Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kaveri joka neuvoo, luulee tuntevansa minut
22.02.2014 |
Aiemmin sanoi, että minulle sopisi tietty työ koska vahvuuteni ovat oikeat.
Nyt kuuli, että työpaikallani on muutoksia ja kysyi, olenko hakenut ehdottamaansa paikkaa.
Todellisuudessa olen ollut paljon sairaslomalla, kun menin hänen puheistaan keski-iän kriisiin ja pohdin, miksi en elä parempaa elämää.
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 10:41"]tsensä jotenkin, etsiä itselleen joku haastava harrastus tai kaveripiiri. Kun elämässä on muutakin kuin joku energiasyöppö ihminen, jää hänen sanomisensa taka-alalle, on yksinkertaisesti muutakin mietittävää.
[/quote]
Ja todellakin tiedän mistä puhun, sillä kävin itse läpi ihan samat asiat aikoinaan, ja vasta nyt usean vuoden jälkeen olen löytänyt tasapainon niin, että toimiani ei ohjaa tiedostamaton ikuinen kapinanhalu ja passiivis-aggressiivisuus, vaan ihan aito halu toimia niin kuin itselle on parhaaksi. Jos joku kaveri antaa neuvon (ihmiset neuvoo toisiaan, sen kanssa on elettävä), ja siitä ei ole minulle hyötyä, niin kiitän ja sanon suoraan, että ei tämä taida minulle sopia.
[/quote] Tästä kuulisin mielelläni illalla lisää
t.ap
[/quote]
Omasta kiltteydestä vapautuminen, ja tasapainon löytäminen sen välillä ettei kapinoi "vain kapinoimisen ilosta" ja todella tekee niitä asioita mitä itse kokee miellyttäväksi (ilman toisten tahallista loukkaamista), on todella pitkä tie. Olet jo askeleen edessä päin, kun olet huomannut oman tapasi miellyttää, ja haluat irtautua siitä. Nyt tehtävnäsi on alkaa luoda omat rajat, mutta hyväksyä samalla myös toisten rajat. Se on todella kovaa tasapainoilua, ja välillä tulee otettua takapakkia, mutta itselle pitää pystyä antamaan anteeksi. Lue kirjallisuutta läheisriippuvuudesta, passiivis-aggressiivisuudesta ja kiltin tytön syndroomasta.
Lähes aina, kun kiltti alkaa irtautua roolisaan, on seurauksena passiivis-aggressiivista käytöstä muita ihmisiä kohtaan. Tavallaan sitä uskottelee itselleen, että näyttää vihdoin ja viimein sen kaiken vihansa muille, vaikka todellisuudessa edelleen peittelee sitä mitä moninaisimmin keinoin. Passiivis-aggressiivista käytöstä on esimerkiksi se, kun ystävä pyytää sinua tekemään jotain, ja sinä suostut siihen, mutta huomaatkin ettet halua toimia näin, ja sen sijaan että sanoisit sen suoraan niin päätät olla pitämättä lupaustasi ja viivyttelet toimissasi sekä et esimerkiksi vastaa puhelimeen tai ota itse asiaa puheeksi. Samalla mielessäsi ajattelet, että minä olen niin paljon antanut itsestäsi, että nyt en enää jousta. Todellisuudessa edelleen pimität sitä vihaasi muilta, ja osoitat sitä passiivisesti. Toinen esimerkki voi olla, että kun pomo antaa sinulle projektin, niin sinä ilman valitusta otat sen vastaan, mutta viivyttelet sen tekoa, ja jopa sabotoit sen huonoksi. Tämä sen takia, että koet jostain syystä projektin annon sinulle epäoikeudenmukaiseksi (hox, sen ei edes tarvitse objektiivisesti katsottuna olla epäoikeudenmukaista), ja kapinoit pomoa vastaan suorittamalla sen huonosti. Samaa käytöstä on myös se, että ettet sano ystävällesi suoraan että et kaipaa hänen neuvoja, vaan tulet tänne hakemaan etäisyyden otollesi hyväksyntää. Jos haluat oikeasti olla aidosti onnellinen ja sinut itsesi kanssa, sinun tulee opetella vihan ilmaisua terveesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on tervettä käytöstä tässä tilanteessa? Selitänkö sisäisen kriisini vai pysyäkö kuivalla asialinjalla. Siis kätkien todelliset tunteeni?
En ole AP mutta minuakin on ärsyttänyt liialliset neuvot.yksi kaverini katsoo mulle työpaikkoja ja tekstaa niistä.verenpaine nousee kun niistä jotkut 200km päässä.olen miettinyt välien viilentämistä mutta hän vanha ystävä.tosi ärsyttävä usein kyllä.aikuiset osaavat tehdä päätöksensä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tais ap jäädä elämään uusien ystävien kaa
onko tunteiden kokeminen ja näyttäminen sinulle vaikea asia? Miksi niitä pitäisi piilotella?
Se, että ystäväsi sai aikaan sinussa noin valtavan kuohun, ei ole sattumaa. Hän osui johonkin todella kipeään kohtaan ja on tärkeää selvittää itsellesi miksi.
Jos menet vollottamaan ystävällesi miten hänen kommenttinsa pahoitti mielesi, joudut sivuraiteille, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Joku toinen olisi saattanut kohauttaa olkapäitään samalle kommentilleen ja jatkanut elämäänsä kuten ennenkin.
Olisiko sinun mahdollista käydä puhumassa asiasta terapeutin kanssa omakustanteisesti, saisit ulkopuolisen asiaan koulutetun ihmisen näkökulman asiaan. Jos sinulla on muutenkin elämänkriisi päällä, muutama keskustelukerta voisi olla hyvä kokemus ja suunnata ajatukset ja toimintaenergian oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisihan oli ystävällinen, en ymmärrä ongelmaasi. Jos sinua ei kiinnosta hänen ehdottamansa paikka, sano se hänelle.
Ap:n jutut ovat ristiriitaisia. Yritä päättää ja löytää jutun juoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ongelma on, että et täytä tuon kaverisi odotuksia työpaikkasi valinnan suhteen?
Mielenkiintoinen aihe!
Sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntee rajansa, on helppo olla! Esim. ap:n tilanteessa ystävä on ehdottanut jotain, mikä ap:lle ei sovi. Jos ap olisi tietoinen rajoistaan, hän olisi voinut sivuuttaa asian ilman mielenkuohua. Jos ystävä palaa asiaan, hän olisi vain sanonut, että "hmm, se tainnut olla minun juttuni".
Nythän ap on mennyt uudelleen raiteiltaan, kun ystävä on ottanut puheeksi asian, josta ei tiedä että ap on raiteiltaan. Ei hän varmaankaan pahaa tarkoita, onpahan vain kiinnostunut innostuiko ap ehdotuksesta. Monesti läheisriippuvaiset ihmiset kokevat vaikeana sanoa ihan neutraalisti, että "ei ole mun juttu", kokevat että on pakko olla samaa mieltä ystävän kanssa, tai muuten on riita tai kriisi. Todellisuudessa, jos ap:n ystävä tuntee rajansa, suhtautuisi varmastikin täysin neutraalisti siihen, että ap:ta ei kiinnostakaan hänen ehdotus. Hän saattaisi naurahtaa sanoa: "jaa, olin ajatellut että se saattaisi kiinnostaa sinua, mutta eipä siitä sen enempää sitten" ja olla ihan hyvillä mielin.
Olen omassa elämässäni käynyt pitkän prosessin omien rajojeni etsimisessä ja löytämisessä, ja se on helpottanut elämään suunnattomasti.
Ensinnäkään en loukkaannu muiden ihmisten kommenteista. Tulkitsen mahdollisia loukkauksiakin hyväntahoisena ajattelemattomuutena, enkä juutu niihin. Jos joku kokee halua ohjailla minua, ei se minua hetkauta. Otan vinkistä vaarin, jos asia sopii minulle, mutta muuten kieltäydyn ilman ongelmia. Jos joku siitä suuttuu "kun ei neuvo kelpaa", en minä siitä jaksa provosoitua, koska suuttuminen on henkilön itsensä ongelma, ei minun.
Ymmärrän myös hyvin ystäviä, jotka ovat hakusalla rajoineen. He saattavat kokea ongelmaksi eri mieltä olemisen, ja tämä voi näyttäytyä vaikkapa välttelynä, kun ei uskalleta sanoa asiaa. Useimmiten en jaksa välittää, mutta joskus jos oikein harmittaa sanon ihan kauniisti, että minua on harmittanut asia X. Rajaton ystävä saattaa joskus suuttua ja puolustautua voimakkaasti - kyllä ne yleensä siitä rauhoittuu, kun selittää provosoitumatta. Onpa jopa nähtävissä että minulle uskalletaan jatkossa sanoa paremmin omaa mielipidettä, se on ihanaa!
On jännä juttu, miten rajaton ihminen usein tulkitsee ihan neutraalin eri mieltä olemisen riidaksi ja kritiikiksi persoonaa kohtaan. Oman äitini kanssa olen monta kertaa aikuisiällä ollut tilanteessa, jossa hän itkee ja on sitä mieltä, että minä pidän häntä täysin typeränä tollona, koska en ole ollut hänen kanssaan samaa mieltä jostakin melko mitättömästä asiasta.
Rajattomat ihmiset myös joskus haluavat ohjata toisia toimimaan oman toiveensa mukaan kuitenkin niin, etteivät reilusti kerro aikeitaan, vaan kiertelystä pitäisi ymmärtää toive ja toteuttaa se. Minusta on stressaavaa yrittää olla ajatustenlukija, joten olen lopettanut sen. En huomioi liian epämääräisiä vihjailuja, ja olen huomannut, että rajaton ihminen saattaa pitää sitä töykeänä. Minusta ongelma on kuitenkin siinä, että rajaton ei uskalla pyytää, sillä hän ei uskalla ottaa mahdollista kieltäytymistä vastaan, sehän tarkoittaisi täystyrmäystä ("olinpa hölmö kun edes ehdotin"), vaikka terverajainen ihminen suhtautuu kieltäytymiseen ihan neutraalisti - ainahan saa ehdotella eikä kenenkään ole pakko suostua, jos se itselle sovi. Ehdottaminen ei ole tyhmää, vaan reilua. Sen sijaan taka-ajatuksin lähestyminen on energiaa kuluttavaa vihjeidentulkintaa.
Heh, jopas innostuin aiheesta :)
T: ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tulkintani
ap on elänyt elämäänsä seuraten muiden mielipiteitä. Kriisi aiheutui, kun hän alkoi kuunnella itseään kaverin kysymyksen seurauksena. Hän oli rakentanut minuutensa muiden mielipiteen varaan ja "jalat menivät alta" kun tuo pohja vietiin pois.
Kuitenkin hän on ottanut miellyttämisen kohteeksi tämän kaverin, jotakin tunteiden heijastamista tapahtuu häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta
minulla samanlaisessa kriisissä
tappeli sisäinen teinikapinoitsija - tarvitseva lapsi - aikuinen
Mitä ap ajattelee?
Onko sinulla tällaista, että olet heilunut
itsenäisyyden, itseriittoisuuden - riippuvuuden - aikuisen vastavuoroisen läheisyyden välillä?
Ymmärtääkö muut?
Kerroin totuuden tilanteestani ja prosessistani. Pari viikkoa viivyttelin.