Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Kaikissa parisuhteissa on yllättänyt miesten kyvyttömyys itsereflektioon ja keskustelemiseen. Apua ongelmiin ei haeta, koska mitään ongelmia ei miesten mielestä ole. Toksinen maskuliinisuus ja vanhanaikaiset miehen mallit, jotka vaikuttivat erittäin paljon keskinäiseen kommunikointiin ja asioiden tulkitsemiseen. Sisäistetty naisviha, joka pulppusi esiin jopa ns. modernista ja liberaalista, tasa-arvoa kannattavasta miehestä.
Traumojen piilottelu tai jopa niiden tiedostamattomuus ja sitten lopulta jossakin otollisessa tilanteessa niiden huutoraivo-oksentaminen kumppanin päälle.
Myös miehen haluttomuus yllätti. Etenkin nuorena ja ensimmäisessä pitkässä suhteessa. Tästäkään asiasta ei suin surminkaan voinut keskustella vaikka lukuisin tavoin sitä yritin.
Nyt olen 36-vuotias ja tällä hetkellä hyvässä parisuhteessa, mutta omat kokemukset ja tämäkin ketju on pistänyt miettimään, että jonkinlaiselle ihmissuhdekasvatukselle olisi kovasti tarvetta. Täysin kuutamolla sitä nuorena oltiin kun parisuhteisiin ryhdyttiin: ei mitään käryä siitä, kuinka siinä suhteessa ollaan, miten sitä rakennetaan ja mitä eri konflikteja voi tulla ja miten ne kannattaisi selvittää. Usein oli aika avuton ja yksinäinen olo.
Nuorena en tiennyt enkä tajunnut, että on tällaisiakin miehiä kuin tämä nykyinen, joka osaa ja uskaltaa keskustella ja jonka ego ei ota osumaa palautteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten häiritseviä toisen vessa-aikataulut voi olla.
Siis... Mies tuntuu olevan aina vessassa. Kun pitäisi lähteä ja lapset istuu jo autossa, mies on vessassa. Kun istumme kaikki muut yhdessä ruokapöytään, mies on vessassa. Kun pitäisi laittaa lapset nukkumaan, mies on vessassa. Kun vieraat kaartavat pihaan, mies on vessassa. Kun vieraat tekevät lähtöä, mies on taas vessassa.
Olin tästä pitkään huolissani ja painostin häntä lääkäriin, nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen melko varma että se on hänelle vaan tapa mennä vessaan ja istua siellä sitten muuten vain puolituntia räpeltämässä kännykkää. Mutta kyllä se on raivostuttavaa, ja 90% riidoistamme käsittelee sitä, että hän on vessassa kun pitäisi olla tekemässä jotain muuta.
Eniten yllättänyt, että seurusteluaikana läheisyydestä pitänyt, sitä antanut ja aina oma-aloitteisesti kainaloon ottanut, sohvalla viereen tullut ja suukottanut mies lopetti läheisyyden heti kun muutettiin yhteen (aloite yhteenmuuttoon tuli häneltä). Heti ekana yhteisasumisen iltana mies meni istumaan sohvan toiseen päähän kauas minusta, eikä ole sieltä palannut. Tää tuntuu pahalta, koska itse pidän läheisyydestä ja seurusteluajan perusteella luulin, että olemme läheisyysasiassa samalla sivulla. Mies myös itse sanoi seurusteluaikana, että parisuhteessa parasta on läheisyys. Seksi miestä kyllä kiiinnostaa, mutta mua taas ei kiinnosta jos en saa muutakaan läheisyyttää.
Toinen myös mikä harmittaa: Ajattelin miehen olevan tosi ujo, mitä hän onkin eikä se haittaa sillä olen itsekin ujo. Ajattelin, että kyllä hän tulee ulos kuorestaan, kun pidemmän aikaa tunnetaan, kuten minullekin ihmisten kanssa käy. Mutta miehen ujous on jatkunut puhumattomuutena, kyvyttömyytenä kommunikoida. Ilmenee mm. sillä tavalla, että mies ei sano mielipidettään/ajatuksiaan ja kun asiat ei sitten mene kuten hän ajatteli tai olisi halunnut, hän ilmaisee sitä sellaisella kummallisella vihaisella ilmapiirillä mistä voi päätellä hänen olevan jotenkin tyytymätön. Hänen kanssaan ei myöskään saa mitään kunnon keskustelua aikaiseksi. Hän ei jotenkin kykene sellaiseen vastavuoroiseen ajatusten vaihtoon. Jos tuo ihan neutraalisti esille jonkun toisenlaisen näkökulman, hän kokee sen jotenkin oman mielipiteensä lyttäämisenä. Minun mielestäni normaali keskustelussa voi tuoda ilmi monenlaisia näkökulmia, ilman että jotenkin väheksyisi toisen näkemystä.
Ja vielä kolmas. Olen itse tosi eläinrakas ja minulla on koira. Seurusteluajan mieskin oli ”koiraihminen”. Nyt hänestä koira on vain taakka ja tiuskii koiralle, ei anna koiralle mitään huomiota. Vaikka koirani ei ole hänen taakkaansa lisännyt. Koira on pieni, todella kiltti ja rauhallinen, ei hauku tai riehu ja hoidan sen mielelläni itse.
Tuntuu, että olen nyt yhdessä asuessa suhteessa aivan täydellisen erilaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa seurustelin 2v ennen yhteenmuuttoa.
Olen todella hämmentynyt, enkä voi hyvin tässä parisuhteessa. Mies ilmeisesti 2 vuotta feikkasi itsensä ihan erilaiseksi ja varmisti tällä parisuhdestatuksen ja yhteenmuuton? Hänen motiivinsa parisuhteelle on ”saa sanoa olevansa parisuhteessa” ja saa asumiskulut jaettua toisen kanssa? Ja ei, mykän kanssa ei saa tästä asiasta keskusteltua…
Ei mikään iso ongelma mutta: miehen "ostin kun halvalla sai" tyyppiset yllärit. Minä mieluusti säästäisin rahaa pahan päivän varalle, mutta ne ylimääräiset varat katoaa tosi usein, kun mies käy vähän shoppailemassa. Se tulee usein töistä kotiin jonkun kauppakeskuksen kautta ja tuo mukanaan löytämiään tarjouksia, "joille voi joskus vielä olla käyttöä". Useimmiten ei ole, ja nyt meillä on 20+ yhteisen vuoden jälkeen järkky määrä tavaraa, jota kukaan ei käytä. Tyypillisiä ostoksia on suuret pakkaukset tyyliin 10 paria puutarhahanskoja tai megapakkaus kertakäyttöastioita ja -aterimia. Meillä on myös paljon Lidlistä ostettuja hampoja työkaluja, vaikka jotain hiomakoneita, joita kukaan ei käytä. Ihan käyttökelpoista tavaraa, mikä vain lojuu varastoissa ja nurkissa pölyä keräämässä. Niitä ei kuulemma saa myydä tai antaa pois, kun joskus voi vielä tarvita. Meillä ei ole omakotitaloa, puutarhaa tai mökkiä eikä kukaan perheestä rakentele tai remontoi tms. ja silti meillä on puolet bilteman ja motonetin tarjonnasta täällä kotona. En ymmärrä, miksei sitä jiirisahaa voi ostaa sitten, jos sille joskus on tarvetta, miksi se pitää ostaa varastoon?
Vierailija kirjoitti:
Miten häiritseviä toisen vessa-aikataulut voi olla.
Siis... Mies tuntuu olevan aina vessassa. Kun pitäisi lähteä ja lapset istuu jo autossa, mies on vessassa. Kun istumme kaikki muut yhdessä ruokapöytään, mies on vessassa. Kun pitäisi laittaa lapset nukkumaan, mies on vessassa. Kun vieraat kaartavat pihaan, mies on vessassa. Kun vieraat tekevät lähtöä, mies on taas vessassa.
Olin tästä pitkään huolissani ja painostin häntä lääkäriin, nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen melko varma että se on hänelle vaan tapa mennä vessaan ja istua siellä sitten muuten vain puolituntia räpeltämässä kännykkää. Mutta kyllä se on raivostuttavaa, ja 90% riidoistamme käsittelee sitä, että hän on vessassa kun pitäisi olla tekemässä jotain muuta.
Aivan kuin meidän perheestä kirjoitettu kommentti! Mies istuu valveillaoloajasta todella ison osan vessasta. Lukee siellä kirjaa tai räplää kännykkää, vaikka tietää, ettei pitäisi, kun tulee pukamia. Monet kerrat tästä on puhuttu, ja sen perusteella uskoisin, että enimmäkseen kyseessä on vain tapa. Onneksi on kaksi vessaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hölmö juttu mutta yllättävää on ollut se, miten vaikeaa voi olla tehdä pieniä päätöksiä. Isot päätökset ovat olleet helppoja (mennään naimisiin, montako lasta jne.) mutta melkein päivittäin tuskaillaan sitä, mitä syötäisiin. Siitä on tullut jo ihan meidän välinen vitsikin.
Tämä!! 7 vuotta olen katsellut sitä, että toinen on aina vessassa! Olen sata varma, että menee sinne tarpeilleen ja jää sitten piiloon puhelinta räpläämään. Mikä ihme siinä on, että pitää vessassa sitä räplätä. Menis vaikka makkariin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunikoinnin vaikeus, lähinnä miehellä, mutta myös itsellä kun olettaa kun itse tietää jotain niin toinenkin tietää.
Mies ei osaa vastata kysymyksiin selkeästi vaan ne on tyyliin "kyllä, ei joo, ootas kyllä". Sekin rasittaa.
Ja seksin PUUTE.
Ja miten toinen voi vaan luovuttaa jos lasten kanssa vaikeaa, ja itse on pakko jaksaa. Ja sitten se ihmettelee kun ei tunne olevansa samaa perhettä. Doh.
Ja miten saa toimia erotuomarina ja tulkkina yhä vaikka lapset "aikuisia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten yllättänyt, että seurusteluaikana läheisyydestä pitänyt, sitä antanut ja aina oma-aloitteisesti kainaloon ottanut, sohvalla viereen tullut ja suukottanut mies lopetti läheisyyden heti kun muutettiin yhteen (aloite yhteenmuuttoon tuli häneltä). Heti ekana yhteisasumisen iltana mies meni istumaan sohvan toiseen päähän kauas minusta, eikä ole sieltä palannut. Tää tuntuu pahalta, koska itse pidän läheisyydestä ja seurusteluajan perusteella luulin, että olemme läheisyysasiassa samalla sivulla. Mies myös itse sanoi seurusteluaikana, että parisuhteessa parasta on läheisyys. Seksi miestä kyllä kiiinnostaa, mutta mua taas ei kiinnosta jos en saa muutakaan läheisyyttää.
Toinen myös mikä harmittaa: Ajattelin miehen olevan tosi ujo, mitä hän onkin eikä se haittaa sillä olen itsekin ujo. Ajattelin, että kyllä hän tulee ulos kuorestaan, kun pidemmän aikaa tunnetaan, kuten minullekin ihmisten kanssa käy. Mutta miehen ujous on jatkunut puhumattomuutena, kyvyttömyytenä kommunikoida. Ilmenee mm. sillä tavalla, että mies ei sano mielipidettään/ajatuksiaan ja kun asiat ei sitten mene kuten hän ajatteli tai olisi halunnut, hän ilmaisee sitä sellaisella kummallisella vihaisella ilmapiirillä mistä voi päätellä hänen olevan jotenkin tyytymätön. Hänen kanssaan ei myöskään saa mitään kunnon keskustelua aikaiseksi. Hän ei jotenkin kykene sellaiseen vastavuoroiseen ajatusten vaihtoon. Jos tuo ihan neutraalisti esille jonkun toisenlaisen näkökulman, hän kokee sen jotenkin oman mielipiteensä lyttäämisenä. Minun mielestäni normaali keskustelussa voi tuoda ilmi monenlaisia näkökulmia, ilman että jotenkin väheksyisi toisen näkemystä.
Ja vielä kolmas. Olen itse tosi eläinrakas ja minulla on koira. Seurusteluajan mieskin oli ”koiraihminen”. Nyt hänestä koira on vain taakka ja tiuskii koiralle, ei anna koiralle mitään huomiota. Vaikka koirani ei ole hänen taakkaansa lisännyt. Koira on pieni, todella kiltti ja rauhallinen, ei hauku tai riehu ja hoidan sen mielelläni itse.
Tuntuu, että olen nyt yhdessä asuessa suhteessa aivan täydellisen erilaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa seurustelin 2v ennen yhteenmuuttoa.
Olen todella hämmentynyt, enkä voi hyvin tässä parisuhteessa. Mies ilmeisesti 2 vuotta feikkasi itsensä ihan erilaiseksi ja varmisti tällä parisuhdestatuksen ja yhteenmuuton? Hänen motiivinsa parisuhteelle on ”saa sanoa olevansa parisuhteessa” ja saa asumiskulut jaettua toisen kanssa? Ja ei, mykän kanssa ei saa tästä asiasta keskusteltua…
Jos joku tiuskisi lemmikilleni, suhde loppuisi saman tien. Eläinten vihaajat ovat vihoviimeisiä. Laita heti stoppi, ettei pura itseään viattomiin luontokappaleisiin.
Parisuhteessa yllätti
-se, että kuinka vähän miestä seksi kiinnosti. Ulospäin kuitenkin tykkäilee jostain seksivitseistä ja hohottelee työporukan kanssa, kotona sai tehdä töitä että edes kerran-pari kuussa oltaisiin leikitty keskenään.
-että työpaikka ja työnteko tuli ykkösenä. Päivät venyivät ja mitkä vaan yhteiset suunnitelmat jäivät aina jalkoihin, turha kai mistään sukujuhlista tai ystävien näkemisestä puhuakaan.
-kuinka vähän naisten maailmaa arvostettiin, jatkuva naisten dissaus koko suvussa.
-oletukset toisen kiinnostuksen kohteista , vaikka näistä oli moneen otteeseen puhuttu. Jos haluaisi timpurin töihin kykenevän ja puutarhaa hoitavan ja umpikorvessa viihtyvän tehoretkeilijän, niin ehkä tälläistä akateemista nörttiä ei tuohon muottiin väkisin kannattais tunkea, vaikka ns. kodinhengetär muuten olenkin.
Juuh, ero tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten miehestä on tullut: valehtelija, alkoholiriippuvainen, puhumaton, pornorunkkari, satuseppopelle eli jokapaikan hölö, joka ei oikeasti kykene aikuismaiseen parisuhteeseen. Ja äijä on +50!!
Toi AP teksti oli heti alkuunsa tyhjentävä.
Ihmettelen edelleen samaa 50 vuotiaana.
Monessa suhteessa elämän aikana ollut sama ongelma, miehen epäseksuaalisuus ja haluttomuus ( ts vanhemmalla iällä laiskuus).
Nuorempana myös yllätyin miten se minuun vaikutti ja minkälaista käytöstä ja tunteita se aiheutti minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätti kuinka mies voi muuttua hiljalleen alkoholista riippuvaiseksi, ummikoksi, joka ei kykene aikuisten oikeesti puhumaan seksiin liityyvistä asioista vaan pakenee milloin mihinkin, ettei tarvitse puhua.
Miesten vaihdevuodet eli andropaussi on tabu, niitä
ei ole olemassakaan!!! Ja niistä ei puhuta, vaikka naisten vaihdevuosista kyllä veetuillaan.
Myös se miten helposti mies valehtelee, aivan arkisista asioistakin. Miksi??? En ymmärrä.
Sen miten helppoo tää on ollut. Aina puhutaan siitä kovasta työstä mutta höpö höpö. 21v naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Minut on yllättänyt rakkauden voima.
Se tulee esiin silloin, jos on riidelty, tai muusta syystä tuntuu siltä, että "jokin" on tullut väliimme.
Silloin tulee paha mieli, tarve sopia, päästä halaamaan ja lähelle. Kerran riitamme kärjistyi siihen, että jompi kumpi (en enää muista kumpi) otti erokortin esiin. Tämä tapahtui vain kerran. Sen jälkeen meni hetken aikaa, kun riita laantui, puhkesimme molemmat itkemään. Tajusimme, että meistä kumpikaan ei kestänyt ajatusta erosta. Loppuillan halasimme, itkimme ja halasimme.
Silloin yllätyin, kuinka järjettömän vahvaa rakkaus voi olla.
Suhteemme on kestänyt kohta 20 vuotta, ja rakkaus on voimissaan edelleen.
Pelkoreaktiolta tuo ennemminkin kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Toi AP teksti oli heti alkuunsa tyhjentävä.
Ihmettelen edelleen samaa 50 vuotiaana.
Monessa suhteessa elämän aikana ollut sama ongelma, miehen epäseksuaalisuus ja haluttomuus ( ts vanhemmalla iällä laiskuus).Nuorempana myös yllätyin miten se minuun vaikutti ja minkälaista käytöstä ja tunteita se aiheutti minussa.
Tämä näyttää toistuvan. Mistä löydätte näitä miehiä? Itse olen kokenut liiankin paljon ahdistusta siitä, että miehet elävät seksin kautta, seksi seksi, kaikki on seksiä. Teininä kun yritti vain mennä jonnekin kadulla, oli taas kimpussa joku keski ikäinen vitsailemaan seksistä. Lukioaikana luulin tapailevan uutta poikaystävää, kävi ilmi että oli valehdellut ikänsä, ja jälkeenpäin voi sanoa että melkein koko juttu oli seksiä. Sitten aikuisiällä, kaksi pidempiaikaista miesystävää, seksiä olisi pitänyt olla neljä kertaa viikossa ja jatkuva riidan aihe, seksiseksi,,,
Se että miehen southern rock -fetisismi alkaa oikeasti puuduttaa. En ikinä saa kuunnella omaa musaa.
Ainoo jatkuva riidan aihe on se kun ollaan baarissa ja pilkun jälkeen mä haluun himaan ja mieheni haluaa jatkoille ja bilettää aamupäivään. Miehelle ei käy se että menisin yksin himaan ja hän jatkaisi. Mulle se ois iha ookoo.
Hän on todennäköisesti mies ja samaistuu siihen rikolliseen, joten ei tajua.