Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

En minäkään halua kauhean usein omaa naistani ja syy ei ole siinä ettenkö haluaisi seksiä vaan se, että se seksi on aina saman kaavan kautta menevää vanilijaa koska nainen ei halua kokeilla mitään uutta. Sit ihmettelee ku kerroin mielummin vetäväni käteen pornon ääressä ku en halua aina sitä samaa. Ei ihmiset syö päivästä toiseen pelkkää hernekeittoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole omissa parisuhteissani ikinä selvinnyt sitä symbioosivaihetta pidemmälle, joten yllätyin, kun eräs kaveripariskuna (yhdessä 12 vuotta, naimisissa noin puolet siitä), käyttävät viikonloput siten, että lauantaina toinen menee missä haluaa lapsen kanssa tai ilman ja sunnuntaina sitten vastavuoroisesti toinen. Nukkumaan mennään eri aikoihin.

Mietin, että miksei niitä viikonloppuja haluta viettää  yhdessä? Vaikuttaa muutenkin, että he vain elävät samassa taloudessa, mutta yhdessäoloa perheenä ei juuri ole.

Onko tämä vain joku oma harhakuvitelmani, että pitkissäkin parisuhteissa vietettäisiin yhdessä aikaa ja mentäisiin nukkumaan samaan aikaan?

Kyllä yhdessäoloa tulee väkisinkin samassa taloudessa, eivät voi olla viettämättä aikaa keskenään. Sinähän et ole symbioosi vaiheen jälkeen viettänyt ollenkaan aikaa yhdessä seurustelukumppanin kanssa, joten mikä yllätti? Kyllä samassa taloudessa vietetään aikaa myös yhdessä ja nukkumaan kannattaa mennä oman unirytmin mukaan, vaikka nukkuvan puolison viereen. Kuulostaa tuon perusteella ihan terveeltä parisuhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten paljon hyvä suhde on parantanut elämänlaatuani ja vahvistanut itsetuntoani ja tehnyt musta vahvemman ihmisen joka ei enää paniikissa roiku toisessa vaan tietää että pärjäisi nyt yksinkin.

Se ongelma on se että alkaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa joka ennen tuntui maailmanlopulta. Että vois erotakin.

Meillä sosiaalisesti rajoittuneilla tuo tunne on vain harha.

Koska sinulla on parisuhde, kuvittelet että voisit löytää sellaisen uudestaan "paremman" kumppanin kanssa. Nykyinen suhde ei ole mikään takuu siitä. Jos ekan löytämiseen meni vaikka 20 vuotta aikuisena oloa, voi siihen tokaankin mennä 20 (tai 10 tai 30) vuotta yksinoloa, tai loppu elämä.

Me ihmiset, jotka emme kelpaa kenellekään, saamme olla ikionnellisia, jos olemme jollekulle kelvanneet. Itsellä nykyinen puoliso on ainoa ihminen, jolle olen yli 2 viikoksi kelvannut koskaan. En todellakaan kuvittele, että enää kelpaisin kenellekään, jos nykyinen vaikka kuolisi johonkin sairauteen. Ei vaan tapahdu.

No niin mäkin joskus ajattelin että pakko tyytyä siihen mitä saa jos jotain saa. Nyt ajattelen että kun kelpaan noinkin hyvällä miehelle, voisin kelvata jollekin muullekin.

Syy tähän on se että meillä on yksi merkittävä yhteensopimattomuus ja molemmat vois "saada paremman" siinä mielessä että voisi ihmisen kanssa, jonka kanssa ei koko ajan törmää siihen yhteen suhteen riippakiveen. Että toinen ei koko ajan kärsis puutetta ja toinen riittämättömyyttä. Mutta sitten taas kun se on yksi krenkkaava hammasratas muuten niin hyvin toimivassa systeemissä ja kukapa haluaisi tässä iässä lähtee seulomaan uutta jostain nettideiteistä... eeei. Mutta jos kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jakaminen oli täysin mahdotonta, asiasta piti säännöllisin väliajoin nostaa kunnon meteli, sitten taas mies teki edes jotain noin puoli vuotta, kunnes sitten taas jätti tekemättä. 

Minun - nyt jo ex-mies  ja mieheni käsitys kotitöistä oli niin eri sfääreissä, että huh. Ja tiedoksi, että minkään en ole mikään himosiivooja, joten mitään turhaa nillitystä en pitänyt. Ymmärrän jos joku nuohoaa joka päivä vessat, imuroi yms, ettei toinen välttämättä ole samatahtinen.

 Mutta meillä siis ihan sellaista normaalia kerran viikossa imurointia, pari kertaa viikossa pyykit, yms. paikat siistiksi siivousta ja harvemmalla tahdilla sitten isompia siivouksia. Mies ei pystynyt mihinkään säännölliseen, vaan minä olin ikäänkuin äiti taloudessa, eli pyytelin vastentahtoista miestä, että voisitko vaikka imuroida - usein vastaus oli, että ei nyt ehdi kun on sitä ja tätä. Sitten yritin sopia, että sun hommasi olisi esim. imurointi ja ihan sama milloni teet, mutta kerta viikossa oman aikataulun mukaan. No vähän aikaa homma toimi, sitten vaan lopahti. Jos muistutin asiasta, niin kuulemma "Aina pitää nalkuttaa asiasta" oli kommentti. Sitten taas sovittiin, että tekee tuon kerran viikossa ja taas lopahti jonkun ajan päästä tahti, kerran jäin odottamaan, että milloin sitten hänen aikatauluunsa sopii se noin 1 tunnin vievä kotihomma, no odotin 6 viikkoa, ja sen jälkeen nalkutin taas kuulemma asiasta. 

Tuo oli ainoa sisällä tehtävät kotihomma, joka miehellä oli, minä tein kaiken muun. Mutta kuulemma pyykinpesukaan ei vie aikaa, kun konehan sen tekee jne. 

Voi siis sanoa, että meidän suhteeseen tällainen kotitöiden jakaminen vaikutti isosti. Toki minusta oikeampi syy oli se, että aviomies käyttäytyi samalla tavalla kuin lapset kotona. Odotti, että minä käskytän kaikesta ja hän sitten tekee jos haluaa. No olemme eronneet.

Ei hitto, ku kuulostaa niin tutulta! Ero mielessä päivittäin.

Suomalaisista miehistä suuri osa on juuri noin lapsellisia. Puolisosta tulee niille hetikohta uusi mutsi joka nalkuttaa tekemään kotitöitä. Ne tykkää siitä kun saa siirtyä oman äidin helmoista uuden "äidin" helmoihin suoraan. Plus uudelta äidiltä  saa myös seksiä.

Tuohon ei auta muu kuin että tekee kylmästi kristallinkirkkaaksi heti seurustelun alussa sen että kotitöistä lusmuilu on eron paikka heti. Ja myös yksityiskohtaisesti kertoo missä menee hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän raja niissä  hommissa. Esim kerran viikossa imurointi OK, mutta jos imurointikertojen välillä on yli 13 päivää, se on ongelma. Koska ei ne tollot tajua/ole tajuavinaan tai väkittää surkeita tekosyitä vastaan jos sitten myöhemmin selittää ettet ole  tehnyt sitä mitä sovittiin. Ne lusmuilee koska ne odottaa että nainen lopulta väsyy huomautteluun ja alkaa tehdä kaiken itse.

Harvalla miehellä on tarjota naiselle mitään niin ainutlaatuista että ilmaiseksi piiaksi kannattaa ruveta, saati että alkaa aikuiselle (?) ihmiselle jatkuvasti muistuttamaan että tehdyt sopimukset ei ole pitäneet. Ei tuollaista työpaikallakaan katsota hyvällä jos yksi tyyppi aina jättää tiimikumppanit tekemään kaikki työt ja lusmuilee. Kavionkuva persuksiin tulee sielläkin pikaisesti.

Helpompi elää sinkkuna ja hakea huvitukset Tinderistä tai baarista. Ei tuollaisista miehistä juuri muuta iloa ole.

Mietipä jos miehellä olisi noin negatiivinen ennakkoasenne naisiin? Jos mies olettaisi, että nainen aina tarkoituksella tekee asiat huonosti jne.? Oletusarvo olisi aina pahin mahdollinen. Eihän siitä tulisi yhtään mitään. Jos taustalla olevat ajatukset ovat a) kumppani ei välitä minusta, minun jaksamisestani tai minun hyvinvoinnistani ja b) ovat manipulatiivisia ja yrittävät tahallaan vierittää hommat toiselle

... niin se suhdehan olisi jo valmiiksi myrkytetty. Ei yhtä sukupuolta voi yleistää laiskaksi, kieroksi tms. Osaavat miehetkin yleistää naisia, mutta se kertoo aina yksilön ahdistuksista, traumoista ja peloista eikä koko vastakkaisesta sukupuolesta.

Jos luet kommenttini huolellisesti niin siinä lukee ihan ensin että SUURI osa, ei siis kaikki miehet. Suomessa on toki kunnon miehiä jotka kantavat vastuunsa hienosti. Oletan että olet itse yksi heistä ja siksi et ollenkaan ymmärrä. Miten voisitkaan, paitsi jos olet asunut yhdessä miehen kanssa parisuhteessa.

Toiseksi, minulla ei ollut erityisen negatiivinen ennakkoasenne miehiin nuorempana eikä tuntemillani muillakaan nuorilla naisilla. Ne johtopäätökset jotka kieltämättä aika ronskilla kädellä tuohon kommenttiin laitoin ovat syntyneet muutaman kymmenen vuoden aikana koettujen parisuhteiden tuloksena. Plus muiden sukulaisten ja tuttavien parisuhdekokemusten tuloksena. Plus sen tuloksena että nykyinen rakas aviomieheni ei ole tippaakaan laiska eikä itsekäs, mikä tietysti avasi silmiäni vielä enemmän sille miten omaan napaan tuijottavia monet suomalaiset miehet ovat.

Sen lisäksi jopa mieheni on kommentoinut suomalaisten miesten käytöstä luonnehtimalla heitä ikuisiksi pikkupojiksi jotka vaan haluavat pitää poikien kanssa hauskaa ja jättää kaikki ikävät velvollisuudet puolisoilleen (aka "äidilleen"). Hän ei esimerkiksi ymmärrä ollenkaan että pienten taaperoitten isä lähtee poikien saunareissuihin huvittelemaan ja juopottelemaan viikonlopuksi ja jättää vaimonsa yksin kotiin lasten kanssa setvimään pyykkivuorta. Kerran hän katseli ostarin parkkipaikalla miten eräskin mies istui tyytyväisenä autossaan selaamassa kännykkää sillä välin kun nainen teki ruokaostokset ja raahasi kärryllisen ruokaa autolle ja pakkasi sen  - yksin tietysti - auton peräkonttiin. On hyvä ettet ollut kuulemassa mitä hän tuosta laiskasta äijästä loihe lausumaan :).

Vaikka lapsia tulee, niin ei kai sen tarvitse tarkoittaa että kaikki omat menot on siitä lähtien loppu? Kummallekin osapuolelle tekee hyvää päästä joskus tuulettumaan.

Aika monella miehellä ne kotityöt tai kaupassa käynti jää pois siksi, ettei koskaan kelpaa naiselle, miten mies asiat tekee, vaan ne menee aina väärin, ja nainen tekisi ne tokan kerran kuitenkin. On imuroitu väärin. On pesty pyykit väärin. On ostettu väärät tavarat kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella miehellä ne kotityöt tai kaupassa käynti jää pois siksi, ettei koskaan kelpaa naiselle, miten mies asiat tekee, vaan ne menee aina väärin, ja nainen tekisi ne tokan kerran kuitenkin. On imuroitu väärin. On pesty pyykit väärin. On ostettu väärät tavarat kaupasta.

Hyvä keino päästä tekemästä mitään kotitöitä on sössiä ne ja teettää naisella lisätyötä niin ettei se ikinä pyydä tekemään sitä vaan tekee aina itse niin että pääsee helpommalla kun ei tarvi tehdä kahteen kertaan ja mies saa jatkaa sohvalla loikoilua, niin että onhan toikin tavallaan win-win-tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole omissa parisuhteissani ikinä selvinnyt sitä symbioosivaihetta pidemmälle, joten yllätyin, kun eräs kaveripariskuna (yhdessä 12 vuotta, naimisissa noin puolet siitä), käyttävät viikonloput siten, että lauantaina toinen menee missä haluaa lapsen kanssa tai ilman ja sunnuntaina sitten vastavuoroisesti toinen. Nukkumaan mennään eri aikoihin.

Mietin, että miksei niitä viikonloppuja haluta viettää  yhdessä? Vaikuttaa muutenkin, että he vain elävät samassa taloudessa, mutta yhdessäoloa perheenä ei juuri ole.

Onko tämä vain joku oma harhakuvitelmani, että pitkissäkin parisuhteissa vietettäisiin yhdessä aikaa ja mentäisiin nukkumaan samaan aikaan?

Tämä taas on juuri sellainen asia, jota minä en ymmärrä - että asutaan yhdessä ja kaikki aika tulisi viettää yhdessä. Johan tossa kyllästyy toiseen. Olisi hyvä olla jotain muutakin tekemistä vapaa-ajalla kuin kiehnätä toisen kainalossa. Mun mielestä kuulostaa riippuvuudelta.

Se kuinka pienistä arvomaailman eroista voi kasvaa niin hajottavia asioita parisuhteelle. Toinen meistä uskoo enempi perinteiseen konservatiiviseen tapaan (=tiukkaan kuriin) kasvattaa lapsia, ja toinen taas vapaampaan (=löyhempi kuri). Tai käsitykset kodin siisteydestä, säästämisestä vs. hetken mielijohteesta tehtävistä ostoksista jne. En olisi tavatessamme uskonut, että näistä asioista voisi tulla ongelmia.

[/quote] Aika monella miehellä ne kotityöt tai kaupassa käynti jää pois siksi, ettei koskaan kelpaa naiselle, miten mies asiat tekee, vaan ne menee aina väärin, ja nainen tekisi ne tokan kerran kuitenkin. On imuroitu väärin. On pesty pyykit väärin. On ostettu väärät tavarat kaupasta.[/quote]

Minut yllätti miten hyvin koulutettu ja fiksu mies ei ymmärrä kotitöistä ihan sellaisia maalaisjärjellä pääteltäviä juttuja. Esim että samalla rätillä millä on pesty likainen wc pönttö ei ole suotavaa alkaa putsaamaan pöytiä tai tiskiallasta. Tai että se likainen pönttö rätti ei kuivu/puhdistu laittamalla sitä litimärkänä paikkaan jossa on kaikki muut puhtaat ja kuivat rätit. Tai jos laittaa pyykit kuivumaan niin että vaan melkein käytännössä heittää ne päällekkäin sikinsokin myttynä siihen kuivaustelineelle niin se voisi muka olla ongelma. Tai jos latoo kaikki tiskit päällekkäin tiskikoneeseen ja liian täyteen että ne ei puhdistu. Sitten näistä asioista sanominen on nalkuttamista ja sitä kun mikään ei ikinä kelpaa. Vaikka mulle olisi oikeasti ihan sama missä järjestyksessä tai millä tavalla ne tekee. Senkus laittaa ne pyykit kuivumaan vaikka pitkin kämppää ovien ja tuolien päälle ja mihin vaan keksii kunhan ne olisi suoristettuna että ne ei mytyssä homehdu... Varmasti on niitäkin naisia jotka kulkee miehen perässä ja moittii koko ajan kaikesta turhasta mikä menee väärin millä ei ole väliä mutta yllätys yllätys, joskus vika voi oikeasti myös olla siinä miehen tavassa tehdä asioita. Ja kun ne ei mene millään perille vaikka rauhallisesti yhdessä käytäisiin läpi ne perus jutut.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella miehellä ne kotityöt tai kaupassa käynti jää pois siksi, ettei koskaan kelpaa naiselle, miten mies asiat tekee, vaan ne menee aina väärin, ja nainen tekisi ne tokan kerran kuitenkin. On imuroitu väärin. On pesty pyykit väärin. On ostettu väärät tavarat kaupasta.

Minut yllätti miten hyvin koulutettu ja fiksu mies ei ymmärrä kotitöistä ihan sellaisia maalaisjärjellä pääteltäviä juttuja. Esim että samalla rätillä millä on pesty likainen wc pönttö ei ole suotavaa alkaa putsaamaan pöytiä tai tiskiallasta. Tai että se likainen pönttö rätti ei kuivu/puhdistu laittamalla sitä litimärkänä paikkaan jossa on kaikki muut puhtaat ja kuivat rätit. Tai jos laittaa pyykit kuivumaan niin että vaan melkein käytännössä heittää ne päällekkäin sikinsokin myttynä siihen kuivaustelineelle niin se voisi muka olla ongelma. Tai jos latoo kaikki tiskit päällekkäin tiskikoneeseen ja liian täyteen että ne ei puhdistu. Sitten näistä asioista sanominen on nalkuttamista ja sitä kun mikään ei ikinä kelpaa. Vaikka mulle olisi oikeasti ihan sama missä järjestyksessä tai millä tavalla ne tekee. Senkus laittaa ne pyykit kuivumaan vaikka pitkin kämppää ovien ja tuolien päälle ja mihin vaan keksii kunhan ne olisi suoristettuna että ne ei mytyssä homehdu... Varmasti on niitäkin naisia jotka kulkee miehen perässä ja moittii koko ajan kaikesta turhasta mikä menee väärin millä ei ole väliä mutta yllätys yllätys, joskus vika voi oikeasti myös olla siinä miehen tavassa tehdä asioita. Ja kun ne ei mene millään perille vaikka rauhallisesti yhdessä käytäisiin läpi ne perus jutut.

Joo... tuntuu toisen tyhmänä pitämiseltä selittää jotain niin täysin itsestäänselvää... mutta kun muutamankin kotityötempauksen nähnyt niin pitää vaan yrittää keksiä joku diplomaattinen tapa. Asioita ei tarvi tehdä "mun tavalla" vaan ihan millä vaan tavalla se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole omissa parisuhteissani ikinä selvinnyt sitä symbioosivaihetta pidemmälle, joten yllätyin, kun eräs kaveripariskuna (yhdessä 12 vuotta, naimisissa noin puolet siitä), käyttävät viikonloput siten, että lauantaina toinen menee missä haluaa lapsen kanssa tai ilman ja sunnuntaina sitten vastavuoroisesti toinen. Nukkumaan mennään eri aikoihin.

Mietin, että miksei niitä viikonloppuja haluta viettää  yhdessä? Vaikuttaa muutenkin, että he vain elävät samassa taloudessa, mutta yhdessäoloa perheenä ei juuri ole.

Onko tämä vain joku oma harhakuvitelmani, että pitkissäkin parisuhteissa vietettäisiin yhdessä aikaa ja mentäisiin nukkumaan samaan aikaan?

Eihän tuon perusteella vielä tiedä millainen se heidän suhde. Esim. itse koen meidän suhteen (15 vuotta kestänyt) aika kiinteänä, vaikka ei vietetä kaikkia hetkiä yhdessä. Mutta esim. iltaisin saatetaan viettää aikaa omissa jutuissa (kirja, peli, ohjelma, surffaus tai muu) ja viikonloputkin kummasti täyttyy kaikenlaisesta ohjelmasta. Ja ollaan monenlaisilla yhdistelmillä liikkeellä tai kotona. Ja vietetään myös kumpikin omaa aikaa joskus pitkänkin kaavan mukaan. Nukkumaan mennään yleensä samoihin aikoihin, mutta meillä samanlainen vuorokausirytmi. Toinen jos aamu- ja toinen iltavirkku, niin ei se vielä huonoa suhdetta tarkoita.

Mutta näiden LISÄKSI saatetaan joskus jutella koko ilta keskenämme lasten mentyä nukkumaan, joskus laitetaan lapset hoitoon ja vietetään yhteinen viikonloppu, tehdään asioita myös yhdessä perheenä, ja ylipäänsä jutellaan ja viesteillään joka päivä aika paljon. Todellakin tiedetään mitä toisen elämässä tapahtuu :) 

En edes tiedä näytetäänkö me ulospäin kiinteältä vai erillistä elämää viettävältä pariskunnalta. Kumpikin voisi olla ihan mahdollista. Riippuu katsojastakin. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset vaikeita?

No, mitäs sitten kun tilanne onkin toisin päin.

Mies ei halua, koska erektio-ongelmia, koska tumpputtaa jatkuvasti nettipornolle.

Tämä kierre on koukuttanut miehen niin, että ei enää halua normaalia pitkäkestoisempaa seksiä vaimonsa kanssa, koska tumputtaminen niin helppoa, ei tarvitse vaivautua kohtaamaan elävää ihmistä, ihoa ja läheisyyttä.

Kyllä on surkeaa ihmisten tulevaisuus, kun porno vie kuin pässiä narussa!

Olisit vain tyytyväinen!

Niin moni nainen valittaa, kuinka mies haluaa aina seksiä, itse ei jaksa, äijä lääppii koko ajan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella miehellä ne kotityöt tai kaupassa käynti jää pois siksi, ettei koskaan kelpaa naiselle, miten mies asiat tekee, vaan ne menee aina väärin, ja nainen tekisi ne tokan kerran kuitenkin. On imuroitu väärin. On pesty pyykit väärin. On ostettu väärät tavarat kaupasta.

Hyvä keino päästä tekemästä mitään kotitöitä on sössiä ne ja teettää naisella lisätyötä niin ettei se ikinä pyydä tekemään sitä vaan tekee aina itse niin että pääsee helpommalla kun ei tarvi tehdä kahteen kertaan ja mies saa jatkaa sohvalla loikoilua, niin että onhan toikin tavallaan win-win-tilanne.

Tuo ON kyllä armeijassa opittu toimintamalli. Perseile tekemisissä niin paljon, ettei sinulla uskalleta teettää mitään, niin saat lusmuilla rauhassa. 

On jotenkin ikävää, että armeija tuon opettaa kaikille sen käyville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset vaikeita?

No, mitäs sitten kun tilanne onkin toisin päin.

Mies ei halua, koska erektio-ongelmia, koska tumpputtaa jatkuvasti nettipornolle.

Tämä kierre on koukuttanut miehen niin, että ei enää halua normaalia pitkäkestoisempaa seksiä vaimonsa kanssa, koska tumputtaminen niin helppoa, ei tarvitse vaivautua kohtaamaan elävää ihmistä, ihoa ja läheisyyttä.

Kyllä on surkeaa ihmisten tulevaisuus, kun porno vie kuin pässiä narussa!

Olisit vain tyytyväinen!

Niin moni nainen valittaa, kuinka mies haluaa aina seksiä, itse ei jaksa, äijä lääppii koko ajan jne.

Mistä se tieto tulee, että tumputtaa jatkuvasti nettipornolle? Onko nainen siis läsnä tämän tapahtuessa? Vai onko tuo vaan skitsoilua, kun mies kerran jäänyt tommosesta kiinni?

Todennäköisesti jossain tuossa välissä tietysti. Sitten seuraavaksi pohditaan naisen houkuttavuutta, eli onko oma BMI tuossa välissä moninkertaistunut (eikä siihen ole vastaus, että on se ukkokin lihonnut). Voi olla herättävä ajatus, että ei se ukko haluaisi, vaikka ei olisi nettipornoakaan. Voisiko asialle tehdä jotain?

Ystävää yllätti ex-kumppanin narsistiset piirteet. Sanotaan lyhyesti, että oli

1) lapsellinen. ikää noin 30v

2) kontrolloiva ystävääni kohtaan. lenkille ei saanut mennä, kavereita ei saanut nähdä jne.

3) miten suhde päättyi: jouluaatto + rikosilmoitus. 

Seksiongelmat. Olen käytännössä aina halukas, mutta en aina kostu kunnolla ja miehellä on välillä erektio-ongelmia. Ei jatkuvasti, mutta ehkä 10 prosenttia ajasta. Olemme alle 30-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella miehellä ne kotityöt tai kaupassa käynti jää pois siksi, ettei koskaan kelpaa naiselle, miten mies asiat tekee, vaan ne menee aina väärin, ja nainen tekisi ne tokan kerran kuitenkin. On imuroitu väärin. On pesty pyykit väärin. On ostettu väärät tavarat kaupasta.

Hyvä keino päästä tekemästä mitään kotitöitä on sössiä ne ja teettää naisella lisätyötä niin ettei se ikinä pyydä tekemään sitä vaan tekee aina itse niin että pääsee helpommalla kun ei tarvi tehdä kahteen kertaan ja mies saa jatkaa sohvalla loikoilua, niin että onhan toikin tavallaan win-win-tilanne.

Tuo ON kyllä armeijassa opittu toimintamalli. Perseile tekemisissä niin paljon, ettei sinulla uskalleta teettää mitään, niin saat lusmuilla rauhassa. 

On jotenkin ikävää, että armeija tuon opettaa kaikille sen käyville.

Minä olin armeijassa mm. Reserviupseerikoulussa, jossa opetettiin vastuunkantoa ja alaisista huolehtimista, ei mitään sluibailua. Jo sitä ennen olin mielenterveysongelmista kärsivän äidin vanhimpana lapsena oppinut kantamaan vastuuta ja huolehtimaan mm. nuoremmista sisaruksistani isän ollessa töissä tai matkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat. Jos olisin tiennyt kuinka vaikeita ja tunkeilevia isovanhempia ovat, en olisi lisääntynyt mieheni kanssa.

Appivanhempien kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Turha painolasti pitää heittää pois 👍

Ensimmäisessä parisuhteessa yllätti se, miten helppoa parisuhteessa oleminen on. Olin käsittänyt, että se on jotenkin vaivalloista, ja paljon pitää joustaa ja tehdä kompromisseja.

Seuraavissa parisuhteissa se ei enää ole yllättänyt. Olen osannut valita kumppanini oikein.

Se yllätti, miten toiselta ei saakaan mitään henkistä tukea, kun tulee todella vaikeita ongelmia, jotka ei liity parisuhteeseen vaan esim oikeudenkäynteihin. Ei lohduta, rohkaise, tue ollenkaan vaan luo ihan hirveitä kauhuskenaaroita, mikä vielä lisäksi voisi mennä pieleen.

On siis ikäänkuin mun omien pelkojeni peili, joka vielä moninkertaistaa potenssiin miljardi kaikki pelot.

Suhteessa miehelle on tärkeää, että tavataan yhdessä (hänen) kavereita ja sukulaisia ja minulle se ei ole yhtään tärkeää, vaan jopa ahdistavaa ja epämieluisaa. Ei varsinaisesti riidellä asiasta, mutta väärinymmärryksiä tulee lähes aina, kun pitäisi tavata hänen tuttujaan ja en innostu.