Mitä ajattelet ihmisestä, joka on ammatiltaan SOSIAALITYÖNTEKIJÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kyseiselle alalle silloin opiskelleen tunsin ja minun mielestäni kyseinen muija olisi kuulunut enemmänkin sinne asiakaspuolelle. Huolestuttavaa että sinnekin tuntuu pääsevän kuka tahansa vaikka noin vastuullisessa ammatissa luulisi olevan kovat seulat.

Alapeukuttajille tiedoksi että kyseinen muija pyöri joka viikonloppu yökerhoissa vetäen päänsä niin täyteen että muisti meni. Useamman kerran sillä oli myös joku sukupuolitauti ja itse vain naureskeli asialle kun siitä puhuttiin.

Asuimme itse vuosia entisen, alkoholisoituneen ketjupolttajan, entisen sosiaalityöntekijän seinänaapureina. Oli kyllä alkkis ihan pahimmasta päästä, ja häiritsi niin paljon, että oli pakko muuttaa siitä pois.

^sorry, silloin hän oli kyllä ihan "nykyinen" alkoholisoitunut. Puhelimessa vastauksen kirjoittamisen aikaan, tuli 2x tuo entinen-sana. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kyseiselle alalle silloin opiskelleen tunsin ja minun mielestäni kyseinen muija olisi kuulunut enemmänkin sinne asiakaspuolelle. Huolestuttavaa että sinnekin tuntuu pääsevän kuka tahansa vaikka noin vastuullisessa ammatissa luulisi olevan kovat seulat.

Alapeukuttajille tiedoksi että kyseinen muija pyöri joka viikonloppu yökerhoissa vetäen päänsä niin täyteen että muisti meni. Useamman kerran sillä oli myös joku sukupuolitauti ja itse vain naureskeli asialle kun siitä puhuttiin.

Typerää vetää johtopäätöksiä ammatinedustajasta ja etenkin koko alasta vapaa-ajan perusteella. Kyllä sossuillakin on elämä, välillä rankatkin huvit rankan työn vastineeksi. Mutta tätähän tämä on, itse hyvin ennakkoluuloiset ihmiset väittävät sosiaalityöntekijöitä ennakkoluuloisiksi tiukkapipoiksi ja tylsiksi sellaisiksi :) Mutta eihän opettajillekaan suotaisi lauantaista viinilasia (vaikutteita lapsille!!), eikä lääkärin sovi olla sairas, pabkkitoimihenkilöllä ei voi olla kulutusluottokierrettä jne.

Minä sanoin että olen yhden alalle kouluttautuneen tuntenut ja siitä tapauksesta puhuin. Vai mainitsinko että kaikki ovat samanlaisia? Tosin niinhän sitä sanotaan että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kysytty tapauskertomuksia, mutta tällainenkin ihminen osui matkan varrelle, miespuolinen sossu. Menin jossain väliinputoamistilanteessa, mistään ei tullut tukia, ja oli takuuvuorat jne painamassa. Sossu muistaakseni myönsi toimeentulotukea, koska laskelman mukaan se kuului. Sitten sanoi "en anna jatkoaikaa, taidat olloa ulkomailla kuten kaltaisesi tuppaavat olemaan".

Katsoin häntä haavi auki. Olin siis köyhyysloukussa eikä ollut ruokarahaakaan. Ulkomaille ei ollut asiaa kuin vasta myöhemmin töitä saatuani. Tuli olo, että vähäisen palkan päälle hän käytti mahdollisuutta nöyryyttää pienvallallaan nuorta asiakasta. Se oli hänen palkkionsa. Mitäpä siihen.

Aika tökeröä käytöstä, ei ehkä alalle soveltuva henkilö kyseessä. Nämä eivät onneksi työtä yleensä jaksakaan kovin pitkään ja johtuu työn kuormittavuus johtuu tod.näk. enemmän heistä itsestään, kuin asiakkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kyseiselle alalle silloin opiskelleen tunsin ja minun mielestäni kyseinen muija olisi kuulunut enemmänkin sinne asiakaspuolelle. Huolestuttavaa että sinnekin tuntuu pääsevän kuka tahansa vaikka noin vastuullisessa ammatissa luulisi olevan kovat seulat.

Alapeukuttajille tiedoksi että kyseinen muija pyöri joka viikonloppu yökerhoissa vetäen päänsä niin täyteen että muisti meni. Useamman kerran sillä oli myös joku sukupuolitauti ja itse vain naureskeli asialle kun siitä puhuttiin.

Typerää vetää johtopäätöksiä ammatinedustajasta ja etenkin koko alasta vapaa-ajan perusteella. Kyllä sossuillakin on elämä, välillä rankatkin huvit rankan työn vastineeksi. Mutta tätähän tämä on, itse hyvin ennakkoluuloiset ihmiset väittävät sosiaalityöntekijöitä ennakkoluuloisiksi tiukkapipoiksi ja tylsiksi sellaisiksi :) Mutta eihän opettajillekaan suotaisi lauantaista viinilasia (vaikutteita lapsille!!), eikä lääkärin sovi olla sairas, pabkkitoimihenkilöllä ei voi olla kulutusluottokierrettä jne.

Minä sanoin että olen yhden alalle kouluttautuneen tuntenut ja siitä tapauksesta puhuin. Vai mainitsinko että kaikki ovat samanlaisia? Tosin niinhän sitä sanotaan että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Kylläpä kalahti auts, itsekin ryyppään jatkuvasti. Mutta kyllähän tuossa yleistyksiä luodaan, jos puhutaan, että kuka vain tuntuu pääsevän kouluttautumaan. Viittasin muihinkin viesteihin, joissa tuntuu olevan erityisen järkyttävä joku asia juuri sosiaalityöntekijöihin liitettynä, vaikkapa lastenkasvatuksen puute ym. Soveltuvuustestejä ei olekaan, kuten muillakaan yliopistoaloilla, lukuunottamatta psykologiaa. Muutoin aika vaikea päästä sisään, joten on ehtinyt lukeakin ryyppäämisen ohessa. Alle 9% hakijoista pääsee sisään. Monet kyllä huomaavat sitten myöhemmin, että ala ei sovellukaan itselle, syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kyseiselle alalle silloin opiskelleen tunsin ja minun mielestäni kyseinen muija olisi kuulunut enemmänkin sinne asiakaspuolelle. Huolestuttavaa että sinnekin tuntuu pääsevän kuka tahansa vaikka noin vastuullisessa ammatissa luulisi olevan kovat seulat.

Alapeukuttajille tiedoksi että kyseinen muija pyöri joka viikonloppu yökerhoissa vetäen päänsä niin täyteen että muisti meni. Useamman kerran sillä oli myös joku sukupuolitauti ja itse vain naureskeli asialle kun siitä puhuttiin.

Typerää vetää johtopäätöksiä ammatinedustajasta ja etenkin koko alasta vapaa-ajan perusteella. Kyllä sossuillakin on elämä, välillä rankatkin huvit rankan työn vastineeksi. Mutta tätähän tämä on, itse hyvin ennakkoluuloiset ihmiset väittävät sosiaalityöntekijöitä ennakkoluuloisiksi tiukkapipoiksi ja tylsiksi sellaisiksi :) Mutta eihän opettajillekaan suotaisi lauantaista viinilasia (vaikutteita lapsille!!), eikä lääkärin sovi olla sairas, pabkkitoimihenkilöllä ei voi olla kulutusluottokierrettä jne.

Minä sanoin että olen yhden alalle kouluttautuneen tuntenut ja siitä tapauksesta puhuin. Vai mainitsinko että kaikki ovat samanlaisia? Tosin niinhän sitä sanotaan että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Kylläpä kalahti auts, itsekin ryyppään jatkuvasti. Mutta kyllähän tuossa yleistyksiä luodaan, jos puhutaan, että kuka vain tuntuu pääsevän kouluttautumaan. Viittasin muihinkin viesteihin, joissa tuntuu olevan erityisen järkyttävä joku asia juuri sosiaalityöntekijöihin liitettynä, vaikkapa lastenkasvatuksen puute ym. Soveltuvuustestejä ei olekaan, kuten muillakaan yliopistoaloilla, lukuunottamatta psykologiaa. Muutoin aika vaikea päästä sisään, joten on ehtinyt lukeakin ryyppäämisen ohessa. Alle 9% hakijoista pääsee sisään. Monet kyllä huomaavat sitten myöhemmin, että ala ei sovellukaan itselle, syystä tai toisesta.

No kyllä olisi syytä olla soveltuvuustestit.

Vierailija kirjoitti:

Että kahville kutsuttaessa kämpän täytyyy kiiltää lattiasta kattoon ja lapsille pyhä vaatteet päälle.

;)

Näin mun sukulaiset ja ystävät alkoivat toimimaan, kun kuulivat mitä olin alkanut opiskella ja se vain paheni, kun valmistuin. Saa nähdä kuinka kauan jaksavat toimia noin! ;) Surullisinta tässä on ollut se, että nykyään minut nähdään vapaa-ajallakin "sossuna" eikä enää "Maija Meikäläisenä". Se näkyy siinä, että minun kuullen ei enää valiteta väsymystä tai puhuta muista arjen tavallisista vastoinkäymisistä. Osa on sanonut suoraan ettei mulle voi enää puhua, että en vain tee lasua. Sitten ollaan puhuttu heidän lasu-pelot läpi ja tunnelma on normalisoitunut. Kun päivät pitkät kuuntelee muiden ihmisten huolia, ei vapaa-ajalla jaksa kiinnostua muiden huolista. Mutta silti sukulaisten, ystävien ja tuttujen huolet haluaisin kuulla, jos heillä sellaisia on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kyseiselle alalle silloin opiskelleen tunsin ja minun mielestäni kyseinen muija olisi kuulunut enemmänkin sinne asiakaspuolelle. Huolestuttavaa että sinnekin tuntuu pääsevän kuka tahansa vaikka noin vastuullisessa ammatissa luulisi olevan kovat seulat.

Alapeukuttajille tiedoksi että kyseinen muija pyöri joka viikonloppu yökerhoissa vetäen päänsä niin täyteen että muisti meni. Useamman kerran sillä oli myös joku sukupuolitauti ja itse vain naureskeli asialle kun siitä puhuttiin.

Typerää vetää johtopäätöksiä ammatinedustajasta ja etenkin koko alasta vapaa-ajan perusteella. Kyllä sossuillakin on elämä, välillä rankatkin huvit rankan työn vastineeksi. Mutta tätähän tämä on, itse hyvin ennakkoluuloiset ihmiset väittävät sosiaalityöntekijöitä ennakkoluuloisiksi tiukkapipoiksi ja tylsiksi sellaisiksi :) Mutta eihän opettajillekaan suotaisi lauantaista viinilasia (vaikutteita lapsille!!), eikä lääkärin sovi olla sairas, pabkkitoimihenkilöllä ei voi olla kulutusluottokierrettä jne.

Minä sanoin että olen yhden alalle kouluttautuneen tuntenut ja siitä tapauksesta puhuin. Vai mainitsinko että kaikki ovat samanlaisia? Tosin niinhän sitä sanotaan että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Kylläpä kalahti auts, itsekin ryyppään jatkuvasti. Mutta kyllähän tuossa yleistyksiä luodaan, jos puhutaan, että kuka vain tuntuu pääsevän kouluttautumaan. Viittasin muihinkin viesteihin, joissa tuntuu olevan erityisen järkyttävä joku asia juuri sosiaalityöntekijöihin liitettynä, vaikkapa lastenkasvatuksen puute ym. Soveltuvuustestejä ei olekaan, kuten muillakaan yliopistoaloilla, lukuunottamatta psykologiaa. Muutoin aika vaikea päästä sisään, joten on ehtinyt lukeakin ryyppäämisen ohessa. Alle 9% hakijoista pääsee sisään. Monet kyllä huomaavat sitten myöhemmin, että ala ei sovellukaan itselle, syystä tai toisesta.

No kyllä olisi syytä olla soveltuvuustestit.

Eihän lääkäreillekään ole, vaikka vastuuta on ainakin yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kahville kutsuttaessa kämpän täytyyy kiiltää lattiasta kattoon ja lapsille pyhä vaatteet päälle.

;)

Näin mun sukulaiset ja ystävät alkoivat toimimaan, kun kuulivat mitä olin alkanut opiskella ja se vain paheni, kun valmistuin. Saa nähdä kuinka kauan jaksavat toimia noin! ;) Surullisinta tässä on ollut se, että nykyään minut nähdään vapaa-ajallakin "sossuna" eikä enää "Maija Meikäläisenä". Se näkyy siinä, että minun kuullen ei enää valiteta väsymystä tai puhuta muista arjen tavallisista vastoinkäymisistä. Osa on sanonut suoraan ettei mulle voi enää puhua, että en vain tee lasua. Sitten ollaan puhuttu heidän lasu-pelot läpi ja tunnelma on normalisoitunut. Kun päivät pitkät kuuntelee muiden ihmisten huolia, ei vapaa-ajalla jaksa kiinnostua muiden huolista. Mutta silti sukulaisten, ystävien ja tuttujen huolet haluaisin kuulla, jos heillä sellaisia on. 

Tässä ei ehkä ymmärretä, että kuka vaan voi tehdä lasun. Voisi jopa ajatella, että sosiaalityöntekijällä olisi vähän enemmän objektiivista näkemystä lastensuojelun oikeasta tarpeesta kuin vaikkapa random naapurilla, eikä ylireagointi ole todennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kyseiselle alalle silloin opiskelleen tunsin ja minun mielestäni kyseinen muija olisi kuulunut enemmänkin sinne asiakaspuolelle. Huolestuttavaa että sinnekin tuntuu pääsevän kuka tahansa vaikka noin vastuullisessa ammatissa luulisi olevan kovat seulat.

Alapeukuttajille tiedoksi että kyseinen muija pyöri joka viikonloppu yökerhoissa vetäen päänsä niin täyteen että muisti meni. Useamman kerran sillä oli myös joku sukupuolitauti ja itse vain naureskeli asialle kun siitä puhuttiin.

Typerää vetää johtopäätöksiä ammatinedustajasta ja etenkin koko alasta vapaa-ajan perusteella. Kyllä sossuillakin on elämä, välillä rankatkin huvit rankan työn vastineeksi. Mutta tätähän tämä on, itse hyvin ennakkoluuloiset ihmiset väittävät sosiaalityöntekijöitä ennakkoluuloisiksi tiukkapipoiksi ja tylsiksi sellaisiksi :) Mutta eihän opettajillekaan suotaisi lauantaista viinilasia (vaikutteita lapsille!!), eikä lääkärin sovi olla sairas, pabkkitoimihenkilöllä ei voi olla kulutusluottokierrettä jne.

Minä sanoin että olen yhden alalle kouluttautuneen tuntenut ja siitä tapauksesta puhuin. Vai mainitsinko että kaikki ovat samanlaisia? Tosin niinhän sitä sanotaan että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Kylläpä kalahti auts, itsekin ryyppään jatkuvasti. Mutta kyllähän tuossa yleistyksiä luodaan, jos puhutaan, että kuka vain tuntuu pääsevän kouluttautumaan. Viittasin muihinkin viesteihin, joissa tuntuu olevan erityisen järkyttävä joku asia juuri sosiaalityöntekijöihin liitettynä, vaikkapa lastenkasvatuksen puute ym. Soveltuvuustestejä ei olekaan, kuten muillakaan yliopistoaloilla, lukuunottamatta psykologiaa. Muutoin aika vaikea päästä sisään, joten on ehtinyt lukeakin ryyppäämisen ohessa. Alle 9% hakijoista pääsee sisään. Monet kyllä huomaavat sitten myöhemmin, että ala ei sovellukaan itselle, syystä tai toisesta.

No kyllä olisi syytä olla soveltuvuustestit.

Eihän lääkäreillekään ole, vaikka vastuuta on ainakin yhtä paljon.

Kaikilla yliopistoaloilla olisi syytä olla soveltuvuustestit niin saataisiin se turha opiskelu kuriin.

Luki lukiossa lyhyen matikan ja vain pakolliset luonnontieteet. Psykologia kiinnosti ehkä enemmän, mutta hylkäsi sen, koska "nii vaikee päästä ja pitäis osaa tilastomatikkaa"

Monella sosiaali-ja terveyspuolen johtotasonkin henkilöllä on pohjakoulutuksena sosiaalityöntekijä, tutkikaa vaikka käyttäen esim julkiterhikkiä.

Niin laajasti työskentelevät, että relevanttia yksioikoista ajatusta siitä millainen on sosiaalityöntekijä, on mahdotonta heittää.

Työkenttä ja työtehtävät vaihtelevat. Esimerkiksi; lastensuojelu, aikuisaosiaalityö, vanhuspuoli, sairaalan sosiaalityö (psykiatrisella, vanhuspuolella..), järjestö ja kehittämistyö. Tässä jotain esimerkkejä.

Ystäväni työskentelee lastensuojelussa johtavana sosiaalityöntekijänä. Hyvin avarakatseinen ja sydämellinen ihminen. Kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Opiskellut myös psykologiaa.

Jaa a, sossun lapsena sanon ainakin että se työrooli pysyy (tai ainakin meillä pysyi) päällä myös kotona ja vapaa-ajalla. Ja vielä aikuisenakin. Töissä ohjaa muita niin helposti sitten perheenjäseniä ja sukulaisia myös, luultavasti tiedostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Monella sosiaali-ja terveyspuolen johtotasonkin henkilöllä on pohjakoulutuksena sosiaalityöntekijä, tutkikaa vaikka käyttäen esim julkiterhikkiä.

Niin laajasti työskentelevät, että relevanttia yksioikoista ajatusta siitä millainen on sosiaalityöntekijä, on mahdotonta heittää.

Työkenttä ja työtehtävät vaihtelevat. Esimerkiksi; lastensuojelu, aikuisaosiaalityö, vanhuspuoli, sairaalan sosiaalityö (psykiatrisella, vanhuspuolella..), järjestö ja kehittämistyö. Tässä jotain esimerkkejä.

Ystäväni työskentelee lastensuojelussa johtavana sosiaalityöntekijänä. Hyvin avarakatseinen ja sydämellinen ihminen. Kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Opiskellut myös psykologiaa.

Ja johtotason ihmisellä tarkoitin, että esimerkiksi kunnassani lasten erityispalvelujen päällikkö ja perheasosiaalityön päällikkö ovat pohjakoulutukselta sosiaalityöntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa a, sossun lapsena sanon ainakin että se työrooli pysyy (tai ainakin meillä pysyi) päällä myös kotona ja vapaa-ajalla. Ja vielä aikuisenakin. Töissä ohjaa muita niin helposti sitten perheenjäseniä ja sukulaisia myös, luultavasti tiedostamatta.

Henkeen ja vereen sossu. Itse yritän välttää tuota.

- sossu

Reppana.

Monilla negatiivinen assosisaatio, joka ymmärrettävää. Sääli kuitenkin, koska työn tavoitteena on tukea asiakasta ja saada aikaiseksi hyvää.

Kunnioitan, Tekevät tärkeää työtä johon kuuluu paljon erilaisia asioita.

Arvostan suuresti. Vaarantavat jopa henkensä koska asiakaskunta on niin kirjava.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:39"]

Näin toimeentuloasiakkaan on kysyttävä, että miksi kysytty sellaisia kysymyksiä kuin "onko sinulla ystäviä`" ja "onko sinulla harrastuksia?". Jos nämä kysymykset antavat minulle lisätukea toimeentulotuen päälle, niin ymmärrän, mutta muuten en ymmärrä mitä näin henkilökohtaisilla kysymyksillä tavoitellaan. Sossu ei perustelut miksi näitä kysymyksiä kysyi.

Harrastukset ja ystävät ovat osa sun hyvinvointia. Ystävät tarkoittavat tukiverkostoa ja muutenkin on tutkittu, että ihmissuhteet ovat hyväksi. Harrastuksista niitä sitten yleensä saa ja harrastukset antaa muutakin ajateltavaa kuin ne kotiseinät. Sen takia sulta niitä on kysytty. On haluttu kartoittaa, että onko sulla kaikki noin muilla elämänaloilla ok, vaikka toimeentulon kanssa onkin tiukkaa.

 

Fiilis oli kuin syytetyllä.. Vastoin vain ympäripyöreitä vastauksia, kun en tiedä mitä tällä tavoiteltiin enkä halunnut, että joku vieras virkailija tietää ystäväpiirien nimet tai mitä teen. Mielestäni se ei kuulu virkailijalle. Ei varsinkaan silloin, kun ei perustelllut kysymyksiäänsä. Poliisikuulustelu. 

 

Tämä mielikuva jäi minulta sossutyöntekijästä ensimmäisestä kerrasta ja toivottavasti jäi viimeiseen kertaan. Olen opiskelija.

 
Höh, harmi et sulle on jäänyt tuollainen mielikuva. Voisko olla, että myös omat asenteesi vaikuttivat siihen, että tunsit olleesi syytettynä?

Yleensä noi sossut on tottunut vähän kaikenlaiseen, joten tuskin hätkähtävät oikein mistään. Noi harrastukset ja ystävät on aika peruskysymyksiä. Kysytään varmaan kaikilta.

Lainsäädännössä painotetaan ennaltaehkäisevää työtä. Siksipä ihmisen elämäntilannetta laajemmin kartoittavat kysymykset kuuluvat asiaan, ne on osa työnkuvaa.

hiukan huonommin koulussa menestynyt, ei penaalin terävin mutta haluaa valtaa ja asemaa. On kiva kun muut pelkäävät ja varovat. Opiskelut aika höttöä ja helppoa. Kannattaa olla luonteeltaan "kyylä". Ei mitään kunnioitettavaa, suoraan sanoen.