jos ei ole kavereita

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 19:20"]

Voi jestas kaikesta sitä maristaankin. Kuka nyt haluis mennä jonkun huonosti käyttäytyvän kiusankappaleen synttäreille? Katsokoon peiliin! Sitä saa mitä tilaa.

[/quote]

Haista vittu

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 19:58"]

Voi :(

Mä olisin tullut ihan varmasti ja tuonu myös lahjan jos oltais tunnettu ja jos olisin saanut kutsun.  Olisin tuonut varmaan kampaustarvikkeita, tai hyppynarun ja karkkipussin, ehkä huulikiiltoa.

Oltais syöty teidän hyviä herkkuja ja leikitty jotain ja seuraavana päivänä olisit tullu meille leikkimään.

Se sun kaulakoru oli varmaan tosi hieno :)

[/quote]

Toi on varmaan ihaninta mitä oon koskaan lukenut keskustelupalstalta. :) (En ole tuo, jonka synttäreille ei tultu)

[/quote]

Kuten myös :) Helvetti, että harmittaa tuonkin pikkutytön puolesta. Lapsilla on niin isot odotukset synttäreittensä suhteen syystäkin, koska heidän kuuluukin pitää itseään tärkeinä. Miten lapselle voi kehittyä itsetunto, jos ympäristö viestittää, että et ole minkään arvoinen.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 19:08"]

Miksi ei mennä synttäreille jos on kutsuttu? Ymmärrän jos on oikeasti joku tärkeämpi meno ja siitä ilmoittaa etukäteen, mutta että jätetään kokonaan tulematta eikä edes ilmoiteta.

Pienempien lasten vanhemmat varmasti tietää että kutsu on tullut, niin miksi ei vaivaudu sen vertaa että veisi sen lapsensa niihin juhliin??

Se pieni päivänsankari odottaa niitä vieraita ja se pettymys joka kasvaa hetki hetkeltä päätyen katkeraan itkuun on sitten tämän lapsen "synttärilahja", jota ei koskaan unohda.

Mun lapsen synttäreille on aina tullut kavereita ja hän on aina mennyt jos on kutsuttu.

Isompia lapsia ei tietenkään voi pakottaa menemään, mutta kyllä se vanhempi vois edes sitä lasta kannustaa ilmoittamaan ettei ole tulossa.

Lapset on julmia, niin se vaan on. Iän myötä tulee sitten se empaattisuus ja ymmärrys. Siihen asti aikuisen olis näytettävä sitä esimerkkiä, miten toimia.

[/quote]

No jos jonkun huoran penikka on niin suuri kusipää että kukaan ei viitsi hänen kanssa olla, niin kenen vika se on? Oma syy jos ei ole kavereita

[/quote]

Sulla on varmaan tosi paljon oikeita ystäviä kun olet noin kultainen. Toivottavasti et sentään lapsia kasvata.