Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi on väkivaltainen koulussa
05.11.2020 |
Apuja?
9-vuotias lapsi on jostain syystä hyvin vaikea koulussa. Ei kuuntele, ei keskity, ei pysty olla hiljaa tunnilla ja monesti tilanteet opettajan tai toisen oppilaan kanssa kärjistyy niin pahasti että lapsi lyö tai potkii.
Olemme käyneet perheneuvolan kautta psykologin, psykiatrin jne arvioissa pari vuotta sitten, ja sieltä ei löydetty mitään poikkeavaa lapsesta.
Olen ollut yhteydessä jatkuvasti lastensuojeluun, lasten psykiatriakeskukseen (en muista oikeaa paikkaa), kouluun, sekä muihin auttaviin tahoihin. Lasta on käyty "tarkkailemassa" koulussa, mutta tämä ulkopuolinen psykologi ei nähnyt mitään poikkeavaa käytöksessä. Koulu haluaisi lapsen psykoterapiaan ja erityisluokalle (ovat jo luokitelleet hänet erityisoppilaaksi), mutta ammatti-ihmiset taas eivät koe että psykoterapia on 9-vuotiaalle oikea paikka ja mitään ns. syytä ei löydy myöskään, että voitaisiin laittaa eritysluokalle..
Lapsi on kotona hyvin puhelias, kohtelias, ystävällinen ja auttavainen. Huomioi pikkusisartaan, huolehtii hänestä, eivätkä tappele kotona. Koirasta pitää huolta, on erittäin hellä ja huolehtivainen. Jos joku on surullinne, osoittaa heti empatiaa ja haluaa auttaa. Lapsella on paljon kavereita, on hyvin sosiaalinen ja reipas. Ei ole oikeastaan ikinä surullinen tai negatiivinen kotona.
Olemme eronneet isänsä kanssa yli 7 vuotta sitten, mutta silti monet syyttää että meidän ero teki lapsesta tälläisen. Itse en nyt koe, että ero rikkoi lapsen. Meillä on kuitenkin toinen lapsi, joka taas menestyy koulussa, eikä ole mitään ongelmia..
Elämme normaalia arkea, ei alkoa, ei tupakkaa, meillä on säännölliset rytmit ja rutiinit.
En enää tiedä mitä tehdä? Tällä viikolla lapsesta on tullut 3 ilmoitusta (lyönyt muita oppilaita, ja opettajaa). Mutta kotona on täysin normaali.
Mitä te tekisitte? Meillä on konsultaatio psykiatrin luona marraskuun lopussa ja olemme pohtineet koulun vaihtoa.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Harmi jos ap lähtee. Kuva tästä tilanteesta alkaa selkeytyä.
Ap:n ja lapsen isän suhde hämmästyttää. Isää kuvaa kunnolliseksi, mutta kuitenkaan vanhemmat eivät ole keskenään pohtineet lapsen ongelmaa, sopineet pelisäännöistä ja kasvatuksesta. Varsinkin kun näin isosta ongelmasta on kyse niin kyllä sen kommunikoinnin pitäisi toimia vanhempien välillä.
Myös kuvaus lapsesta kotona kuulosti lähes uskomattomalta. En ole vielä itse tavannut kotona ap:n lapsen lailla kuvattua käytöstä keneltäkään lapselta enkä edes aikuiselta. Jos siis tämä kohtelias, empaattinen ja huolehtiva ovat ainoat puolet mitä lapsi kotona näyttää. Meillä ainakin kaiken hyvän käytöksen lisäksi kiukutellaan, riidellään, huudetaan ja sisarukset jopa keskenään sattutavat toisiaan, vaikka eivät tätä ikinä vieraille tai koulussa tekisi.
Ap mainitsi olevansa etävanhempi. Siinä voi olla yksi selitys, miksi oireilu ei näy hänelle saakka. Hyvin kummallinen tarina kaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi jos ap lähtee. Kuva tästä tilanteesta alkaa selkeytyä.
Ap:n ja lapsen isän suhde hämmästyttää. Isää kuvaa kunnolliseksi, mutta kuitenkaan vanhemmat eivät ole keskenään pohtineet lapsen ongelmaa, sopineet pelisäännöistä ja kasvatuksesta. Varsinkin kun näin isosta ongelmasta on kyse niin kyllä sen kommunikoinnin pitäisi toimia vanhempien välillä.
Myös kuvaus lapsesta kotona kuulosti lähes uskomattomalta. En ole vielä itse tavannut kotona ap:n lapsen lailla kuvattua käytöstä keneltäkään lapselta enkä edes aikuiselta. Jos siis tämä kohtelias, empaattinen ja huolehtiva ovat ainoat puolet mitä lapsi kotona näyttää. Meillä ainakin kaiken hyvän käytöksen lisäksi kiukutellaan, riidellään, huudetaan ja sisarukset jopa keskenään sattutavat toisiaan, vaikka eivät tätä ikinä vieraille tai koulussa tekisi.Ap mainitsi olevansa etävanhempi. Siinä voi olla yksi selitys, miksi oireilu ei näy hänelle saakka. Hyvin kummallinen tarina kaikkiaan.
Ap sanoi lasten olevan molemmilla yhtä paljon. Molemmat ei voi olla lähivanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vanhempia, jotka eivät usko, että kotiolot vaikuttaisivat lapsen kehitykseen. Tunnen näitä henkilökohtaisestikin, jotka sanovat, että hyvin lapset ovat selviytyneet.
Todellisuudessa kotona on ollut turvattomuutta monessa muodossa ja se on jättänyt jälkensä. Vanhemmat ymmärrettävästi kieltävät totuuden.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta esim.mun lapsuudessa syytettiin vanhempia, kun olin pelokas koulussa. Vaikka johtui koulukiusaajista. Vanhempia on aina helpoin syyttää.
Miten se lapsi menee kouluun sieltä äidin luota ihan toisesta kaupungista kun syy koulun valintaan oli se että lapsen toista äidinkieltä ei opeteta ap:n kotikaupungissa. No, kuitenkin. Jos ap ei tiedä miten lapsella menee isän luona, miten voi sanoa että lapsi on ihan normaali ja kaikki on ihan normaalia? Ap ei tiedä yhtään miten isällä toimitaan ja mitä siellä tapahtuu. Olen ihmeissäni ettei isän elämää ole alettu tutkia tarkemmin. Yhteistyö ei vanhemmilla nyt ihan toimi.
Kuinka syvällisesti ja pitkään lapsen kanssa on yritetty sanoittaa tunteita ja selvitellä lyömisen syitä? Mulla on ihan normaali lapsi, mutta vaikeassa tilanteessa menee helposti vähintään 30 min, ennenkuin hän saa sanottua ne vaikeat asiat, jotka mieltä ovat painaneet ja pahaa mieltä aiheuttaneet. Yleensä aina ensin sanoo "ei mitään" tai "emmätiedä", seuraavassa vaiheessa sanoo joukon ns. helppoja syitä eli sellaisia joita kuvittelee minun haluavan kuulla ja vasta pitkän keskustelun ja hienovaraisen kaivelun jälkeen yleensä paljastuu ne perimmäiset syyt. Ongelmia ei voida ratkoa ennen kuin huonon käytöksen syy saadaan selville. Itse panostaisin nyt tähän selvittelyyn. Se vaatii aikuiselta pitkää pinnaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusataan jollain tavalla. Opettaja ei tajua taikka sulkee silmänsä ja siksi lapsi käyttäytyy näin. Meillä ilmeni näin. Alhainen verensokeri voi myös vaikuttaa käytökseen? Eväät kouluun mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapsi itse tietää ketä on lyönyt. Kotona asian selvitys ja kenestä kyse, hattu kouraan ja anteeksi pyyntö ja vaikka olisi jo koulussa pyydetty.Antaa ihan hyvän kuvan lapselle, että asiat selvitetään loppuun asti. Vanhemmat eivät voi jäädä pimentoon.
Tämä jättää lapsen aika alisteiseen asemaan, jos koko totuus ei ole tuo, että hän on lyönyt vaan sitä on edeltänyt jotain piiloon jäävää epäreiluutta tai kiusaamista, mihin lapsi näin reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole esittänyt ihan tavallista syytä väkivaltaisen käyttäytymiseen: verensokerin lasku. Lapsella voi olla huono olo alhaisen verensokerin vuoksi ja siksi hän lyö. Tämä oli erään kummallisen tapauksen takana. Tälle lapselle puhkesi sittemmin diabetes. Tv eläkeope.
Ehdottomasti tarkastelun arvoinen asia. Joskus vastaus voi olla nenän edessä.
Mutta miksi sitä väkivaltaa esiintyy vain koulussa? Eikös Ap jotenkin näin sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole esittänyt ihan tavallista syytä väkivaltaisen käyttäytymiseen: verensokerin lasku. Lapsella voi olla huono olo alhaisen verensokerin vuoksi ja siksi hän lyö. Tämä oli erään kummallisen tapauksen takana. Tälle lapselle puhkesi sittemmin diabetes. Tv eläkeope.
Ehdottomasti tarkastelun arvoinen asia. Joskus vastaus voi olla nenän edessä.
Mutta miksi sitä väkivaltaa esiintyy vain koulussa? Eikös Ap jotenkin näin sanonut.
Huono aamupala, kouluruoka ei miellytä, kiire ulos välitunnille, ei malta syödä. Kotona voi syödä rauhassa ja mieleistä ruokaa. Siinä selitys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin tehtävä on pysyä lapsen puolella, vaikka mikä olisi... Eiköhän asiat vielä järjesty. Kyllä niitä kuumakalleja muiltakin löytyy.
Kokeile rankaisun sijaan palkitsemista, kun on mennyt hyvin... ja harjoitelkaa sanoittamaan niitä tunteita. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ainoastaan teot eivät.
Minusta tärkein olisi saada lapsi puhumaan. Minulla on yksi lapsista sellainen, joka sulkeutui ja lakkasi puhumasta vihaisena tai jos hän koki, että häntä syytetään jostain. Tein niin, että kun hän suuttui ja tilanteet olivat jopa väkivaltaisia lapsen puolelta, istuin alas lapsen huoneeseen ja sanoin, että täältä ei lähdetä, ennen kuin asiasta on puhuttu.
Normaalitilanteessa en pakottaisi lasta puhumaan, mutta seuraus lapselle toisen lyömisestä voisi olla, että asia käydään läpi hetki hetkeltä ja tunne tunteelta. Voit perustella sitä lapselle, että "koska lyöminen on niin väärin, meidän pitää selvittää tarkasti, mistä se johtuu niin, että sinulle tulee parempi olo ja alkaa tuntua, ettei tarvitsekaan lyötä".
Voit auttaa lasta hankkimalla tai tekemällä esimerkiksi tunnekortit, jos lapsen on vaikea sanoa asioita ääneen. Sinä esität kysymyksen "ennen kuin löit, miltä sinusta tuntui?" ja lapsi osoittaa sopivaa tunnekorttia, joita voi muun muassa olla vihainen, surullinen, pelko jne. Sitten kehut aina, kun onnistuu osoittamaan jotain korttia ja jatkat eteenpäin esimerkiksi "miltä susta tuntui, kun olit lyönyt?" ja "miltä sinusta tuntuu isän luona?". Kehut edistymistä ja kerro, miten ylpeä olet, että lapsi sai niin hienosti näytetyksi jonkin tunteen. Että tätä te alatte nyt harjoitella, koska se on kaikista tärkein taito elämässä: kertoa, miltä itsestä tuntuu.
Valmistaudu siihen, että lapsi suuttuu ja saa raivokohtauksia. Pidät kiinni, sanot, että ymmärrät, että tuntuu pahalta. Monesti se puhumiseen pakottaminen laukaisee ahdistuksen, joka purkautuu vihana. Kun estät fyysisesti raivon tai osoitat empaattisesti, että tästä nyt ei pääse, vaikka tuntuisikin pahalta, alkaa jossain vaiheessa itku ja lopulta kun lapsi ymmärtää, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta ja häntä ei jätetä yksin, eikä aikuinen ole vihainen, syntyy turvallinen ja väsynyt olo, jossa voi harjoitella puhumista. Valmistaudu alkuun monen tunnin raivoamiseen. Itse istuin lapsen huoneessa usein parikin tuntia, ennen kuin lapsi suostui yhteistyöhön. Nykyisin hän osaa kertoa paljon paremmin tunteistaan ja on ylpeä omasta edistyksestä.
Tietysti on joitain tapauksia, jossa en tekisi noin kuten erityislapsi tai jos lapsella on selektiivinen mutismi. Jos lapsi on "normaali", joku syy hänellä on lyödä ja sitä lähtisin kartoittamaan sekä hänen itsensä että koulukavereiden vuoksi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mä poistun kokonaan tästä keskustelusta nyt. Tiesin ettei täältä voi saada apua.
Olen oikeasti täysin yksin tässä asiassa. Olen soittanut jokaikiseen paikkaan johon voin soittaa. Olen tehnyt niin monta lastensuojeluilmoitusta ja olen miettinyt niin paljon lapsen antamista pois tai vanhemmuudesta luopumista.
Lapsi kutsutaan jokaisiin juhliin, hänellä on paljon kavereita, ja hän on hyvin suosittu. Itse olen niin väkivaltaa vastaan ettei toisikaan, enkä sulje silmiä millekään. Ette edes tiedä miten pettynyt olen lapseen kun tätä tapahtuu. Inhoan itseäni ja itken tämän takia joka päivä. Mutta KUKAAN vanhempi ei ole meitä vastaan. Kaikki on mukavia ja lapsesta tykätään, joten olen itsekin hyvin ymmälläni tästä kaikesta!
Enkä ole päähän silittelijä tai muuten vain lepsukka vanhempi. Meillä on säännöt, rangaistukset kotona, ja lapsi kunnioittaa niitä.
Toivon, ettei kenenkään teidän lapsi tule kokemaan tälläisiä ongelmia. Huomaatte miten vaikeaa näihin on saada apua tai ratkaisua.
Kiitos haukuista. Ne paransi ainakin omaa fiilistä tosi paljon. Luuletteko etten tiedä että jokin asia ei ole hyvin? EI tietenkään ole, ei normaali lapsi lyö ketään!
Ja olenko tosissaan ainoa jonka lapsi on kaksikielinen vaikka ei itse ole? Heidän isänsä on, en minä Totta kai silloin lapsi on myös. Ainakin itse koen että kielet on rikkaus. Itse en vain niitä osaa..
AP
Non niin——tulihan se sieltä, mitä aavistin jo alussa. Ap tahtoo päästä tästä lapsesta eroon, ettei hänen tarvitsisi pitää oolenkaan lasta kotonaan. Oma lehmä ojassa.
Poikien äiti kirjoitti:
Äidin tehtävä on pysyä lapsen puolella, vaikka mikä olisi... Eiköhän asiat vielä järjesty. Kyllä niitä kuumakalleja muiltakin löytyy.
Kokeile rankaisun sijaan palkitsemista, kun on mennyt hyvin... ja harjoitelkaa sanoittamaan niitä tunteita. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ainoastaan teot eivät.
9v ei ole mikään koiranpentu joka vielä opettelee tällaisia asioita. Eihän tämä lapsi edes ole kuumakalle vaan käyttäytyy kaikissa tilanteissa kauniisti ja on kaikkialla pidetty, mitä nyt tällä viikolla kolme kertaa jo ehtinyt painaa toisia lapsia ja aikuisia kasettiin. Kuumakalle on muutenkin vähättelevä termi kun kyseessä on pahasti väkivaltainen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole esittänyt ihan tavallista syytä väkivaltaisen käyttäytymiseen: verensokerin lasku. Lapsella voi olla huono olo alhaisen verensokerin vuoksi ja siksi hän lyö. Tämä oli erään kummallisen tapauksen takana. Tälle lapselle puhkesi sittemmin diabetes. Tv eläkeope.
Mun lapseni oli ala-asteella pienluokalla ja koko luokka alkoi käyttäytyä kuin pahaiset apinat joskus klo 10 (koulu alkanut 8) tai iltapäivällä kun ruoka syöty klo11. Opettaja onneksi keksi ratkaisun, eväät mukaan, joka päivä. Luokassa oli myös jääkaappi johon sai tuoda viikoksi välipaloja lapselle. Kas kummaa, luokka rauhoittui. Ehkä joillain vaikuttaa tuo verensokerinlasku niin ettei mistään tule enää mitään. Ja tosiaan, luokka pienluokka, diagnooseja adhd, ADD, tourette, hahmotushäiriöt ja mitä näitä nyt onkaan.
Poikien äiti kirjoitti:
Äidin tehtävä on pysyä lapsen puolella, vaikka mikä olisi... Eiköhän asiat vielä järjesty. Kyllä niitä kuumakalleja muiltakin löytyy.
Kokeile rankaisun sijaan palkitsemista, kun on mennyt hyvin... ja harjoitelkaa sanoittamaan niitä tunteita. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ainoastaan teot eivät.
Kannattaa myös välillä kääntää asia toisinpäin. Entä jos oma lapsi olisi se, joka joutuu päivittäin elämään väkivallan pelossa koulussa? Olisiko silloinkin lyöjän äidin velvollisuus puolustaa lastaan ja odotella, että asiat kyllä jotenkin järjestyvät?
Tai miten teillä kotona? Jos yksi lapsi lyö toista, niin keskitytkö siihen lyöjän rakastamiseen ja palkitsemiseen?
Jos lapseni olisi väkivaltainen, missä tahansa, vaikkapa koulussa, niin lähtisin siltä istumalta kouluun selvittämään asiaa.... Ja anteeksi pyyntämään siltä jota hän olisi lyönyt ! Näin vaikka "joka päivä"...
Opettajan kuuluu myös ottaa luokan kanssa puheeksi kaikki kiusaamis ja väkivaltatilanteet.
Kiusaamis ja väkivalta tapaukset avoimesti puheeksi pojan ja oppilaiden kesken.
Aina ei toki keskustelut tuota tulosta. Mutta jotainhan pitää tehdä. Jos toimii niin kuin ei saisi toimia, niin siitä pitää tulla myös seurauksia ! Jos annetaan vaan tällaisen jatkua ja jatkua, niin se myös todellakin jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapsi itse tietää ketä on lyönyt. Kotona asian selvitys ja kenestä kyse, hattu kouraan ja anteeksi pyyntö ja vaikka olisi jo koulussa pyydetty.Antaa ihan hyvän kuvan lapselle, että asiat selvitetään loppuun asti. Vanhemmat eivät voi jäädä pimentoon.
Tämä jättää lapsen aika alisteiseen asemaan, jos koko totuus ei ole tuo, että hän on lyönyt vaan sitä on edeltänyt jotain piiloon jäävää epäreiluutta tai kiusaamista, mihin lapsi näin reagoi.
Toki ne syyt pitää selvittää kunnolla. Keskustella, kuunnella ja selvittää miksi ja mitä on tapahtunut.
Toki tämä voi olla ongelma, joka lapsen kasvaessa jää itsestään pois, kun keinoja käsitellä hankalia tunteita ja tilanteita kasvaa.
Lapsi on kuitenkin jossain vaiheessa, kun käytös on jatkunut oikeuttanut itsensä toimimaan ristiriitatilanteissa väkivaltaisesti. Varsinkin jos noin laaja joukko ammattilaisia on asiaa tutkinut eikä diagnoosia löydy. Lisäksi lapsi on päässyt hankalista tilanteista tuolla -en tiedä verukkeella.
Olen seurannut työni puolesta, omia ja naapurin lapsia, selvitellyt kahnauksia ja riitoja. Kyllä se väkivallan tekijä lähes poikkeuksetta kokee olevansa myös uhri.
Tätä en periaatteessa väkivaltaan syyksi ikinä hyväksy. Toisen koskemattomuus on kuitenkin hyvin yksinkertainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tärkein olisi saada lapsi puhumaan. Minulla on yksi lapsista sellainen, joka sulkeutui ja lakkasi puhumasta vihaisena tai jos hän koki, että häntä syytetään jostain. Tein niin, että kun hän suuttui ja tilanteet olivat jopa väkivaltaisia lapsen puolelta, istuin alas lapsen huoneeseen ja sanoin, että täältä ei lähdetä, ennen kuin asiasta on puhuttu.
Normaalitilanteessa en pakottaisi lasta puhumaan, mutta seuraus lapselle toisen lyömisestä voisi olla, että asia käydään läpi hetki hetkeltä ja tunne tunteelta. Voit perustella sitä lapselle, että "koska lyöminen on niin väärin, meidän pitää selvittää tarkasti, mistä se johtuu niin, että sinulle tulee parempi olo ja alkaa tuntua, ettei tarvitsekaan lyötä".
Voit auttaa lasta hankkimalla tai tekemällä esimerkiksi tunnekortit, jos lapsen on vaikea sanoa asioita ääneen. Sinä esität kysymyksen "ennen kuin löit, miltä sinusta tuntui?" ja lapsi osoittaa sopivaa tunnekorttia, joita voi muun muassa olla vihainen, surullinen, pelko jne. Sitten kehut aina, kun onnistuu osoittamaan jotain korttia ja jatkat eteenpäin esimerkiksi "miltä susta tuntui, kun olit lyönyt?" ja "miltä sinusta tuntuu isän luona?". Kehut edistymistä ja kerro, miten ylpeä olet, että lapsi sai niin hienosti näytetyksi jonkin tunteen. Että tätä te alatte nyt harjoitella, koska se on kaikista tärkein taito elämässä: kertoa, miltä itsestä tuntuu.
Valmistaudu siihen, että lapsi suuttuu ja saa raivokohtauksia. Pidät kiinni, sanot, että ymmärrät, että tuntuu pahalta. Monesti se puhumiseen pakottaminen laukaisee ahdistuksen, joka purkautuu vihana. Kun estät fyysisesti raivon tai osoitat empaattisesti, että tästä nyt ei pääse, vaikka tuntuisikin pahalta, alkaa jossain vaiheessa itku ja lopulta kun lapsi ymmärtää, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta ja häntä ei jätetä yksin, eikä aikuinen ole vihainen, syntyy turvallinen ja väsynyt olo, jossa voi harjoitella puhumista. Valmistaudu alkuun monen tunnin raivoamiseen. Itse istuin lapsen huoneessa usein parikin tuntia, ennen kuin lapsi suostui yhteistyöhön. Nykyisin hän osaa kertoa paljon paremmin tunteistaan ja on ylpeä omasta edistyksestä.
Tietysti on joitain tapauksia, jossa en tekisi noin kuten erityislapsi tai jos lapsella on selektiivinen mutismi. Jos lapsi on "normaali", joku syy hänellä on lyödä ja sitä lähtisin kartoittamaan sekä hänen itsensä että koulukavereiden vuoksi. Tsemppiä!
Tämä oli niin hyvin kirjoitettu.
En ehtinyt lukemaan koko ketjua mutta vanhemmilla ei usein ole käsitystä kuinka eri tavalla lapsensa käyttäytyy koulussa isossa ryhmässä kuin kotona! Ne ovat aivan täysin eri tilanteet ja toivoisin että vanhemmat voisivat olla kärpäsenä katossa koulupäivän ajan jotta näkisivät sen oman ihanan kullanmurun millaista kieltä, haistattelua, kiroilua, vastaansanomista, lyömistä ja potkimista toisinaan päivät on. t koulussa töissä
Alue: Aihe vapaa
Lapsi asuu isällään ja käy koulua sieltä, eri kaupungissa kuin ap asuu. Tavallaan tätä juttua pitäisi hoitaa sen isän päädyssä aktiivisemmin, todella hankalaa etänä toisesta kaupungista tehdä mitään. Jos lapsi on ap:n luona enemmmänkin vieraana kuin asumassa säännöllisesti vuorotellen, erityisen hyvä käytös äidin luona voi selittyä sillä. Isän luona olemisesta emme tiedä mitään, isä voi vaikka piestä tai hyväksikäyttää lasta.