Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on väkivaltainen koulussa
05.11.2020 |
Apuja?
9-vuotias lapsi on jostain syystä hyvin vaikea koulussa. Ei kuuntele, ei keskity, ei pysty olla hiljaa tunnilla ja monesti tilanteet opettajan tai toisen oppilaan kanssa kärjistyy niin pahasti että lapsi lyö tai potkii.
Olemme käyneet perheneuvolan kautta psykologin, psykiatrin jne arvioissa pari vuotta sitten, ja sieltä ei löydetty mitään poikkeavaa lapsesta.
Olen ollut yhteydessä jatkuvasti lastensuojeluun, lasten psykiatriakeskukseen (en muista oikeaa paikkaa), kouluun, sekä muihin auttaviin tahoihin. Lasta on käyty "tarkkailemassa" koulussa, mutta tämä ulkopuolinen psykologi ei nähnyt mitään poikkeavaa käytöksessä. Koulu haluaisi lapsen psykoterapiaan ja erityisluokalle (ovat jo luokitelleet hänet erityisoppilaaksi), mutta ammatti-ihmiset taas eivät koe että psykoterapia on 9-vuotiaalle oikea paikka ja mitään ns. syytä ei löydy myöskään, että voitaisiin laittaa eritysluokalle..
Lapsi on kotona hyvin puhelias, kohtelias, ystävällinen ja auttavainen. Huomioi pikkusisartaan, huolehtii hänestä, eivätkä tappele kotona. Koirasta pitää huolta, on erittäin hellä ja huolehtivainen. Jos joku on surullinne, osoittaa heti empatiaa ja haluaa auttaa. Lapsella on paljon kavereita, on hyvin sosiaalinen ja reipas. Ei ole oikeastaan ikinä surullinen tai negatiivinen kotona.
Olemme eronneet isänsä kanssa yli 7 vuotta sitten, mutta silti monet syyttää että meidän ero teki lapsesta tälläisen. Itse en nyt koe, että ero rikkoi lapsen. Meillä on kuitenkin toinen lapsi, joka taas menestyy koulussa, eikä ole mitään ongelmia..
Elämme normaalia arkea, ei alkoa, ei tupakkaa, meillä on säännölliset rytmit ja rutiinit.
En enää tiedä mitä tehdä? Tällä viikolla lapsesta on tullut 3 ilmoitusta (lyönyt muita oppilaita, ja opettajaa). Mutta kotona on täysin normaali.
Mitä te tekisitte? Meillä on konsultaatio psykiatrin luona marraskuun lopussa ja olemme pohtineet koulun vaihtoa.
Kommentit (187)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle jää vaikutelma, ettei ap kerro, mitä koulu ehdottaa konkreettisesti. Jos ehdotus on koulun vaihto, seuraava askel on luonnollisesti se koulun vaihto. Sitten saatte ehdotuksen uudesta koulusta ja hyväksytte sen. Mikä tässä on vaikeaa? Ei ne sitä lasta kadullekaan heitä.
Eikö tuo ole aika rankka keino. Lapsella on kuitenkin ystäviä nyt. Ei varmaan ole hänen saada uusia ystäviä. Eikö turvallisuutta voisi yrittää taata muulla tavalla?
Missä tilanteissa väkivaltaisuutta ilmenee? Tunneilla, välitunneilla?
Eihän lapsen isä ole väkivaltainen?
Todella erikoista, ettei kohdista sisarukseensa väkivaltaa. Yleensä sisaruksien kimpussa ollaan, vaikka muuten ei väkivaltaista käytöstä olisi muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jää vaikutelma, ettei ap kerro, mitä koulu ehdottaa konkreettisesti. Jos ehdotus on koulun vaihto, seuraava askel on luonnollisesti se koulun vaihto. Sitten saatte ehdotuksen uudesta koulusta ja hyväksytte sen. Mikä tässä on vaikeaa? Ei ne sitä lasta kadullekaan heitä.
Eikö tuo ole aika rankka keino. Lapsella on kuitenkin ystäviä nyt. Ei varmaan ole hänen saada uusia ystäviä. Eikö turvallisuutta voisi yrittää taata muulla tavalla?
Missä tilanteissa väkivaltaisuutta ilmenee? Tunneilla, välitunneilla?
Eihän lapsen isä ole väkivaltainen?
Todella erikoista, ettei kohdista sisarukseensa väkivaltaa. Yleensä sisaruksien kimpussa ollaan, vaikka muuten ei väkivaltaista käytöstä olisi muita kohtaan.
Justhan se ap kertoi, että oli heittänyt sisarustaan jollain. Vai luinko väärin?
Lue ketju, lapsi on väkivaltainen oppilaille ja opettajille. Eiköhän koulu tiedä, että ongelma on niin suuri että lapsi tarttee erityisluokkaa. Seuraava askel on se koulun vaihto. Toivottavasti ap ottaa vastaan tarjotun avun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ero voi hyvinkin olla syy tai on osasyy. Lapsi tapaa koulussa kavereitaan, joilla on ydinperhe ympärillään ja lapset kertovat kotona tapahtuneista mukavista hetkistä perheen ja isän kanssa. Lapsi on ahdistunut, koska hänellä ei ole ydinperhettä ympärillään ja ahdistus purkautuu agressioina.
Teidän pitää puhua noista asioista lapsen kanssa. Millainen on suhde isään ja isän puolen sukulaisiin isovanhempiin jne.. kaikki vaikuttaa käytökseen tai voi vaikuttaa.
Lapsi voi suojella äitiään, eikä uskalla avautua kipeimmistä tunteistaan.
Tämä. Muistan lukeneeni jostain, että pojat kärsivät isän puuttumisesta 7-8 vuoden iässä ja tarvitsevat just siinä iässä isää. Ero ei unohdu koskaan vaikka lapsi on ollut pieni, ei unohdu koska joutuu kohtaamaan eron tuomat muutokset arjessa kaiken aikaa.
Neljäsosa lapsista kasvaa eroperheissä ja silti kykenee suoriutumaan koulusta ilman erityistoimia tai väkivaltaa.
Se ei tarkoita, ettei ne pojat kärsis tilanteesta. Joillain näkyy enemmän ulospäin käytöksessä kriisit. Lapsetkin on yksilöitä, katsos.
Jos lapsi on lievästi autistinen ja/tai hänellä on muita neurokirjon häiriöitä, niin nykyinen koti- ja koulutilanne voi olla liian kuormittava. Viittaan vuoroasumiseen ja kaksikielisyyteen. Molemmat ovat lapsen tunnesäätelylle rasite. Kun on juuri tottunut asumaan isän luona ja puhumaan ruotsia (?), pitääkin vaihtaa äidin luokse ja suomen kieleen. Tähän päälle vielä tunteista puhumisen vaikeus niin ei ihme jos ongelmia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ohimennen mietittyä : Onko avioeron yhteydessä suhteet lähisukulaisiin kariutuneet tai lasta vieraannutettu ennen niin tärkeistä sukulaisista? Lapsi voi kokea suurta surua ja voimattomuutta kun ei näe enää esim. rakasta isovanhempaa tai serkkua.
Aikuiset vain tekevät päätöksiä ihmissuhteissa lasta ajattelematta.
Ennen vanhaan näitä ongelmia ei juuri ollut vaikka lapsia oli paljon enemmän kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkysymyksessä herkkä lapsi ,jolla on tarkempi/ voimakas intuitio asioihin, koulussa mättää jokin. Miten oli eka ja tokaluokalla. Oliko sama luokka ja sama opettaja ? Onko jokin muuttunut vai ollut monta vuotta koulussa samanlainen. Se, että toisella lapsella menee hyvin, ei todista mitään. Me ihmiset koetaan asiat niin eri tavalla. Olet ap ollut moniin ulkopuolisiin tahoihin yhteydessä, tänä syksynä vai miten pitkällä aikavälillä? Sitten kuitenkin sanot , ettet tiedä miten asia on siellä isänsä luona,,, outoa?
Tässä ei nyt todella jokin täsmää. Niin, mitä se itse pieni lapsi sanoo? Kaitpa hänen kanssa voi keskustella, kun on kotona niin mallikelpoinen.
Siis tarkkaan sanoen , ketä hän koulussa lyö, jos on paljon kavereita. Opettajaako, siirto toiseen luokkaan. Eikö ole rinnakkaisluokkaa. Onko niin pieni koulu?Lapsi on todella herkkä, kyllä. Psykologi puhui että voisi olla jotain ns. eritysherkkyyttä, mutta sitä ei ole varmistettu vielä tai diagnosoitu. Lapsella enimmäkseen nämä ongelmat tulevat kun ei ole oman opettajan tunteja. Oman opettajan tunneilla kaikki menee yleensä hyvin.
Lapsi ei puhu näistä asioista. Sanoo vain "ettei tiedä" miksi joku tapahtui niin. tai miksi käyttäytyi huonosti. En saa lapsesta mitään irti.
Ollaan erottu 7 vuotta sitten, ei asuta samassa kaupungissa, ja nähdään yleensä vain ammattilaisten läsnäollessa. Ei olla tekemissä pahemmin enää. Ei siinä ole mitään outoa tai poikkeuksellista.
On rinnakkaisluokka, mutta se on suomenkielinen. Lapsi on kaksikielisessä ryhmässä. Koulussa on melkein 1000 oppilasta. En tiedä ketä lyö, kun opettajat ei kerro nimiä. En tiedä miksi. Onko siinä joku uusi sääntö, ettei muita lapsia saa mainita nimillä?
Psykologi joka tarkkaili lasta, sanoi että lapsi on hyvin suosittu luokkakavereiden keskuudessa.
Olen ollut ammattilaisiin yhteydessä nyt 1.5 vuotta. Tätä asiaa pomputellaan vähän joka puolella, ja alan itsekkin turhautua.
AP
Olet kiitettävästi hakenut apua monilta tahoilta? Onko lapsi tavannut koskaan toimintaterapeuttia, jotta mahdollistaa aistisäätelyn häiriön/sensorisen integraation häiriötä olisi tutkittu? Myös aistisäätelyhäiriö voisi olla yksi tekijä kuvaamasi käyttäytymisen taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei vieläkään kerro, mitä koulupsykologi ja kuraattori sanovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkysymyksessä herkkä lapsi ,jolla on tarkempi/ voimakas intuitio asioihin, koulussa mättää jokin. Miten oli eka ja tokaluokalla. Oliko sama luokka ja sama opettaja ? Onko jokin muuttunut vai ollut monta vuotta koulussa samanlainen. Se, että toisella lapsella menee hyvin, ei todista mitään. Me ihmiset koetaan asiat niin eri tavalla. Olet ap ollut moniin ulkopuolisiin tahoihin yhteydessä, tänä syksynä vai miten pitkällä aikavälillä? Sitten kuitenkin sanot , ettet tiedä miten asia on siellä isänsä luona,,, outoa?
Tässä ei nyt todella jokin täsmää. Niin, mitä se itse pieni lapsi sanoo? Kaitpa hänen kanssa voi keskustella, kun on kotona niin mallikelpoinen.
Siis tarkkaan sanoen , ketä hän koulussa lyö, jos on paljon kavereita. Opettajaako, siirto toiseen luokkaan. Eikö ole rinnakkaisluokkaa. Onko niin pieni koulu?Lapsi on todella herkkä, kyllä. Psykologi puhui että voisi olla jotain ns. eritysherkkyyttä, mutta sitä ei ole varmistettu vielä tai diagnosoitu. Lapsella enimmäkseen nämä ongelmat tulevat kun ei ole oman opettajan tunteja. Oman opettajan tunneilla kaikki menee yleensä hyvin.
Lapsi ei puhu näistä asioista. Sanoo vain "ettei tiedä" miksi joku tapahtui niin. tai miksi käyttäytyi huonosti. En saa lapsesta mitään irti.
Ollaan erottu 7 vuotta sitten, ei asuta samassa kaupungissa, ja nähdään yleensä vain ammattilaisten läsnäollessa. Ei olla tekemissä pahemmin enää. Ei siinä ole mitään outoa tai poikkeuksellista.
On rinnakkaisluokka, mutta se on suomenkielinen. Lapsi on kaksikielisessä ryhmässä. Koulussa on melkein 1000 oppilasta. En tiedä ketä lyö, kun opettajat ei kerro nimiä. En tiedä miksi. Onko siinä joku uusi sääntö, ettei muita lapsia saa mainita nimillä?
Psykologi joka tarkkaili lasta, sanoi että lapsi on hyvin suosittu luokkakavereiden keskuudessa.
Olen ollut ammattilaisiin yhteydessä nyt 1.5 vuotta. Tätä asiaa pomputellaan vähän joka puolella, ja alan itsekkin turhautua.
AP
Olet kiitettävästi hakenut apua monilta tahoilta? Onko lapsi tavannut koskaan toimintaterapeuttia, jotta mahdollistaa aistisäätelyn häiriön/sensorisen integraation häiriötä olisi tutkittu? Myös aistisäätelyhäiriö voisi olla yksi tekijä kuvaamasi käyttäytymisen taustalla.
Ensimmäisen lauseen piti kylläkin olla toteamus eikä kysymys. Olet siis kiitettävästi hakenut apua monilta tahoilta ja selkeästi lapsesi parasta ajatellen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ero voi hyvinkin olla syy tai on osasyy. Lapsi tapaa koulussa kavereitaan, joilla on ydinperhe ympärillään ja lapset kertovat kotona tapahtuneista mukavista hetkistä perheen ja isän kanssa. Lapsi on ahdistunut, koska hänellä ei ole ydinperhettä ympärillään ja ahdistus purkautuu agressioina.
Teidän pitää puhua noista asioista lapsen kanssa. Millainen on suhde isään ja isän puolen sukulaisiin isovanhempiin jne.. kaikki vaikuttaa käytökseen tai voi vaikuttaa.
Lapsi voi suojella äitiään, eikä uskalla avautua kipeimmistä tunteistaan.
Tämä. Muistan lukeneeni jostain, että pojat kärsivät isän puuttumisesta 7-8 vuoden iässä ja tarvitsevat just siinä iässä isää. Ero ei unohdu koskaan vaikka lapsi on ollut pieni, ei unohdu koska joutuu kohtaamaan eron tuomat muutokset arjessa kaiken aikaa.
Neljäsosa lapsista kasvaa eroperheissä ja silti kykenee suoriutumaan koulusta ilman erityistoimia tai väkivaltaa.
Se varmaan tiedetään, mutta lapsi on yksilö siinä kuin aikuinenkin ja kokee omalla tavallaan vaikka sen eronkin, kuten kaiken elämässään. On herkkiä lapsia ja vähemmän herkkiä ja kaikkea siltä väliltä. Ei pidä koskaan yleistää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuosta vastauksesta käy aika hyvin ilmi, ettei koulu ole koskaan sujunut "normaalisti" ja lapsella on koko pienen kouluajan ollut vaikeuksia. Tyypillistä kai tuo on, että tilanne pahenee lapsen kasvaessa, koska pieni lapsi pienet ongelmat, iso lapsi isot ongelmat. Omassa luokassani on tehty paljon rakenteellisia muutoksia vastaavanlaisille oppilaille. On ollut tarvittaessa sermiä, kuulosuojaimia, jumppapalloja... ja nämä on ajettu koko luokan apuvälineiksi niin, että sen lisäksi, että niitä erityisesti tarvitsevat oppilaat, muutkin ovat saaneet niitä vapaasti käyttää, jolloin kukaan ei ole leimaantunut.
Se, että kotona pärjää itse oman lapsen tai parin lapsensa kanssa on kuitenkin aivan eri asia, että koulussa sitä huomiota on jaettava luokallisen oppilaiden kanssa, joissa on monenlaista tuentarvitsijaa. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan kyseenalaistanut ongelmia tai antanut lausuntoja, että kaikki hyvin eikä ongelmia ole. Koska yhdellä oppilaallani ongelmia oli aina välituntisin ja niitä selvittäessä meni heittämällä yli puolet koulupäivästä sovimme, että kyseinen oppilas pitää taukoa välitunneista, jonka jälkeen alettiin kokeilemaan niitä ensin aikuisen kanssa ja sitten myöhemmin uudestaan ilman henkilökohtaista välituntivalvojaa. Oppilas myös opiskeli yhtä ainetta rinnakkaisluokan kanssa, jotta muu luokka sai pari kertaa viikossa opettajan huomion (välillä kyseinen oppilas vei oppitunneista heittämällä 90%).
Fakta kuitenkin on, että joku siinä koulunkäynnissä mättää jos koulussa ei normaalisti pysty olemaan. Jos lapsen kaikki aika menee myös ylimääräiseen sähläämiseen, jossain vaiheessa voi alkaa myös niitä oppimisvaikeuksia ilmenemään (ellei lapsi ole sitten yleisnero, joka kai olisi käynyt ilmi testeissä aikaisemmin), koska vaikeaa se on kai keskittyä opeteltavaan asiaan jos aika menee sählätessä. Nykyisin aika tärkeässä osassa on myös oppimaan oppiminen ja erilaiset ryhmätyötaidot. Eli koulussa ei enää riitä, että osaa täyttää matematiikan tai englannin oppikirjoija vaan pitäisi pystyä pitkäkestoisiin projekteihin muiden oppilaiden kanssa.
Toisaalta jos lapsi ei vain jostain syystä sopeudu suomalaiseen koulujärjestelmään ja rahaa löytyy, yksi hyvä vaihtoehto on palkata lapselle yksityisopettaja ja hoitaa sitten muut sosiaaliset suhteet kouluajan ulkopuolella vapaa-ajan harrastuksissa. En kyllä itse pitäisi kovinkaan hyvinä niitä sosiaalisia suhteita jos 9-vuotiaana oppitunnit häiriköi. Hyvä pienluokka olisi lottovoitto, mutta siellä ongelmana voi olla, että sitäkään työrauhaa ei löydy kuin normiluokasta ja homma menee plörinäksi.
Jos kyseessä olisi oma lapseni, vaatisin ihan ensiksi rehtorilta keskusteluaikaa, että mitä ihmettä lapsen hyväksi voidaan koulussa tehdä, johon osallistui luokanopettaja sekä laaja-alainen erityisopettaja sekä tarvittaessa kuraattori/koulupsykologi. Yhdessä sitten sovittaisiin mihin suuntaan lapsen koulunkäyntä lähdetään viemään. On olemassa lyhennettyjä kouluaikoja ja jos oppilas pystyisi vaikka keskittymään paremmin kuudennessa luokassa ja tekisi esimerkiksi matikan tehtävät siellä jne. Yksin ei kannata jäädä (vanhempi oikeasti voi tehdä aika vähän lapsen koulun eteen) ja koska kyse on ongelmista nimenomaan koulussa, sinne kannattaa olla yhteydessä ja vaatia yhteisiä palavereja ja jotain toimintasuunnitelmaa, joka kirjataan ylös papereihin. Lisäksi jos lapsi ei vielä ole tehostetussa tuessa, ihan ensisijaisesti sellainen lapselle, johon konkreettisesti kirjataan tukitoimet ylös, johon voi sitten vedota jos ne eivät koulussa toteudu. Edelleen tsemppiä!
Lapsella on työryhmä, johon kuuluu psykologi, opettaja, kuraattori jne. Tapaamme ja soittelemme usein. Suurin ongelma on tässä, että koulu ei tunnu olevan valmis tekemään mitään poikkeusjärjestelyjä. Olemme ehdottaneet avustajaa, mutta se ei käy. Ulkopuolinen psykiatri ja psykologi on neuvonut miten koulun voisi tukea lasta tietyissä tilanteissa, ei onnistu kun ei ole resursseja sellaiseen.. Koulu on myös luokitellut lapsen erityisoppilaaksi, ja puhuu hänestä niin, mutta ammattilaiset eivät ole edes tehneet mitään diagnoosia.. Viimeksi keskustelussa ulkopuolinen psykiatri ärähti lapsen omalle opettajalle kun jokaiseen mitä ehdotimme tuli vastaus "ei aika riitä" "ei ole resursseja" jne. Ainoa mihin myöntyi oli se että lapsi vaihtaa koulua..
Koen siis vahvasti ettei koulu ole laisinkaan apuna, tai edes kiinnostunut tukemaan missään.. He eivät soita kun jotain tapahtuu koululla, eivät keskustele meidän vanhempien kanssa.
Niin kuin sanoin, tilanne on ollut hyvin vaikea, kun ei löydy tukea tai keskusteluyhteyttä.
Eikä lapsi ole koskaan koskenut tähän omaan opettajaan. Hänen kanssaan kemiat toimii, mutta tuurajien ja muutaman muun aineen opettajan kanssa taas on vääntöä ja lapsi osaa olla vaikea.
Ap
Jos lapselle haluaa henkilökohtaisen avustajan se pitää olla ihan jonkun virallisen tahon suosittama. Käsittääkseni niitä on todella vaikea yleisesti saada, eikä kukaan niitä saa jos vanhemmat pyytää. Eli jonkun psykiarein yms suositus siihen vähintään pitäisi olla, että siitä edes voidaan keskustella. Luultavasti resursseja ei silti irtoa. Miksei muuten tiimiinne kuulu laaja-alaista erkkaopea? Hänelle kuuluu mielestäni kanssa vastuuta oppilaasta, jolla on haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ap hävisi? Ketä koukun puolelta on tapaamisissa ja mikä on heidän ehdotus, joka ei sinulle kelpaa? Miksi koet olevasi jumissa? Siksikö ettei heillä ole ratkaisuehdotusta vai siksi, ettei se ehdotus ole mieleinen?
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohimennen mietittyä : Onko avioeron yhteydessä suhteet lähisukulaisiin kariutuneet tai lasta vieraannutettu ennen niin tärkeistä sukulaisista? Lapsi voi kokea suurta surua ja voimattomuutta kun ei näe enää esim. rakasta isovanhempaa tai serkkua.
Aikuiset vain tekevät päätöksiä ihmissuhteissa lasta ajattelematta.
Ennen vanhaan näitä ongelmia ei juuri ollut vaikka lapsia oli paljon enemmän kuin nykyään.
Minulla ei ole vanhempia, eikä oikein sukua. Lapsi ei näitä ole koskaan oppinut tuntemaan. On vain minä ja nykyinen puolisoni, joka on ollut lapsen elämässä jo 5 vuotta. Tulevat hyvin toimeen. Lapsi tykkää kovasti, onneksi.
Miehellä on äiti ja sisaruksia ja ovat edelleen tiivisti tekemisissä. Asuvat tässä lähellä. Eli ei oikeastaan mikään ole muuttunut. Lapsi oli 2v kun erottiin. Toki se voi vaikuttaa lapseen, mutta en nyt jaksaisi syyttää avioeroa lapsen käytöksestä, kun tämä on alkanut vasta kouluiässä. Toki ne voi näkyä vasta myöhemmin.. Mutta mutta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin ap hävisi? Ketä koukun puolelta on tapaamisissa ja mikä on heidän ehdotus, joka ei sinulle kelpaa? Miksi koet olevasi jumissa? Siksikö ettei heillä ole ratkaisuehdotusta vai siksi, ettei se ehdotus ole mieleinen?
Koulu ei ole antanut mitään ehdotuksia. Kaikki tapaamiset ja muut ovat tulleet meidän puolelta. Itse olen sinne aktiivisesti yhteydessä, mutta koulu ei. En ymmärrä miksi.
Koulupsykologi on todella mukava ja yrittää auttaa lasta aina kun pystyy, eli menee tunneille mukaan tai ottaa huoneeseensa.
On antanut vinkkejä ja ollut yhteydessä eri tahoihin. Diagnoosia ei hän tietenkään ole antanut. Ollaan puhuttu Aspergerin mahdollisuudesta.
Ap
Lähipiirissä nyt jo aikuinen nuori, jolla oli erinäisiä vaikeuksia ala- asteella. Ei kuitenkaan väkivaltaisuutta, mutta perheneuvolaa, kuraattoria, psykologia ym kuului usean vuoden aikana kuvioihin.
Lapsi ahdistui yhä enemmän ja koki, että hän on " erottautuu noiden vuoksi liikaa ja tuli vaikea kierre selvitä. Kaverit pilkkasivat kaiken päälle. Tuli muutto toiseen kaupungiin ja asiat loksahtivat optimaallisiksi. Tuli uudet kaverit ja elämä järjestyi kohdilleen.
Eli kaikenlaisesta hyvääkin tarkoittavasta " avusta" ammattilaisineen voi olla haittaakin herkässä iässä ja kehitysvaiheessa.
Agressiivinen käytös on aina oire jostain ja merkki siitä että lapsen kaikki muut keinot tilanteessa on käytetty loppuun. Kuulostaa siltä että koulussa on asioita jotka kuormittaa häntä liikaa. Toki myös esim. se vuoroasuminen siellä pohjalla on yksi rasitetekijä, mutta tuskin se joka itsessään johtaa näihin ongelmiin. On asioita jotka täyttää lapsen stressikuppia pikkuhiljaa (esim. melu, sosiaaliset suhteet, keskittymisen vaatiminen jne). Ja sitten jossain kohtaa se kuppi läikkyy (ei kestä enää lisää kuormitusta) ja/tai joku opettajan/ kaverin käytöksessä laukaisee agressiivisen käytöksen (lapsi voi kokea esim. olevansa nurkkaan ahdistettu).
Oletko lukenut esim. valteri-kouluista? Käsittääkseni tekevät myös noita tarkkailukäyntejä kouluihin ja he antaa lapselle ja henkilökunnalle näkökulmaa ja vinkkejä miten niistä haastavista tilanteista voidaan selvitä ja ennenkaikkea miten niitä voidaan ENNALTAEHKÄISTÄ.
Erityisluokka olisi varmasti sinunkin lapselle hyvä; kuormitus on usein lapselle pienempi ja opettajalla ihan eri tason ammattitaito + avustajan/ avustajien tuki tunneilla ja välitunneilla. Mutta me kaikki tämän tien kulkeneet tietenkin tiedämme ettei niitä erityisluokkapaikkoja noin vaan saa. Niitä ei saa edes diagnooseilla aina.
Tosi tärkeää tietenkin on katkaista tuo väkivallan kierre heti alkuunsa, ihan kaikkien kannalta. Mutta kyllä niillä koulun aikuisilla on siinä ihan oleellinen rooli siinä missä sinullakin. Sinun rooli on hakea lapselle apua (jonka olet tehnyt), puhua lapselle kuinka vakava asia toisten satuttaminen on ja jatkaa tunnetaitojen ja itsesäätelyn opettelua (eivät varmasti ole lapsellasi vielä ikätasolla). Myös palkkiot on sallittuja ja ulkoiset motivaattorit. Esim. hyvistä päivistä kerää rasteja ja kun on tietty määrä rasteja niin saa jotain extrakivaa. Näin lapsi saa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän onnistumisen ja pärjäämisen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi koko ajan puhut ulkopuolisesta psykologista? Koulun palavereissa tulee olla koulupsykologi eikä ulkopuolisia.
Meillä on sekä koulun että perheneuvolan kautta. Pyysin ulkopuolista tukea mm. Lastensuojelun kautta. Ulkopuolinen Psykologi kävi koululla tarkkailemassa lasta ja on auttanut mm saamaan lähetteen psykiatriselle puolelle tutkimuksiin. Ap
Haastavan 8-vuotiaan äiti kirjoitti:
Agressiivinen käytös on aina oire jostain ja merkki siitä että lapsen kaikki muut keinot tilanteessa on käytetty loppuun. Kuulostaa siltä että koulussa on asioita jotka kuormittaa häntä liikaa. Toki myös esim. se vuoroasuminen siellä pohjalla on yksi rasitetekijä, mutta tuskin se joka itsessään johtaa näihin ongelmiin. On asioita jotka täyttää lapsen stressikuppia pikkuhiljaa (esim. melu, sosiaaliset suhteet, keskittymisen vaatiminen jne). Ja sitten jossain kohtaa se kuppi läikkyy (ei kestä enää lisää kuormitusta) ja/tai joku opettajan/ kaverin käytöksessä laukaisee agressiivisen käytöksen (lapsi voi kokea esim. olevansa nurkkaan ahdistettu).
Oletko lukenut esim. valteri-kouluista? Käsittääkseni tekevät myös noita tarkkailukäyntejä kouluihin ja he antaa lapselle ja henkilökunnalle näkökulmaa ja vinkkejä miten niistä haastavista tilanteista voidaan selvitä ja ennenkaikkea miten niitä voidaan ENNALTAEHKÄISTÄ.
Erityisluokka olisi varmasti sinunkin lapselle hyvä; kuormitus on usein lapselle pienempi ja opettajalla ihan eri tason ammattitaito + avustajan/ avustajien tuki tunneilla ja välitunneilla. Mutta me kaikki tämän tien kulkeneet tietenkin tiedämme ettei niitä erityisluokkapaikkoja noin vaan saa. Niitä ei saa edes diagnooseilla aina.
Tosi tärkeää tietenkin on katkaista tuo väkivallan kierre heti alkuunsa, ihan kaikkien kannalta. Mutta kyllä niillä koulun aikuisilla on siinä ihan oleellinen rooli siinä missä sinullakin. Sinun rooli on hakea lapselle apua (jonka olet tehnyt), puhua lapselle kuinka vakava asia toisten satuttaminen on ja jatkaa tunnetaitojen ja itsesäätelyn opettelua (eivät varmasti ole lapsellasi vielä ikätasolla). Myös palkkiot on sallittuja ja ulkoiset motivaattorit. Esim. hyvistä päivistä kerää rasteja ja kun on tietty määrä rasteja niin saa jotain extrakivaa. Näin lapsi saa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän onnistumisen ja pärjäämisen kokemuksia.
Kiitos :)
En ole kuullut valterista, mutta otan selvää!
Selkeästi on monen vaikea ymmärtää ettei lasta vain yhtäkkiä siirtää millekään erityisluokalle. Vaikka kuinka vanhempi tai koulu sitä haluaisi.
Ollaan yritetty paljon juurikin näillä motivaattoreilla saada lapsen käytöstä paremmaksi, ja joskus se onnistuu. Sitten alkaa lipsuminen..
Ja psykiatri, kenen luona käytiin on sitä mieltä että lapsi on todella kuormittunut ja sitä yritämme ratkoa esim. koulun vaihdolla (pienempi luokka, yksikielinen koulu jne), mutta kesken vuotta sekin on vaikea tehdä. Eikä ole hyväkään lapselle yhtäkkiä repiä tutustua pois..
Lapsi ei kestä selkeästi meteliä, hermostuu jos tapahtuu paljon samaan aikaan ja on paljon ihmisiä ympärillä.
Harmi kun ei ole enää pieniä kouluja.. Tässäkin on yli 900 oppilasta ja viereiset koulut on melkein yhtä isoja.
Ap
Voi saada takaisin lujaa jos erehtyy lyömään väärää tyyppiä.
Ei kannata ihmetellä jos tulee itkien kotiin nokka veressä jokupäivä.
Mulle jää vaikutelma, ettei ap kerro, mitä koulu ehdottaa konkreettisesti. Jos ehdotus on koulun vaihto, seuraava askel on luonnollisesti se koulun vaihto. Sitten saatte ehdotuksen uudesta koulusta ja hyväksytte sen. Mikä tässä on vaikeaa? Ei ne sitä lasta kadullekaan heitä.