Lue keskustelun säännöt.
Muistoja vanhanaikaisesta kaupasta?
06.11.2020 |
Muistan, kun nykyisen mieheni, silloisen miesystäväni kanssa vuosituhannen taitteessa haimme pakastealtaasta pitsat ja veimme ne lihatiskin miehelle, joka laittoi ne uuniinsa ja sanoi että hakekaa kohta. Sitten haimme pitsat häneltä, maksoimme kassalle ja söimme pihalla.
Ei tulisi nykyisin mieleenkään, että missään kaupassa saisi tuollaista palvelua.
Kommentit (70)
Meillä Puuppolassa oli pienessä kyläkauppa Ritassa lihatiski. Sellainen pieni mutta kuitenkin. Isot lihakimpaleet mistä kauppias leikkasi halutun määrän. Nykyisin vain isoissa supermarketeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko se jo 70-lukua kun maito myytiin muovipusseissa?
60-luvun lopulla alkoi ja 1974 loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se jo 70-lukua kun maito myytiin muovipusseissa?
Tässä maitopussi-infoa: https://www.sarka.fi/kuukauden-esine/062007-valion-maitopussi/
Itsekin muistan nuo hämärästi. Niistähän sitten virkattiin kylppärin mattoja, ym.
Muistelen kyllä, että kartonkitölkki olisi korvannut muovipussin jo aiemmin, joskus 70-luvun alussa jo. Ehkä tässä oli meijerikohtaista eroa.
Kartonkisia maito/piimätölkkejä oli kyllä jo 60-luvulla. Maitopussin piti syrjäyttää ne, mutta toisin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Olin ala-asteikäinen kun koulukavereiden kanssa ostettiin Spar-ruokakaupasta siideriä ilman että henkkareita kysyttiin
Hauskaa, kun tästäkin pystyy päättelemään aikakauden, vaikket sitä kerrokaan. Esim. 90-luvun puolivälissä ei vielä saanut siideriä ruokakaupasya eikä Sparit olleet kovin kauaa katukuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ala-asteikäinen kun koulukavereiden kanssa ostettiin Spar-ruokakaupasta siideriä ilman että henkkareita kysyttiin
Hauskaa, kun tästäkin pystyy päättelemään aikakauden, vaikket sitä kerrokaan. Esim. 90-luvun puolivälissä ei vielä saanut siideriä ruokakaupasya eikä Sparit olleet kovin kauaa katukuvassa.
Jos multa olisi kysytty, olisin sanonut ekan siiderin tulleen ruokakauppamyyntiin viimeistään 1980-luvulla. Golden cup tai jotain, kolmosveroluokan (4,5%) vahvuisena, totta kai. Niin se muisti pettää!
Ehkä mielikuva on syntynyt siitä, että goldencuppi-mainoksia näkyi terassivarjoissa ja tuhkakupeissa, vaikken silloin vielä prosenttijuomien ostoiässä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein tosi vanhoja kauppamuistoja? 60-luvulta?
Nalle karkit maksoivat pennin kappale. Olivat kaupassa myynnissä lasipallossa, jossa oli kyljessä aukko. Myyjä laittoi pieneen paperipussiin.
Olin 60- luvulla oikeassa kyläkaupassa harjoittelijana. Osuuskaupassa. Lihat piti itse pilkkoa isommasta ruhonosasta. Jauhoja mitattiin ennakkoon kilon pusseihin ja myymälänhoitajan ohje oli tiukka. Pitää jättää parikymmentä grammaa vajaaksi. Muita ei ollut kuin myymälänhoitaja ja minä.
Kun myynnissä olevat nakit nahistuivat, ne piti laittaa yöksi kylmään veteen ja huuhdella aamulla uudelleen myyntiin.
En uskalla kertoa enempää, kun aiempi viesti ei mennyt läpi vaan tuli et julkaistaan hyväksynnän jälkeen.
Saa nähdä meneekö tämä läpi. Oli se aikaa. Sen jälkeen lähdin opiskelemaan ja olen saavuttanut aika paljon hyvää elämässä. Nyt olen 73v eläkeläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla paikkakunnallani lihatiskit kunnostautuivat kunnolla 80- ja 90-luvuilla, eikä niin positiivisella tavalla. Jos pyysi oikeaa paistijauhelihaa, saatettiin mättää perusnautaa tai jopa nauta-sikaa pakettiin ja lätkäistä päälle paistijauhelihan hintalappu. Erityisesti yksi kauppa harrasti tuota huijaten kokeneitakin kotikokkeja. Nuo muistot mielessä olen ostanut lihani lihanjalostamoista tulleissa suojakaasupakkauksissa niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Niistä tietää, mitä osaa lihasta on ostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ala-asteikäinen kun koulukavereiden kanssa ostettiin Spar-ruokakaupasta siideriä ilman että henkkareita kysyttiin
Hauskaa, kun tästäkin pystyy päättelemään aikakauden, vaikket sitä kerrokaan. Esim. 90-luvun puolivälissä ei vielä saanut siideriä ruokakaupasya eikä Sparit olleet kovin kauaa katukuvassa.
Spar-kauppoja oli 60-luvulla. Ketju poistui välillä, kunnes Tukon alasajon jälkeen se taas rantautui Suomeen.
Asiakkaiden puolella oli korkeintaan tuoli, jolla sai odotella vuoroaan. Kaupassa käynti kesti ikuisuuden, kun joka tuote pyydettiin yksi kerrallaan, ja kauppias myös haki ne yksi kerrallaan. ”Yksi voipaketti”. Kauppias hakee voipaketin. ”Kaksi tölkkiä kulutusmaitoa.” Kauppias hakee maitotölkin. ”Siis kaksi tölkkiä.” Kauppias hakee toisen maitotölkin. Ja niin edelleeeeeeeeeeeen.