Lapsi on väkivaltainen koulussa

Vierailija kirjoitti:

Voi saada takaisin lujaa jos erehtyy lyömään väärää tyyppiä.

Ei kannata ihmetellä jos tulee itkien kotiin nokka veressä jokupäivä.

Ihan kuin ap olisi jotenkin valinnut tälläisen tilanteen itselleen ja lapselleen.

Taas yhden idiootin tyhmääkin tyhjempi kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Haastavan 8-vuotiaan äiti kirjoitti:

Agressiivinen käytös on aina oire jostain ja merkki siitä että lapsen kaikki muut keinot tilanteessa on käytetty loppuun. Kuulostaa siltä että koulussa on asioita jotka kuormittaa häntä liikaa. Toki myös esim. se vuoroasuminen siellä pohjalla on yksi rasitetekijä, mutta tuskin se joka itsessään johtaa näihin ongelmiin. On asioita jotka täyttää lapsen stressikuppia pikkuhiljaa (esim. melu, sosiaaliset suhteet, keskittymisen vaatiminen jne). Ja sitten jossain kohtaa se kuppi läikkyy (ei kestä enää lisää kuormitusta) ja/tai joku opettajan/ kaverin käytöksessä laukaisee agressiivisen käytöksen (lapsi voi kokea esim. olevansa nurkkaan ahdistettu).

Oletko lukenut esim. valteri-kouluista? Käsittääkseni tekevät myös noita tarkkailukäyntejä kouluihin ja he antaa lapselle ja henkilökunnalle näkökulmaa ja vinkkejä miten niistä haastavista tilanteista voidaan selvitä ja ennenkaikkea miten niitä voidaan ENNALTAEHKÄISTÄ.

Erityisluokka olisi varmasti sinunkin lapselle hyvä; kuormitus on usein lapselle pienempi ja opettajalla ihan eri tason ammattitaito + avustajan/ avustajien tuki tunneilla ja välitunneilla. Mutta me kaikki tämän tien kulkeneet tietenkin tiedämme ettei niitä erityisluokkapaikkoja noin vaan saa. Niitä ei saa edes diagnooseilla aina.

Tosi tärkeää tietenkin on katkaista tuo väkivallan kierre heti alkuunsa, ihan kaikkien kannalta. Mutta kyllä niillä koulun aikuisilla on siinä ihan oleellinen rooli siinä missä sinullakin. Sinun rooli on hakea lapselle apua (jonka olet tehnyt), puhua lapselle kuinka vakava asia toisten satuttaminen on ja jatkaa tunnetaitojen ja itsesäätelyn opettelua (eivät varmasti ole lapsellasi vielä ikätasolla). Myös palkkiot on sallittuja ja ulkoiset motivaattorit. Esim. hyvistä päivistä kerää rasteja ja kun on tietty määrä rasteja niin saa jotain extrakivaa. Näin lapsi saa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän onnistumisen ja pärjäämisen kokemuksia.

Kiitos :)

En ole kuullut valterista, mutta otan selvää!

Selkeästi on monen vaikea ymmärtää ettei lasta vain yhtäkkiä siirtää millekään erityisluokalle. Vaikka kuinka vanhempi tai koulu sitä haluaisi.

Ollaan yritetty paljon juurikin näillä motivaattoreilla saada lapsen käytöstä paremmaksi, ja joskus se onnistuu. Sitten alkaa lipsuminen..

Ja psykiatri, kenen luona käytiin on sitä mieltä että lapsi on todella kuormittunut ja sitä yritämme ratkoa esim. koulun vaihdolla (pienempi luokka, yksikielinen koulu jne), mutta kesken vuotta sekin on vaikea tehdä. Eikä ole hyväkään lapselle yhtäkkiä repiä tutustua pois..

Lapsi ei kestä selkeästi meteliä, hermostuu jos tapahtuu paljon samaan aikaan ja on paljon ihmisiä ympärillä.

Harmi kun ei ole enää pieniä kouluja.. Tässäkin on yli 900 oppilasta ja viereiset koulut on melkein yhtä isoja.

Ap

Tosi moni lapsi oireilee ja kuormittuu nykykouluissa. Tosi monella ne ongelmat nousee pintaan vasta teini-iässä, itse ajattelen että tässä asiassa lapsen herkkä oireilu ulospäin voi olla hyväkin asia (lapsi ei osaa peitellä niitä joten saa kenties apua ajoissa).

Meidän kunnassa erkkaluokalle haku on keväällä, kesken vuoden voi päästä jos paikkoja vapautuu ja oma lapsi on siellä jonon “kärkipäässä”. Ja haunkaan myötä paikka ei tosiaan ole millään tapaa varma, moni ei pääse.

Normikoulun normiryhmässäkin voidaan tehdä paljon. En jaksanut lukea koko ketjua joten en tiedä onko lapsellasi erityisen tuen päätös (käytännössä vaatimus erkkaluokkapaikkaan) ja se mahdollistaa lain puitteissa tosi monimuotoisia järjestelyjä. Eikä koulu voi myöskään vedota resurssien puutteeseen koska lain mukaan lapsen tulee saada viipymättä sitä tukea jonka hän tarvitsee. Tapella siitäKIN saa tottakai. Mutta lapselle voidaan esim. antaa enemmän avustajan tukea, käytössä voi olla kuvatuet, tunneilla voi käyttää apuvälineitä keskittymisen parantamiseen/ melukuorman vähentämiseen, lapsen koulupäivää voidaan lyhentää, osa opetuksesta voidaan järjestää erityisopen kanssa kahden tai esim. pienryhmässä... keinoja on, vaadi lapsellesi erityinen tuki jos sitä ei jo ole ja sen myötä lapselle HOJKS jossa tulee käydä ilmi mitä se tuki käytännössä ja konkreettisesti siellä koulussa on.

Siis on kuraattoria, psykologia, perheneuvolaa ym. ammatti-ihmistä ja lasta kohdellaan kuin koe-eläintä. Tuntuu, että rakkaus puuttuu.

Joku joka ottaisi syliin ja kertoisi kuinka paljon häntä rakastaa ja kehuisi suloiseksi nöpönenäksi Iloa ja rakkautta tarvitaan, muuten ei tunne-elämä pääse kehittymään.

Kannattaa hankkia jostain se rakastava kummimummi tai ukki. Asiat kyllä sitten vielä

voivat muuttuakin.

Ei yhteiskunta voi korvata koskaan aidosti rakastavia perheenjäseniä. Niin se vain on.

Ap, minulla on myös väkivaltaisesti käyttäytyvä alakoululaislapsi. Asiaa on tutkittu, hoidettu, selvitelty, ihmetelty nyt hyvin laajan ja vaihtelevan ammattilaisjoukon kanssa. On arvioitu lasta, koulua, vanhempia. On monia lausuntoja siitä, ettei meidän vanhempien vanhemmuudessa ole mitään moitittavaa. Rutiinit on, säännöt on, rakkautta on, harrastuksia on, läsnäoloa on. Työt on, ei alkoholismia, ei vanhempien välistä väkivaltaa tms. selittävää tekijää. Diagnoosiepäilyjä lapsella on, mutta ei edelleenkään mitään varmaa, kun on vain "piirteitä, muttei tarpeeksi diagnoosiin."

Olen monesti pohtinut, että oman lapsen sairastuminen vaikka syöpään olisi ollut selkeämpi risti kantaa kuin tämä. Koska välillä tuntuu, ettei lasten mielenterveysoireiluja oikeasti ymmärretä tai osata hoitaa. Lisäksi siihen liittyy niin paljon stigmaa, "kaikki ei täsmää", "pakko olla vanhemmissa vikaa".

En voi sanoa muuta kuin voimia. Jaksamista hakea teille apua, vaikka välillä tuntuu, että tarjolla oleva apu on pidemmän päälle vain kuormitustekijä niin lapselle kuin vanhemmillekin. Toivon, että joku päivä voin todeta että selvittiin.

Vierailija kirjoitti:

Siis on kuraattoria, psykologia, perheneuvolaa ym. ammatti-ihmistä ja lasta kohdellaan kuin koe-eläintä. Tuntuu, että rakkaus puuttuu.

Joku joka ottaisi syliin ja kertoisi kuinka paljon häntä rakastaa ja kehuisi suloiseksi nöpönenäksi Iloa ja rakkautta tarvitaan, muuten ei tunne-elämä pääse kehittymään.

Kannattaa hankkia jostain se rakastava kummimummi tai ukki. Asiat kyllä sitten vielä

voivat muuttuakin.

Naiivia ajatella että kaikki ongelmat korjaantuu vain tuolla. Meillä noita mummoja/ukkeja on jopa 6 kpl ja silti lapsella on haasteita.

Se on kyllä totta että järjestelmä PAKOTTAA vanhemman katsomaan koko ajan vikojen kautta, jotta lapselleen sitä apua ja tukea saa. Esim. vammaistukihakemukseen (jota saavat jos saavat siis myös esim. nepsylapset joilla ei ole vammaa) pitää vanhemman kirjoittaa sivukaupalla perusteluita siitä miten lapsi on poikkeava verrattuna ikäryhmäänsä ja miksi hän on vaikea/raskashoitoinen. Tämä prosessi toistetaan joka vuosi. Ja palvelut ovat pirstaleiset ja vanhemman pitää itse selvittää mitä apua saa mistäkin luukulta, on ihan tavallista että kaikki tahot tulee käytyä läpi ja niiden kaikkien kanssa pitää pystyä asioimaan päällekkäin (juosta siellä ja täällä palaverissa, tutkimuksessa, lätinäryhmässä).

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä nyt jo aikuinen nuori, jolla oli erinäisiä vaikeuksia ala- asteella. Ei kuitenkaan väkivaltaisuutta, mutta perheneuvolaa, kuraattoria, psykologia ym kuului usean vuoden aikana kuvioihin.

Lapsi ahdistui yhä enemmän ja koki, että hän on " erottautuu noiden vuoksi liikaa ja tuli vaikea kierre selvitä. Kaverit pilkkasivat kaiken päälle. Tuli muutto toiseen kaupungiin ja asiat loksahtivat optimaallisiksi. Tuli uudet kaverit ja elämä järjestyi kohdilleen.

Eli kaikenlaisesta hyvääkin tarkoittavasta " avusta" ammattilaisineen voi olla haittaakin herkässä iässä ja kehitysvaiheessa.

Tämä. Tuon ikäinen lapsi tajuaa, kun ympärille kertyy monenlaista " auttajaa" että hän on epäkelpo yksilö ja ahdistuu entistä enemmän. Kaveripiiri ei välttämättä ymmärrä vaan alkaa kiusaaminen. Loputon kierre tai pitkäaikainen kierre.