Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Varmaan se, että mieheni on musta vieläkin melkoisen mustasukkainen, vaikka olen 41 v ylipainoinen äiti. Hän kyselee aina, ovatko mun opiskelukaverini yrittäneet iskeä mua, siis sellaiset about 24 v opiskelijapojat (minä olen siis se outo vanha opiskelija)... anteeksi mutta ajatus naurattaa mua. :D En tiedä, missä maailmankaikkeudessa edes saisin niitä kiinnostumaan itsestäni, vaikka yrittäisin.

Pahoittelen. Mua eniten yllätti nykyisessä parisuhteessani se että kaikki sujuu niin luontevasti.

Riidellään harvoin, mutta otetaan pari minuuttia yhteen, joskun minä möksähdän, mutta aina riita on sovittu alle tunnissa.

Seksiä halutaan about saman verran. Eikä sen osalta ole mitään valitettavaa. Parasta seksiä ikinä.

Kotityöt menee suunnilleen tasan.

Anoppi on mukava eikä kummankaan lapsissa ole valitettavaa. 10 vuotta tätä yhteistä elämää on ihan kohta täynnä.

Rehellisesti sanoen ei kyllä ärsytä mikään.

Eniten yllätti tulevan vaimon pierut :D päästelee menemään niin että koko talo tärisee ja ilmassa leijailee kuoleman haju. Ja mä kun luulin että naiset pruuttailee vain kukkasia pihalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kiirehtii yhteenmuuttoa rakastumisvaiheessa ja sit yhteenmuutto lässähdyttää suhteen. Kun alkuhuuma mennyt, yhteen muutettu, niin miestä ei kiinnostakaan enää mun seura, paitsi sängyssä. Elellään kuin kämppikset. Kaikki semmoset pienet huomion osoitukset loppuneet; sohvalla ei ota koskaan enää kainaloon, ei suukota tai kosketa ohimennen. Kiusaantuu jos minä vaikka haluan suukottaa ohimennen. Ei kehu ulkonäköä tai mitään enää koskaan vaikka minä kehun miestä samalla tavalla kuin suhteen alussa. Ei tule kotiin tullessaan tervehtimään, saattaa suoraan vetäytyä omiin puuhiinsa. Tunnen olevani miehelle vain ”parisuhdestatus”, tärkeintä on ollut päästä parisuhteeseen ja kun se on onnistunut, ei tarviikaan panostaa enää hitustakaan.

Ko. asia on tapahtunut jokaisessa parisuhteessani. Tunnen itseni turhaksi ja arvottomaksi, ihmiseksi josta ei enää pidetä. Silti nää miehet haluaa olla mun kanssa parisuhteessa... Olenko vaan niin tylsä sitten..? Itse jatkan toisen huomioimista arjessa alkuhuuman jälkeenkin.

Mulla sama mutta toisin päin. Vaimo kiusaantuu jos kehun hänen ulkonäköään, että sun jalat on hyvän näköiset ton mekon kanssa. Tai hipaisut kesken päivää ihan muuten vaan. Ei, kun kaikki muka viittaa seksuaalisuuteen. Vaikkei viittaa. Mutta olisi kiva saada ilmaista jotenkin että pidän toisen ulkomuodosta ja lähellä olosta. Ja tahtoisin puhua just hänelle asioistani ja asian vierestä. 

Oletko PUHUNUT JA KOMMUNIKOINUT asiasta vaimosi kanssa? Siis oikeesti puhunut ja kuunnellut, keskustellut miksi vaimosi kokee hipaisut seksiin johtavana?

Onko teillä ollut se tyyli, että kun sinä hiplailet vaimoasi, on siitä ollut seurauksena seksi, vaatimus ja odotus seksistä ja pahimmillaan seksi on sitten sitä VAIN SINUT tyydyttävää pikapanoa a’ 2min.?

Jos näin, ei ihme ettei vaimo halua mitään läheisyyttä, koska tietää ettei saa itse mitään, hänen seksuaalisia tarpeita ei tulla huomioimaan tälläkään kertaa!

Meillä ollut sama, ja joka kerta kun mies on hiplaillut ja ties kuinka monta kertaa vuosien aikana mainostanut tyyliin ”nyt pannaan koko yö ja monta kertaa”, niin ei ole tapahtunut, ei koskaan! Seksi loppuu tasan silloin, kun mies on saanut pussit tyhjäksi.

Ei tarvis olla mitään ”koko yötä”, mutta kun miehellä ei ole mitään halua antaa myös minulle se mitä tarvitsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei mies tee ikinä aloitetta seksiin ja asia ei muuksi muutu, vaikka asiasta on jo 15 vuotta puhuttu ja yritetty ratkoa yhdessä, välillä riideltykin. Seksi on siis vain minun harteillani ja silloin se on oikein hyvää molempien mielestä. Mutta kuka jaksaa pitää yksin seksielämää yllä jos toinen ei tee sen eteen mitään? Mies kyllä tyydyttää itseään usein joten ei ole halutonkaan. Itsekin saan huomiota muilta miehiltä joten en tiedä mikä sakkaa. Meillä on mahtava parisuhde mutta tätä asiaa ei vaan saada ikinä kuntoon, se on ollut vaan pakko hyväksyä.

Oletko sinäkin suuttunut miehelle, kun muutamat kerrat mies tehnyt aloitteen mielestäsi aivan väärällä hetkellä tai väärällä tavalla, jolloin yllättäen ei jatkossa kauheasti enää miestä kiinnosta aloitteita tehdä? Minulla ainakin kävi näin ja päätin, että tehköön sitten nainen ne aloitteet kun ei koskaan minun hetki kelpaa.

Jahas, jäi sitten se PUHUMINEN JA KOMMUNIKOINTI kokonaan? Miksi on niin vaikeaa puhua asioista, ettei niistä tule näin suuria ongelmia?

Milloin TE MIEHET YMMÄRRÄTTE, että parisuhteessa ON PAKKO PUHUA myös seksiin liittyvistä asioista, aivan samoin kuin siitä kauppalistasta tai uuden ruohonleikkurin ostosta!!! MIKÄ SIINÄ ON NIIN VAIKEETA!!!!

Vierailija kirjoitti:

Että parisuhteen hoitaminen on minun vastuullani. Välillä tulee tunne ettei mies rakasta minua enää.. meillä on kuitenkin 3 alle kouluikäistä lasta enkä halua rikkoa perhettämme. mutta on tosi raskasta kun toinen muuttuu etäisemmäksi ja etäisemmäksi, enkä tiedä mistä se johtuu kun hän ei puhu. Parisuhdeterapiasta sanoi että sinne ei suostu menemään :/ eli yllätti miten vaikeaa on yksin kannatella suhdetta, kyllä siihen kaksi tarvitaan

Juuri tämä: PUHUMINEN!!!

MIEHET! Miksi ette kykene puhumaan parisuhteen asioista?

Kaikkien muiden kanssa kyllä puhutte ja juttelette, mutta ette sen oman vaimon/naisen kanssa???

Vierailija kirjoitti:

Eniten yllätti tulevan vaimon pierut :D päästelee menemään niin että koko talo tärisee ja ilmassa leijailee kuoleman haju. Ja mä kun luulin että naiset pruuttailee vain kukkasia pihalle!

Ja mä luulin, että miehet on umpipyllyjä!

Ja paskat! Täyttä legendaa, ei mitään totuuden pohjaa🤣

Omituinen kirjoitti:

No mä en olis uskonut ikinä, että erirytmisyys vuorotyöstä johtuen onkin oma syyni ja oikeuttaa jatkuvaan arvosteluun. Sen lisäksi tapani laittaa verhot yöksi kiinni tai mielisarjan säännöllinen seuraaminen ovat sairaita tapoja. Ja mikä on minusta ihmeellisintä, nämä ovat olleet kaikissa pitkissä parisuhteissani kumppaneilleni ylipääsemättömiä asioita.

Olenkin jo kuudetta vuotta sinkku. Teen töitäni, elelen yksin, nukun hämärässä ja katson mielisarjani jakson silloin kun ehdin.

No on kyllä ihme syy dissata! Pakkohan työt on tehdä ja onhan se tutkittu juttu, että pimeässä nukkuminen ylläpitää yllä aivojen melatoniinin toimintaa ja auttaa nukkumaan hyvin! Valo häiritsee unta.

On kyllä ollut lapsellisia ja asioista tietämättömiä puolisoehdokkaita! Siis oikeesti, nykyaikana kun tietoa löytyy!

Ja sitten ihmetellään jos mies esineellistää naista :)

Tunteeton nainen tai kykenemätön niitä ymmärtämään on paras pitää pelkkänä panopuuna.

Mitään et koskaan saa takaisin missään muodossa koska kaikki pyörii vain ja ainoastaan tunneköyhän

ehdoilla ja päätöksillä koska ainoa millä merkistystä on hänen halunsa ja hyvinvointinsa.

Itse olet pelkkä työkalu jota käytetään hänen tarpeensa ja fiiliksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, miten kylmä mies voi ollakaan.Alussa näin ei tienkään ollut, tai en vain rakastumisen huumassa sitä tajunnut. Mies ei koskaan halaa, ota syliin tai kosketa. Seksi on sitä että tulee päälle ja kun himma on ohi niin menee suihkuun, ei puhettakaan että jatkaisi. On kyllä kohtelias kaikille muille paitsi minulle. Kotona vaan valittaa, on huonotuulonen ja aina stressaantuneen oloinen vaikka kaikki asiat on hyvin. Ei koskaan snonmitään positiivista, päinvastoin n sitä mieltä että minulla on huono maku kun en pukeudu/pidä smoista asioista kuin mistä hän pitää.

Ero on näin lähellä.

Voisi olla mun kirjoittama. Olen myös yrittänyt konfrontoida miestä siitä, että tunnun nykyään olevan hänestä suorastaan vastenmielinen, kun minua ei haluta koskea mitenkään, ei seksuaalisesti, eikä varsinkaan halaten ja suudellen. Kerran tässä isomman riidan aikana murruin ja tilitin aivan suoraan tunteeni, miten olen kuin joku kodinkone, miltä odotetaan vaan mekaanisia kodin ja lasten hoitoon liittyviä toimenpiteitä, mutta nainen ja kumppani en ole ollut pitkään aikaan. Silloin pari kertaa mies yhtäkkiä skarppasi se ksi n suhteen, mutta yllättäen samaan kylmään uraan ollaan palattu senkin jälkeen, kuin asia olisi parilla var villa hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Meillä hyvä ja intohimoinen suhde katkesi kuin seinään tullessani raskaaksi, sen jälkeen olen miehelleni ollut ainoastaan äiti.

Ja olen täysin samoissa mitoissa kuin ennen suhdetta, enkä usko, että kukaan ulkopuolinen voisi ikinä arvata, että tilanne on tällainen. Mies ei myöskään käy vieraissa.

Nyt viimeisin on ollut, että on avoimesti puhunut jopa illanvietossa muiden kuullen, että ihmisten pitäisi suhtautua suhteisiin niin, että yksi suhde on esimerkiksi perhettä ja toinen romantiikkaa varten, tarkoittaen siis, että jos jonkun kanssa on tehty se perhe, niin sitten kun sen suhteen osalta on homma täytetty, niin ihmiset voisivat vaan riidoitta jatkaa eteenpäin. Myöhemmin otin asian puheeksi, että aletaanko täyttää sitten eropapereita, niin tämä juttu ei kuulemma koskenut mitenkään meitä.

Ylipäätään tuntuu, ettei miehelläni ole mikään vikana, vaikka peitto ei heilu, nukumme eri huoneissa, emmekä arjessa edes koske toisiamme. Ainoa yhteinen, osoitteen ja lasten lisäksi, on television katselu omilta sohvilta ja senkin aikana valitetaan, jos käytän omaa puhelinta, vaikka emme siinä edes mitään juttele.

Kyllä minä sanon, että elämässä täytyy olla vielä jotain muutakin.

Mitä tarkoittaa "Olen yrittänyt konfrontoida miestä siitä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei mies tee ikinä aloitetta seksiin ja asia ei muuksi muutu, vaikka asiasta on jo 15 vuotta puhuttu ja yritetty ratkoa yhdessä, välillä riideltykin. Seksi on siis vain minun harteillani ja silloin se on oikein hyvää molempien mielestä. Mutta kuka jaksaa pitää yksin seksielämää yllä jos toinen ei tee sen eteen mitään? Mies kyllä tyydyttää itseään usein joten ei ole halutonkaan. Itsekin saan huomiota muilta miehiltä joten en tiedä mikä sakkaa. Meillä on mahtava parisuhde mutta tätä asiaa ei vaan saada ikinä kuntoon, se on ollut vaan pakko hyväksyä.

Oletko sinäkin suuttunut miehelle, kun muutamat kerrat mies tehnyt aloitteen mielestäsi aivan väärällä hetkellä tai väärällä tavalla, jolloin yllättäen ei jatkossa kauheasti enää miestä kiinnosta aloitteita tehdä? Minulla ainakin kävi näin ja päätin, että tehköön sitten nainen ne aloitteet kun ei koskaan minun hetki kelpaa.

Jahas, jäi sitten se PUHUMINEN JA KOMMUNIKOINTI kokonaan? Miksi on niin vaikeaa puhua asioista, ettei niistä tule näin suuria ongelmia?

Milloin TE MIEHET YMMÄRRÄTTE, että parisuhteessa ON PAKKO PUHUA myös seksiin liittyvistä asioista, aivan samoin kuin siitä kauppalistasta tai uuden ruohonleikkurin ostosta!!! MIKÄ SIINÄ ON NIIN VAIKEETA!!!!

Koska naisen mielestä EI SAANUT PUHUA MITÄÄN kun sattui haluttamaan, vaan tilanteen piti edetä täysin vailla sanoja kuin missäkin kermaisimmassa romanttisessa elokuvassa. EI SAANUT KYSYÄ että haluttaako, harrastetaanko seksiä tai mitään tuollaista koska se kuulemma latistaa tunnelmat täysin. Ongelma tuossa tuli tosiaan siinä, että kun en ole ajatustenlukija niin en tiennyt milloin sille naiselle oli soveliasta tehdä niitä SANATTOMIA aloitteita.

Vierailija kirjoitti:

Miten vaikeaa miestäni on saada puhumaan. Selvinpäin vain murahtelee ja kännissä avautuu kaikki tuntemuksensa. En ymmärrä tätä.

Joo, toiset ihmiset on tuollaisia. Itsessään parisuhteeseen liittyen. Ihan tavallisiin ihmissuhteisiin, niin kuin nämä muutkin asiat täällä. Tuntuu että parisuhde on jotain elämästä irti olevaa. Sehän on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei mies tee ikinä aloitetta seksiin ja asia ei muuksi muutu, vaikka asiasta on jo 15 vuotta puhuttu ja yritetty ratkoa yhdessä, välillä riideltykin. Seksi on siis vain minun harteillani ja silloin se on oikein hyvää molempien mielestä. Mutta kuka jaksaa pitää yksin seksielämää yllä jos toinen ei tee sen eteen mitään? Mies kyllä tyydyttää itseään usein joten ei ole halutonkaan. Itsekin saan huomiota muilta miehiltä joten en tiedä mikä sakkaa. Meillä on mahtava parisuhde mutta tätä asiaa ei vaan saada ikinä kuntoon, se on ollut vaan pakko hyväksyä.

Oletko sinäkin suuttunut miehelle, kun muutamat kerrat mies tehnyt aloitteen mielestäsi aivan väärällä hetkellä tai väärällä tavalla, jolloin yllättäen ei jatkossa kauheasti enää miestä kiinnosta aloitteita tehdä? Minulla ainakin kävi näin ja päätin, että tehköön sitten nainen ne aloitteet kun ei koskaan minun hetki kelpaa.

Jahas, jäi sitten se PUHUMINEN JA KOMMUNIKOINTI kokonaan? Miksi on niin vaikeaa puhua asioista, ettei niistä tule näin suuria ongelmia?

Milloin TE MIEHET YMMÄRRÄTTE, että parisuhteessa ON PAKKO PUHUA myös seksiin liittyvistä asioista, aivan samoin kuin siitä kauppalistasta tai uuden ruohonleikkurin ostosta!!! MIKÄ SIINÄ ON NIIN VAIKEETA!!!!

Miksi sinä huudat?

Menee tekstisi harakoille, kun ei sitä huutoa jaksa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin suurena yllärinä se oli tulevinaan tällaiselle pöljälle, että ihminen johon olin hyvin ihastunut ja halusin tukea häntä ongelmissaan (hänellä oli fyysisiä ja henkisiä vaivoja), kanssa suhde oli alusta sakka vaikeaa ja se tukena oleminen alkoi vaatimaan veronsa. Kävin hänelle itsestäänselväksi eikä hän hetken kuluttua enää kauheasti tuntunut arvostavan, päinvastoin vaatimukset vaan tiukentuivat ja jos vähänkään horjahdin, niin siitä seurasi massiivinen henkinen löylytys. Minua ei kuulemma yhtään kiinnostanut enkä kuunnellut, vaikka alusta saakka en ollut muuta tehnytkään kun ollut tukena, kysellyt vointia ja kuunnellut ongelmia. Se väheksyminen alkoi suututtamaan ja koko hommasta jäi vähän katkera maku ja opin ainakin sen, että kumppanilla olisi hyvä olla terveen paperit parisuhdetta ajatellen. Ja opin arvostamaan niitä jotka tällaista "hoitotyötä" työkseen tekee, ei ole helppoa.

Niinpä. Tuettu ja neuvottukin on, vaikka ei olla pyydettykään, mutta mielestäni sekin kuuluu parisuhteeseen. Takaisinpäin ei ole saanut ihan sitä samaa, ja alunperin suurin osa kotitöistä, metatöistä jne. kuului itselleni, kunnes myös työuuvuin ja kaikkea muutakin kurjaa saanut kokea. Sitten ei kunnolla kotia ole siivonnut oikein kukaan, paitsi viimeisen kahden vuoden aikana pakosta ja itse sen verran, mitä pystyy. Pikku hiljaa näistäkin syistä terveys meni, ja vielä ihmetellään, miksi en enää jaksa.

Minulle kävi juuri noin kotitöiden suhteen. Massiivisten vuosia jatkuneiden ylityötuntien jälkeen en enää ole jaksanut samalla tavalla huolehtia kodista kuin aiemmin. Olen ihan loppu ja töiden jälkeen jaksan todella vähän. Sen huomaa huushollin siisteydessä. Kun minä en tee niin ei kukaan muukaan tee. Viikonloppuisin koetan jaksaa siivota ja tehdä ruoat seuraavaksi viikoksi. Mies ehtii ja jaksaa harrastaa silloin. Minun kaikki aikani menee kotitöissä. En tiedä miten pitkään jaksan tätä enää.

Se, että jotakuinkin kaikki ne negatiiviset jutut joita arvelin horisontissa siintävän toteutuivat. Ei jaksanut puoliso itsestään huolehtia iän karttuessa ja se näkyy nyt vuosikymmenten jälkeen. Ei ihana ihminen enää innosta lähempään kanssakäymiseen. Lapsia piti saada lisää, vaikka sanoin että se vähentää kahdenkeskistä aikaan kun niistä pitää huolehtia (ja lapset menee minulla aikuisten edelle). Ja yhä edelleen se jaksaa passuttaa itseään, niin että minusta on aina tuntununt että mulla on vain huolehdittavia talossa. Ja keskustelua on turha käydä kun kaikki on minun syytäni kuitenkin...

Kyllä se on se kun mies tykkää katsella muita ja ollakin heidän kanssaan sillain, se on yllättävää koska itse olen ihan ok näköinen. Itse olen ollut aina uskollinen. Niin ja ei seksiä en ole ollut aikoihin.

Vaimon lihominen. Luulin naineeni naisen mutta se olikin mursu.

Vaimon ailahtelevat seksihalut.

Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.

Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti. 

Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.

Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan. 

Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa. 

No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut. 

Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.

Seksittömyys ja se, että vaimo on alkanut vuosien varrella muistuttaa yhä enemmmän inhoamaansa äitiään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se, että mieheni on musta vieläkin melkoisen mustasukkainen, vaikka olen 41 v ylipainoinen äiti. Hän kyselee aina, ovatko mun opiskelukaverini yrittäneet iskeä mua, siis sellaiset about 24 v opiskelijapojat (minä olen siis se outo vanha opiskelija)... anteeksi mutta ajatus naurattaa mua. :D En tiedä, missä maailmankaikkeudessa edes saisin niitä kiinnostumaan itsestäni, vaikka yrittäisin.

Mies ilmeisesti näkee sinua päivittäin, ei hän ole huomannut olemuksesi muuttumista.