Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Pysy liikkeellä ja pystyssä niin kauan kuin mahdollista supistusten alettua. Se edistää syntymää ja oman kehosi itsemääräämismahdollisuuksia. Luota itseesi, hengitykseesi, kehoosi ja vauvaasi.

Älä lue kauhutarinoita. Kaikenlaistahan sitä voi käydä, mutta muista, että suurin osa synnytyksistä menee oikein hyvin, eikä kukaan koskaan levittele niitä hyviä kokemuksia yhtä paljon kuin huonoja. Anna tilanteen vaan kuljettaa, hyvin se menee ja palkinto on kaiken sen arvoinen. :)

Jokainen synnytys on omanlaisensa ja kokemus yksilöllinen. Ei kannata ottaa muiden dramaattisia synnytyskeromuksia liian tosissaan, varsinkaan ennustuksina siitä, miten oma synnytys sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensä tunnottomaksi puuduttaminen ei kannata. Tein tämän. En tuntenut supistuksia enkä sitä että ponnistin väärään aikaan ja revin itseni.

Mulla epiduraali teki jalat tunnottomaksi, mutta ei vienyt supistuskipuja. Mulla puudutteet ja ilokaasu toimi paremmin kuin epiduraali. Olin niillä kivuttomampi. Ja ponnistusvaiheessa olisi esikoisen kanssa pitänyt ottaa synnytysjakkara kuten kuopuksella. Esikoinen jouduttiin vetämään imukupilla. Kuopus syntyi pitkän ponnistusvaiheen jälkeen heti, kun pääsin jakkaralle.

Mulla ihan sama. Lisäksi se heikensi supistuksia niin, ettei lapsi meinannut syntyä ollenkaan. Mulla tuntui sellainen kipu takapuolessa, mutta muuten en tuntenut supistuksia niin tarkasti, että olisin osannut ponnistaa oikeassa kohdassa. Oli kauheaa säheltämistä eka synnytys.

Liiku. Kävele, tanssi, pyörittele lantiota jne. Kaikki nämä rentouttavat, nopeuttavat ja painavat myös vauvaa oikeaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä suunnittele mitään etukäteen, vaan luota siihen että kätilöt luotsaa sut synnytyksen läpi.

Mun mielestä on kyllä hyvä etsiä tietoa synnytyksen eri vaiheista ja miettiä sitä muutenkin etukäteen. Näinhän esim. pelkopolilla pyydetään tekemään. Vaikka kätilöt ovat ammattilaisia, voivat hekin tehdä virhearvioita. Esim. kun kävin ekan lapsen jälkeen pelkopolilla, niin kyllä kätilön kulmat kohosivat, kun hän luki partogrammia.

Tiedon etsiminen ja omat toiveet onkin aivan eri asia. Niitä ehdottomasti kannattaa olla.

Tarkoitin tuolla ettei suunnittele mitään, niin sitä ettei päässään kehitä mitään ideaalia "näin synnytyksen kuuluu mennä", sillä tilanteet voi muuttua nopeastikin. Tiedän satoja äitejä jotka ovat kärsineet synntyspettymyksistä kun asiat ei vauvan tai äidin terveyden tai yksinkertaisesti tilojen vuoksi ole menneet suunnitelman mukaan.

Tai on suunnitellut ettei halua kivunlievitystä ja tositilanteessa haluaakin, niin kokee huonommuutta siitä.

Synnytys on ainutkertainen kokemus, niin äidille kuin meille kätilöille, jokainen on erilainen ja me tehdään parhaamme että sekä äideillä että vauvoilla olisi kaikki mahdollisimman hyvin.

Toivottavasti sait nyt paremmin kiinni siitä, mitä hain. Tätä kaikkea on kauhean vaikea tiivistää aloituksessa toivottuun yhteen lauseeseen.

Hengitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä suunnittele mitään etukäteen, vaan luota siihen että kätilöt luotsaa sut synnytyksen läpi.

Mun mielestä on kyllä hyvä etsiä tietoa synnytyksen eri vaiheista ja miettiä sitä muutenkin etukäteen. Näinhän esim. pelkopolilla pyydetään tekemään. Vaikka kätilöt ovat ammattilaisia, voivat hekin tehdä virhearvioita. Esim. kun kävin ekan lapsen jälkeen pelkopolilla, niin kyllä kätilön kulmat kohosivat, kun hän luki partogrammia.

Tiedon etsiminen ja omat toiveet onkin aivan eri asia. Niitä ehdottomasti kannattaa olla.

Tarkoitin tuolla ettei suunnittele mitään, niin sitä ettei päässään kehitä mitään ideaalia "näin synnytyksen kuuluu mennä", sillä tilanteet voi muuttua nopeastikin. Tiedän satoja äitejä jotka ovat kärsineet synntyspettymyksistä kun asiat ei vauvan tai äidin terveyden tai yksinkertaisesti tilojen vuoksi ole menneet suunnitelman mukaan.

Tai on suunnitellut ettei halua kivunlievitystä ja tositilanteessa haluaakin, niin kokee huonommuutta siitä.

Synnytys on ainutkertainen kokemus, niin äidille kuin meille kätilöille, jokainen on erilainen ja me tehdään parhaamme että sekä äideillä että vauvoilla olisi kaikki mahdollisimman hyvin.

Toivottavasti sait nyt paremmin kiinni siitä, mitä hain. Tätä kaikkea on kauhean vaikea tiivistää aloituksessa toivottuun yhteen lauseeseen.

Mutta kun synnytyksen suunnitteleminen on myös sitä, että opettelee erilaisia keinoja. Ei niitä välttämältä sitä synnytystä luotsaavalta kätilöltä saa.

Omalle tyttärelle annan neuvon että jos tekee nykyisen poikakaverin kanssa lapsia niin keisarinleikkaus. Jos lapset tulevat isäänsä niin ovat isoja ja tytär on pieni. Poikaystävä melkein 50 kg painavampi ja 33 cm pitempi.

Älä usko/ lue kaikkia synnytyskauhukertomuksia, vaan luota itseesi. Synnytys voi oikeasti olla jopa melko kivuton ihan ilman kivunlievitystäkin. 

Tämä tuli itselleni yllätyksenä esikoisen kohdalla, kun luulin, että synnytyksen pitäisi sattua aivan kamalasti. (Ja kyllä repesin sekä episiotomiakin leikattiin.)

Se että ota mukaan joku tolkun ihminen joka pitää sinun puoliasi siinäkin vaiheessa jos itse et jaksa sitä tehdä. 

Minä otin ilokaasua reilusti. On nimensä veroinen aine :)

Vierailija kirjoitti:

Omalle tyttärelle annan neuvon että jos tekee nykyisen poikakaverin kanssa lapsia niin keisarinleikkaus. Jos lapset tulevat isäänsä niin ovat isoja ja tytär on pieni. Poikaystävä melkein 50 kg painavampi ja 33 cm pitempi.

Ei ihmiset sentään ole mitään koiria, herranjestas sentään. Syntymäkoko ei korreloi ihmisen tulevaa pituutta tai painoa mitenkään. Älä sano että ihan oikeasti luulit niin?

Ponnista perseen pohjasta asti. Varma keino.

Vierailija kirjoitti:

Omalle tyttärelle annan neuvon että jos tekee nykyisen poikakaverin kanssa lapsia niin keisarinleikkaus. Jos lapset tulevat isäänsä niin ovat isoja ja tytär on pieni. Poikaystävä melkein 50 kg painavampi ja 33 cm pitempi.

Mulla on muutama todella pienikokoinen nainen tuttavapiirissä, ja he ovat kaikki synnyttäneet reippaasti ennen laskettua aikaa. Törmäsin myös jokunen vuosi sitten tutkimukseen, jonka mukaan pienikokoiset naiset synnyttävät yleensä hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, eli ei siis ole vain tuttavapiiriini liittyvää sattumaa. 

Ota rennosti vastaan se, mitä tuleman pitää.

Lue synnytksen vaiheet, että suunnilleen tiedät mitä on tiedossa, mutta älä tee mitään tarkkaa suunnitelmaa, koska synnytyksen harvoin menevät käsikirjoituituksen mukaan, ja se pettymys voi olla sitten valtava. 

Luota kätilöihin, ne on nähneet ihan kaiken ja tietävät mitä pitää tehdä missäkin vaiheessa. 

Luota kehoosi, sekin tietää mitä pitää tehdä.

Älä jännitä ja estä kipua, vaan antaudu sille. Se ei ole pahaa kipua (synnytin kolme lasta ilman mitään kivunlievitystä, ja olen kärsinyt iskiaksesta, joka lopulta halvaannutti hermon jalasta, ja SE oli pahaa kipua, oisin voinut synnyttää vaikka kuutoset sillä iskiassäryllä). Jokainen supistus tuo lähemmäs hetken, kun vauva on sylissäsi. Ja se synnytys tulee loppumaan joskus tuntien tai vuorokausien sisällä, se ei kestä puolta vuotta (kuten se iskias.) 

Tsemppiä!

Sektio ei ole epäonnistuminen. Itseasiassa niin kelpo vaihtoehto, että 2. lapsi syntyi suunnitellusti sektiolla.

Tee niitä hengitysharjoituksia ja valmistaudu henkisesti synnytykseen,se kannattaa. Kuuntele itseäsi.

Ota vesipullo synnärille mukaan. Itse olin ainakin ihan kuivunut synnyttämisen jälkeen ja oli raskasta käydä koko ajan täyttämässä pientä muovimukia huoneen toisella laidalla. Tätä harvoin lukee missään listassa, mitä synnärille kannattaa pakata mukaan.

Pitkät hiukset kannattanee letittää, ettei ponnari paina sängyssä ollessa, eikä hikiset hiukset häiritse naamalla tai sotkeennu johtoihin...

Toisilla kipu unohtuu heti, toisilla ei. Itse näin painajaisia kaksi viikkoa esikoisen syntymän jälkeen ja kun toisen lapsen synnytys oli alkanut, meinasin lähteä synnäriltä karkuun. Iski paniikki. Ekassa en ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä, toiseen sain spinaalin juuri ajallaan ja siihen asti pärjäsin kivun kanssa kun tiesin saavani lääkityksen pahimpaan kipuun. Spinaalista sain lievän allergisen reaktion, meni synnytys kutinaa kikatellessa :D.

Sinä olet itse itsesi paras asiantuntija: jos tuntuu, että et enää kestä kipua, uskalla vaatia epiduraali/spinaali. Jätä omaan arvoonsa kätilön ehdotukset kelliä jumppapallolla ym. Sinä olet kuitenkin se, joka vauvan synnyttää, ja jos voimasi loppuvat jo ennen ponnistusvaihetta, miten ajattelit sen tehdä? Myös vauvalle voi tulla ns. taisteluväsymystä.