Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Mut yllätti se, miten paljon mies pystyy syömään juustoa. PALJON.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kaksi enempivähempi heikkoitsetuntoista, epävarmaa ja epäsosiaalista eivät tule toimeen keskenään. Se on jatkuvaa konfliktia ja väärinkäsitystä koko touhu, kummastakin tulee tavallaan toistensa viholliset jotka vaan esittää että joo tässä sitä ollaan yhdessä ja tykätään. Riitoja tulee kuitenkin mitättömistä asioista jatkuvasti kommunikaation puutteen ja väärinkäsitysten vuoksi ja menee mököttelyksi. Epävarma tarvitsee rinnalleen itsevarman ja mieluiten vielä extrovertimmän kumppanin ja tämän kanssa homma sitten sujuu, kun itsevarmempi imee kaiken itseensä kuin sieni oikuista suurempia välittämättä eikä hommat pääse kärjistymään. Ja extrovertimpänä on puhumassa asioista ja innokkaana sopimassa ne riidatkin, eikä mököttele.
Se yllätti, että vaikka suhteessa olikin huono olla niin ero oli silti kova paikka ja toista ikävöi.
Avioliitto ei olekaan kahden aikuisen ihmisen liitto vaan siihen liittyy kaksi sukua ja kuinka tiiviisti miehen sukulaiset odottaa meiltä yhteydenottoa ja vierailuja. Ei ollakaan aina kahdestaan oleva naimisissa oleva pari.
Rakkaus…uskomatonta että toista voi rakastaa niin paljon ja miten helppoa se on….m61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten paljon hyvä suhde on parantanut elämänlaatuani ja vahvistanut itsetuntoani ja tehnyt musta vahvemman ihmisen joka ei enää paniikissa roiku toisessa vaan tietää että pärjäisi nyt yksinkin.
Se ongelma on se että alkaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa joka ennen tuntui maailmanlopulta. Että vois erotakin.
Positiivinen asia kuinka ihanaa avioliiton auvoisessa satamassa on kun puoliso on oikea ja puhalletaan yhteen suuntaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Sun mies sopisi mulle :D Olen itse juuri tuollainen. Ja miestä rassaa.
Tämä on tarkoitettu ihan 100% tosissaan. Aikuiset ihmiset voivat keskenään sopia ihan mitä vaan, ja pitäisi enemmän sopia asioista, joiden kautta molempien elämänlaatu paranisi. Luterilainen moraalikäsitys estää monta oikeasti win-win kuviota, joita aikuiset ihmiset voisivat muuten toteuttaa.
Teidän tapauksessa oikeasti voisitte tutustua pareina, ja harrastaa "parinvaihtoa". Ei se järvi soutamisesta kulu, ja ekan postaajan mies voisi tehdä säännöllisesti temput tokan postaajan kanssa. Kaikki voittaisivat. Vähemmän halukkaat puolisot saisivat olla rauhassa seksin suhteen, mutta kuitenkin hyvässä parisuhteessa. Olisi tuttu ja turvallinen kumppani seksiin, ja ehkä kiva tuttava-pari muutenkin.
On jotenkin itsekästä estää puolisoaan toteuttamasta itseään siksi, ettei itse halua samaa. Toki me kaikki tuollaisessa pelkäämme, että mitä jos se jättää minut tuon toisen takia..
Koronan tuomat ongelmat/ristiriidat. Alan vakavasti epäillä puolisoni mielenterveyttä koska hän kieltää koko koronan olemassaolon ja väittää sen olevan joku salaliitto ihmiskuntaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se miten paljon hyvä suhde on parantanut elämänlaatuani ja vahvistanut itsetuntoani ja tehnyt musta vahvemman ihmisen joka ei enää paniikissa roiku toisessa vaan tietää että pärjäisi nyt yksinkin.
Se ongelma on se että alkaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa joka ennen tuntui maailmanlopulta. Että vois erotakin.
Meillä sosiaalisesti rajoittuneilla tuo tunne on vain harha.
Koska sinulla on parisuhde, kuvittelet että voisit löytää sellaisen uudestaan "paremman" kumppanin kanssa. Nykyinen suhde ei ole mikään takuu siitä. Jos ekan löytämiseen meni vaikka 20 vuotta aikuisena oloa, voi siihen tokaankin mennä 20 (tai 10 tai 30) vuotta yksinoloa, tai loppu elämä.
Me ihmiset, jotka emme kelpaa kenellekään, saamme olla ikionnellisia, jos olemme jollekulle kelvanneet. Itsellä nykyinen puoliso on ainoa ihminen, jolle olen yli 2 viikoksi kelvannut koskaan. En todellakaan kuvittele, että enää kelpaisin kenellekään, jos nykyinen vaikka kuolisi johonkin sairauteen. Ei vaan tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vela N37 kirjoitti:
Se, miten mahdotonta järkevä keskustelu ja asioista sopiminen on. Luulisi olevan helppoa: hei jos mä imuroin ja sä moppaat, tai toisin päin? Tehdäänkö jatkossa niin, että ei heitetä märkää pyyhettä pyykkikoriin, koska se homehtuu ja menee pilalle. Laitetaan sen sijaan kuivumaan tuohon naulakkoon ja sitte vasta pyykkikoriin? Ei onnistu, tulee vain tiuskimista ja aina muistaa lopulta väärin mitä edes ehdotin, esim: väittää mun käskeneen laittaa pyyhkeet heti pyykkikoriin ja suuttuu kun itse laitan kuivumaan. Sata kertaa puhuttu tuo asia ja aina se kääntyy väärin päin ja pyyhkeet homehtuu pilalle :/
Mun miehellä on tuota väärin päin muistamista tosi paljon, melkein niin että kannattaa käskeä tekemään just päinvastoin kun haluaa tehtävän... Hänellä on vaikeahko lukihäiriö joten ei ehkä ihan oma vika mutta just tuo että ei usko kun sanon että nimenomaan pyysin tekemään toisin päin. Turhauttaa kun suuri n osa näistä jutuista on just kuin tuo sun pyyhejuttu että eihä n sitä edes tarvitse ns. "muistaa" vaan jos ymmärtää että pyyhkeet homehtuu mytyssä niin automaattisestihan sen ripustaa! Eli tuntuu joskus että miehen koko ajatusmaailma on jotenkin sekaisin kun ihan arkijärjen mukaiset asiat pitää "muistaa" ja valittaa mulle kun on aina niin paljon "muistettavaa"...
Ihana mies muuten, ettei mene ihan haukkumiseksi. En olisi koskaan uskonut miten rakastava ja hellä mies voi olla ja näyttää rakkautensa ihan päivittäin ja jopa julkisilla paikoilla jolloin itse olisin ehkä pidättyväisempi. Haluaa aina pitää kädestä kiinni. Ja jumaloi pientä poikaamme ja on todella hyvä isä <3
Kannattaa siirtyä käskypohjaisesta komentamisesta ratkaisukeskeiseen malliin.
Ota se pyykkikori pois. Laita tilalle vaikka kuivausteline. Likainen pyykki laitetaan kuivaustelineeseen, josta se viedään pesukoneeseen.
Itsellä ainakin auttaa tosi paljon. Sen sijaan että toinen komentaa tai sovitaan jotain, tehdäänkin konkreettinen ratkaisu asiaan, että homma tehdään jatkossa uudella tavalla. Muuten tietyt asiat vaan menee automaationa väsyneenä ja tekee niinkuin on "aina" tehnyt, eikä muista uutta tapaa. Kun vanha tapa ei ole enää mahdollinen, menee automaattina oikein. En itse todellakaan tee tahallani "väärin", mutta etenkin väsyneenä ei vaan muista (ole aivot päällä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela N37 kirjoitti:
Se, miten mahdotonta järkevä keskustelu ja asioista sopiminen on. Luulisi olevan helppoa: hei jos mä imuroin ja sä moppaat, tai toisin päin? Tehdäänkö jatkossa niin, että ei heitetä märkää pyyhettä pyykkikoriin, koska se homehtuu ja menee pilalle. Laitetaan sen sijaan kuivumaan tuohon naulakkoon ja sitte vasta pyykkikoriin? Ei onnistu, tulee vain tiuskimista ja aina muistaa lopulta väärin mitä edes ehdotin, esim: väittää mun käskeneen laittaa pyyhkeet heti pyykkikoriin ja suuttuu kun itse laitan kuivumaan. Sata kertaa puhuttu tuo asia ja aina se kääntyy väärin päin ja pyyhkeet homehtuu pilalle :/
Mun miehellä on tuota väärin päin muistamista tosi paljon, melkein niin että kannattaa käskeä tekemään just päinvastoin kun haluaa tehtävän... Hänellä on vaikeahko lukihäiriö joten ei ehkä ihan oma vika mutta just tuo että ei usko kun sanon että nimenomaan pyysin tekemään toisin päin. Turhauttaa kun suuri n osa näistä jutuista on just kuin tuo sun pyyhejuttu että eihä n sitä edes tarvitse ns. "muistaa" vaan jos ymmärtää että pyyhkeet homehtuu mytyssä niin automaattisestihan sen ripustaa! Eli tuntuu joskus että miehen koko ajatusmaailma on jotenkin sekaisin kun ihan arkijärjen mukaiset asiat pitää "muistaa" ja valittaa mulle kun on aina niin paljon "muistettavaa"...
Ihana mies muuten, ettei mene ihan haukkumiseksi. En olisi koskaan uskonut miten rakastava ja hellä mies voi olla ja näyttää rakkautensa ihan päivittäin ja jopa julkisilla paikoilla jolloin itse olisin ehkä pidättyväisempi. Haluaa aina pitää kädestä kiinni. Ja jumaloi pientä poikaamme ja on todella hyvä isä <3
Sun pitää joskus nauhoittaa keskustelu todisteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiu kirjoitti:
Se että mies sano et haluaa seksiä mut kun suhde etenee häviää miehen halut ja edelleen syyttää yleisesti naisia kun eisaa tarpeeksi.
Lisäksi se et miehil on tosi paljo mieliala, alko ja peli-raha ongelmia.Miesten halujen häviäminen = nainen on joutunut kerran torjutuksi, kun mies on ollut keuhkokuumeessa, menossa äitinsä hautajaisiin tai työpaikalla ollut yt-neuvottelut.
Tämä on niin nähty.
Naiset lukee naistenlehtiä, facebookin naistenhuonetta jne.. Näissä kaikissa kaikki hehkuttaa kuinka seksi on ihanaa ja sitä on joka päivä aamuin illoin pitkiä sessioita. Sitten se nainen saa jonkun aivovamman, että parisuhteessa on vikaa, kun ei suhteessa ole yhtä paljon seksiä, kuin noissa höpöhöpö-jutuissa.
Sitten alkaa kiukuttelu, kun mies ei sormia napsauttamalla syty ja tyydytä naistaan samoin kuin lehdissä ja netissä on kerrottu.
Parisuhteen on vaan pakko olla huono ja mies on se syypää.
Minut on yllättänyt rakkauden voima.
Se tulee esiin silloin, jos on riidelty, tai muusta syystä tuntuu siltä, että "jokin" on tullut väliimme.
Silloin tulee paha mieli, tarve sopia, päästä halaamaan ja lähelle. Kerran riitamme kärjistyi siihen, että jompi kumpi (en enää muista kumpi) otti erokortin esiin. Tämä tapahtui vain kerran. Sen jälkeen meni hetken aikaa, kun riita laantui, puhkesimme molemmat itkemään. Tajusimme, että meistä kumpikaan ei kestänyt ajatusta erosta. Loppuillan halasimme, itkimme ja halasimme.
Silloin yllätyin, kuinka järjettömän vahvaa rakkaus voi olla.
Suhteemme on kestänyt kohta 20 vuotta, ja rakkaus on voimissaan edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Se, miten tarvitseva ruikuttaja miehestä tulee. Jäi työttömäksi ja nyt ei ole muuta elämää niin on koko ajan vaan kotona ja ripustautuu täysin muhun, haluaa että joku olisi hänen kanssaan "joka hetki". Olisi varmaan onnellinen jos minäkin jäisin työttömäksi. Ei enää liiku, ei juuri tapaa kavereita, mun vaan tarttis täyttää hänen kaikki tarpeet.
En tiedä kauanko jaksan. On kuin olisi iso vauva roikkumassa kiinni koko ajan. Helpompaa olisi olla yksin lapsen kanssa, silloin saisi edes joskus olla rauhassa.
Tämä kommentti suretti.
Monelle - sekä naiselle että miehelle - työttömäksi jääminen on iso, iso kriisi. Se rasittaa erityisesti parisuhdetta, koska työtön joutuu viettämään usein ison osan ajastaan kotona - koska rahaa ei ole käydä missään.
Työttömyys rajaa sosiaalisia kontakteja, osittain rahan, osittain häpeän takia.
Tämä johtaa siihen, että työtön turvautuu lähinnä omaan perheeseensä ja ennen kaikkea puolisoon, joka saattaa piankin muodostua lähes ainoaksi sosiaaliseksi kontaktiksi.
Erityisen tärkeää työttömäksi jääneelle olisi löytää jokin harrastus, jossa voisi olla oma itsensä ja tavata muita ihmisiä ilman pelkoa sosiaalisesta leimaamisesta. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, ja tähän tarpeeseen osittain pitkäaikaistyöttömien osalta vastaavat erilaiset tukityöllistämistoimet ja viime kädessä kuntouttava työtoiminta.
Se että seksi on vain miehen tyydyttämistä: pikapanoja aina kun mies haluaa, vaimon haluista ja tarpeista ei edes puhuta, eikä huomioida milloinkaan. Surkea seksielämä ja rakastelun puute, pikapanoja vaan.
Seksiin liittyvät ongelmat. Kuvittelin jotenkin, että ihan pikkaisen vähemmän aktiivinen mies sopisi minulle hyvinkin, jottei seksistä tulisi pakkopullaa vaan sitä harrastettaisiin kun oikeasti haluttaa. No, tavallaan totta kai sekin, että ei ainakaan sitä ongelmaa ole ollut, että seksiä olisi ollut vain koska "pitää olla". Mut ei sekään ehkä olisi ollut niin paha ongelma kuin se, että melko nopeasti, joidenkin vuosien kuluttua on minun turha olla aloitteellinen ja haaveilla spontaanista seksistä. Kyllä se on sen verran masentavaa haaveilla edes kun korkeintaan 1/20 aloite (monenlaisia variaatioita) johtaa läheskään suoraan seksiin. Eivät kaikki miehet pysty suoraan äksöniin ja innostu/rohkaistu helposti otollisessakaan tilanteessa. Meillä se menee aina niin, että mies määrää tahdin ja sopivan ajankohdan. Yhdessä vaiheessa oli isokin ongelma, ihan sellainen erokysymys. Nykyään tunnistan miten homma toimii ja vihjaillessani seksistä voin melko varmana olettaa vuorokauden sisällä sitä saavani. Mutta silloin ei kyllä kannata itseni kieltäytyä koska seuraavan kerran miehen virittely kestää sitten taas. Ja mies voi siis tehdä näitä suoria aloitteita ja epäsuoria mielensä mukaan, pystyn niihin vastaamaan. Mutta mies ei pysty koska vain, minun pitää olla se kärsivällinen ja vartoa, sitä koska se tapahtuu ja miehen onnistuu "käynnistyä". Että sillälailla ärsyttää kun omiin spontaanisti syntyviin haluihin ei vastata koskaan siltä seisomalta vaikkei miehellä ole mitään varsinaisia ongelmia paitsi pätkääkään joustamaton luonne. No, kuitenkin parempi näin kuin paneskella miehen kanssa, joka harrastaa seksiä koska miehen pitää tai miehen kanssa, joka ei ottaisi minkäänlaisia paineita naisen nautinnosta, ettei siitä sitten nauttisikaan vaikka "saisi" seksiä kuinka usein.
Mut siis yllätti kuinka spontaani seksi ei kiinnosta kaikkia miehiä, että osa miehistä, omani ainakin, ei lähde näihin impulsiivisesti mukaan jos impulssi ei lähde miehestä itsestään. Mielestäni tästä olisi hyvä puhua jo melko varhaisessa vaiheessa esim. kouluissa, ei vain sen vuoksi että miestenkin tiedätään olevan suotavaa kieltäytyä tai olla haluamatta vaan, jotta tämä kaava ei tuottaisi hyvin monelle naiselle niin isoa pettymystä jos tietäisi sen olevan itse asiassa melko varmasti edessä. Varmaan vanhemmiten pitää alkaa merkkaamaan miehen kalenteriin, että huomioi muutamankin päivän etukäteen milloin vaimo ennakoitavasti tarvitsee seksiä. Että tuossa perjantain kohdalla saunan jälkeen olisi kiva jos pääsisi tunnelmaan ja viikonloppuna ei ala seksittömyys hiertää...
Mä en ole omissa parisuhteissani ikinä selvinnyt sitä symbioosivaihetta pidemmälle, joten yllätyin, kun eräs kaveripariskuna (yhdessä 12 vuotta, naimisissa noin puolet siitä), käyttävät viikonloput siten, että lauantaina toinen menee missä haluaa lapsen kanssa tai ilman ja sunnuntaina sitten vastavuoroisesti toinen. Nukkumaan mennään eri aikoihin.
Mietin, että miksei niitä viikonloppuja haluta viettää yhdessä? Vaikuttaa muutenkin, että he vain elävät samassa taloudessa, mutta yhdessäoloa perheenä ei juuri ole.
Onko tämä vain joku oma harhakuvitelmani, että pitkissäkin parisuhteissa vietettäisiin yhdessä aikaa ja mentäisiin nukkumaan samaan aikaan?
Kiva, mulla käänteisesti. Hämmästyttävää, miten ongelmallista voi kaikki olla ihan pikkujutuista lähtien.