Onko kahden pienen lapsen äitinä KAMALAN rankkaa ja vaikeaa?

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 21:26"]Riippuu lapsista. Meillä 1v8kk ikäero. Oli helvetin rankkaa, kun vauva oli n. 5kk ja esikoisella alkoi hirveät unihäiriöt. Oltiin miehen kanssa molemmat ihan sekoamispisteessä. Nyt helpompaa, nuorempi 3v. En silti kadu.
[/quote]

Huh, nää on just näitä kauhutarinoita, jotka tajuaa vasta omalla kohdallaan! Varmasti empatiakyky kasvaa..

Huhuhuh, mulla 2 viikkoinen vauva ja 3,5 v tyttö.. Odotan innolla mihin tää vielä kääntyy! Nyt tyttö on ollut aika mustasukkainen, vauva nukkunut suht hyvin.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 13:49"]Meille tuli ero kun yhteinen lapsemme oli 8 kk :( Meillä siis oli uusperhe, mutta sen tuomat vaikeudet ja univelka ja miehen välinpitämättömyys aiheuttivat ketjureaktion, joka vei koko korttitalon mennessään :( Olen sen jälkeen sanonut kaikille, että a) älkää tehkö tuoreeseen suhteeseen lapsia ja b) toinen lapsi ei mene siinä sivussa. Ei vaikka kaikki niin väittävät.
[/quote]

Ei varmasti ole ollut helppoa.

2 lasta 1v 10kk ikäero ja kyllä se yleensä on todella rankkaa. Isompi on perus terve, pienemmällä kesti vuoden ennen kun tajuttiin ne järkyttävät raivarit ja muu kiukku laktoosiherkkyydeksi. Nyt kokonaan vähälaktoosinen ruokavalio käytössä, mutta heti huomaa jos on syönyt jostain laktoosipitoisesta palankin eikä ole laktoosinhajottajaa saanut. Se on se perus pari tuntia myöhemmin vatsakrampit ja huudot :( 

Toisinaan nuo hetken leikkii keskenäänkin, mutta kyllä meidän perhe-elämästä ainakin se rauhallisuus on kaukana.

Hui :O Tätäkö on edessä?

En äkkiseltään löytänyt että olisin aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun mutta meillä on siis lapset 1v2kk ikäerolla ja helppoa kuin heinän teko. Mutkatonta ei ole ollut, esikoisella oli koliikkia ja syntyi pienipainoisena joten ekan kuukauden pumppasin hänelle lisämaidot mutta siitä eteenpäin mentiin vaan imetyksellä, lisäksi oli vitamiinitippoja jotka aiheuttivat koliikkia ekat kuukaudet. Silti haluttiin toinen perään ja myös saatiin, toinen olikin niin helppo että ehdin pumppailla ylimääräiset maidot luovutukseenkin :)

Lapset ovat olleet kuitenkin aina rauhallisia, perusterveitä ja hyvin nukkuvia. Heillä on myös ihan alusta saakka ollut todella hyvä suhde keskenään, yllätyin miten nopeasti se muodostui. Mitä olen asiasta lueskellut ja kuullut ihmisiltä niin kun ikäero on ollut alle 1,5v ei mustasukkaisuutta ole ollut, yli 1,5v osaa jo olla mustasukkainen. Meillä tämä on tosiaan pätenyt.

Missään vaiheessa ei ole kaduttanut, päin vastoin yritettiin hetki kolmostakin samaan syssyyn mutta se on nyt jäissä pari vuotta ulkoisista syistä. Lapset ovat nyt (vasta) 1,5v ja 2,5v joten tietenkin tässä on aikaa vielä tapahtua vaikka mitä mutta hyvillä mielin eletään perhe-elämää :)

Meillä on lapset 1v4kk ikäerolla. Esikoinen oli vauvana ja taaperona hankala tapaus, huono syömään, nukkumaan, viihtymään missään ym. joten toinen pieni siihen ei vaikeuttanut tilannetta enää yhtään. Ehdottomasti kannatti hankkia toinen lapsi melko pian ekan jälkeen, koska meillä kaksi meni sinä kuin yksikin ja arki tuntui paljon mielekkäämmältä, kun ei tarvinnut pyöriä vain yhden lapsen ympärillä. 

Keskityin itse kotiäitiyteen täysillä enkä kaivannut töihin ennen kuin vasta kuopuksen ollessa lähes kolmevuotias. Tykkäsin hoitaa lapsia ja kotia, pitää talon tip top, leipoa ja kokata, suunnitella lapsille mielekästä tekemistä ja olla perheen kesken. Sen sijaan kälyni, jolla oli pienet lapset myös, vihasi kodin- ja lastenhoitoa ja oli sitä mieltä, että hänen koulutuksensa menee hukkaan lasten kanssa ollessa. Hän koki kahden pienen kanssa elämisen tosi raskaaksi ja valitti ihan koko ajan, kunnes sai lapset päivähoitoon kuopuksen ollessa vuoden ikäinen. 

Niin ja tiedostan että meille on sattunut myös älyttömän hyvä tuuri ja helpot lapset :) -87

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:17"]Meillä on lapset 1v4kk ikäerolla. Esikoinen oli vauvana ja taaperona hankala tapaus, huono syömään, nukkumaan, viihtymään missään ym. joten toinen pieni siihen ei vaikeuttanut tilannetta enää yhtään. Ehdottomasti kannatti hankkia toinen lapsi melko pian ekan jälkeen, koska meillä kaksi meni sinä kuin yksikin ja arki tuntui paljon mielekkäämmältä, kun ei tarvinnut pyöriä vain yhden lapsen ympärillä. 

Keskityin itse kotiäitiyteen täysillä enkä kaivannut töihin ennen kuin vasta kuopuksen ollessa lähes kolmevuotias. Tykkäsin hoitaa lapsia ja kotia, pitää talon tip top, leipoa ja kokata, suunnitella lapsille mielekästä tekemistä ja olla perheen kesken. Sen sijaan kälyni, jolla oli pienet lapset myös, vihasi kodin- ja lastenhoitoa ja oli sitä mieltä, että hänen koulutuksensa menee hukkaan lasten kanssa ollessa. Hän koki kahden pienen kanssa elämisen tosi raskaaksi ja valitti ihan koko ajan, kunnes sai lapset päivähoitoon kuopuksen ollessa vuoden ikäinen. 
[/quote]

Tämä on ihan totta että on myös asenne- ja ihmiskysymys että kuinka rankkaa se arki on pienten kanssa.

Meillä on lapsilla 4,5 vuoden ikäero, ja todellakin on tämän kuopuksen kanssa ollut helpompaa kun on toinen viihdyttäjä koko ajan mukana. Tietenkin sitä ottaa itsekin toisen lapsen kanssa rennommin, mutta ehdottomasti ollut helpompaa kahden lapsen kanssa kun on ollut pakko huolehtia ja keskittyä myös siihen esikoiseen. Eli ei turhaa stressaamista ja vänkäämistä jota ainakin minä harjoitin oli kun esikoinen oli vauva.

Sillä on pienen, mutta ison verran merkitystä osaako siirtää uran hetkeksi syrjään! Mun mielestä ois hyvin tärkeää, koska muuten jää huonot muistot kotiäitiydestä, jos vaan kotona miettii töihinpaluuta!

Ehkä alkuun on hieman rankempaa mutta hetken kuluttua pääset niiiiin paljon helpommalla kun lapsilla on seuraa toisistaan ja aina kaveri lähellä. Mulla on jo monta vuotta ollu yli iisii verrattuna yksilapsiseen kaveriini kun mulla pienellä ikäerolla lapset. Nyt 7v ja 6v

Mulle arki tuntuu rankemmalta raskausaikana kärsiessäni voimakkaasta pahoinvoinnista ja oksentelusta tai muuten kipeänä ollessa. Kun on "kunnossa" kaikki tuntuu helpommalta, mutta puolikuntoisena tai pitkäaikaisen univelan myötä tavallinen päiväkin on selviytymistä.
-
Normaalitilassa arki on kiireistä, välillä kaaottistakin, mutta silti ihanaa. Tykkään täysillä elämästä lasten kanssa. Mutta mulla helppohoitoiset, hyväntuuliset ja perusterveet lapset ja voimavaroja lisää hyvä parisuhde, ok-rahatilanne ja koti alueella, missä lähes kaikki palvelut muutaman sadan metrin päässä -arki on siis lähtökohdiltaan sujuvaa.
-
Odotan nyt 4. lasta ja sekin kai kertoo siitä, ettei arki kahden lapsen kanssa tuntunut liian rankalta. :)

Rankkaa on, vaikka ikäeroa 2 v ja 4 kk. Sairas koira vielä mukana sopassa. Koti on kaaoksen vallassa. Yritän vain selviytyä päivästä toiseen.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 15:04"]Rankkaa on, vaikka ikäeroa 2 v ja 4 kk. Sairas koira vielä mukana sopassa. Koti on kaaoksen vallassa. Yritän vain selviytyä päivästä toiseen.
[/quote]

Niin ja tämä jää tähän.

Täysin asennekysymys, mulla 3 lasta, 5 kk, 3v ja 6v. Käynyt töissä jo monta kuukautta 4 pv viikossa. Joskus saa nukuttua, joskus ei. Tää kuuluu asiaan ja kestää vain tietyn aikaa. Mä nautin joka hetkestä kunsaan olla lasten kanssa. Ja huom mies ei auta, eikä tarvitsekaan.

Mulla 2 lasta. Toinen edellisestä suhteesta ja on "jo" 3 v, ja on jokatoinen viikko isällään. Pääsin parissa vuodessa oman elämän makuun, sitten kun toinen syntyi tuntui, että olisi aloittanut alusta! Se oli rankkaa. Kaikki vapaus on mennyt taas mikä aiemmin oli kun sai viikon olla vaan itselleen. Helppo kirjoittaa anona nämä, kun en ikinä kehtaisi myöntää kenellekkään tätä..

Meillä tyttö haluaa hoitaa paljon vauvaa, uhmailee koko sen viikon mitä on täällä ja kun lähtee niin olen sitten kuitenkin sidottu vauvaan..

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 07:58"]Mulla 2 lasta. Toinen edellisestä suhteesta ja on "jo" 3 v, ja on jokatoinen viikko isällään. Pääsin parissa vuodessa oman elämän makuun, sitten kun toinen syntyi tuntui, että olisi aloittanut alusta! Se oli rankkaa. Kaikki vapaus on mennyt taas mikä aiemmin oli kun sai viikon olla vaan itselleen. Helppo kirjoittaa anona nämä, kun en ikinä kehtaisi myöntää kenellekkään tätä..

Meillä tyttö haluaa hoitaa paljon vauvaa, uhmailee koko sen viikon mitä on täällä ja kun lähtee niin olen sitten kuitenkin sidottu vauvaan..
[/quote]

Huh, siis olisiko kannattanut miettiä onko se viikkoäitiys kuitenkin pelkästään sulle sopiva? Varmaan kiva omasta tytöstään on huomata, ettei äiti jaksa edes yhtä viikkoa :(

En edes pysty lukemaan näitä uusperheiden vastauksia, tuntuu että ne ovat jostain toisesta maailmasta. Siis jotkut laittavat 1-vuotiaan viikkosysteemiin?!?! Mitä?!? Ja sitten täällä avautuvat rankkuudesta?

T: yhden lapsen alusta alkaen yksin hoitanut ja vasta myöhemmin perustanut uuden perheen!

Yep, ikävää että kuvittelevat vielä olevansa vertailukelpoisia sellaiseen perheeseen, jossa lapset ovat 24/7! :D Lähipiiristä löytyy eräs, joka aina muistaa sanoa että hän osaa hoitaa itse omat lapsensa kun kysytään "aiotko pitää esikoisen kotona kun vauva on syntynyt", mutta ei näe sitä faktaa, että se tyttö lähtee joka toinen viikko isälleen! Siinä on sitä oman lapsen hoitamista! Surkuhupaisaa suoraan sanottuna!