Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi on väkivaltainen koulussa
05.11.2020 |
Apuja?
9-vuotias lapsi on jostain syystä hyvin vaikea koulussa. Ei kuuntele, ei keskity, ei pysty olla hiljaa tunnilla ja monesti tilanteet opettajan tai toisen oppilaan kanssa kärjistyy niin pahasti että lapsi lyö tai potkii.
Olemme käyneet perheneuvolan kautta psykologin, psykiatrin jne arvioissa pari vuotta sitten, ja sieltä ei löydetty mitään poikkeavaa lapsesta.
Olen ollut yhteydessä jatkuvasti lastensuojeluun, lasten psykiatriakeskukseen (en muista oikeaa paikkaa), kouluun, sekä muihin auttaviin tahoihin. Lasta on käyty "tarkkailemassa" koulussa, mutta tämä ulkopuolinen psykologi ei nähnyt mitään poikkeavaa käytöksessä. Koulu haluaisi lapsen psykoterapiaan ja erityisluokalle (ovat jo luokitelleet hänet erityisoppilaaksi), mutta ammatti-ihmiset taas eivät koe että psykoterapia on 9-vuotiaalle oikea paikka ja mitään ns. syytä ei löydy myöskään, että voitaisiin laittaa eritysluokalle..
Lapsi on kotona hyvin puhelias, kohtelias, ystävällinen ja auttavainen. Huomioi pikkusisartaan, huolehtii hänestä, eivätkä tappele kotona. Koirasta pitää huolta, on erittäin hellä ja huolehtivainen. Jos joku on surullinne, osoittaa heti empatiaa ja haluaa auttaa. Lapsella on paljon kavereita, on hyvin sosiaalinen ja reipas. Ei ole oikeastaan ikinä surullinen tai negatiivinen kotona.
Olemme eronneet isänsä kanssa yli 7 vuotta sitten, mutta silti monet syyttää että meidän ero teki lapsesta tälläisen. Itse en nyt koe, että ero rikkoi lapsen. Meillä on kuitenkin toinen lapsi, joka taas menestyy koulussa, eikä ole mitään ongelmia..
Elämme normaalia arkea, ei alkoa, ei tupakkaa, meillä on säännölliset rytmit ja rutiinit.
En enää tiedä mitä tehdä? Tällä viikolla lapsesta on tullut 3 ilmoitusta (lyönyt muita oppilaita, ja opettajaa). Mutta kotona on täysin normaali.
Mitä te tekisitte? Meillä on konsultaatio psykiatrin luona marraskuun lopussa ja olemme pohtineet koulun vaihtoa.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen käytös on hyvin erilaista kotona ja koulussa. En tiedä enää kenen arvioon luottaa. Itse en huomaa samoja ongelmia kuin koulu, siksi olen pyytänyt ulkopuolisen tekemääna arvion lapsesta tarkkailemalla häntä kouluympäristössä.
AP
Onko teillä kotonakin olohuoneessa koko ajan 30 muuta ihmistä? Ai eikö? Koulussa on paljon porukkaa ja on ihan selvää, että käytös voi olla erilaista kotona pienessä piirissä kuin koulussa isossa ihmismassassa. Ehkä lapsesi tarvii pienluokkaa? Tämä arvaus. Toivottavasti selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko asperger/lievä autismi täysin poissuljettu vaihtoehto? Millä tavalla nämä kaikki nepsypuolen diagnoosit on teiltä poissuljettu? Onko esimerkiksi ollut useamman päivän tutkimuksia lastenpsykiatrisella/neurologisella, johon sisältyy mm. ADOS-tutkimus?
Kerroit, että lapsi on suosittu ja hänellä on paljon ystäviä. Näin voi olla lievästi autistisellakin lapsella, mutta sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat voivat näkyät sitten ylilyönteinä ja kuormittumisena sosiaalisuudesta. Toisilla nämä vuorovaikutusongelmat näkyvät voimakkaampana, ja he usein saavatkin diagnoosin aiemmin.
Et tainnut sanoa kumpaa sukupuolta lapsesi on, mutta autismikirjon häiriöt ovat alidiagnosoituja tytöillä, sillä he lukevat toisten eleitä paremmin kuin pojat ja oppivat ns. mekaanisesti vuorovaikutussäännöt paremmin. Tästä on runsaasti tutkimusnäyttöä.
Kirjoituksissasi on monta asiaa, miksi nimenomaan autismikirjon häiriö tuli mieleeni, ja näitä ovat eskari-iästä(?) asti jatkuneet haasteet tunnistaa tunteita, aistiyliherkkyydet, ajoittain hyvin poikkeava käytös jota lapsi ei itsekään osaa selittää ja ylipäätään se että lapsella ei kerronnallinen puhe ole ikätasoista kun ei pysty käymään asioita läpi edes jälkikäteen, keskittymisvaikeudet luokassa voivat hyvinkin viitata toiminnanohjauksen vaikeuksiin ja aistisäätelyn ongelmiin luokkatilassa.
Lievä autismi diagnosoidaan keskimäärin kouluiässä, usein vasta jopa teini-iässä tai aikuisena. Pääsääntöisesti kaikentasoinen autismi on hyvin alidiagnositua Suomessa verrattuna muihin maihin, ja huoli täytyy herätä vanhemmalla/henkilöllä itsellään, sillä "seula" ei hälytä mikäli lapsi oppii esimerkiksi puhumaan normaalisti. Lähinnä sitten eskari/kouluiässä havahdutaan käytösongelmiin ja niitä mietitään vuosia, ja jossain vaiheessa joku alkaa ajamaan asiallisia tutkimuksia lapselle.
Epäilen, ettei teillä lapsi ole ollut varsinaisissa tutkimuksissa, vaan olette käyneet satunnaisesti lääkärillä, lastenpsykiatrisella jne. arvioitavana, mutta arviot ovat perustuneet kuitenkin aikalailla muutamiin tunteihin ja vanhemman kertomaan? Oikeasti esimerkiksi autismia tutkitaan n. viikon ajan päivittäin osastolla, joskus jopa yön yli, ja lasta tutkii samaan aikaan useamman eri alan ammattilainen nimenomaan autismikirjon näkökulmasta. Asperger tutkitaan yleensä lastenpsykiatrisella ja pienten lasten/muut autismiepäilyt lasten neurologisella.
T. Erityisopettaja
Hei,
Kiitos viestistä.
Olet oikeassa ettei lasta ole tutkittu neurologisella. Itse olen miettinyt vauvasta saakka että lapsi olisi asperger/autistinen, kun hänellä on tiettyjä sinne päin näyttäytyviä piirteitä. Varsinkin nyt kouluiässä näkyvät selkeämmin. Lapsi kävi perheneuvolan kautta psykologin tapaamisissa n. 10 kertaa. Siellä tehtiin erinäisiä testejä ja arvioita. Aspergeria tai autismia ei kuulemma ole, joten lisätutkimuksia ei suoisteltua. Tunteiden säätelyssä huomattiin vaikeuksia ja silloin tuli nämä tunnekortit mukaan kuvioihin. Muuta ei löydetty. Normaaliälyinen lapsi, jolla ei pitäisi olla adhd tai oppimisvaikeuksia.
Tietenkin olisi kiva päästä laajempiin tutkimuksiin ja toivottavasti lastenpsykiatrinen yksikkö osaisi auttaa niissä (sinne olemme menossa seuraavaksi).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen käytös on hyvin erilaista kotona ja koulussa. En tiedä enää kenen arvioon luottaa. Itse en huomaa samoja ongelmia kuin koulu, siksi olen pyytänyt ulkopuolisen tekemääna arvion lapsesta tarkkailemalla häntä kouluympäristössä.
AP
Onko teillä kotonakin olohuoneessa koko ajan 30 muuta ihmistä? Ai eikö? Koulussa on paljon porukkaa ja on ihan selvää, että käytös voi olla erilaista kotona pienessä piirissä kuin koulussa isossa ihmismassassa. Ehkä lapsesi tarvii pienluokkaa? Tämä arvaus. Toivottavasti selviää.
Yritä jo ymmärtää että sinne olemme jo vuoden halunneet, mutta kun se ei käy sormia napauttamalla! Oli tutkimuksia, tapaamisia, kokeiluja, keskusteluja, ja nyt vasta koulukin on alkanut ottamaan sen puheeksi että minne voisimme hänet laittaa. Ei niitä luokkia ole joka kulmalla eikä todellakaan jokainen niihin edes pääse. Olisin vienyt heti, jos vain se olisi mahdollista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asperger/lievä autismi täysin poissuljettu vaihtoehto? Millä tavalla nämä kaikki nepsypuolen diagnoosit on teiltä poissuljettu? Onko esimerkiksi ollut useamman päivän tutkimuksia lastenpsykiatrisella/neurologisella, johon sisältyy mm. ADOS-tutkimus?
Kerroit, että lapsi on suosittu ja hänellä on paljon ystäviä. Näin voi olla lievästi autistisellakin lapsella, mutta sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat voivat näkyät sitten ylilyönteinä ja kuormittumisena sosiaalisuudesta. Toisilla nämä vuorovaikutusongelmat näkyvät voimakkaampana, ja he usein saavatkin diagnoosin aiemmin.
Et tainnut sanoa kumpaa sukupuolta lapsesi on, mutta autismikirjon häiriöt ovat alidiagnosoituja tytöillä, sillä he lukevat toisten eleitä paremmin kuin pojat ja oppivat ns. mekaanisesti vuorovaikutussäännöt paremmin. Tästä on runsaasti tutkimusnäyttöä.
Kirjoituksissasi on monta asiaa, miksi nimenomaan autismikirjon häiriö tuli mieleeni, ja näitä ovat eskari-iästä(?) asti jatkuneet haasteet tunnistaa tunteita, aistiyliherkkyydet, ajoittain hyvin poikkeava käytös jota lapsi ei itsekään osaa selittää ja ylipäätään se että lapsella ei kerronnallinen puhe ole ikätasoista kun ei pysty käymään asioita läpi edes jälkikäteen, keskittymisvaikeudet luokassa voivat hyvinkin viitata toiminnanohjauksen vaikeuksiin ja aistisäätelyn ongelmiin luokkatilassa.
Lievä autismi diagnosoidaan keskimäärin kouluiässä, usein vasta jopa teini-iässä tai aikuisena. Pääsääntöisesti kaikentasoinen autismi on hyvin alidiagnositua Suomessa verrattuna muihin maihin, ja huoli täytyy herätä vanhemmalla/henkilöllä itsellään, sillä "seula" ei hälytä mikäli lapsi oppii esimerkiksi puhumaan normaalisti. Lähinnä sitten eskari/kouluiässä havahdutaan käytösongelmiin ja niitä mietitään vuosia, ja jossain vaiheessa joku alkaa ajamaan asiallisia tutkimuksia lapselle.
Epäilen, ettei teillä lapsi ole ollut varsinaisissa tutkimuksissa, vaan olette käyneet satunnaisesti lääkärillä, lastenpsykiatrisella jne. arvioitavana, mutta arviot ovat perustuneet kuitenkin aikalailla muutamiin tunteihin ja vanhemman kertomaan? Oikeasti esimerkiksi autismia tutkitaan n. viikon ajan päivittäin osastolla, joskus jopa yön yli, ja lasta tutkii samaan aikaan useamman eri alan ammattilainen nimenomaan autismikirjon näkökulmasta. Asperger tutkitaan yleensä lastenpsykiatrisella ja pienten lasten/muut autismiepäilyt lasten neurologisella.
T. Erityisopettaja
Hei,
Kiitos viestistä.
Olet oikeassa ettei lasta ole tutkittu neurologisella. Itse olen miettinyt vauvasta saakka että lapsi olisi asperger/autistinen, kun hänellä on tiettyjä sinne päin näyttäytyviä piirteitä. Varsinkin nyt kouluiässä näkyvät selkeämmin. Lapsi kävi perheneuvolan kautta psykologin tapaamisissa n. 10 kertaa. Siellä tehtiin erinäisiä testejä ja arvioita. Aspergeria tai autismia ei kuulemma ole, joten lisätutkimuksia ei suoisteltua. Tunteiden säätelyssä huomattiin vaikeuksia ja silloin tuli nämä tunnekortit mukaan kuvioihin. Muuta ei löydetty. Normaaliälyinen lapsi, jolla ei pitäisi olla adhd tai oppimisvaikeuksia.
Tietenkin olisi kiva päästä laajempiin tutkimuksiin ja toivottavasti lastenpsykiatrinen yksikkö osaisi auttaa niissä (sinne olemme menossa seuraavaksi).
Ap
Sano suoraan lastenpsykiatrisella, että olet epäillyt lapsella autismikirjon häiriötä vauvasta asti. Neuvolan psykologi ei valitettavasti ole pätevä arvioimaan yksin, onko lapsi esimerkiksi lievästi autistinen. Todennäköisesti hän on tehnyt kartoitusta, löytyykö piirteitä, mutta hyvin usein normaaliälyisen ja normaalisti puhumaan oppineen lapsen kanssa nämä näkyvät oikeasti vasta siinä varsinaisessa ADOS tutkimuksessa, jota ei tehdä neuvolan puolelta vaan erikoissairaanhoidossa.
Eli sanot nyt suoraan, että tätä olet epäillyt, ja epäilet että normaaliälyisenä lapselta on tämä jääty huomaamatta. Valitettavasti vanhemman pitää korostaa paljon tätä, että itse epäilee asiaa. Asiallisiin autismitutkimuksiin kuuluu ADI-R-haastattelu vanhemmille ja ADOS-tutkimus, jotta tiedät mitä vaatia. Psykologi ei ole voinut edellämainittuja tehdä sinun tietämättäsi, sillä ADI-R on useamman tunnin intensiivinen haastattelu, jossa analysoidaan kaikki lapsen mahdolliset piirteet vauvasta tähän ikään asti. ADOS-tutkimuksessa on aina kaksi henkilöä, ja se videoidaan.
En väitä että kyseinen psykologi olisi ollut epäpätevä missään nimessä. Hän on varmasti asianmukaisesti kartoittanut piirteitä, mutta silti on tosiasia että lievä autismi jää pääsääntöisesti tunnistamatta ennen kuin ongelmat eskaloituvat ja tulee ilmi vasta kun lasta tutkitaan monta päivää nimenomaan autismin näkökulmasta.
Nyt kun olet vähän kärryillä asiasta, niin tiedät paremmin mitä tehdä. Vähemmän aistikuormaa, yrität kaikkesi saada lapsen pienluokkaan vaikka toki sinä et asiaa päätä. Etsit tietoa kuinka helpottaa lapsen toiminnaohjausta. Esim. paperille ylös tehtäväjärjestys pulpettiin, kun lapsi aloittaa tunnin jne. Etsitte opettajan kanssa yhdessä nyt tähän hetkeen aistikuorman vähentämiseen ja toiminnanohjauksen parantamiseen keinoja. Sano opettajalle suoraan mitä epäilet, jos teillä on hyvä keskusteluyhteys.
T. Lainaamasi
Vierailija kirjoitti:
Tuo kielivalinta kuullostaa järjettömältä.
Opetuskielenä kieli, jota lähivanhempi ei osaa?
Jotenkin luulen, että tässä voisi olla ongelman ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koulussa tosiaan sanovat ettei lapsella ole ystäviä ja muut pelkäävät häntä. Psykologi taas sanoi että lapsella on paljon ystäviä ja oli kuulemma suosittu muiden lasten keskuudessa, eikä kukaan pelännyt." Apn lainaus
Lisäksi kerroit, että poika häiriköi tunnilla. Pojilla alkaa kouluiässä nämä häiriköt nousta suosioon, varsinkin jos omaavat vielä jotain sosiaalisia taitoja. Viettääkö lapsi vapaa ajalla aikaa kavereiden kanssa. Onko lasten välillä kaikki ok? Onko harrastuksia joissa pystyy noudattamaan sääntöjä?
Mitä mieltä lapsi olisi koulun vaihdosta? Toisaalta jos oman luokan ja open kanssa sujuu hyvin ja ongelmat tulevat esille vieraamman open tunnilla niin luokassa tuskin ongelman ydin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään just tällaisia juttuja. Että lasten koulussa on lapsia joiden vanhemmat vain jutustelevat asioista kun lapsi hakkaa muita. Oma lapseni saisi turpaan koko ajan ja hakkaajaa kehutaan kiltiksi ja empaattiseksi ja hommaa ei saada kuriin. Ihan painajainen. Kai olet sanonut lapselle että jos hän vielä kerrankin lyö tai potkii, puhelin ja pelit ja kaikki muut edut lähtevät samantien. Mitä hittoa siellä oikein tapahtuu??
Niinpä. Lapseni on aina siellä nyrkkeilysäkkeinä ei kukaan lohduta ja puolusta. Sit vaan levitellään neuvottamana käsiään kun ei saada kiusaajaa hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkoon aiheuttaja mikä tahansa, lapsen pitää oppia syyn ja seurauksen suhdetta. Jos satuttaa muita, seuraukset on oltava riittävän tuntuvat, että motivoituu harjoittelemaan itsesäätelyä. Rauhoittumisen keinoja on opeteltava vanhempien avulla vahvasti. Onnistumisia vahvistettava. Missään nimessä ei pidä liiaksi lähteä ymmärtämisleikkeihin näin vakavissa asioissa, lapsi alkaa kokea itsensä uhriksi, eikä näe että voisi vaikuttaa omaan käytökseensä ja reagointitapaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset voi lyödä ja kiusata ihan käsittämättömistä asioista.. eivät kestä ja hyväksy erilaisuutta ja joku rupesi ärsyttämään ilman mitään hyvää näkyvää syytä. Sellaisia kokemuksia mulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun vaihto voisi olla hyödyllinen myös siitä syystä, että vanhassa kaveripiirissä voi lapsen mainetta olla vaikea muuttaa myönteiseksi enää sen jälkeen kun on temponut muita turpiin ja pitänyt luokkaa kauhussa. Olisi reilua että jos ongelma lähtee ratkeamaan, että hänellä olisi mahdollisuus lähteä puhtaalta pöydältä.
Miten kommunikaatio luokkakavereiden kanssa sujuu, käyttääkö lapsi heidän kanssaan myös kuvakortteja? Turhautuuko lapsi muihin lapsiin jotka eivät ymmärrä hänen ulosantiaan, tai hän ei ymmärrä muita?
Lapsesi voisi aloittaa nyrkkeily harrastuksen niin saisi purkaa aggressioitaan turvallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko veriarvot ja varsinkin rauta-arvot tutkittu? Vegaanilapsilla tämä on usein ongelmana!
Autismin piirteet ja huonot veriarvot on uusimpien tutkimusten mukaan liitetty toisiinsa. Kannattaa selvittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapsi tarvitsee tukea kun on väkivaltainen. Se ei ole normaalia. Muilla oppilailla on myös oikeus turvallisuuteen.
Samaa mieltä olen. Siksi olen tehnyt lastensuojeluilmoituksia myös lapsesta, kun alkoi lisääntymään tämä käytös. Heidän kauttaan nyt ei kauheasti saanut apuja, mutta juttelua ja jotain vinkkejä.
Lastenneuvolan kautta saatu apu on loppunut. Kaikki käynnit on käytetty.. Olen heidän kanssaan kuitenkin paljon ollut myös yhteydessä. Jännä miten vaikea on saada apua :(
AP
Miksi et suostu sitten erityiskouluun? Sehän on sitä apua.
Missä lukee etten ole suostunut?
Lapsella ei ole oppimishäiriöitä, ei ADHD, ei autismia.. Ei mitään todettua syytä millekään eritysluokalle. Kai tiedät ettei nykyään ole pienluokkia. Laittaisin mielelläni, mutta oikeaa luokkaa ei löydy ja siksi se koulun vaihdos on pohdinnassa. Ammattilaisilla.
AP
Hän ei etsii asemaa yhteisössä. Häntä pitää kädestä pitäen opastaa, miten hän selviää parhaiten. Hakee selvästi ihailua ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Autismin piirteet ja huonot veriarvot on uusimpien tutkimusten mukaan liitetty toisiinsa. Kannattaa selvittää.
Oma (Kannerin oireyhtymä) autistini söi pienenä ilman vaikeuksia n. kolmea ruoka-ainetta. Jauheliha tuntui sahanpuruilta suussa jne. Varmasti veriarvoissa näkyi huonosti syöminen. Kiitos kodin ja päiväkodin ymmärryksen ja sinnikkään työn tässä päästiin eteenpäin ilman että lapsella meni luottamus aikuisiin. Ei toki vieläkään syö yhtä monipuolisesti kuin muut, mutta riittävän hyvin.
Autismiin liittyy hyvin olennaisesti aistien yli/aliherkkyys. Lähes kaikilla on syömisen kanssa jonkinasteista ongelmia, jotka liittyvät haju-, maku- ja/tai tuntoaisteihin. Viimeisimmän väitöstutkimuksen mukaan lapsella pitäisi aina epäillä autismikirjon ongelmia kun hänellä on voimakkaita aistiyliherkkyyksiä, niin selvä korrelaatio on näiden välillä.
Noissa tutkimuksissa mistä puhut on aivan varmasti huomioitu myös tämä yhtenä selittäjänä, eli veriarvojen yhteys huonoon syömiseen. Jos ei ole, niin ne ovat huonoja tutkimuksia. Aina välillä tulee näitä ihmerohto/kalaöljy/D-vitamiini -huutelijoita ymmärtämättä mistä tässä on kyse. Siksi halusin kirjoittaa sinulle kattavan vastauksen. Et oikein selventänyt, mitä hait kommentillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismin piirteet ja huonot veriarvot on uusimpien tutkimusten mukaan liitetty toisiinsa. Kannattaa selvittää.
Oma (Kannerin oireyhtymä) autistini söi pienenä ilman vaikeuksia n. kolmea ruoka-ainetta. Jauheliha tuntui sahanpuruilta suussa jne. Varmasti veriarvoissa näkyi huonosti syöminen. Kiitos kodin ja päiväkodin ymmärryksen ja sinnikkään työn tässä päästiin eteenpäin ilman että lapsella meni luottamus aikuisiin. Ei toki vieläkään syö yhtä monipuolisesti kuin muut, mutta riittävän hyvin.
Autismiin liittyy hyvin olennaisesti aistien yli/aliherkkyys. Lähes kaikilla on syömisen kanssa jonkinasteista ongelmia, jotka liittyvät haju-, maku- ja/tai tuntoaisteihin. Viimeisimmän väitöstutkimuksen mukaan lapsella pitäisi aina epäillä autismikirjon ongelmia kun hänellä on voimakkaita aistiyliherkkyyksiä, niin selvä korrelaatio on näiden välillä.
Noissa tutkimuksissa mistä puhut on aivan varmasti huomioitu myös tämä yhtenä selittäjänä, eli veriarvojen yhteys huonoon syömiseen. Jos ei ole, niin ne ovat huonoja tutkimuksia. Aina välillä tulee näitä ihmerohto/kalaöljy/D-vitamiini -huutelijoita ymmärtämättä mistä tässä on kyse. Siksi halusin kirjoittaa sinulle kattavan vastauksen. Et oikein selventänyt, mitä hait kommentillasi.
Yritin auttaa. Omalla lapsella ferritiiniarvo oli täysin alhaalla, vaikka hän syö hyvin, mutta vegaaniruokaa vain. Siksi lisäsimme hänelle rautaa tabletteina. On autisti ja aistiyliherkkä. Ainakaan ei ole huonommaksi mennyt, saa nähdä jatkossa. Kaikki konstit käytetään hänen olonsa helpottamiseksi.
Jos olisin ap, menisin katsomaan mitä välkällä tapahtuu. Paljastamatta aikeita kellekään. Kouluissa on paljon kaikenlaista härkkimistä ja ärsyttämistä, tietynluonteinen lapsi vastaa herkästi nyrkein.
Lapset voivat olla väkivaltaisia ilman, että kyseessä olisi mikään häiriö. Tunnesäätelyn kehittyminen voi viedä vuosikausia. Kaikki aikuisetkaan eivät suinkaan osaa käyttäytyä.
Pienluokka toki vähentää kuormitusta ja ärsykkeitä ympärillä ja auttaa lasta pärjäämään tilanteissa paremmin.
Tunnetaitokerhoa suosittelen myös. Niitä järkätään jopa verkossa.
Alue: Aihe vapaa
Ei erityisluokalle pääseminen vaadi diagnosoitua adhd:ta tai oppimisvaikeuksia.
Sinne hakeudutaan myös sosiaalisista sekä psyykkisistä syistä.
Ehdottomasti pieneen ryhmään ja erityisluokanopettajan opetukseen !