Onko kahden pienen lapsen äitinä KAMALAN rankkaa ja vaikeaa?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 07:13"]Jos haluaa helpon elämän niin tekee yhden lapsen tai ei ollenkaan. Kyllähän vaikkka jotkut muuta väittävät  niin tilastojen mukaan esim. eroja tulee eniten toisen lapsen jälkeen. 

"Yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolmas hulluutta."
[/quote]

So trueeeeee! Onneksi kahden lapsen kriisistä on selvitty! Ero oli lähellä - ei enempää lapsia :)

Luulin olleeni väsynyt kun valvoin 1,5 v, mutta totesin etten kai ole ollut kun en ole luopunut perheen reissuista, ulkoilusta tai harrastuksista (paitsi ekana vuotena omista). Nyt kun toinen on 1,5 v niin harrastan jo itsekin. Esikoinen täyttää 5.

Mielenkiintoinen vertaus! 2 lasta todellakin on työtä!!

Oli sen verran rankka vauvavuosi toisen kanssa etten muista mitään ;) Ollaan silti puuhattu mun univeloissakin kaikkea, oltiin Ruotsissa koko perhe vaikka vauva oli vasta 3,5 kk, mökillä kun vauva oli 6 viikkoa, kaikki kesän reissut tehty. Puistot ja muut ja muskarissakin käytiin tän valvottajan kanssa :D En vaan halunnut kokonaan jäädä seinien sisään. Lapset ovat olleet tyytyväisiä kun ollaan tehty kaikkea.

Kiitos tämä auttoi minua paljon,Ehkä on hyvä odottaa 3v välillä mietin että ei enää ikinä mikä vapaus yhdessä :D

Rankka vauvavuosi opettaa arvostamaan unta, omasta ulkonäöstään huolehtimisesta, liikkumisesta. Itse luovuin kaikesta omasta ekana vauvavuotena, koska toinen lapsi vaan valvotti. Miehen exän mukaan olin kuulemma niin säälittävä kun vein esikoisen muutamaksi tunniksi virikehoitoon ja hänen lapsensakin joutui sitä mukaa samaksi ajaksi sinne, ettei niin kukaan tee ;) No, täytyy sanoa, että kyllä se kannatti siinä tilanteessa kun ei saanut nukkua. Puolesta väliä raskautta miehen tyttö piti minua hereillä ja myöhemmin sitten vauva.. Että ne jotka eivät tiedä mistään mitään ennenkuin ite kokee, voisivat vaan pitää turvan kiinni :D Elämä on. Se on ja se on ja se opettaa!

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 13:16"]Rankka vauvavuosi opettaa arvostamaan unta, omasta ulkonäöstään huolehtimisesta, liikkumisesta. Itse luovuin kaikesta omasta ekana vauvavuotena, koska toinen lapsi vaan valvotti. Miehen exän mukaan olin kuulemma niin säälittävä kun vein esikoisen muutamaksi tunniksi virikehoitoon ja hänen lapsensakin joutui sitä mukaa samaksi ajaksi sinne, ettei niin kukaan tee ;) No, täytyy sanoa, että kyllä se kannatti siinä tilanteessa kun ei saanut nukkua. Puolesta väliä raskautta miehen tyttö piti minua hereillä ja myöhemmin sitten vauva.. Että ne jotka eivät tiedä mistään mitään ennenkuin ite kokee, voisivat vaan pitää turvan kiinni :D Elämä on. Se on ja se on ja se opettaa!
[/quote]

Melkein kuin omasta elämästäni vaan meillä oli miehen äiti, joka arvosteli kun piti viedä isompi 5 v hoitoon, koska äiti oli niin väsynyt että käveli pitkin seiniä...

Mun kaveri oli kova arvostelemaan perheitä, joissa on enemmän kuin 1 lapsi sinä aikana, jolloin oli onnellisesti yhden lapsen äiti. Kun teki toisen ääni kellossa muuttui, mutta se vaati veronsa, nimittäin nykyään on kahden lapsen viikkoäiti, kun molemmat lapset erisuhteista ovat iseillään samoina viikkoina :F Ei pitäis arvostella "miks noi tekee noin" kun itsellä ei ole niin paljoa kokemusta. Nykyään tää nainen sanoi olevansa todella onnellinen ja on kuulemma ymmärtänyt ettei ole valmis äidiksi 24/7. Sen on salaisuutena paljastanut. Ne, joilla ei ole tarpeeksi kokemusta elämästä ovat

Pahimpia kälisijöitä..

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 13:22"]Mun kaveri oli kova arvostelemaan perheitä, joissa on enemmän kuin 1 lapsi sinä aikana, jolloin oli onnellisesti yhden lapsen äiti. Kun teki toisen ääni kellossa muuttui, mutta se vaati veronsa, nimittäin nykyään on kahden lapsen viikkoäiti, kun molemmat lapset erisuhteista ovat iseillään samoina viikkoina :F Ei pitäis arvostella "miks noi tekee noin" kun itsellä ei ole niin paljoa kokemusta. Nykyään tää nainen sanoi olevansa todella onnellinen ja on kuulemma ymmärtänyt ettei ole valmis äidiksi 24/7. Sen on salaisuutena paljastanut. Ne, joilla ei ole tarpeeksi kokemusta elämästä ovat
[/quote]

Ihan kuin yks lähipiirin "äiti täydellinen". "Sit ku mul on kaksi lasta niin mä en ainakaan tekis/veis/pukis jne..". Odotan innolla milloin totuus elämästä valkenee..

Mulla on 7kk vauva ja 2v esikoinen. Meillä ei ole juuri minkäänlaisia turvaverkkoja. Kerran ollaan saatu hoitoapua esikoisen hoitoon vauvan syntymän jälkeen. Muuta apua ei olla saatu. Alkuun oli raskasta ihan niin kuin esikoisenkin kanssa on. Nyt on jo helpottanut kun lapset nukkuvat päiväunta yhtä aikaa ja menevät yöunille samaan aikaan. Enemmän järjestelyä kaikki tekeminen vaatii ja arjessa pitää olla tarkat rutiinit, jotta päivät sujuu.

Minulla oli esikoisen vauva-aika rankempaa kuin mitä elämä tällä hetkellä on. Mies on jo paremmin oppinut ottamaan vastuuta lasten hoidota ja luotan siihen että hän pärjää lasten kanssa. Minulla on oma harrastus kerran viikossa ja muutenkin osaan ottaa aikaa itselleni. Vauva viihtyy esikoisen touhuja katsellen, eikä minun tarvi olla koko aikaa viihdyttämässä vauvaa niin kuin esikoista piti vauvana viihdyttää. Elämänmuutoskaan ei ole yhtä suuri yhdestä kahteen lapseen kuin mitä se oli pariskunnasta lapsiperheeseen. Tähän lapsiarkeen on jo tottunut.

Todellakin uskallat tehdä toisen lapsen! Alku on rankkaa, mutta kun ensimmäiset puoli vuotta on selvitty, alkaa elämä jo helpottamaan ja lapsista alkaa olla seuraa toisilleen. Päivääkään en ole katunut valintaani kahdesta lapsesta pienellä ikäerolla.

On rankkaa. En muistanut että se pelkkä vauvanhoito on tällaista :( Ei ehdi laittaa hiuksia, syömään, nukkumaan ja isompi tyttö vaan uhmailee minkä kerkeää!!!!

Jos olet ihminen, joka viihtyy enemmän omissa oloissa, niin älä tee toista. Tulet kohtaaman virikehoitokeskusteluhelvetin (vietkö tarhaan vai mihinkään), mitä teette perheenä, pitää käydä perhepuistoissa ja muskareissa ja sille isommalle pitää oikeesti olla tehtävää. Mikään 2 h kerhossa ei riitä, vaan sun pitää olla tekemässä sen kanssa kokoajan jotain!!!!

Itse puuhaan lasten kanssa hemmetisti kaikkea, pahimmissa univeloissakin teen kaikkea ja olen vaan joutunut sellaiseen oravanpyörään, että tää asetelma 1 vai 2 lasta? No, jos olet valmis luopumaan hetkeksi kaikesta niin tee 2 lasta!

Ite en ole vieläkään löytänyt miestäni toisen lapsen jälkeen. Aikaa on niin vähän parisuhteelle ja toinen kuopus valvottaa :/

Minäkään en muista mitään ekasta vauvavuodesta. Muistan olleeni todella, todella epätoivoinen. Varmaan jotain synnytyksenjälkeistä masistakin oli.

Ekan kanssa oli helppoa. Toisen kanssa syntyi kaaos, joka laantui vasta kun toinen oli 4. Oli kiva palata töihin kun lapsi oli vuoden ja toinen 5 v uhmalainen. Vihasin sitä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 07:13"]Jos haluaa helpon elämän niin tekee yhden lapsen tai ei ollenkaan. Kyllähän vaikkka jotkut muuta väittävät  niin tilastojen mukaan esim. eroja tulee eniten toisen lapsen jälkeen. 

"Yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolmas hulluutta."
[/quote]
Komppi!!

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 07:13"]Jos haluaa helpon elämän niin tekee yhden lapsen tai ei ollenkaan. Kyllähän vaikkka jotkut muuta väittävät  niin tilastojen mukaan esim. eroja tulee eniten toisen lapsen jälkeen. 

"Yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolmas hulluutta."
[/quote]
Komppi!!
[/quote]

Niin totta!

Meille tuli ero kun yhteinen lapsemme oli 8 kk :( Meillä siis oli uusperhe, mutta sen tuomat vaikeudet ja univelka ja miehen välinpitämättömyys aiheuttivat ketjureaktion, joka vei koko korttitalon mennessään :( Olen sen jälkeen sanonut kaikille, että a) älkää tehkö tuoreeseen suhteeseen lapsia ja b) toinen lapsi ei mene siinä sivussa. Ei vaikka kaikki niin väittävät.