Lue keskustelun säännöt.
Muistoja vanhanaikaisesta kaupasta?
06.11.2020 |
Muistan, kun nykyisen mieheni, silloisen miesystäväni kanssa vuosituhannen taitteessa haimme pakastealtaasta pitsat ja veimme ne lihatiskin miehelle, joka laittoi ne uuniinsa ja sanoi että hakekaa kohta. Sitten haimme pitsat häneltä, maksoimme kassalle ja söimme pihalla.
Ei tulisi nykyisin mieleenkään, että missään kaupassa saisi tuollaista palvelua.
Kommentit (70)
80-luvulla lähikaupassa maksu hoitui niin, että lapsikin sai sanoa vaan kassatätille että laitetaan tilille. Täti merkkasi laskun summan perheen pahviselle tilikortille, jotka oli pahvilaatikossa siinä kassan hihnan vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla lähikaupassa maksu hoitui niin, että lapsikin sai sanoa vaan kassatätille että laitetaan tilille. Täti merkkasi laskun summan perheen pahviselle tilikortille, jotka oli pahvilaatikossa siinä kassan hihnan vieressä.
Muistan elävästi!
Meillä oli lähikaupassa tili, jotta voimme veljeni kanssa hakea alakouluikäisenä välipalaa koulun jälkeen. Äitini teki vuorotyötä ja isäni oli paljon työmatkoilla.
Pienessä kylässä oli parhaimmillaan kolme ruokakauppaa, nykyään ei ole yhtään.
Muistan kun olin alle kouluikäinen, kaupan tiskillä oli muovisessa rasvassa kengänmuotoisia pehmeitä karkkeja. Olisin halunnut niitä, mutta äiti ei suostunut. Aloin parkua. Kiltti kaupantäti antoi minun maistaa yhden.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lähikaupassa tili, jotta voimme veljeni kanssa hakea alakouluikäisenä välipalaa koulun jälkeen. Äitini teki vuorotyötä ja isäni oli paljon työmatkoilla.
Pienessä kylässä oli parhaimmillaan kolme ruokakauppaa, nykyään ei ole yhtään.
Muistan kun olin alle kouluikäinen, kaupan tiskillä oli muovisessa rasvassa kengänmuotoisia pehmeitä karkkeja. Olisin halunnut niitä, mutta äiti ei suostunut. Aloin parkua. Kiltti kaupantäti antoi minun maistaa yhden.
Vähän aikaa luin tuota muovista rasvaa, mutta rasiahan se.
4 korjaa:
Muovisessa rasiassa. Kiitos taas, autocorrect!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostoskärryt oli puolet pienempiä, kassahihnat oli alkeellisempia, niiden lopussa oli pyörivä metalliritilä tms., kylmäkaapeissa ei ollut ovia vaan muoviset lamellit "verhoina". 1980-luku.
80-luvun pienessä lähikaupassa oli toimiva palvelutiski ja sellainen kiva lihamestari siellä leikkelemässä kinkut ja jauhelihat.
Tyhjät pullot palautettiin tälle tiskille. Setä kirjoitti siitä paperilapulle summan että paljonko tuli panttia. Muistaakseni palautuskin taidettiin tehdä niin että laitettiin vaan pullokassi tai kori johonkin nurkkaan ja sanottiin vaan määrät, esim. 4 isoa ja 5 pientä (pulloa).
Silloin homma perustui luottamukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin vuonna 1969 äitini osti Sokokselta terveyssiteitä. Siteet pyydettiin myyjältä tiskin takaa. Myyjä paketoi sidepaketin paperiin ja kietoi pakkausnarun ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Tyhjät pullot palautettiin tälle tiskille. Setä kirjoitti siitä paperilapulle summan että paljonko tuli panttia. Muistaakseni palautuskin taidettiin tehdä niin että laitettiin vaan pullokassi tai kori johonkin nurkkaan ja sanottiin vaan määrät, esim. 4 isoa ja 5 pientä (pulloa).
Ei kun menikin muuten niin, että lattialla oli siinä tiskin nurkalla korit isoille ja pienille pulloille. Tyhjät pullot laitettiin näihin koreihin ja sitten kerrottiin sedälle ne määrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistoni ovat kyläkaupasta Etelä-Savosta 1970-luvulta. Siellä ei ollut kylmätiskiä eikä kassakonetta. Maidot ja makkarat säilytettiin kellarissa, jonne kaupantäti kiipesi tikkaita pitkin lattiassa olevan luukun kautta. Ostosten hinnat laskettiin tiskillä olevan käärepaperipinon laitaan, josta täti sitten lopuksi repäisi asiakkaalle "kuitin". Kyläläisten posti tuli myös kauppaan ja se etsittiin itse tiskillä olevasta laatikosta. Kaupan takapihalla oli bensiinipumppu, ja pihalla haisi aina bensiiniltä. Näyteikkunassa oven vieressä oli ympäri vuoden joulusuklaarasioita, varmaankin tyhjiä.
70-luvun loppu, pieni kyläkoulu, kotimatkalla pieni kyläkauppa, jossa kauppias vanhan tiskin takana pussitti yksitellen irtokarkit lapsen toiveiden mukaan karkkipussiin. Ostos maksoi noin markan. Ovessa oli kello, joka kilkatti aina kun ovi aukesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostalgisia fiiliksiä tulee näistä muistoista. Onneksi näitä tunnelmia voi vieläkin elää vaikkapa Välimerellä lomaillessa :) Kiva käydä niissä pienissä ruokakaupoissa joissa on just kaikki palvelut kalatiskeineen kaikkineen, henkilökuntaa joka lähtöön, kenelläkään ei ole kiire ja sitten siitä vielä tuoreet leivät ja pullat viereisestä leipomosta mukaan!
70-luvun alkupuolella ystäväni vanhemmilla oli pieni ruokakauppa, tai niinno, kaikki ne taisivat pieniä olla silloin. Supermarketit tulivat myöhemmin vasta. Se oli kuitenkin itsepalvelumyymälä, eli hyvin moderni.
Tuossa, ehkä pienen Alepan kokoisessa kaupassa oli lihatiski ja oma lihamestari. Silloin jauheliha jauhettiin asiakkaan itse valitsemasta lihapalasta. Leikkeleet siivutettiin siinä silmien alla. Samoin nakkeja vetäistiin pitkästä nauhasta juuri niin monta kuin asiakas halusi.
Kassakoneeseen hinnat lyötiin käsin ja samoin vaihtorahat laskettiin. Muistan muuten vieläkin tekniikan, joilla vaihtoraha laskettiin (minulle päivänselvää, nykyisin ei ehkä niinkään) : tuotteet maksavat vaikkapa 6,35 ja asiakas antoi kympin. Lähdetään loppusummasta 6,35 sitten aletaan lisäämään, viisipenninen (6,40) sitten kymmenpenninen (6,50) sitten viiskypenninen (7,00), vielä kome markkaa ja kymppi on täynnnä :)
Pikkulikasta oli huisin jännää päästä kaupan takahuoneeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kyläkauppias ukkeli oli usein pienessä hönössä siinä tiskin takana.
Mutta enpä muista, että se olisi ketään häirinnyt.😄
Lihatiskillä kysyttiin palana vai siivuina. Oli lapsena hienoa katsoa kun kone siivutti jotain lauantaimakkaraa :)
Vierailija kirjoitti:
Noin vuonna 1969 äitini osti Sokokselta terveyssiteitä. Siteet pyydettiin myyjältä tiskin takaa. Myyjä paketoi sidepaketin paperiin ja kietoi pakkausnarun ympäri.
Siihen aikaan ainakin pienissä maalaiskaupoissa - joita ei ole ollut enää vuosikymmeniin - myyjä seisoi tiskin takana myssy päässä ja kysyi asiakkailta "mitä saisi olla". Tiskin takaa myytiin kaikki muukin tavara. Tiskin etuosassa oli sellainen hylly, jonka päälle pienet lapset saattoivat kiivetä, jotta ylsivät tekemään ostoksia, mm. tupakkaa. Olutta silloin vielä myyty.
Muistaako joku, mitä tavaraa oli siellä asiakkaitten puolelle, vai oliko mitään?
Joskus 80-luvun alkupuolella kävin kaverini kanssa ensimmäisen kerran alkoholimyymälässä. Onneksi olimme saksanopiskelijoita ja osasimme sanoa "yksi Liebfraumilch" sujuvasti. Hyvin pitkän tiskin takana seisova totinen myyjä halusi nähdä henkilöllisyyspaperimme ja haki vasta sitten pullon jostain kauempaa. Hihitimme tilanteelle pitkään, koska olimme jo 21-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Nostalgisia fiiliksiä tulee näistä muistoista. Onneksi näitä tunnelmia voi vieläkin elää vaikkapa Välimerellä lomaillessa :) Kiva käydä niissä pienissä ruokakaupoissa joissa on just kaikki palvelut kalatiskeineen kaikkineen, henkilökuntaa joka lähtöön, kenelläkään ei ole kiire ja sitten siitä vielä tuoreet leivät ja pullat viereisestä leipomosta mukaan!
Juuri tuli sama mieleeni, että onneksi vielä "etelässä" pääsee noihin tunnelmallisiin kauppoihin. Pienissäkin kaupoissa lihatiskit.
Mitään valmiita leikkelepakkauksia ei ollut olemassakaan, vaan pitkästä lihapötköstä lihamestari ”ziibuloi”(nykytermi...) pyydetyn grammamäärän vaikkapa ”Kotleria”. Siis veisteli pyydetystä laadusta toivotun määrän haluttua laatua. Ja sehän oli Gotleria. Tuote käärittiin paksuun valkoseen paperiin ja päälle kirjotettiin kuulakärkikynällä hinta. Ja lihamestarilla oli tietenkin se ”pilvimyssy” päässä. N76
Onko oikein tosi vanhoja kauppamuistoja? 60-luvulta?