Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on väkivaltainen koulussa
05.11.2020 |
Apuja?
9-vuotias lapsi on jostain syystä hyvin vaikea koulussa. Ei kuuntele, ei keskity, ei pysty olla hiljaa tunnilla ja monesti tilanteet opettajan tai toisen oppilaan kanssa kärjistyy niin pahasti että lapsi lyö tai potkii.
Olemme käyneet perheneuvolan kautta psykologin, psykiatrin jne arvioissa pari vuotta sitten, ja sieltä ei löydetty mitään poikkeavaa lapsesta.
Olen ollut yhteydessä jatkuvasti lastensuojeluun, lasten psykiatriakeskukseen (en muista oikeaa paikkaa), kouluun, sekä muihin auttaviin tahoihin. Lasta on käyty "tarkkailemassa" koulussa, mutta tämä ulkopuolinen psykologi ei nähnyt mitään poikkeavaa käytöksessä. Koulu haluaisi lapsen psykoterapiaan ja erityisluokalle (ovat jo luokitelleet hänet erityisoppilaaksi), mutta ammatti-ihmiset taas eivät koe että psykoterapia on 9-vuotiaalle oikea paikka ja mitään ns. syytä ei löydy myöskään, että voitaisiin laittaa eritysluokalle..
Lapsi on kotona hyvin puhelias, kohtelias, ystävällinen ja auttavainen. Huomioi pikkusisartaan, huolehtii hänestä, eivätkä tappele kotona. Koirasta pitää huolta, on erittäin hellä ja huolehtivainen. Jos joku on surullinne, osoittaa heti empatiaa ja haluaa auttaa. Lapsella on paljon kavereita, on hyvin sosiaalinen ja reipas. Ei ole oikeastaan ikinä surullinen tai negatiivinen kotona.
Olemme eronneet isänsä kanssa yli 7 vuotta sitten, mutta silti monet syyttää että meidän ero teki lapsesta tälläisen. Itse en nyt koe, että ero rikkoi lapsen. Meillä on kuitenkin toinen lapsi, joka taas menestyy koulussa, eikä ole mitään ongelmia..
Elämme normaalia arkea, ei alkoa, ei tupakkaa, meillä on säännölliset rytmit ja rutiinit.
En enää tiedä mitä tehdä? Tällä viikolla lapsesta on tullut 3 ilmoitusta (lyönyt muita oppilaita, ja opettajaa). Mutta kotona on täysin normaali.
Mitä te tekisitte? Meillä on konsultaatio psykiatrin luona marraskuun lopussa ja olemme pohtineet koulun vaihtoa.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asperger/lievä autismi täysin poissuljettu vaihtoehto? Millä tavalla nämä kaikki nepsypuolen diagnoosit on teiltä poissuljettu? Onko esimerkiksi ollut useamman päivän tutkimuksia lastenpsykiatrisella/neurologisella, johon sisältyy mm. ADOS-tutkimus?
Kerroit, että lapsi on suosittu ja hänellä on paljon ystäviä. Näin voi olla lievästi autistisellakin lapsella, mutta sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat voivat näkyät sitten ylilyönteinä ja kuormittumisena sosiaalisuudesta. Toisilla nämä vuorovaikutusongelmat näkyvät voimakkaampana, ja he usein saavatkin diagnoosin aiemmin.
Et tainnut sanoa kumpaa sukupuolta lapsesi on, mutta autismikirjon häiriöt ovat alidiagnosoituja tytöillä, sillä he lukevat toisten eleitä paremmin kuin pojat ja oppivat ns. mekaanisesti vuorovaikutussäännöt paremmin. Tästä on runsaasti tutkimusnäyttöä.
Kirjoituksissasi on monta asiaa, miksi nimenomaan autismikirjon häiriö tuli mieleeni, ja näitä ovat eskari-iästä(?) asti jatkuneet haasteet tunnistaa tunteita, aistiyliherkkyydet, ajoittain hyvin poikkeava käytös jota lapsi ei itsekään osaa selittää ja ylipäätään se että lapsella ei kerronnallinen puhe ole ikätasoista kun ei pysty käymään asioita läpi edes jälkikäteen, keskittymisvaikeudet luokassa voivat hyvinkin viitata toiminnanohjauksen vaikeuksiin ja aistisäätelyn ongelmiin luokkatilassa.
Lievä autismi diagnosoidaan keskimäärin kouluiässä, usein vasta jopa teini-iässä tai aikuisena. Pääsääntöisesti kaikentasoinen autismi on hyvin alidiagnositua Suomessa verrattuna muihin maihin, ja huoli täytyy herätä vanhemmalla/henkilöllä itsellään, sillä "seula" ei hälytä mikäli lapsi oppii esimerkiksi puhumaan normaalisti. Lähinnä sitten eskari/kouluiässä havahdutaan käytösongelmiin ja niitä mietitään vuosia, ja jossain vaiheessa joku alkaa ajamaan asiallisia tutkimuksia lapselle.
Epäilen, ettei teillä lapsi ole ollut varsinaisissa tutkimuksissa, vaan olette käyneet satunnaisesti lääkärillä, lastenpsykiatrisella jne. arvioitavana, mutta arviot ovat perustuneet kuitenkin aikalailla muutamiin tunteihin ja vanhemman kertomaan? Oikeasti esimerkiksi autismia tutkitaan n. viikon ajan päivittäin osastolla, joskus jopa yön yli, ja lasta tutkii samaan aikaan useamman eri alan ammattilainen nimenomaan autismikirjon näkökulmasta. Asperger tutkitaan yleensä lastenpsykiatrisella ja pienten lasten/muut autismiepäilyt lasten neurologisella.
T. Erityisopettaja
Hei,
Kiitos viestistä.
Olet oikeassa ettei lasta ole tutkittu neurologisella. Itse olen miettinyt vauvasta saakka että lapsi olisi asperger/autistinen, kun hänellä on tiettyjä sinne päin näyttäytyviä piirteitä. Varsinkin nyt kouluiässä näkyvät selkeämmin. Lapsi kävi perheneuvolan kautta psykologin tapaamisissa n. 10 kertaa. Siellä tehtiin erinäisiä testejä ja arvioita. Aspergeria tai autismia ei kuulemma ole, joten lisätutkimuksia ei suoisteltua. Tunteiden säätelyssä huomattiin vaikeuksia ja silloin tuli nämä tunnekortit mukaan kuvioihin. Muuta ei löydetty. Normaaliälyinen lapsi, jolla ei pitäisi olla adhd tai oppimisvaikeuksia.
Tietenkin olisi kiva päästä laajempiin tutkimuksiin ja toivottavasti lastenpsykiatrinen yksikkö osaisi auttaa niissä (sinne olemme menossa seuraavaksi).
Ap
Meillä muuten opettajalle on annettu psykologilta kaavakkeita täytettäväksi, jolloin vastaukset eroavat aika paljon niistä vanhempien/psykologin vastaanotolla täyttämistä kaavakkeista. Silloin alkoi näkyä piirteitä myös adhd:sta, vaikka lapsi kaksin aikuisen kanssa jaksoikin tehtäviä tehdä. Jos ongelma on nimenomaan koulussa, pitäisi jonkun jotain siltä opettajaltakin kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokkasiirtoon ei tarvita diagnoosia. Lapselle tulisi tehdä välittömästi tehostetun tuen päätös jossa yksilöidään käyttäytymisen tavoitteet ja se mitä on jo tehty käytöshäiriöiden poistamiseksi. Tarvittaessa voidaan suoraan tehdä jopa erityisen tuen päätös. Perheneuvolasta tarvitaan lisää käyntejä, joissa ohjataan sekä lasta että vanhempia. Kaikkein suurin vaikutus lapsen käytökseen saadaan yleensä vanhemmuustaitoja lisäämällä. Psykiatri voi arvioida lapsen tilannetta lisäksi. Lapsen olisi hyvä käydä myös kuraattorilla jonka kanssa hän voisi purkaa ongelmallisia tilanteita ja kuraattori ja / tai koulupsykologi voisivat tehdä tunnetaitoihin liittyvän intervention luokkaan.
Kuvauksen perusteella tilanne vaikuttaa jo aika krooniselta, lyöminen näyttäisi muodostuneen jo vakiintuneeksi tavaksi.
Mitä pidempään tätä jatkuu, sen vaikeampi tätä on kitkeä.
Kun keskustelua eri muodoissaan on jo kokeiltu, vaihtoehtona ei enää ole kuin tämän käytöksen jämäkkä, ja määrätietoinen kitkeminen...
(minun tuskin tarvitsee vääntää rautalangasta mitä tarkoitan termillä kitkeminen)
Mietin eilen paljon tätä aloitusta ja olen ehkä antanut väärän kuvan siitä väkivaltaisuudesta.
Eli siis lyhyesti.
Lapsella alkoi heti koulun alkaessa tulla ongelmia keskittymisen, sekä tunneilla olemisen kanssa. Opettajat eivät saaneet lasta pysymään hiljaa ja omalla paikallaan. Varsinkin musiikin tunnit olivat ongelmaisia ja lapsi alkoi niissä oirehtimaan. Otimme hänet pois niiltä tunneilta ja sen aikaan piirteli koulupsykologin kanssa kahdestaan.
Ekan vuoden lopussa lapsella tuli ensimmäinen konflikti opettajan kanssa. Opettaja oli ottanut kiinni kun lapsella oli menossa vaikea hetki (eli opettaja ei pääse puhumalla lapsen lähelle, lapsi on mykkä ja vihainen) ja lapsi puri opettajaa.
Parin kk päästä tämä toistui ja tällä kertaa kiinni otossa lapsi potki.
Kuukausi sitten riitatilanteessa lapsi heitti toista lasta penaalilla.
Tällä viikolla lapsi läimäisi selkään ja käteen kahta muuta lasta kun pelasivat peliä.
Toissa päivänä lapsi heitti sisarustaan kynillä yhteisellä tunnilla riidan päätteeksi.
Nämä ovat ne väkivaltaisuudet.
Mutta lapsella on ongelmia olla paikoillaan, keksittyä tunnilla ja olla hiljaa. Huutelee ja kiljahtelee tunnilla. Se on isoin ongelma ollut pitkään.
Nyt on vain lähiaikoina lisääntynyt tuo väkivaltaisuus.
Eli lapsi ei hakkaa muita lapsia verille tai henkihieveriin, niin kuin moni luulee. Jos näin olisi, ei lapsella olisi mitään pääsyä kouluun
Olen heti reagoinut, ensimmäiseen varoitusmerkkkiin. En sulje silmiä
Ja joku kirjoitti että tarvitsemme enemmän käyntejä perheneuvolaan. Siellä on käynnit täynnä. Siksi otin yhteyttä lastensuojeluun, että saisimme apua enemmän. Olen perheneuvolan työntekijöiden kanssa kuitenkin ollut paljon puhelimitse yhteydessä ja auttavat minkä voivat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietin eilen paljon tätä aloitusta ja olen ehkä antanut väärän kuvan siitä väkivaltaisuudesta.
Eli siis lyhyesti.
Lapsella alkoi heti koulun alkaessa tulla ongelmia keskittymisen, sekä tunneilla olemisen kanssa. Opettajat eivät saaneet lasta pysymään hiljaa ja omalla paikallaan. Varsinkin musiikin tunnit olivat ongelmaisia ja lapsi alkoi niissä oirehtimaan. Otimme hänet pois niiltä tunneilta ja sen aikaan piirteli koulupsykologin kanssa kahdestaan.
Ekan vuoden lopussa lapsella tuli ensimmäinen konflikti opettajan kanssa. Opettaja oli ottanut kiinni kun lapsella oli menossa vaikea hetki (eli opettaja ei pääse puhumalla lapsen lähelle, lapsi on mykkä ja vihainen) ja lapsi puri opettajaa.
Parin kk päästä tämä toistui ja tällä kertaa kiinni otossa lapsi potki.
Kuukausi sitten riitatilanteessa lapsi heitti toista lasta penaalilla.
Tällä viikolla lapsi läimäisi selkään ja käteen kahta muuta lasta kun pelasivat peliä.
Toissa päivänä lapsi heitti sisarustaan kynillä yhteisellä tunnilla riidan päätteeksi.
Nämä ovat ne väkivaltaisuudet.
Mutta lapsella on ongelmia olla paikoillaan, keksittyä tunnilla ja olla hiljaa. Huutelee ja kiljahtelee tunnilla. Se on isoin ongelma ollut pitkään.
Nyt on vain lähiaikoina lisääntynyt tuo väkivaltaisuus.
Eli lapsi ei hakkaa muita lapsia verille tai henkihieveriin, niin kuin moni luulee. Jos näin olisi, ei lapsella olisi mitään pääsyä kouluun
Olen heti reagoinut, ensimmäiseen varoitusmerkkkiin. En sulje silmiä
Ja joku kirjoitti että tarvitsemme enemmän käyntejä perheneuvolaan. Siellä on käynnit täynnä. Siksi otin yhteyttä lastensuojeluun, että saisimme apua enemmän. Olen perheneuvolan työntekijöiden kanssa kuitenkin ollut paljon puhelimitse yhteydessä ja auttavat minkä voivat.
Ap
Voisitteko palkata neuropsykiatrisen valmentajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin eilen paljon tätä aloitusta ja olen ehkä antanut väärän kuvan siitä väkivaltaisuudesta.
Eli siis lyhyesti.
Lapsella alkoi heti koulun alkaessa tulla ongelmia keskittymisen, sekä tunneilla olemisen kanssa. Opettajat eivät saaneet lasta pysymään hiljaa ja omalla paikallaan. Varsinkin musiikin tunnit olivat ongelmaisia ja lapsi alkoi niissä oirehtimaan. Otimme hänet pois niiltä tunneilta ja sen aikaan piirteli koulupsykologin kanssa kahdestaan.
Ekan vuoden lopussa lapsella tuli ensimmäinen konflikti opettajan kanssa. Opettaja oli ottanut kiinni kun lapsella oli menossa vaikea hetki (eli opettaja ei pääse puhumalla lapsen lähelle, lapsi on mykkä ja vihainen) ja lapsi puri opettajaa.
Parin kk päästä tämä toistui ja tällä kertaa kiinni otossa lapsi potki.
Kuukausi sitten riitatilanteessa lapsi heitti toista lasta penaalilla.
Tällä viikolla lapsi läimäisi selkään ja käteen kahta muuta lasta kun pelasivat peliä.
Toissa päivänä lapsi heitti sisarustaan kynillä yhteisellä tunnilla riidan päätteeksi.
Nämä ovat ne väkivaltaisuudet.
Mutta lapsella on ongelmia olla paikoillaan, keksittyä tunnilla ja olla hiljaa. Huutelee ja kiljahtelee tunnilla. Se on isoin ongelma ollut pitkään.
Nyt on vain lähiaikoina lisääntynyt tuo väkivaltaisuus.
Eli lapsi ei hakkaa muita lapsia verille tai henkihieveriin, niin kuin moni luulee. Jos näin olisi, ei lapsella olisi mitään pääsyä kouluun
Olen heti reagoinut, ensimmäiseen varoitusmerkkkiin. En sulje silmiä
Ja joku kirjoitti että tarvitsemme enemmän käyntejä perheneuvolaan. Siellä on käynnit täynnä. Siksi otin yhteyttä lastensuojeluun, että saisimme apua enemmän. Olen perheneuvolan työntekijöiden kanssa kuitenkin ollut paljon puhelimitse yhteydessä ja auttavat minkä voivat.
Ap
Tässä on kaksi päivää kauhisteltu, miten lapsi toistuvasti lyö ja potkii opettajia, viimeksi tällä viikolla, mutta nyt kävi ilmi, että se olikin pari kertaa ja kaksi vuotta sitten.
Noh, jatketaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin eilen paljon tätä aloitusta ja olen ehkä antanut väärän kuvan siitä väkivaltaisuudesta.
Eli siis lyhyesti.
Lapsella alkoi heti koulun alkaessa tulla ongelmia keskittymisen, sekä tunneilla olemisen kanssa. Opettajat eivät saaneet lasta pysymään hiljaa ja omalla paikallaan. Varsinkin musiikin tunnit olivat ongelmaisia ja lapsi alkoi niissä oirehtimaan. Otimme hänet pois niiltä tunneilta ja sen aikaan piirteli koulupsykologin kanssa kahdestaan.
Ekan vuoden lopussa lapsella tuli ensimmäinen konflikti opettajan kanssa. Opettaja oli ottanut kiinni kun lapsella oli menossa vaikea hetki (eli opettaja ei pääse puhumalla lapsen lähelle, lapsi on mykkä ja vihainen) ja lapsi puri opettajaa.
Parin kk päästä tämä toistui ja tällä kertaa kiinni otossa lapsi potki.
Kuukausi sitten riitatilanteessa lapsi heitti toista lasta penaalilla.
Tällä viikolla lapsi läimäisi selkään ja käteen kahta muuta lasta kun pelasivat peliä.
Toissa päivänä lapsi heitti sisarustaan kynillä yhteisellä tunnilla riidan päätteeksi.
Nämä ovat ne väkivaltaisuudet.
Mutta lapsella on ongelmia olla paikoillaan, keksittyä tunnilla ja olla hiljaa. Huutelee ja kiljahtelee tunnilla. Se on isoin ongelma ollut pitkään.
Nyt on vain lähiaikoina lisääntynyt tuo väkivaltaisuus.
Eli lapsi ei hakkaa muita lapsia verille tai henkihieveriin, niin kuin moni luulee. Jos näin olisi, ei lapsella olisi mitään pääsyä kouluun
Olen heti reagoinut, ensimmäiseen varoitusmerkkkiin. En sulje silmiä
Ja joku kirjoitti että tarvitsemme enemmän käyntejä perheneuvolaan. Siellä on käynnit täynnä. Siksi otin yhteyttä lastensuojeluun, että saisimme apua enemmän. Olen perheneuvolan työntekijöiden kanssa kuitenkin ollut paljon puhelimitse yhteydessä ja auttavat minkä voivat.
Ap
Tässä on kaksi päivää kauhisteltu, miten lapsi toistuvasti lyö ja potkii opettajia, viimeksi tällä viikolla, mutta nyt kävi ilmi, että se olikin pari kertaa ja kaksi vuotta sitten.
Noh, jatketaan.
En ole missään vaiheessa kirjoittanut että lapsi on pari vuotta hakannut opettajia, vaan että lapsella on ollut koulussa hankalaa viimeiset 1.5 vuotta ja kirjoitin esimerkkejä missä on ongelmia. Hyökättiin heti täällä miten kauhea äiti olen ja lapsi on kiusaaja. Ei kysytty mitenkään järkeviä kysymyksiä että miten vaikka väkivaltaisuus ilmenee tai että paljonko sitä on, vaan tuli kommenttia kuinka n at sien pitäisi hakata lapsi ja lapsi on hirviö ja isä pe do f iili...
Yritin löytää keskustelu kavereita joilla olisi kokemuksia mitenkään samanlaista tilanteista, enkä yleistä haukkumista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin eilen paljon tätä aloitusta ja olen ehkä antanut väärän kuvan siitä väkivaltaisuudesta.
Eli siis lyhyesti.
Lapsella alkoi heti koulun alkaessa tulla ongelmia keskittymisen, sekä tunneilla olemisen kanssa. Opettajat eivät saaneet lasta pysymään hiljaa ja omalla paikallaan. Varsinkin musiikin tunnit olivat ongelmaisia ja lapsi alkoi niissä oirehtimaan. Otimme hänet pois niiltä tunneilta ja sen aikaan piirteli koulupsykologin kanssa kahdestaan.
Ekan vuoden lopussa lapsella tuli ensimmäinen konflikti opettajan kanssa. Opettaja oli ottanut kiinni kun lapsella oli menossa vaikea hetki (eli opettaja ei pääse puhumalla lapsen lähelle, lapsi on mykkä ja vihainen) ja lapsi puri opettajaa.
Parin kk päästä tämä toistui ja tällä kertaa kiinni otossa lapsi potki.
Kuukausi sitten riitatilanteessa lapsi heitti toista lasta penaalilla.
Tällä viikolla lapsi läimäisi selkään ja käteen kahta muuta lasta kun pelasivat peliä.
Toissa päivänä lapsi heitti sisarustaan kynillä yhteisellä tunnilla riidan päätteeksi.
Nämä ovat ne väkivaltaisuudet.
Mutta lapsella on ongelmia olla paikoillaan, keksittyä tunnilla ja olla hiljaa. Huutelee ja kiljahtelee tunnilla. Se on isoin ongelma ollut pitkään.
Nyt on vain lähiaikoina lisääntynyt tuo väkivaltaisuus.
Eli lapsi ei hakkaa muita lapsia verille tai henkihieveriin, niin kuin moni luulee. Jos näin olisi, ei lapsella olisi mitään pääsyä kouluun
Olen heti reagoinut, ensimmäiseen varoitusmerkkkiin. En sulje silmiä
Ja joku kirjoitti että tarvitsemme enemmän käyntejä perheneuvolaan. Siellä on käynnit täynnä. Siksi otin yhteyttä lastensuojeluun, että saisimme apua enemmän. Olen perheneuvolan työntekijöiden kanssa kuitenkin ollut paljon puhelimitse yhteydessä ja auttavat minkä voivat.
Ap
Tässä on kaksi päivää kauhisteltu, miten lapsi toistuvasti lyö ja potkii opettajia, viimeksi tällä viikolla, mutta nyt kävi ilmi, että se olikin pari kertaa ja kaksi vuotta sitten.
Noh, jatketaan.
En ole missään vaiheessa kirjoittanut että lapsi on pari vuotta hakannut opettajia, vaan että lapsella on ollut koulussa hankalaa viimeiset 1.5 vuotta ja kirjoitin esimerkkejä missä on ongelmia. Hyökättiin heti täällä miten kauhea äiti olen ja lapsi on kiusaaja. Ei kysytty mitenkään järkeviä kysymyksiä että miten vaikka väkivaltaisuus ilmenee tai että paljonko sitä on, vaan tuli kommenttia kuinka n at sien pitäisi hakata lapsi ja lapsi on hirviö ja isä pe do f iili...
Yritin löytää keskustelu kavereita joilla olisi kokemuksia mitenkään samanlaista tilanteista, enkä yleistä haukkumista.
Ap
Tämä ei ole yleistä haukkumista, vaan nimenomaan tarkoituksena on keskustella asiallisesti ja selvittää, kuinka paljon väkivaltaa on tapahtunut. Aloituksessa kerrot aivan selkeästi, että lapsi on toistuvasti, viimeksi tällä viikolla, lyönyt ja potkinut opettajaa.
Nyt listaat, että lapsi on kerran puraissut ja kerran potkaissut opettajaa, nämä kaksi vuotta sitten.
Molemmat eivät voi mitenkään pitää paikkaansa.
Mielestäni tuosta vastauksesta käy aika hyvin ilmi, ettei koulu ole koskaan sujunut "normaalisti" ja lapsella on koko pienen kouluajan ollut vaikeuksia. Tyypillistä kai tuo on, että tilanne pahenee lapsen kasvaessa, koska pieni lapsi pienet ongelmat, iso lapsi isot ongelmat. Omassa luokassani on tehty paljon rakenteellisia muutoksia vastaavanlaisille oppilaille. On ollut tarvittaessa sermiä, kuulosuojaimia, jumppapalloja... ja nämä on ajettu koko luokan apuvälineiksi niin, että sen lisäksi, että niitä erityisesti tarvitsevat oppilaat, muutkin ovat saaneet niitä vapaasti käyttää, jolloin kukaan ei ole leimaantunut.
Se, että kotona pärjää itse oman lapsen tai parin lapsensa kanssa on kuitenkin aivan eri asia, että koulussa sitä huomiota on jaettava luokallisen oppilaiden kanssa, joissa on monenlaista tuentarvitsijaa. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan kyseenalaistanut ongelmia tai antanut lausuntoja, että kaikki hyvin eikä ongelmia ole. Koska yhdellä oppilaallani ongelmia oli aina välituntisin ja niitä selvittäessä meni heittämällä yli puolet koulupäivästä sovimme, että kyseinen oppilas pitää taukoa välitunneista, jonka jälkeen alettiin kokeilemaan niitä ensin aikuisen kanssa ja sitten myöhemmin uudestaan ilman henkilökohtaista välituntivalvojaa. Oppilas myös opiskeli yhtä ainetta rinnakkaisluokan kanssa, jotta muu luokka sai pari kertaa viikossa opettajan huomion (välillä kyseinen oppilas vei oppitunneista heittämällä 90%).
Fakta kuitenkin on, että joku siinä koulunkäynnissä mättää jos koulussa ei normaalisti pysty olemaan. Jos lapsen kaikki aika menee myös ylimääräiseen sähläämiseen, jossain vaiheessa voi alkaa myös niitä oppimisvaikeuksia ilmenemään (ellei lapsi ole sitten yleisnero, joka kai olisi käynyt ilmi testeissä aikaisemmin), koska vaikeaa se on kai keskittyä opeteltavaan asiaan jos aika menee sählätessä. Nykyisin aika tärkeässä osassa on myös oppimaan oppiminen ja erilaiset ryhmätyötaidot. Eli koulussa ei enää riitä, että osaa täyttää matematiikan tai englannin oppikirjoija vaan pitäisi pystyä pitkäkestoisiin projekteihin muiden oppilaiden kanssa.
Toisaalta jos lapsi ei vain jostain syystä sopeudu suomalaiseen koulujärjestelmään ja rahaa löytyy, yksi hyvä vaihtoehto on palkata lapselle yksityisopettaja ja hoitaa sitten muut sosiaaliset suhteet kouluajan ulkopuolella vapaa-ajan harrastuksissa. En kyllä itse pitäisi kovinkaan hyvinä niitä sosiaalisia suhteita jos 9-vuotiaana oppitunnit häiriköi. Hyvä pienluokka olisi lottovoitto, mutta siellä ongelmana voi olla, että sitäkään työrauhaa ei löydy kuin normiluokasta ja homma menee plörinäksi.
Jos kyseessä olisi oma lapseni, vaatisin ihan ensiksi rehtorilta keskusteluaikaa, että mitä ihmettä lapsen hyväksi voidaan koulussa tehdä, johon osallistui luokanopettaja sekä laaja-alainen erityisopettaja sekä tarvittaessa kuraattori/koulupsykologi. Yhdessä sitten sovittaisiin mihin suuntaan lapsen koulunkäyntä lähdetään viemään. On olemassa lyhennettyjä kouluaikoja ja jos oppilas pystyisi vaikka keskittymään paremmin kuudennessa luokassa ja tekisi esimerkiksi matikan tehtävät siellä jne. Yksin ei kannata jäädä (vanhempi oikeasti voi tehdä aika vähän lapsen koulun eteen) ja koska kyse on ongelmista nimenomaan koulussa, sinne kannattaa olla yhteydessä ja vaatia yhteisiä palavereja ja jotain toimintasuunnitelmaa, joka kirjataan ylös papereihin. Lisäksi jos lapsi ei vielä ole tehostetussa tuessa, ihan ensisijaisesti sellainen lapselle, johon konkreettisesti kirjataan tukitoimet ylös, johon voi sitten vedota jos ne eivät koulussa toteudu. Edelleen tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokkia on varmasti erilaisia.
Harmillista, että moni ajattelee niissä olevan hulluja oppilaita, jotka tomivat siellä sekasortoisesti ja mölisten.
Omassa (erityisluokassani) on keskenään hyvin erilaisia lapsia. Heillä on omat haasteensa ja vahvuutensa.
Luokka on erittäin vaativa (ammatillisesti) mutta homma on täydellisesti kontrollissa.
Meillä on aina täysi työrauha, jokainen kiista selvitetään ja hyvä, kohtelias käytös vaaditaan kaikissa tilanteissa.
Erotumme positiivisesti eduksemme kaikissa koulun yhteisissä tapahtumissa.
Se ero voi hyvinkin olla syy tai on osasyy. Lapsi tapaa koulussa kavereitaan, joilla on ydinperhe ympärillään ja lapset kertovat kotona tapahtuneista mukavista hetkistä perheen ja isän kanssa. Lapsi on ahdistunut, koska hänellä ei ole ydinperhettä ympärillään ja ahdistus purkautuu agressioina.
Teidän pitää puhua noista asioista lapsen kanssa. Millainen on suhde isään ja isän puolen sukulaisiin isovanhempiin jne.. kaikki vaikuttaa käytökseen tai voi vaikuttaa.
Lapsi voi suojella äitiään, eikä uskalla avautua kipeimmistä tunteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokkia on varmasti erilaisia.
Harmillista, että moni ajattelee niissä olevan hulluja oppilaita, jotka tomivat siellä sekasortoisesti ja mölisten.Omassa (erityisluokassani) on keskenään hyvin erilaisia lapsia. Heillä on omat haasteensa ja vahvuutensa.
Luokka on erittäin vaativa (ammatillisesti) mutta homma on täydellisesti kontrollissa.
Meillä on aina täysi työrauha, jokainen kiista selvitetään ja hyvä, kohtelias käytös vaaditaan kaikissa tilanteissa.
Erotumme positiivisesti eduksemme kaikissa koulun yhteisissä tapahtumissa.
Olet täydellinen.
Sitähän tässä yritinkin selventää. Kuten todella hienosti huomasitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ero voi hyvinkin olla syy tai on osasyy. Lapsi tapaa koulussa kavereitaan, joilla on ydinperhe ympärillään ja lapset kertovat kotona tapahtuneista mukavista hetkistä perheen ja isän kanssa. Lapsi on ahdistunut, koska hänellä ei ole ydinperhettä ympärillään ja ahdistus purkautuu agressioina.
Teidän pitää puhua noista asioista lapsen kanssa. Millainen on suhde isään ja isän puolen sukulaisiin isovanhempiin jne.. kaikki vaikuttaa käytökseen tai voi vaikuttaa.
Lapsi voi suojella äitiään, eikä uskalla avautua kipeimmistä tunteistaan.
Tämä. Muistan lukeneeni jostain, että pojat kärsivät isän puuttumisesta 7-8 vuoden iässä ja tarvitsevat just siinä iässä isää. Ero ei unohdu koskaan vaikka lapsi on ollut pieni, ei unohdu koska joutuu kohtaamaan eron tuomat muutokset arjessa kaiken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ero voi hyvinkin olla syy tai on osasyy. Lapsi tapaa koulussa kavereitaan, joilla on ydinperhe ympärillään ja lapset kertovat kotona tapahtuneista mukavista hetkistä perheen ja isän kanssa. Lapsi on ahdistunut, koska hänellä ei ole ydinperhettä ympärillään ja ahdistus purkautuu agressioina.
Teidän pitää puhua noista asioista lapsen kanssa. Millainen on suhde isään ja isän puolen sukulaisiin isovanhempiin jne.. kaikki vaikuttaa käytökseen tai voi vaikuttaa.
Lapsi voi suojella äitiään, eikä uskalla avautua kipeimmistä tunteistaan.
Tämä. Muistan lukeneeni jostain, että pojat kärsivät isän puuttumisesta 7-8 vuoden iässä ja tarvitsevat just siinä iässä isää. Ero ei unohdu koskaan vaikka lapsi on ollut pieni, ei unohdu koska joutuu kohtaamaan eron tuomat muutokset arjessa kaiken aikaa.
Neljäsosa lapsista kasvaa eroperheissä ja silti kykenee suoriutumaan koulusta ilman erityistoimia tai väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin eilen paljon tätä aloitusta ja olen ehkä antanut väärän kuvan siitä väkivaltaisuudesta.
Eli siis lyhyesti.
Lapsella alkoi heti koulun alkaessa tulla ongelmia keskittymisen, sekä tunneilla olemisen kanssa. Opettajat eivät saaneet lasta pysymään hiljaa ja omalla paikallaan. Varsinkin musiikin tunnit olivat ongelmaisia ja lapsi alkoi niissä oirehtimaan. Otimme hänet pois niiltä tunneilta ja sen aikaan piirteli koulupsykologin kanssa kahdestaan.
Ekan vuoden lopussa lapsella tuli ensimmäinen konflikti opettajan kanssa. Opettaja oli ottanut kiinni kun lapsella oli menossa vaikea hetki (eli opettaja ei pääse puhumalla lapsen lähelle, lapsi on mykkä ja vihainen) ja lapsi puri opettajaa.
Parin kk päästä tämä toistui ja tällä kertaa kiinni otossa lapsi potki.
Kuukausi sitten riitatilanteessa lapsi heitti toista lasta penaalilla.
Tällä viikolla lapsi läimäisi selkään ja käteen kahta muuta lasta kun pelasivat peliä.
Toissa päivänä lapsi heitti sisarustaan kynillä yhteisellä tunnilla riidan päätteeksi.
Nämä ovat ne väkivaltaisuudet.
Mutta lapsella on ongelmia olla paikoillaan, keksittyä tunnilla ja olla hiljaa. Huutelee ja kiljahtelee tunnilla. Se on isoin ongelma ollut pitkään.
Nyt on vain lähiaikoina lisääntynyt tuo väkivaltaisuus.
Eli lapsi ei hakkaa muita lapsia verille tai henkihieveriin, niin kuin moni luulee. Jos näin olisi, ei lapsella olisi mitään pääsyä kouluun
Olen heti reagoinut, ensimmäiseen varoitusmerkkkiin. En sulje silmiä
Ja joku kirjoitti että tarvitsemme enemmän käyntejä perheneuvolaan. Siellä on käynnit täynnä. Siksi otin yhteyttä lastensuojeluun, että saisimme apua enemmän. Olen perheneuvolan työntekijöiden kanssa kuitenkin ollut paljon puhelimitse yhteydessä ja auttavat minkä voivat.
Ap
Tässä on kaksi päivää kauhisteltu, miten lapsi toistuvasti lyö ja potkii opettajia, viimeksi tällä viikolla, mutta nyt kävi ilmi, että se olikin pari kertaa ja kaksi vuotta sitten.
Noh, jatketaan.
En ole missään vaiheessa kirjoittanut että lapsi on pari vuotta hakannut opettajia, vaan että lapsella on ollut koulussa hankalaa viimeiset 1.5 vuotta ja kirjoitin esimerkkejä missä on ongelmia. Hyökättiin heti täällä miten kauhea äiti olen ja lapsi on kiusaaja. Ei kysytty mitenkään järkeviä kysymyksiä että miten vaikka väkivaltaisuus ilmenee tai että paljonko sitä on, vaan tuli kommenttia kuinka n at sien pitäisi hakata lapsi ja lapsi on hirviö ja isä pe do f iili...
Yritin löytää keskustelu kavereita joilla olisi kokemuksia mitenkään samanlaista tilanteista, enkä yleistä haukkumista.
Ap
Tämä ei ole yleistä haukkumista, vaan nimenomaan tarkoituksena on keskustella asiallisesti ja selvittää, kuinka paljon väkivaltaa on tapahtunut. Aloituksessa kerrot aivan selkeästi, että lapsi on toistuvasti, viimeksi tällä viikolla, lyönyt ja potkinut opettajaa.
Nyt listaat, että lapsi on kerran puraissut ja kerran potkaissut opettajaa, nämä kaksi vuotta sitten.
Molemmat eivät voi mitenkään pitää paikkaansa.
Lopeta toistamasta kaksi vuotta. En ole missään niin sanonut, enkä ole sanonut toistuvasti. Sanoin aloituksessa, että tällä viikolla on tullut 3 ilmoitusta. Ja se oli iso järkytys itselle, koska tilanne on selkeästi lähtenyt eskaloitumaan.
Lapsi ei ole ollut edes 2 vuotta koulussa. Itse asiassa vasta 1v2kk. Ei 1.5v niin kuin olen kirjoittanut.
Lopeta lisäämästä vääriä tekstejä tänne ja muuntelemaan kertomiani.
Sinulla on selkeästi jotain minua vastaan, joten voitko siirtyä vain seuraavaan keskusteluun jankkaamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuosta vastauksesta käy aika hyvin ilmi, ettei koulu ole koskaan sujunut "normaalisti" ja lapsella on koko pienen kouluajan ollut vaikeuksia. Tyypillistä kai tuo on, että tilanne pahenee lapsen kasvaessa, koska pieni lapsi pienet ongelmat, iso lapsi isot ongelmat. Omassa luokassani on tehty paljon rakenteellisia muutoksia vastaavanlaisille oppilaille. On ollut tarvittaessa sermiä, kuulosuojaimia, jumppapalloja... ja nämä on ajettu koko luokan apuvälineiksi niin, että sen lisäksi, että niitä erityisesti tarvitsevat oppilaat, muutkin ovat saaneet niitä vapaasti käyttää, jolloin kukaan ei ole leimaantunut.
Se, että kotona pärjää itse oman lapsen tai parin lapsensa kanssa on kuitenkin aivan eri asia, että koulussa sitä huomiota on jaettava luokallisen oppilaiden kanssa, joissa on monenlaista tuentarvitsijaa. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan kyseenalaistanut ongelmia tai antanut lausuntoja, että kaikki hyvin eikä ongelmia ole. Koska yhdellä oppilaallani ongelmia oli aina välituntisin ja niitä selvittäessä meni heittämällä yli puolet koulupäivästä sovimme, että kyseinen oppilas pitää taukoa välitunneista, jonka jälkeen alettiin kokeilemaan niitä ensin aikuisen kanssa ja sitten myöhemmin uudestaan ilman henkilökohtaista välituntivalvojaa. Oppilas myös opiskeli yhtä ainetta rinnakkaisluokan kanssa, jotta muu luokka sai pari kertaa viikossa opettajan huomion (välillä kyseinen oppilas vei oppitunneista heittämällä 90%).
Fakta kuitenkin on, että joku siinä koulunkäynnissä mättää jos koulussa ei normaalisti pysty olemaan. Jos lapsen kaikki aika menee myös ylimääräiseen sähläämiseen, jossain vaiheessa voi alkaa myös niitä oppimisvaikeuksia ilmenemään (ellei lapsi ole sitten yleisnero, joka kai olisi käynyt ilmi testeissä aikaisemmin), koska vaikeaa se on kai keskittyä opeteltavaan asiaan jos aika menee sählätessä. Nykyisin aika tärkeässä osassa on myös oppimaan oppiminen ja erilaiset ryhmätyötaidot. Eli koulussa ei enää riitä, että osaa täyttää matematiikan tai englannin oppikirjoija vaan pitäisi pystyä pitkäkestoisiin projekteihin muiden oppilaiden kanssa.
Toisaalta jos lapsi ei vain jostain syystä sopeudu suomalaiseen koulujärjestelmään ja rahaa löytyy, yksi hyvä vaihtoehto on palkata lapselle yksityisopettaja ja hoitaa sitten muut sosiaaliset suhteet kouluajan ulkopuolella vapaa-ajan harrastuksissa. En kyllä itse pitäisi kovinkaan hyvinä niitä sosiaalisia suhteita jos 9-vuotiaana oppitunnit häiriköi. Hyvä pienluokka olisi lottovoitto, mutta siellä ongelmana voi olla, että sitäkään työrauhaa ei löydy kuin normiluokasta ja homma menee plörinäksi.
Jos kyseessä olisi oma lapseni, vaatisin ihan ensiksi rehtorilta keskusteluaikaa, että mitä ihmettä lapsen hyväksi voidaan koulussa tehdä, johon osallistui luokanopettaja sekä laaja-alainen erityisopettaja sekä tarvittaessa kuraattori/koulupsykologi. Yhdessä sitten sovittaisiin mihin suuntaan lapsen koulunkäyntä lähdetään viemään. On olemassa lyhennettyjä kouluaikoja ja jos oppilas pystyisi vaikka keskittymään paremmin kuudennessa luokassa ja tekisi esimerkiksi matikan tehtävät siellä jne. Yksin ei kannata jäädä (vanhempi oikeasti voi tehdä aika vähän lapsen koulun eteen) ja koska kyse on ongelmista nimenomaan koulussa, sinne kannattaa olla yhteydessä ja vaatia yhteisiä palavereja ja jotain toimintasuunnitelmaa, joka kirjataan ylös papereihin. Lisäksi jos lapsi ei vielä ole tehostetussa tuessa, ihan ensisijaisesti sellainen lapselle, johon konkreettisesti kirjataan tukitoimet ylös, johon voi sitten vedota jos ne eivät koulussa toteudu. Edelleen tsemppiä!
Lapsella on työryhmä, johon kuuluu psykologi, opettaja, kuraattori jne. Tapaamme ja soittelemme usein. Suurin ongelma on tässä, että koulu ei tunnu olevan valmis tekemään mitään poikkeusjärjestelyjä. Olemme ehdottaneet avustajaa, mutta se ei käy. Ulkopuolinen psykiatri ja psykologi on neuvonut miten koulun voisi tukea lasta tietyissä tilanteissa, ei onnistu kun ei ole resursseja sellaiseen.. Koulu on myös luokitellut lapsen erityisoppilaaksi, ja puhuu hänestä niin, mutta ammattilaiset eivät ole edes tehneet mitään diagnoosia.. Viimeksi keskustelussa ulkopuolinen psykiatri ärähti lapsen omalle opettajalle kun jokaiseen mitä ehdotimme tuli vastaus "ei aika riitä" "ei ole resursseja" jne. Ainoa mihin myöntyi oli se että lapsi vaihtaa koulua..
Koen siis vahvasti ettei koulu ole laisinkaan apuna, tai edes kiinnostunut tukemaan missään.. He eivät soita kun jotain tapahtuu koululla, eivät keskustele meidän vanhempien kanssa.
Niin kuin sanoin, tilanne on ollut hyvin vaikea, kun ei löydy tukea tai keskusteluyhteyttä.
Eikä lapsi ole koskaan koskenut tähän omaan opettajaan. Hänen kanssaan kemiat toimii, mutta tuurajien ja muutaman muun aineen opettajan kanssa taas on vääntöä ja lapsi osaa olla vaikea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuosta vastauksesta käy aika hyvin ilmi, ettei koulu ole koskaan sujunut "normaalisti" ja lapsella on koko pienen kouluajan ollut vaikeuksia. Tyypillistä kai tuo on, että tilanne pahenee lapsen kasvaessa, koska pieni lapsi pienet ongelmat, iso lapsi isot ongelmat. Omassa luokassani on tehty paljon rakenteellisia muutoksia vastaavanlaisille oppilaille. On ollut tarvittaessa sermiä, kuulosuojaimia, jumppapalloja... ja nämä on ajettu koko luokan apuvälineiksi niin, että sen lisäksi, että niitä erityisesti tarvitsevat oppilaat, muutkin ovat saaneet niitä vapaasti käyttää, jolloin kukaan ei ole leimaantunut.
Se, että kotona pärjää itse oman lapsen tai parin lapsensa kanssa on kuitenkin aivan eri asia, että koulussa sitä huomiota on jaettava luokallisen oppilaiden kanssa, joissa on monenlaista tuentarvitsijaa. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan kyseenalaistanut ongelmia tai antanut lausuntoja, että kaikki hyvin eikä ongelmia ole. Koska yhdellä oppilaallani ongelmia oli aina välituntisin ja niitä selvittäessä meni heittämällä yli puolet koulupäivästä sovimme, että kyseinen oppilas pitää taukoa välitunneista, jonka jälkeen alettiin kokeilemaan niitä ensin aikuisen kanssa ja sitten myöhemmin uudestaan ilman henkilökohtaista välituntivalvojaa. Oppilas myös opiskeli yhtä ainetta rinnakkaisluokan kanssa, jotta muu luokka sai pari kertaa viikossa opettajan huomion (välillä kyseinen oppilas vei oppitunneista heittämällä 90%).
Fakta kuitenkin on, että joku siinä koulunkäynnissä mättää jos koulussa ei normaalisti pysty olemaan. Jos lapsen kaikki aika menee myös ylimääräiseen sähläämiseen, jossain vaiheessa voi alkaa myös niitä oppimisvaikeuksia ilmenemään (ellei lapsi ole sitten yleisnero, joka kai olisi käynyt ilmi testeissä aikaisemmin), koska vaikeaa se on kai keskittyä opeteltavaan asiaan jos aika menee sählätessä. Nykyisin aika tärkeässä osassa on myös oppimaan oppiminen ja erilaiset ryhmätyötaidot. Eli koulussa ei enää riitä, että osaa täyttää matematiikan tai englannin oppikirjoija vaan pitäisi pystyä pitkäkestoisiin projekteihin muiden oppilaiden kanssa.
Toisaalta jos lapsi ei vain jostain syystä sopeudu suomalaiseen koulujärjestelmään ja rahaa löytyy, yksi hyvä vaihtoehto on palkata lapselle yksityisopettaja ja hoitaa sitten muut sosiaaliset suhteet kouluajan ulkopuolella vapaa-ajan harrastuksissa. En kyllä itse pitäisi kovinkaan hyvinä niitä sosiaalisia suhteita jos 9-vuotiaana oppitunnit häiriköi. Hyvä pienluokka olisi lottovoitto, mutta siellä ongelmana voi olla, että sitäkään työrauhaa ei löydy kuin normiluokasta ja homma menee plörinäksi.
Jos kyseessä olisi oma lapseni, vaatisin ihan ensiksi rehtorilta keskusteluaikaa, että mitä ihmettä lapsen hyväksi voidaan koulussa tehdä, johon osallistui luokanopettaja sekä laaja-alainen erityisopettaja sekä tarvittaessa kuraattori/koulupsykologi. Yhdessä sitten sovittaisiin mihin suuntaan lapsen koulunkäyntä lähdetään viemään. On olemassa lyhennettyjä kouluaikoja ja jos oppilas pystyisi vaikka keskittymään paremmin kuudennessa luokassa ja tekisi esimerkiksi matikan tehtävät siellä jne. Yksin ei kannata jäädä (vanhempi oikeasti voi tehdä aika vähän lapsen koulun eteen) ja koska kyse on ongelmista nimenomaan koulussa, sinne kannattaa olla yhteydessä ja vaatia yhteisiä palavereja ja jotain toimintasuunnitelmaa, joka kirjataan ylös papereihin. Lisäksi jos lapsi ei vielä ole tehostetussa tuessa, ihan ensisijaisesti sellainen lapselle, johon konkreettisesti kirjataan tukitoimet ylös, johon voi sitten vedota jos ne eivät koulussa toteudu. Edelleen tsemppiä!
Lapsella on työryhmä, johon kuuluu psykologi, opettaja, kuraattori jne. Tapaamme ja soittelemme usein. Suurin ongelma on tässä, että koulu ei tunnu olevan valmis tekemään mitään poikkeusjärjestelyjä. Olemme ehdottaneet avustajaa, mutta se ei käy. Ulkopuolinen psykiatri ja psykologi on neuvonut miten koulun voisi tukea lasta tietyissä tilanteissa, ei onnistu kun ei ole resursseja sellaiseen.. Koulu on myös luokitellut lapsen erityisoppilaaksi, ja puhuu hänestä niin, mutta ammattilaiset eivät ole edes tehneet mitään diagnoosia.. Viimeksi keskustelussa ulkopuolinen psykiatri ärähti lapsen omalle opettajalle kun jokaiseen mitä ehdotimme tuli vastaus "ei aika riitä" "ei ole resursseja" jne. Ainoa mihin myöntyi oli se että lapsi vaihtaa koulua..
Koen siis vahvasti ettei koulu ole laisinkaan apuna, tai edes kiinnostunut tukemaan missään.. He eivät soita kun jotain tapahtuu koululla, eivät keskustele meidän vanhempien kanssa.
Niin kuin sanoin, tilanne on ollut hyvin vaikea, kun ei löydy tukea tai keskusteluyhteyttä.
Eikä lapsi ole koskaan koskenut tähän omaan opettajaan. Hänen kanssaan kemiat toimii, mutta tuurajien ja muutaman muun aineen opettajan kanssa taas on vääntöä ja lapsi osaa olla vaikea.
Ap
Eikös se erityisluokka ollut etsinnässä jo? Jos koulu ehdottaa erityisluokkaa, epäilemättä pitää olla paikka, johon lapsi osoitetaan. Lisäksi lapsi tarvitsee kunnollisen neuropsykiatrisen tutkimuksen. Joku psykologin haastattelu ei sitä ole.
Tuntuu, että et jotenkin sisäistä neuvoja, joita olet saanut ihan ammattilaisilta tässä ketjussa.
Miksi koko ajan puhut ulkopuolisesta psykologista? Koulun palavereissa tulee olla koulupsykologi eikä ulkopuolisia.
Ihaaa miten täälläkin syyllistetään miten kamalia opettajat ja toiset oppilaat ovat ja kuinka ap:n lapsi on vain väärinymmärretty herkkis. Osa oppilaista vain on moniongelmaisia ilman, että jotain syytä oikeasti osattaisiin sanoa. Oppilas, joka häiriköi kaikki tunnit on oikeasti aika raskas, luokan muille oppilaille ja opettajille. Erityisille on aika tyypillistä, että jos joku ulkopuolinen on oppituntia seuraamassa ongelmat eivät tule esille. Joskus nämä luokan häiriköt ovat myös suosittuja ja pyörittävät koko luokkaa mielensä mukaan. Erityiset myös helposti leimautuvat vaikka siihen omaan opettajaansa, jolloin tilanteet muiden opettajien kanssa kärjistyvät. Tiedän, että eräs oppilaani kävi käsiksi toiseen opettajaan, joka ei osannut lukea tilannetta pätkääkään. 9-vuotias on kuitenkin jo sen verran iso lapsi, että en itse näe millään tavalla oikeutettuna, että hermostuessaan käydään toisiin käsiksi. Tässä myös ap kertoo kuinka lapsi muutenkin sählää ja häiriköi oppitunnit. Yhdelle vastaavalle oppilaalle otettiin koekäyttöön adhd -lääkitys, vaikka mikään tyypillinen adhd ei ollutkaan (kotona/vapaa-ajalla ei ongelmia ollut). Määrät olivat aika mitättömiä, mutta lapsi itse uskoi lääkkeen vaikuttavan, joten koko käytös muuttui samalla ihan erilaiseksi. Jos itse olin sairaana, vanha meno jatkui sijaisen kanssa lääkityksestä huolimatta. Lumelääkettä tai ei, hänelle se kuitenkin toimi. Erään vastaavan tapauksen tiedän, että terapioista ja lääkityksestä huolimatta homma menee vain vuosi vuodelta vaikeammaksi. Eivätkä ne kaikki aikuisetkaan tervejärkisiä ole vaikka kaikki asiat olisi kotona ja koulussa yritetty hoitaa mahdollisimman hyvin. Rasittavaa on, että joskus näitä moniongelmaisia siirretään koulusta toiseen (heidän paperinsa eivät siirry) ja homma alkaa ikäänkuin alusta. Vanhemmat sokeasti luottavat siihen, että syy oli koulussa/opettajissa/muissa oppilaissa ja lapsi aloittaa puhtaalta pöydältä eikä kukaan uudessa koulussa tiedä edellisen koulun haasteista. Sitten kun ongelmia taas ilmenee, aloitetaan koko homma alusta ja kun ollaan yhdessä saamassa siihen jonkinlaista ratkaisua, vanhemmat päättävät muuttaa, että lapsi saa puhtaan alun ja vika on taas ollut kaikessa muussa paitsi siinä lapsessa. Erkkaluokat voivat myös olla kamalia. Lapsi, jolla on vähänkään taipumusta häiriökäyttäytymiseen voi saada uudessa luokassa ja koulukavereilta aikamoisia uusia työkaluja häiriköimiseen eli mielestäni joku syy/diagnoosi sille lapselle olisi hyvä saada, ennen kuin lähtee nuorisorikollisten kanssa samalle luokalle vielä melko kilttiä pilttiä tunkemaan. Loppupeleissä tiedän läheltä seuranneena kuinka raskasta oman lapsen häiriökäyttäytyminen voi olla ja aina apuja ei tunnu löytyvät mistään. Parhaasi varmasti kuitenkin yrität ja olet tähän mennessä yrittänytkin... eli mitäpä sitten osaisin muuta sanoa kuin tsemppiä ja huomaa hyvä lapsessasi kaikesta huolimatta!