Miksi rinnastatte tukistamisen/huudon väkivaltaan

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:49"]

Ennemmin lähden reissuun hyvin käyttäytyvien lasten kanssa, kuin sellaisten joita en voi komentaa/kurittaa koska minulla ei ole auktoriteettia. 

[/quote]

Pienen lapsen fyysinen kurittaminen ei vaadi auktoriteettia. Siihen riittää pelkästään se, että on lasta fyysisesti vahvempi. Ei siis kovin ihailtava ominaisuus.

Auktoriteettia vaatii se, että lapsen saa tottelemaan muilla terveenmmillä keinoilla.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:32"]

Samaa ajan takaa kuin 18. -ap- 

Opettajatko saavat muka luokan kuriin!! Olen ollut kouluavustajana ja opettajat ovat aivna hukassa näiden nykyajan lapsien kanssa, koska heitä ei ole koskaan kielletty. Nimim. Komensin lapsia, että nyt pulinat pois ja matikan kirjat esiin. Sain vastaukseksi "et sä voi vttu mua komentaa, miks mun sua pitäis uskoa, et sä oo mun äiti" että silleen...

[/quote]

Niin, sinähän et osaa ottaa tilanteita haltuun. Supernanny ruutu.fi

En oikein tiedä mitä mieltä asiasta olisin. Omasta lapsuudesta on jäänyt päällimmäiseksi vain traumat siitä että yksinhuoltajaisäni kehitteli päässään kaikenlaisia salaliittoteorioita ja saattoi kesken mukavankin hetken muuttua raivopäiseksi huutajaksi joka ei nähnyt tai kuullut mitään. Koskaan minulle tai siskolleni ei selitetty syytä mitä teimme väärin, joku asia vaan saattoi yhtäkkiä napsahtaa isän päässä (esim. maitolasin kaataminen vahingossa oli muka tahallista ilkeyttä, josta seurasi naapuriin asti kuuluva tunteja kestävä huuto/haukkumislaulu). Joskus kun menin karkuun isääni ja jäin pönkäksi oman huoneeni ja vaatekaapin väliin, niin isä saatoi saada kätensä oven raosta ja alkoi vetämään hiuksista niin että oikeasti pelkäsin että hiukset lähtee päästä. En tiedä sitten mikä muiden perheessä on normaalia huutamista mutta meillä se ei sitä ainakaan ollut. Ehkä se idea siinä miksi tukistaminen on kiellettyä on juuri se, että jotkut pellet ei vaan tiedä missä menee raja + eivät osaa hillitä sitä raivoaan tai yipäätääs selittää sille nassikalle mistä suuttui.  t.N. 21v

Omat lapseni ovat 13 ja 15 vuotiaita.  Ei ole koskaan tarvinnut kayttaa vakivaltaa.  Joskus olen ääntani korottanut, mitta olen sita aina kadunnut,  Oma itsehillinta oli pettanyt.  On paljon parempia kasvatusmenetelmia.  Kun tyttareni 4 vuotiaana varasti kaveriltaan, menimme yhdessa vankilan portille, ja kerroin että tänne varkaat viedaan.  Varastelu jäi yhteen kertaan.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:53"]Miksi tukistaminen on mielestänne muka verrattavissa siihen, että löisin lasta turpaan, tai äänen korottaminen lapselle tekisi niin kamalat traumat,että lapsi pelkää minua loppuikänsä?

Tänään taas näki sen, että nykyään ei lapsille uskalleta tehdä enää mitään asioita selväksi. : Olin tänään bussilla liikenteessä ja takanani istui lapsi äitinsä kanssa. Lapsi kitisi ja huusi koko ajan ja potki penkkiäni. Vilkaisin välillä taakseni vähän vihaisesti ja yritin saada äitiä komentamaan lastaan. Äiti sanoi lapselleen mitä epäuskottavimmalla äänellä, että "älä mattiteppo viitsi riehua.." EI NE KAKARAT USKO TUOMMOSTA LÄSSYNLÄÄ-ÄÄNENSÄVYÄ!! Jois olisi minun lapsestani kyse, häpeäisin silmät päästäni jos edellä olevan pitäisi kääntyä puoleeni ja "pyytää" kasvattamaan lastani.

Tukistamisesta sitäkin, että miksi se koetaan muka arjen helpotuksena "kasvattaa lapsia pelolla". pskan marjat! Jos lapsi on hysteerinen, ei usko, eikä rauhotu, eikä kuuntele, niin et sinä a. normi äänensävyllä saa aloillesi b. tukistaminen, tai käsistä kiinni ottaminen saisi ainakin lapsen huomion, että nyt pitää oikeasti olla kunnolla. Ja ei, en todellakaan tukistaisi vuoden vanhaa muksua. Ja kyllä, se olisi se viimeinen huomautus. Tukistaminenkaan ei ole mikään "revin hiukset päästä" vaan pieni nopea tukistus ja sitten irti, että se ottaa vähän kipeää melko lailla vain sen takia kun lapsi riehuu ja heiluu.  Jos on aikuisella yhtään järkeä päässä, niin se on todellakin vain viimeinen keino ja ei mikään hakkausyritys!! Ja tämä ei tee minusta huonoa/pahaa ihmistä, tai heikkoa vanhempaa.

[/quote]

Saako sun tukkaan repiä, jos haluasi sun huomion??

Saako vaikka pomosi huutaa sulle kurkku suorana??

Tai olla muuten uhkaava/uhkailla vielä vaikka paaaaljon fyysisesti isompana olisit kahdestaan sen armoilla, ehkä voisi mitään asialle, et silloin/et myöhemmin.

Ootte kyllä sairasta sakkia, jos empatiakyky ei riitä asettumaan lapsen asemaan!!!

Mitä olette itse elämässä saaneet, ette ainakaan turvaa. Muuten se olisi itsestäänselvyys. Ja kun se ei ole, niin sitä suuremmalla syyllä luulisi teidän tietävän miltä väkivaltainen käytös tuntuu ja silloin jättävän sen väliin!

Moni on yläpeukuttanut ap --> ei muuta kuin samat henkilöt jonoon vaan eiköhän niitä teidän kaltaisia hulluja löydy teitäkin repimään yms.

Olisiko silloin eri ääni kellossa, kun ajattelee että lapsi on todella puolustuskyvytön ja aikuisesta riippuvainen, toisin kuin te siinä tukan möyhentämistilanteessa.

Ap ja muut vastaavat nätisti sanottuna: kaikkea sitä maan päällä kantaa.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:53"]Miksi tukistaminen on mielestänne muka verrattavissa siihen, että löisin lasta turpaan, tai äänen korottaminen lapselle tekisi niin kamalat traumat,että lapsi pelkää minua loppuikänsä?

Tänään taas näki sen, että nykyään ei lapsille uskalleta tehdä enää mitään asioita selväksi. : Olin tänään bussilla liikenteessä ja takanani istui lapsi äitinsä kanssa. Lapsi kitisi ja huusi koko ajan ja potki penkkiäni. Vilkaisin välillä taakseni vähän vihaisesti ja yritin saada äitiä komentamaan lastaan. Äiti sanoi lapselleen mitä epäuskottavimmalla äänellä, että "älä mattiteppo viitsi riehua.." EI NE KAKARAT USKO TUOMMOSTA LÄSSYNLÄÄ-ÄÄNENSÄVYÄ!! Jois olisi minun lapsestani kyse, häpeäisin silmät päästäni jos edellä olevan pitäisi kääntyä puoleeni ja "pyytää" kasvattamaan lastani.

Tukistamisesta sitäkin, että miksi se koetaan muka arjen helpotuksena "kasvattaa lapsia pelolla". pskan marjat! Jos lapsi on hysteerinen, ei usko, eikä rauhotu, eikä kuuntele, niin et sinä a. normi äänensävyllä saa aloillesi b. tukistaminen, tai käsistä kiinni ottaminen saisi ainakin lapsen huomion, että nyt pitää oikeasti olla kunnolla. Ja ei, en todellakaan tukistaisi vuoden vanhaa muksua. Ja kyllä, se olisi se viimeinen huomautus. Tukistaminenkaan ei ole mikään "revin hiukset päästä" vaan pieni nopea tukistus ja sitten irti, että se ottaa vähän kipeää melko lailla vain sen takia kun lapsi riehuu ja heiluu.  Jos on aikuisella yhtään järkeä päässä, niin se on todellakin vain viimeinen keino ja ei mikään hakkausyritys!! Ja tämä ei tee minusta huonoa/pahaa ihmistä, tai heikkoa vanhempaa.

[/quote]

En viitsinyt edes lukea sun tekstiä loppuun.

Pravo, mikä av-LANNAN huippuilmentymä!!

Hyi saatana, lasten puolesta!!

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:53"]Miksi tukistaminen on mielestänne muka verrattavissa siihen, että löisin lasta turpaan, tai äänen korottaminen lapselle tekisi niin kamalat traumat,että lapsi pelkää minua loppuikänsä?

Tänään taas näki sen, että nykyään ei lapsille uskalleta tehdä enää mitään asioita selväksi. : Olin tänään bussilla liikenteessä ja takanani istui lapsi äitinsä kanssa. Lapsi kitisi ja huusi koko ajan ja potki penkkiäni. Vilkaisin välillä taakseni vähän vihaisesti ja yritin saada äitiä komentamaan lastaan. Äiti sanoi lapselleen mitä epäuskottavimmalla äänellä, että "älä mattiteppo viitsi riehua.." EI NE KAKARAT USKO TUOMMOSTA LÄSSYNLÄÄ-ÄÄNENSÄVYÄ!! Jois olisi minun lapsestani kyse, häpeäisin silmät päästäni jos edellä olevan pitäisi kääntyä puoleeni ja "pyytää" kasvattamaan lastani.

Tukistamisesta sitäkin, että miksi se koetaan muka arjen helpotuksena "kasvattaa lapsia pelolla". pskan marjat! Jos lapsi on hysteerinen, ei usko, eikä rauhotu, eikä kuuntele, niin et sinä a. normi äänensävyllä saa aloillesi b. tukistaminen, tai käsistä kiinni ottaminen saisi ainakin lapsen huomion, että nyt pitää oikeasti olla kunnolla. Ja ei, en todellakaan tukistaisi vuoden vanhaa muksua. Ja kyllä, se olisi se viimeinen huomautus. Tukistaminenkaan ei ole mikään "revin hiukset päästä" vaan pieni nopea tukistus ja sitten irti, että se ottaa vähän kipeää melko lailla vain sen takia kun lapsi riehuu ja heiluu.  Jos on aikuisella yhtään järkeä päässä, niin se on todellakin vain viimeinen keino ja ei mikään hakkausyritys!! Ja tämä ei tee minusta huonoa/pahaa ihmistä, tai heikkoa vanhempaa.

[/quote]

En viitsinyt edes lukea sun tekstiä loppuun.

Pravo, mikä av-LANNAN huippuilmentymä!!

Hyi saatana, lasten puolesta!!

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:15"]

Sekö tekee ihmisestä väkivaltaisen jos huutaa lapselleen tai vähän ottaa tukasta kiinni? Huom, VÄHÄN! Teidän mukulatko muka kuuntelee ja huomaa sinut ja rauhoittavan äänensävynne sieltä untuvien alta, kun on niin väsynyt ja huutaa pelkkää huutoaan. tai vain tosi hermostunut jostain ja kiljuu kädet korvilla, niinkö??  -ap- 

[/quote]

en ymmärrä kuinka vihaa täynä ja stressiä turhautumista voi olla että ottaa lapsesta kiinni kun ei puhelahjat enää riitä.

En raivostu eläimille tai aikuisillekkaan niin. Silmitöntä ! Silmissä sumenee varmasti! Ei tuollaista voi  tehdä täysin ymmärryksen kanssa ja naama peruslukemilla.

Muitakin keinoja on siksi emme nykyään tarvi väkivaltaa kuten ennen. Miksi taistelisimme sivistystä ja oppia vastaan kun parempiakin tapoja on?

Minulle ei koskaan huudettu. Hiuksista otettiin kyllä. Pelkäsin vanhempiani ja olin maailman kiltein lapsi aina murkkuikään kunnes potkaisin äitiä vihasta sitä kohtaan kun hän oli minua aina kurittanut fyysisesti. Äiti ei tajunnut lopettaa ajoissa nii saipas takas sitte.

Täällä on selvä aikataulu jako. Aamusta kukkahattu pullamössö kasvattajat ja iltapäivällä lapsiaan tiukemmin kurissa pitävät.

Lapsi on vielä pieni ihminen ja opettelee asioita, kuten tunteidensäätelyä, sosiaalista kanssakäymistä, oikean ja väärän eroa. Kun lapsi joutuu tilanteeseen, jossa tuota taitoa olisi opeteltava, esim. kun häntä harmittaa suunnattomasti, silloin vanhemman tehtävä on ottaa tuo tunne lapselta haltuun ja auttaa lasta kestämään se. Ei poistaa, mutta lieventää siten, että se on lapselle helpompi sietää.

Mutta jos tässä kohdassa käytetäänkin väkivaltaa ja annetaan tukkapöllyä, niin mitä se saa aikaan? Lapsi ei opi tunnesäätelyä, eikä varsinkaan oikean ja väärän eroa. Lapset ovat hyvin tarkkoja siitä mitä ihmiset tekevät, he kyllä oppivat, että ihmiset saavat satuttaa, kun vanhemmatkin tekevät niin. 

Tällainen lapsi kun kasvaa, niin tunteiden sietäminen käy ongelmallisemmaksi, he saattavat kääntyä sisäänpäin, masentua, koska eivät osaa kanavoida kiukkuaan. Masennus on sisäänpäin kääntynyttä negatiivista tunnetta, vihaa, kiukkua. Tai lapsi voi suuttuessaan riehua ja nakata lasin seinään, tuupata kaveria, lyödä, käyttää väkivaltaa, koska se on ainoa asia mitä hänelle on opetettu. Vahingollista väkivaltaisessa kasvatuksessa on juuri se, että rakas ihminen, kenen pitäisi olla turvallinen, satuttaa. Lapsi joutuu tällöin ristiriitatilanteeseen ja valitsemaan joko vanhemmastaan etääntymisen tai samaistumisen.

Väkivaltainen kasvatus on osoitus vanhempien tietämättömyydestä, kyvyttömyydestä ja taidottomuudesta kasvattaa lempeästi ja lasta kunnioittavasti. Lapsen kasvattaminen on vaativaa, mutta sinikkyys palkitaan. 

Ihmettelen sitä suuresti, että miksi lasta, pientä ja avutonta saisi satuttaa? Ei ketään muitakaan saa. Jokaisella ihmisellä iästä riippumatta on oikeus koskemattomuuteen. 

Tässäkin ketjussa moni on kehuskellut, että on itsekin saanut selkään, on läpsitty ja huudettu, ja silti on tullut ihan terve ja lainkuuliainen ihminen. Joo, monet polttaa röökiäkin eikä saa keuhkosyöpää, mutta miksi ottaa riski? Miksi kasvattaa väkivallalla  jos kerran parempiakin vaihtoehtoja on olemassa? Jos on todistettu, että lapsiin kohdistuva pikku tukistelu ja näpsäyttely on pahasta lapsen kehitykselle, miksei sitä voi uskoa? Ne omat raivot ja turhautumiset on niin voimakkaita, että on pakko satuttaa avutonta?

Jos ihminen pystyy hillitsemään lyömis- ja tukistamishalunsa muissakin riitatilanteissa, miksei sitä pysty oman pienen lapsen kanssa? Eikö tee yhtään pahaa huutaa sellaiselle, joka ei osaa mitenkään vastata siihen, joka vasta opettelee kuinka tässä maailmassa eletään? Ettekö te ymmärrä, että siitä se lapsi ottaa sen esimerkin, että puhumalla ei pärjää ja että on ok raivota ja tukistaa kun hermo menee. Miten se lapsi käsittäisi ettei niin saa tehdä toisille ihmisille, jos oma äiti tekee sitä vähän väliä? Mitä te opetatte lapsille, ketään muuta ei saa lyödä paitsi omia lapsia?

On täysin mahdollista kasvattaa lapsista hyväkäytöksisiä ja terveitä ihmisiä ilman ainoatakaan tukistusta. Niistäkin tilanteista, joissa lapsi kiljuu suoraa huutoa ja paiskoo laseja, voi suoriutua huutamatta takaisin ja repimättä hiuksia. Kiinni saa pitää jos lapsi voi vahingoittaa itseään tai toisia, mutta tahallinen satuttaminen luulisi olevan itsestäänselvästi poissuljettua. Miten edes pystyy vääntämään pientä kättä tai repimään hentoja lapsenhiuksia niin että sattuu, en voi ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 09:40"]Lapsi on vielä pieni ihminen ja opettelee asioita, kuten tunteidensäätelyä, sosiaalista kanssakäymistä, oikean ja väärän eroa. Kun lapsi joutuu tilanteeseen, jossa tuota taitoa olisi opeteltava, esim. kun häntä harmittaa suunnattomasti, silloin vanhemman tehtävä on ottaa tuo tunne lapselta haltuun ja auttaa lasta kestämään se. Ei poistaa, mutta lieventää siten, että se on lapselle helpompi sietää.

Mutta jos tässä kohdassa käytetäänkin väkivaltaa ja annetaan tukkapöllyä, niin mitä se saa aikaan? Lapsi ei opi tunnesäätelyä, eikä varsinkaan oikean ja väärän eroa. Lapset ovat hyvin tarkkoja siitä mitä ihmiset tekevät, he kyllä oppivat, että ihmiset saavat satuttaa, kun vanhemmatkin tekevät niin. 

Tällainen lapsi kun kasvaa, niin tunteiden sietäminen käy ongelmallisemmaksi, he saattavat kääntyä sisäänpäin, masentua, koska eivät osaa kanavoida kiukkuaan. Masennus on sisäänpäin kääntynyttä negatiivista tunnetta, vihaa, kiukkua. Tai lapsi voi suuttuessaan riehua ja nakata lasin seinään, tuupata kaveria, lyödä, käyttää väkivaltaa, koska se on ainoa asia mitä hänelle on opetettu. Vahingollista väkivaltaisessa kasvatuksessa on juuri se, että rakas ihminen, kenen pitäisi olla turvallinen, satuttaa. Lapsi joutuu tällöin ristiriitatilanteeseen ja valitsemaan joko vanhemmastaan etääntymisen tai samaistumisen.

Väkivaltainen kasvatus on osoitus vanhempien tietämättömyydestä, kyvyttömyydestä ja taidottomuudesta kasvattaa lempeästi ja lasta kunnioittavasti. Lapsen kasvattaminen on vaativaa, mutta sinikkyys palkitaan. 

Ihmettelen sitä suuresti, että miksi lasta, pientä ja avutonta saisi satuttaa? Ei ketään muitakaan saa. Jokaisella ihmisellä iästä riippumatta on oikeus koskemattomuuteen. 

[/quote]

Aamen tälle!

T. Äiti joka on saanut kuulla kasvattavansa tulevaa rikollista koska ei hyväksy tukkapöllyjä ja muita ""sivistyneitä" kasvatusmuotoja

Miksi sinä ap et itse korottanut sille lapselle ääntäsi ja tukistanut häntä? Jos lapsen oma vanhempi ei kasvata, kasvata sinä. Olisit tukistanut, niin olisit "saanut ainakin lapsen huomion, että nyt pitää oikeasti olla kunnolla".

Mikset tehnyt niin?

Niinpä.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:06"]

Kiinni käyminen on väkivaltaa. Huutaminen ja raivoaminen on henkistä väkivaltaa. Lapsia voi kasvattaa väkivallatta, jämäkkä voi olla käyttämättä väkivaltaa. Se kertoo jotain sinusta kasvattajana, jos et saa lapsiasi kuuntelemaan muuten kuin väkivallalla.

[/quote]

Samalla logiikalla kai aikuisten väliset riidat ovat henkistä väkivaltaa joka tiettävästi on yhtä väärin ja pahaa kuin fyysinenkin?

Huutaminen toiselle vai tyyliin "painu nyt mäkeen kun et tajua" = henkistä väkivaltaa joka on TÄYSIN tuomittua ja väärin?

Taas vedetään ääripäähän kaikki. Turha teille palstamammoille on mitään kirjoittaa kun elätte pumpuli maailmassa supernannyn pyöriessä taustalla. Menkää itse opettajaksi ja katsokaa kakaroitten käyttäytymistä ja tulkaa sitten uudestaan sanomaan kuka saa luokan hallintaan ja kuka ei. Miten otat rimpuilevan 4 luokkalaisen " rauhoittavaan" syliin ja keskustele siinä kun se melkein päälle sylkee. Btw, et saa koskea oppilaaseen millään lailla, et edes supernanny tekniikoilla.

Huutaminen ei tarkoita naamapunaisena karjumista, vaan jos lapset riitelee huutaa tms. Silloin esim ääntä korottaen "Nyt riittää!" silloin normaali lapsi hiljenee ja sitten keskustellaan. Kukaan ei sanonut että jatketaan huutamalla huutamista. Tukistaminen on eri asia, jos ette luota itseenne ja vedätte herkästi överiksi ettekä ymmärrä mitkä voimasi ovat, niin käsitän että hyssyttelette vain lapsianne. Ikinä en turhasta lastani "kurita". Lapseni ei pelkää minua, enkä minäkään omia vanhempiani vihaa tai ole koskaan pelännyt vaikka samalla lailla ovat minua kasvattaneet.enkä ole vankilassa, vaan työssäkäyvä kansalainen joka ei itke kun vähän annetaan palautetta,(toisin kuin monet) jos siihen on aihetta.

Huutamisessa ja käsiksi käymisessähän on se olennainen juttu, että mitä enemmän niitä käyttää sitä huonommin ne toimivat. Toisaalta jos niitä ei käytä yhtään, aika pumpulissa lapsi saa tunteitansa opetella. Itse sanon tämän siksi, että ainoana lapsena ja pumpulissa kasvatettuna minulla meni vuosikausia tottua mieheni perheen kommunikointityyliin, joka on kovaääninen ja mies joskus karjahtaa koko perheen hiljaiseksi. Tämä suorastaan itketti minua nuorempana kun en ollut siihen tottunut. Monilapsisessa perheessä kasvaneille tämä taas on usein ihan arkipäivää ja elämä jatkuu kurinpalautusten jälkeen ihan normaalisti ilman itkuja ja loukkaantumista.

Minusta on ihan hyväkin, että lapset saavat joskus nähdä, että vanhemmilla alkaa hermot kiristyä ja huutokin irtoaa. Niinhän se normaali-ihmisellä menee, että hermojen kiristyessä ääni kovenee ja lopulta snagarin jonossa voi tulla konkreettisesti turpaankin tai työpaikalla kiusatuksi jos ei älyä miten muut ihmiset aggressioitaan ilmaisevat. Valitettavasti vielä nykyäänkään kun kaikki eivät voi kasvaa täysin ilman fyysistä kuria. Toki lapsi oppii tottelemaan ilman huutoa ja tukistuksenpelkoakin jos kasvattaja on fiksu ja hänellä on paljon aikaa. Puolet ihmisistä on kuitenkin keskimääräistä tyhmempiä eikä heillä ole rajattomasti aikaa opastaa lapsiaan keskustelemalla. Sama pätee myös aikuisten kesken - kun stressi kasvaa - moni sortuu huutamaan, keljuilemaan, kiusaamaan jne. Jos tätä ei ole lapsena oppinut, työelämä on todella raskasta. Itsekin tiedän useita burn out-tapauksia, joiden suurin ongelma työpaikalla on sosiaalisissa suhteissa, eli ei kestetä esimiesten vaatimuksia jos niitä ei esitetä jotenkin muuten kuin käskyinä. Käskyjen ja komentojen noudattaminen olisi hyvä oppia jo lapsena ja totteleminen perustuu aina hierarkiaan, lapsi tottelee lopulta aikuista, koska on heikompana alempana hierarkiassa. Sama pätee elämässä muutenkin, ainakin aika ajoin.

Ap.viestisi antaa aiheen lastensuojeluilmoitukseen. Hyi, minkälainen ihminen.

Useasti sanotaan, että lapsen on hyvä nähdä vanhempiensa tunteita mm. siten että äiti voi itkeä jos on surullinen ja uupunut. Tällöin lapsi näkee toisen pahan olon ja voi jopa lohduttaa. Eli näkee osan elämästä.

Mutta vanhemman suuttumustako lapsi ei saa nähdä esimerkiksi voimakkaan huutamisen ja komentamisen muodossa? Sekö pitää lakaista maton alle? Vanhempi saa olla joko neutraali, iloinen tai surullinen, mutta suuttunut ja tulistunut ei saa olla? Minun mielestäni lapsen on ihan hyvä nähdä se kun vanhemmalla kiehahtaa jos kiehahtaminen on selkeästi lapsesta johtuvaa. Tällöin lapsi voisi jopa tajuta missä menee rajat. Miten lapsi mitään oppii jos raivokohtaukset vain tyynnytetään pehmeästi esimerkiksi poistumalla suljettuun tilaan ja antamalla ajan hoitaa tilanne?