Onko kahden pienen lapsen äitinä KAMALAN rankkaa ja vaikeaa?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 08:05"]Yep, ikävää että kuvittelevat vielä olevansa vertailukelpoisia sellaiseen perheeseen, jossa lapset ovat 24/7! :D Lähipiiristä löytyy eräs, joka aina muistaa sanoa että hän osaa hoitaa itse omat lapsensa kun kysytään "aiotko pitää esikoisen kotona kun vauva on syntynyt", mutta ei näe sitä faktaa, että se tyttö lähtee joka toinen viikko isälleen! Siinä on sitä oman lapsen hoitamista! Surkuhupaisaa suoraan sanottuna!
[/quote]

Amen! Meidänkin lähipiirissä on muutama tällainen "elämä ei tosiaan ole rankkaa kahden lapsen kanssa", kun kuuntelee tarkemmin, selviää että isompi lapsi on joka toisen viikon isällään! Ei sitä vaan voi verrata! Vasta kun viikko lähestyy loppuaan, niin viikkolapsi alkaa käyttäytyä "itsensä mukaan", eli viikkosysteemin vanhemmat kestävät lapsensa perusluonnetta MAX. n. 6 päivää kuukaudessa :'D

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 08:09"][quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 08:05"]Yep, ikävää että kuvittelevat vielä olevansa vertailukelpoisia sellaiseen perheeseen, jossa lapset ovat 24/7! :D Lähipiiristä löytyy eräs, joka aina muistaa sanoa että hän osaa hoitaa itse omat lapsensa kun kysytään "aiotko pitää esikoisen kotona kun vauva on syntynyt", mutta ei näe sitä faktaa, että se tyttö lähtee joka toinen viikko isälleen! Siinä on sitä oman lapsen hoitamista! Surkuhupaisaa suoraan sanottuna!
[/quote]

Amen! Meidänkin lähipiirissä on muutama tällainen "elämä ei tosiaan ole rankkaa kahden lapsen kanssa", kun kuuntelee tarkemmin, selviää että isompi lapsi on joka toisen viikon isällään! Ei sitä vaan voi verrata! Vasta kun viikko lähestyy loppuaan, niin viikkolapsi alkaa käyttäytyä "itsensä mukaan", eli viikkosysteemin vanhemmat kestävät lapsensa perusluonnetta MAX. n. 6 päivää kuukaudessa :'D
[/quote]

Ollaan just näin puhuttu kaverien kanssa, mutta kirjoitit sen nyt niinkuin olen yrittänyt sitä sanoa!

Olin joskus tosi kateellinen näille, jotka pääsevät viikoksi eroon lapsistaan, mutta kun aikaa kului ja läheltä seurasi niin huomasi miten se vaikuttaa niiden vanhempien ja lasten suhteisiin? Verrattuna ydinperheeseen, viikkolapset ovat ikäänkuin "kylässä" molemmissa paikoissa. Saakohan missään olla oma itsensä :(

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 08:09"][quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 08:05"]Yep, ikävää että kuvittelevat vielä olevansa vertailukelpoisia sellaiseen perheeseen, jossa lapset ovat 24/7! :D Lähipiiristä löytyy eräs, joka aina muistaa sanoa että hän osaa hoitaa itse omat lapsensa kun kysytään "aiotko pitää esikoisen kotona kun vauva on syntynyt", mutta ei näe sitä faktaa, että se tyttö lähtee joka toinen viikko isälleen! Siinä on sitä oman lapsen hoitamista! Surkuhupaisaa suoraan sanottuna!
[/quote]

Amen! Meidänkin lähipiirissä on muutama tällainen "elämä ei tosiaan ole rankkaa kahden lapsen kanssa", kun kuuntelee tarkemmin, selviää että isompi lapsi on joka toisen viikon isällään! Ei sitä vaan voi verrata! Vasta kun viikko lähestyy loppuaan, niin viikkolapsi alkaa käyttäytyä "itsensä mukaan", eli viikkosysteemin vanhemmat kestävät lapsensa perusluonnetta MAX. n. 6 päivää kuukaudessa :'D
[/quote]

Ollaan just näin puhuttu kaverien kanssa, mutta kirjoitit sen nyt niinkuin olen yrittänyt sitä sanoa!
[/quote]

!!!!!! Tämä !!!!!! Niin totta !!!!!

Mä olen 2-vuotiaiden kaksosten yh-äiti ja ei tää nyt mitään järkyttävän rankkaa ole, vaikka arjen pyörityksessä toki omat haasteensa onkin. Vauva-aika yövalvomisineen yms oli rankkaa, nyt on paaaaljon helpompaa kun lapset jo puhuvat, kävelevät, syövät itse, nukkuvat kunnolla jne. Uhmaikä toki molemmilla, mutta aika aikaansa kutakin :)

Onpas hauskaa!! Joku on nostanut tämän vanhan ketjuni vuodelta 2014... Meille on tulossa kakkonen parin viikon sisään ja olen henkisesti varautunut selviytymään ja pitämään perheen jotenkin hengissä seuraavan vuoden ajan. Ikäeroa meidän lapsille tulee 2v4kk. Raskausaika pahoinvointeineen ja väsymyksineen on mennyt yllättävän kivuttomasti, onneksi! Tällä hetkellä eniten jännittää imetyksen onnistuminen, toivoisin voivani täysimettää tätäkin puolen vuoden ajan... Esikoinen ei ole menossa hoitoon ja mies on paljon töissä, turvaverkkoja löytyy jos todella tarvitaan apua hetkellisesti, mutta ei mitään viikottaista hoitopalveluja kuitenkaan... Esikoinen on temperamenttinen ja paljon toimintaa vaativa, ihana tapaus. Ilolla odotan uutta arkea ja nautin hetken vielä tästä helppoudesta :D

 Tulen kertomaan tänne millaista selviytymistä meidän elo on jos univelaltani pystyn ;)

On! Mutta kannattaa se toinenkin tehdä siihen heti perään, koska sama hoitaa uhmat ja vauva-ajat yhtäaikaa eikä ottaa uutta projektia sitten heti kun rauhoittuu tilanne ja taas on yöheräilyt päällä...

Riippuu niin monesta asiasta tuleeko olemaan rankkaa. Alkaen raskauden aikaisesta voinnista. Millainen esikoisesi on kun olet raskaana - rauhallinen 1v vai liikkuvainen ja villi ns. aina väärässä paikassa kiipeilemässä. Oletko töissä raskaana, ja sen päälle esikoisen vaatima huomio illalla ja kotityöt. Auttaako miehesi olit töissä tai kotona. Miten esikoinen nukkuu päivällä ja yöllä.Aiheuttaako raskaus uniongelmia esim. lonkkakipujen vuoksi, pahaa närästystä. Onko miehesi valmis tekemään enemmän jos raskaus aiheuttaa ongelmia. Parhaassa tapauksessa esikoinen on helppo, nukkuu hyvin, raskaus on helppo ja kaikki sujuu.

Itellä kolme allergista, refluksia sairastanutta, huonounista lasta isoilla ikäeroilla. Miehellä ollut koko lasten olemassaolon ajan vaativa työ. Sukulaisia ei oo kiinnostanut auttaa kuin satunnaisesti. Esikoinen itki ekan vuoden todella paljon allergioiden ja refluksin takia. Kanniskelin ja yritin viihdyttää lähes tauotta. Päivällä nukkui 30 min pätkissä, yöllä saattoi itkeä monta tuntia. Esikoinen myös temperamentiltaan tulinen ja pienikin epämukavuus (edelleen 10 v iässä) saa hänet kiukkuiseksi ja räjähtelemään. Ymmärrän nyt tätä vasten sen miksi ekat vuodet hänen kanssaan oli rankkaa! Myös uhma on hänen kanssaan todella räiskyvää. Kakkonen synti 2v9kk erolla. Oli sydänvikainen, astma 5 kk iässä, allergiat samaan syssyyn, atooppinen ihottuma, infektiokierre. Esikoinen oppi nukkumaan 2v iässä yöt, aloin odottaa kakkosta, mutta en voinut siis levätä päivällä vaikka kotona olin. Esikoinen on äärettömän energinen, vielä nytkin 10 v iässä, ja pärjää vähällä unelma. Kakkonen nukkui päivällä ok mutta aika meni siinä että esikoinen ulkoilu tai uhmasi jne. Olivat myös erilaiset siinä, että esikoinen iltavirkku, aamutorkku ja kakkonen meni aikaisin nukkumaan ja heräsi aion. Kokkasin eri ruokavalioilla ruokia perheelle. Esikoisella ja kakkosella oli eri allergiat, mulla imetysdietti, miehellä myös allergioita = neljä ruokavaliota. Oli rankkaa! Helpotti kun lapset meni tarhaan kakkosen ollessa 2v10 kk ja esikoisen ollessa lähes 6 v. Tosin kakkonen sai korvatulehduskierteen, pahat siitepölyallergiat ja astma paheni. Mutta esikoisella oli enää uhmansa. Allergiat helpotti. Töissä sain kuitenkin taukoa kotiasioista, vaikka matkoineen työpäivä oli 10 h. Kolmonen syntyi kun esikoinen 8v ja kakkonen 5 v. Sama allergiarumba kolmannen kerran, refluksivaivat ja en lle nukkunut kokonaista yötä 2.5 vuoteen. Kolmas nyt 2 v siis. Samalla pitää pyörittää kuitenkin lähde kouluikäisen arkea ja harrastusrumbaa. Kakkosella astma jäi sekä liuta allergioita. Meillä edelleen kolme ruokavaliota perheessä. Esikoinen kilpaurheilee ja se vie aikaa. Kolmella eri ikäisellä on jokaisella tarpeensa. Koulu, harrastukset, taaperolla omat kuvionsa. En voi sanoa päässeeni helpolla, mutta ihania nuo lapset on kaikesta huolimatta.

Lapsillani 2v ikäeroa ja joo, mulle se oli välillä tosi rankkaa. Mieheni ei sitä ymmärtänyt sillloin ja oli itse "töissä" tosi paljon, myös työmatkoilla ulkomailla. Epäilijöille: jos petti, niin ihan sama - ei ollut voimia miettiä edes sellasta. Äitini auttoi meitä muutaman kerran kuussa ( vaikka asuu kaukana, niin käytti silti lähes kaikki vapaapäivänsä lapsiini ) josta olen hyvin kiitollinen; ilman häntä en olisi jaksanut olla niin kiva äiti lapsilleni ( mutta olinko siltikään, en varmaan ). Mieheni vanhemmat asuivat 1v lähes naapurissamme, mutteivat kai kertaakaan tarjonneet hoitoapua tms. No, eihän kenelläkään ole mitään velvollisuutta auttaa, ei siinä mitään, mutta ihmettelen vaan mikseivät nähneet hätääni. Lopulta selkäni oli niin kipeä, että meni jalat alta ja jouduin sairaalaan. Siltikään mieheni vanhemmat eivät tarjonneet apuaan...no, tuo nyt on asia joka ärsyttää ja loukkaa mua edelleen, vaikka yritän ymmärtää, että heillä oli varmaan omat menonsa jne.
Mulle raskainta oli se, että kun kuopus syntyi, niin esikoinen lopetti samaan aikaan nukkumasta päiväunia ja koska vauva oli pitkään huono nukkumaan öisin, niin käytännössä valvoin yöt vauvan kanssa ja päivät 2-vuotiaan kanssa = leiki siinä sitten kehittäviä leikkejä, kun päässä ei kuukausiin ollut enää pyörinyt kuin yksi ajatus: voi kunpa saisin NUKKUA, edes hetken...Olin välillä niinkin loppu, että huusin 2vuotiaalle ja lapsi alkoi itkeä...ihan hirveetä. Kadun sitä edelleen, vaikka siitä on kohta 10v aikaa. Että se jatkuva unen puute oli kyllä helvetillistä. Joskus kun sain ja pystyin nukkumaan, niin olin kuin eri ihminen; iloinen ja positiivinen jne.

Muistakaa tehdessänne niitä lapsia, äideillä on hoitovastuu, turha niiltä miehiltä tai isovanhemmilta on mitään odottaa. Unettomuus, koliikit, lonkkavaivat, säryt sun muut kuuluu asiaan. Nykyään on niin helpot oltavat, että turha kitistä. Jos on niin vaikeata niin miksi tehdä lapsia lainkaan ?

Ei ole rankkaa. Mun elämän parasta aikaa. Ikäeroa 1 v ja 8 kk. Lapset oli kauan toistensa parhaita kavereita, ikävuodet 1-8, sitten alkoi omat jutut, kun ovat tyttö ja poika, alkoi ne tyttöjen ja poikien jutut kiinnostaa enemmän. Toki nytkin ovat läheisiä. Kaksi lasta mahtuu syliinkin yhtä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 11:23"]Ei ole rankkaa. Mun elämän parasta aikaa. Ikäeroa 1 v ja 8 kk. Lapset oli kauan toistensa parhaita kavereita, ikävuodet 1-8, sitten alkoi omat jutut, kun ovat tyttö ja poika, alkoi ne tyttöjen ja poikien jutut kiinnostaa enemmän. Toki nytkin ovat läheisiä. Kaksi lasta mahtuu syliinkin yhtä aikaa.
[/quote]

Ja jäin yksin noiden kanssa, kun kuopus oli 1 vuotta ja esikoinen 3, mutta sain lapsista niin paljon iloa ja onnea, etten ees surrut eroa.

Ap, vauvavuosi voi parhaimmillaan ollakin helppo. Sinulla ei ole vielä kokemusta taaperovaiheesta, joka on mielestäni huomattavasti raskaampi kuin vauvavaihe. Yhden taaperon ja yhden vauvan kanssa lähes kaikilla on varmaan tietyllä tavalla rankkaa, vaikka lapset olisivat terveitä, sillä työtä on vaan yksinkertaisesti niin paljon.

Meillä on 8- ja 2-vuotiaat lapset ja silti on välillä rankkaa. Kahden lapsen kanssa työmäärä on mielestäni aivan eri kuin yhden kanssa, vaikea kuvitellakaan ennen kuin elää sitä kahden lapsen perheen arkea.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 11:17"]Muistakaa tehdessänne niitä lapsia, äideillä on hoitovastuu, turha niiltä miehiltä tai isovanhemmilta on mitään odottaa. Unettomuus, koliikit, lonkkavaivat, säryt sun muut kuuluu asiaan. Nykyään on niin helpot oltavat, että turha kitistä. Jos on niin vaikeata niin miksi tehdä lapsia lainkaan ?
[/quote]

Mitä helvettiä, mistä 1800-luvulta tämä taas on? Meillä mies haluaa lasta ja saa todellakin ottaa tasapuolisesti hoitovastuuta tai en ala koko hommaan. Mitä vanhempiini tulen niin kyllä odotan jotain apua sieltäkin, koska itsekin ovat aikoinaan apua saaneet ja ovat hyväkuntoisia, kohta eläköityviä ihmisiä ja autellaan toisiamme puolin toisin. Miehen vanhemmilta en, isänsä on jo niin vanha ja äidilleen en antaisikaan, eikä kyllä mieskään.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 21:13"]On se! Kaksi pientä on kolminkertanen työ, yhtä helvetin kaaosta.
[/quote]

Musta 2 on helpompi kuin yksi. Toisista on seuraa. Tosin meillä 3 v ikäero, toinen oli jo aika omatoiminen kun toinen syntyi.

Lapsiperhe arjen pyörittäminen on rankkaa koska a) mies ei ota riittävästi osaa lastenhoitoon eikä välitä olla läsnä..hänen harrastus on tärkeämpi kuin perhe, hännkerrassaan unohtaa perheen ja/tai ei ymmärrä mitä on arki lasten kanssa

B) rahat ovat tiukoilla..

C) toisella tai molemmilla on vuorotyö.

D) perheen äiti saa ottaa vastuuta liikaa kaikesta.

E) kännykän räplääminen on tärkeä osa ajanvietettä..känny vie ison osan lasten huomiosta joka sit riistääntyu hulabalooksi.

F) äiti alkaa väsyä ja tiuskii silloin tällöin. Mies ei ymmärrä tulkita mistä se johtuu vaan lähtee kaverien luo tms.

Mieheltä alkaa kuulua kuittailua monesta tekemättömästä asiasta joka tuntuu äidistä pahalta. Äidistä tulee lopuksi välinpitämätön.